länsipolitiikka

yks vaan kirjoitti:

SUDET LAMPAIDEN VAATTEISSA

Jotta pystyisi paremmin ymmärtämään miten maailmaa johdetaan, on ensin hyvä tietää millaiset ihmiset pääsevät vallanhuipulle.

Yhdysvaltain presidenteillä on ollut enemmän tai vähemmän hämäriä puuhia, toimet liittyy tietysti poikkeuksetta oman hyödyn tavoittelemiseen. Vallankahvasta piteleminen ja sinne pyrkiminen vaatii lähes poikkeuksetta, että joitakin ihmisiä on ”voideltava” ja kun valtaan on päästy, niin voimassa on usein eräänlainen ”yhteistyö ja avunantosopimus ” esimerkiksi mafiaan kuuluvien tai muiden rikollista toimintaa harrastavien ihmisten kanssa.

Samanlaisia toimia tapahtuu tietenkin muissakin maissa, mutta Yhdysvallat on siinä mielessä hyvä esimerkki koska ”siellä kaikki on suurempaa”, niinpä siellä tapahtuu nämä asiat suuremmassa mittakaavassa.



George Bush
1989 - 1993 (republikaani)

Bush syntyi varakkaaseen perheeseen ja rikastui Lyndon Johsonin tavoin 50-luvulla Texasin hämärissä öljybisneksissä. Bush värväsi CIA:han mm. kokaiinikauppiaaksi tietämänsä Panaman diktaattori Noriegan, jonka hän myöhemmin presidenttinä syöksi vallasta osana “huumeiden vastaista sotaa”, saatuaan selville tämän myyvän tietoja myös Kuuban hallitukselle ja sandinisteille. Hyökkäyksessä Panamaan kuoli 3 000 - 4 000 ihmistä, enimmäkseen viattomia siviilejä. Huumeiden kuljetus USA:han Panaman kautta lisääntyi Noriegan vangitsemisen jälkeen.

Bushin hallinto myönsi 2 miljardin dollarin edestä verottomia avustuksia miljardööri Robert Bassin johtamalle vaikeuksiin joutuneiden sijoitus- ja lainoitusyhtiöiden yhteenliittymälle. Bass oli “Team 100:n” jäsen, ryhmän jonka jäsenistä jokainen lahjoitti Bushin vuoden 1988 vaalikampanjaan vähintään 100 000 dollaria.

Kaiken näköisten kikkailujen lisäksi, on myös todistusaineistoa siitä, että hän oli tiiviisti mukana Iran-Contra -jutussa, vaikka esitti julkisuudessa aina viatonta. Teamsterit jatkoivat ammattiliitolle hyvin epätyypillistä republikaanipresidenttiehdokkaan tukemista myös vuoden 1988 vaalikampanjassa, ja tämän jälkeen liitto siirtyi takaisin demokraattien leiriin Clintonin ja myöhemmin Goren tukijaksi.

Bill Clinton
1993 - 2001 (demokraatti)

Hän sai pyrkiessään ensimmäistä kertaa julkiseen virkaan vuonna 1974 sedältään Raymond Clintonilta 10 000 dollarin kampanjalahjoituksen. Raymond-sedällä oli yhteyksiä Hot Springsin mafiaan.

Arkansasin kuvernöörinä Clinton pimitti julkisista varoista tukea eräälle sijoitus- ja lainoitusyhtiölle yhdessä vaimonsa kanssa tekemänsä huonon tonttisijoituksen pelastamiseksi. Tämän ns. Whitewater-skandaalin Clintonin presidenttikaudella aloitetut julkiset tutkimukset raukesivat ilman syytettä. Clinton kuitenkin pimitti paljon tietoja virka-asemaansa vedoten, ja hänen Hillary-vaimonsa muutti erikoissyyttäjä Starrin mukaan kertomustaan tutkimusten aikana.

Indonesialainen suurliikemies James Riady teki yhdessä alaisensa John Huangin kanssa ainakin 700 000 dollarin edestä laittomia kampanjalahjoituksia Clintonin presidentinvaalikampanjoihin, mistä Huang tuomittiin vuonna 1999 ja Riady vuonna 2001). Riadylla ja Huangilla oli läheiset suhteet Indonesian ja Kiinan hallituksiin, joilta heidän Lippo Group-yhtiönsä sai runsaasti tuottoisia bisnessopimuksia, selvästikin vastineeksi oletetusta vaikutusvallastaan Clintoniin. Lahjoituksista oli myös hyötyä, sillä kun Asian Development Bank kieltäytyi vuonna 1994 rahoittamasta Edison Paiton -hiilivoimalaprojektia Indonesiassa (koska tiesi diktaattori Suharton sukulaisten pistäneen projektista rahaa omiin taskuihinsa) Clinton kehotti kauppaministeriötä myöntämään projektille tukea Yhdysvaltain valtion varoista. Näin pistettiin lopulta veronmaksajat maksamaan tukea 26:ta voimalaprojektia Indonesiassa, vaikka Indonesialla ei ollut varaa pitää kuin yhtä voimalaa. Edison Paiton-voimala on seissyt hylättynä vuodesta 1999 lähtien, tilintarkastuksen paljastettua 280 miljoonan dollarin edestä kavalluksia sen varoista. Myös Kiinan hallitus sai vastinetta sijoittamilleen rahoille. Clinton harjoitti koko virkakautensa ajan Kiinanpolitiikkaa, jossa kauppasuhteet ja ihmisoikeuskysymykset pidettiin tietoisesti tiukasti erillään.

Labourer’s International Union of North America -ammattiliiton puheenjohtaja Arthur Coia, joka on mafiayhteyksistään tunnettu ja muutaman kerran tuomittu, kuului Clintonin merkittävimpiin taloudellisiin tukijoihin. Melko pieni LIUNA lahjoitti vuonna 1996 Clintonin vaalikampanjaan kaikista ammattiliitoista neljänneksi eniten rahaa.

Clinton teki virkakautensa viimeisenä päivänä useita epäilyttäviä armahduksia, yrittäen saaden tietenkin myöhemmin toimistaan jotain vastapalvelukseksi.

George W. Bush
2001 - (republikaani)



Epäonnistui öljybisneksissään 1970- ja 80-luvuilla. Sai 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa yhteensä kolme kertaa pelastettua kulloisenkin yhtiönsä konkurssilta, koska turvautui isänsä poliittisiin kontakteihin liikemaailmassa. Vuonna 1986, jolloin hänen isänsä oli presidenttinä, hän pelasti senhetkisen yhtiönsä sulauttamalla sen Harken Energyyn. Hänellä ei ollut tarjota kuin nimensä, mutta hän sai 1,5 miljoonan dollarin arvosta yhtiön osakkeita sekä sievoisia “konsulttipalkkioita”. Vuonna 1990 pieni Harken yhtiö sai yllättäen rahakkaan öljynporaussopimuksen Persianlahdella sijaitsevan Bahrainin valtion aluevesiltä, vaikkei yhtiö ollut koskaan aiemmin porannut vedessä. Bahrainin sopimuksen Harken yhtiö sai mitä ilmeisemmin vain sen takia koska George W Bush oli yhtiön johtokunnassa.

Bahrainin sopimuksen ansiosta yhtiön osakekurssi nousi pilviin ja George W. myi 60% osakkeistaan. Kahdeksan päivää myynnin jälkeen yhtiö julkaisi neljännesvuosiraportin, jossa yllättäen kerrottiin yhtiön menettäneen valtavasti varojaan. Kuukautta myöhemmin alkoi Persianlehden sota, mikä sai yhtiön kurssin putoamaan puoleen huippulukemistaan. Harken-yhtiöllä on edelleen porausoikeutensa Bahrainissa, mutta niitä ei ole koskaan käytetty.

Vuonna 1991 Texas Observer -lehti julkaisi artikkelin, jonka mukaan Harken-yhtiöllä oli suoria yhteyksiä huumeiden salakuljetukseen, valuuttasääntöjen rikkomiseen ja CIA:n hyvin dokumentoituun rooliin Australian hallituksen horjuttamisessa.



George W. lobbasi isänsä presidenttikaudella yhdessä Neil-veljensä kanssa Argentiinan ja Chilen välisen maakaasuputken rakennussopimuksen Yhdysvaltain suurimmalle maakaasuyhtiölle, Enronille. Enron lahjoitti myöhemmin 100 000 dollaria George W:n kuvernöörinvaalikampanjaan.

Kun hän oli päässyt Texasin kuvernööriksi, hän investoi 600 000 dollaria baseball-joukkue Texas Rangersiin. Vuonna 1991 kuvernööri päätti rakennuttaa Arlingtonin kaupunkiin uuden kotistadionin Rangersille. Projektiin investoitiin 135 miljoonaa dollaria veronmaksajien rahoja. Uuden suuren stadionin ansiosta Texas Rangersin osakkeiden arvo nousi niin että George W:n 600 000 dollarin sijoitus oli jo 15 miljoonan dollarin arvoinen. Hyvää nousua selittää se, että seuran johto oli muuttanut George W:n alkuperäisen 1,5 prosentin omistusosuuden kymmenen prosentin osuudeksi.



Kioton sopimusta vastustava Exxon-öljy-yhtiö oli George W:n koko hänen presidentinvaalikampanjansa suurin lahjoittaja.

Presidentit siis vain ani harvoin on puhtaita pulmusia, ja kuten näistä esimerkeistä voimme päätellä, eivät he voi tehdä autenttisia päätöksiä siltä mikä heistä tuntuu järkevimmiltä tai parhaimmalta. Heidän on aina otettava huomioon mielipiteissään ne ihmiset jotka ovat hänelle vallan antaneet, eikä kyse ole tässä tapauksessa suinkaan kansasta.



UUSI MAAILMANJÄRJESTYS

Uusi Maailmanjärjestys on käsite jonka useimmat ovat kuulleet, mutta harvat ymmärtävät mistä siinä on kysymys. Ilmaisu onkin hyvin epämääräinen ja sitä on käytetty hyvinkin erilaisissa tarkoituksissa. "New World Order" - joka lyhennetään normaalisti NWO - tunnetaan niin ääriryhmien kuin huippupoliitikkojenkin keskuudessa. ”Uusi maailmanjärjestys” on käsitteenä vanha ja edellä käydään lyhyesti läpi sen historia.

Ensimmäisen kerran eurooppalaisessa politiikassa Uusi maailmanjärjestys-käsitettä käytti Niccolo Machiavelli kirjassaan Ruhtinas (1513). Kirjassa annettiin ohjeita miten hyvän hallitsijan on toimittava. Voimapolitiikkaa on toki hallitsijat käyttäneet läpi historian, mutta Machiavelli oli ensimmäisiä teoreetikkoja joka heitti laskelmallisesti nurkkaan moraalikysymykset.



"Baijerin Valaistuneet", eräs 1700-luvun lopun vallankumouksellisista poliittisista salaseuroista puhui propagandassaan "Uudesta maailmanjärjestyksestä" ja "tulevasta maailmantasavallasta", kuten myös eräs myöhäisistä illuminaateista, Giuseppe Mazzini, joka käytti vapaamuurareita vehkeilyjensä savuverhona. Mazzinin ystävä, amerikkalainen muurariveli ja Ku Klux Klanin perustajajäsen Albert Pike selosti omaa suunnitelmaansa Mazzinille kirjeessään 15. elokuuta 1871: Perinteisten hallitusten annetaan jatkaa toimiaan kuten ennenkin, mutta niiden rinnalle muodostetaan salainen "varjohallitus", jonka olemassaolosta tavallisten kansalaisten ei tarvitse tietää mitään. "Varjohallitus" antaa ohjeita maiden nimellisille hallituksille. Albert Piken kirjettä on pidetty myös vapaamuurareita kompromettoivana väärennöksenä, mutta kirjeen sisältämät ajatukset ovat todellisen kirjoittajan henkilöllisyyttä mielenkiintoisempia.



Kolmannen valtakunnan propagandassa puhuttiin "Uudesta järjestyksestä", mutta toisin kuin amerikkalaisten propaganda asian esitti, ei ole voitu todistaa että natseilla olisi ollut minkäänlaisia maailmanvallankumouksellisia aikeita. "Uudellä järjestyksellä" pyrittiin Euroopan uudelleenjärjestelyihin ja Uuden Euroopan yhteisön perustamiseen. Monien salaliittoteoreetikoiden mielestä natsipuolueella on kuitenkin suora yhteys tämän päivän illuminaatteihin ja uutta maailmanjärjestystä tavoitteleviin tahoihin. Presidentti G.W. Bush jr.:n isoisä Prescott Bush oli aikanaan Brown Brothers -investointipankin pääjohtaja 20-luvulta 40-luvulle asti. Brown Brothers, Averell Harriman, Rockefellerien Standard Oil, DuPont, Morgan ja Henry Ford rahoittivat avokätisesti natsi-Saksan talousihmettä ja sponsoroivat SS:a ja SA:aa - samaan aikaan pankkiirien vasemmat kädet syytivät rahaa Neuvostoliiton sotakoneistolle.



Varsinaisesti Uuden maailmanjärjestyksen teki tunnetuksi 1990-luvulla George Bush jr., joka näki tämän järjestyksen luomisen Yhdysvaltain kutsumuskohtaloksi kommunismin luhistumisen jälkeen. Bushin klaani onkin toiminut aktiivisesti UM:n eteen. Perheen yhteydet ovat kuin salaliittoteoreetikon käsikirjasta: Kaksi Yhdysvaltain presidenttiä ja näistä Bush nuorempi on toiminut myös CIA:n johtaja, sekä ollut mukana heroiinikartelleissa, Bushit ovat vehkeilleet myös pankkimaailmassa, okkulttisissa- ja poliittisissa salaseuroissa (mm. Skull & Bones Order).

Uusi maailmanjärjestys on siis todellinen ilmiö, mutta millaisesta järjestyksestä on kyse ja ketkä siihen pyrkivät? Erilaiset Uuteen maailmanjärjestykseen liittyvät salaliittoteoriat voidaan jakaa ainakin mystisiin, vasemmistolaisiin, (uus)oikeistolaisiin ja (ääri)kristillisiin. Ajatus globaalista salaliitosta ei ole kovin uusi ilmiö, ja sen perusominaisuudet ovat säilyneet samoina: Joukko rikkaita ja vaikutusvaltaisia miehiä, jotka kuuluvat tiettyyn ryhmään tai veljeskuntaan, ovat suunnitelleet äärettömän monimutkaisen mutta häikäilemättömän salajuonen, joka suuntautuu kaikkea sitä vastaan, mitä menestyvä keskiluokka on tottunut pitämään pyhänä: isänmaata, kuningasta, kirkkoa ja yksityisomaisuutta. Jo 1300-luvulla esitettiin, että Temppeliherrain ritarikunta juonitteli yhdessä kataarien ja muiden kerettiläisten kanssa Rooman kirkon kukistamiseksi. Myöhemmin teorian keskushahmoina ovat olleet jesuiitat, juutalaiset, Baijerin Valaistuneet ja kommunistit.

Uuden maailmanjärjestyksen selitysmallit
Ensimmäisen Persianlahden sodan aikana Yhdysvaltain presidentti George Bush piti useita puheita ja haastatteluita joissa Uusi Maailmanjärjestys vilahteli tämän tästä. Uuden järjestyksen oli määrä alkaa Lähi-Idästä väkivalloin saavutettavan "Pax Americanan" avulla. Presidentti Bush vannoi myös virkavalansa pitäen sormiaan vapaamuurariraamatun päällä. Virkaanastujaisissaan Bush totesi, että nyt "Uusi tuuli puhaltaa kautta maailman..." (Iltalehti 1989). Huhtikuussa 1991 presidentti Bush totesi Time-lehdessä: "Irakin sota oli Uuden maailmanjärjestyksen ensimäinen koe". Kuten kaikki tiedämme niin Irakin sota 90-luvun alussa ei sujunut Yhdysvalloilta niin kuin piti, ts. se ei onnistunut ja uutta yritystä saatiin odottaa kunnes Bush nuorempi pääsi ottamaan ohjat käsiin presidentin virassaan.



Maailman valta on keskittynyt mafiamaiselle ryppäälle jota on kutsuttu "Establishmentiksi", Varjohallitukseksi", Isoksi Veljeksi (George Orwellin mukaan) ja "salaiseksi maailmanhallitukseksi". Siihen kuuluvat niin Yhdysvaltain "sotateollinen kompleksi", maailman suurpääomapiirit (mm. Rothschildit) kuin ylikansalliset yhtiötkin (Shell, Standard Oil jne.), korkeimpien poliittisten piirien edustajien lisäksi. Näiden tahojen yhteisenä tavoitteena on uusi maailmanjärjestys. Siitä on erilaisia mielipiteitä mihin tällä uudella maailmanjärjestyksellä pyritään. Lienee myös virheellistä ajatella, että projektilla olisi selkeästi määriteltävä alku ja loppu. Parhaiten Uuden maailmanjärjestyksen voi käsittää vallansiirroksi kansalliselta ylikansalliselle tasolle. Se on yli sata vuotta kestänyt prosessi, jossa globalisaatio edustaa vain yhtä vaihetta, joskin ilmeisen lopullista sellaista. Prosessin tuloksena maailmanvalta on siirtyy paitsi de facto, myös de iure suurpääomapiirien haltuun. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustetut suuret kansainväliset välityspankit olivat vain yksi askel rahan pitkässä marssissa kohti rajatonta maailmaa - rajattoman rikkauden ja köyhyyden maailmaa.

Maailmanjärjestyksen yksi tavoite on ilmeisesti maailmanhallitus (One World Goverment), mukaan luettuna yhteinen valuuttajärjestelmä.



Eräitä nykyisen Uuden maailmanjärjestyksen piirteitä:

Valtioiden ja kansojen itsemääräämisoikeuden ja taloudellisen riippumattomuuden tuhoaminen kytkemällä ne joko vapaaehtoisesti tai pakolla osaksi globaalia markkinatalousjärjestelmää ja ajamalla alas paikallinen (maatalous)tuotanto, jolloin ne tulevat riippuvaisiksi muusta järjestelmästä.

Ylikansallinen tajunnantäyttöteollisuus ja mediaan sisäänrakennettu piiloviestintä takaa kansallisten identiteettien hämärtämisen. Kansalliset identiteetit on korvattava globaalilla identiteetillä. Kansalaisuus korvataan kuluttajuudella. Massojen suunnitelmallinen tyhmistäminen ja tylsistäminen viihteen avulla tekee massoista vaarattomampia.

Kansallisten identiteettien tuhoamista helpottavat irti päässeet kansainvaellukset ja rotujen sekoittaminen. Monikulttuurista, monirotuista yhteiskuntaa tuetaan kaikin mahdollisin keinoin sekä julkisella propagandalla että piilovaikuttamisella. Kolmannen maailman todellisiin ongelmiin ei puututa, jotta kansainvaellukset jatkuisivat. Erään YK:n suunnitelman mukaan Eurooppa tarvitsee 150 miljoonaa siirtolaista Afrikan ja Aasian maista. Kun ihmisten juuret on tuhottu, heille on helppo syöttää keinotekoinen "globaali" identiteetti.

Rahamarkkinoiden globaali, ylikansallinen hallinta (Kansainvälinen valuuttarahasto, WTO, maailmanpankki).

"Markkinavoimat" kasvottomana Isona Veljenä.

Massojen hallitseminen on helpointa kontrolloimalla olemassa olevia energianlähteitä sekä puhtaan ruuan ja juomaveden varastoja.

Agendan toteuttamisessa on kunkin maan erikoispiirteet otettava huomioon ja sopeuduttava niihin.

Kontrollointi ja hallinta



NATO ja Yhdysvaltain asevoimat Uuden maailmanjärjestyksen väkivaltakoneistona, jota voidaan käyttää pelotteena niskuroivia valtioita vastaan.



Kansalaisvapauksien asteittainen vähentäminen "turvallisuuden" nimissä, sananvapauden purkaminen, ylikansallinen elektroninen valvonta (Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden osasto NSA on jo ottanut tehtäväkseen koko maailman elektronisen viestinnän seuraamisen).



Laaja-alaisten tiedotusvälineiden alistaminen Uuden maailmanjärjestyksen edistämiseksi. Tiedotusvälineiden hallinta mahdollistaa "yleisen mielipiteen" manipuloinnin, viholliskuvien synnyttämisen ja totuuden monopolisoinnin. Tällä hetkellä noin 90% kaikista maailman viestimistä on hyvin pienen eliitin omistuksessa (mm. Murdoch).



Hallitsemalla kielenkäyttöä ja muuttamalla sanojen merkitystä voidaan hallita ihmisten ajattelutapaa. Järjestelmän vastaiset ihmiset pyritään leimaamaan tiedotusvälineissä terroristeiksi, rasisteiksi, mielisairaiksi, tyhmiksi, yksinkertaisiksi tai vanhanaikaisiksi.



Luodaan vihollisia. Organisoidaan ja tuetaan maailmanlaajuista terrorismia, jotta sen varjolla voidaan tiukentaa seurantaa ja kontrollointia.



Yhdysvaltain "Bible beltin" fundamentalistikristillisillä ja äärioikeistolaisilla piireillä on toisenlainen näkemys Uudesta Maailmanjärjestyksestä. Se eroaa edellisestä siinä, että se jättää järjestelmän taloudelliset ulottuvuudet käsittelemättä (yleinen amerikkalainen harha) ja pitää varsin harhaisesti YK:ta Uuden Maailmanjärjestyksen suoranaisena edeltäjänä ja päävihollisenaan. Heidän mukaansa kansalaiset pyritään tekemään vaarattomaksi kieltämällä ja takavarikoimalla perustuslain turvaamat aseet.

Kristillisille Uusi Maailmanjärjestys on Raamatussa mainittava "neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat; se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen" (Daniel 7:23). Kyse on siis lopun ajoista, ja UM samastetaan Antikristukseen. Monet konservatiivit (toisin kuin Bushin establishmentin uusliberaalit) muistuttavat, että suurin osa "varjohallitusten" (mm. Bilderbergit) johtohenkilöistä ovat juutalaisia, niin kuin Hollywoodin ja maailman suurten tiedotusvälineidenkin. Amerikkalaisten kristittyjen ja oikeistolaisten teorioiden mukaan Uusi maailmanjärjestys on siis kommunistien ja sosialistien, ehkä myös juutalaisten salajuoni.



Vasemmisto kummallakin mantereella kritisoi Uuden maailmanjärjestyksen ilmiselvää epätasa-arvoisuutta ja sen taloudellisia vaikutuksia - etenkin kehitysmaissa tapahtuvaa, suuryhtiöiden harjoittamaa ns. uuskolonialismia. Heille UM edustaa fasistien ja oikeistolaisten uhkaa. Kumpikaan poliittinen siipi ei kykene ymmärtämään, että järjestelmä ei tunnusta minkäänlaista poliittista väriä, "sillä se pyrkii vain valtaan eikä mihinkään muuhun". Järjestelmä käyttää hyväkseen niin fasisteja kuin kommunisteja, liberaaleja ja fundamentalisteja, mutta ennen kaikkea laiskoja ja tietämättömiä.



On yleisesti tunnettu tosiasia, että kahden osapuolen taistellessa kolmas hyötyy siitä. Tämä ajatus voidaan laajentaa yksilötasolta valtioihin ja edelleen koko ihmiskuntaan. Esimerkiksi sotiviin maihin sijoittavat kansainväliset rahoituslaitokset hyötyvät ainoastaan, mikäli konflikti pitkittyy pitkittymistään. Sotamenojen kattamiseksi valtioiden on lainattava yhä enemmän ja enemmän rahaa, kunnes ne joutuvat täysin pankkien määräysvaltaan. Sodat ja levottomuudet ovat myös oiva tapa saada ihmiset hyväksymään sellaisia kansainvälisiä instituutioita, joita he eivät olisi muuten ikinä hyväksyneet (esim. NATO, YK).

Oli miten oli, tietyillä organisaatioilla ja niihin kuuluvilla ihmisillä on asiassa painava sanansa. Nämä ihmiset eivät ole ketä vain, he ovat maailman rikkaimpia ja vaikutusvaltaisimpia ihmisiä. He näkyvät harvoin TV:ssä, elleivät he ole valtionpäämiehiä. Suurin osa ihmisistä ei tiedä heidän nimiään.

Eräs Yhdysvaltain keskeisimmistä kulissien takaisista päättävistä elimistä on CFR (Council on Foreign Relations). Tätä puolisalaista organisaatioita hallitsee Rockefellerin syndikaatti ja se on osa vaikutusvaltaista poliittista elintä joka tunnetaan nimellä COMMITTEE OF 300.

COMMITTEE OF 300
Perustettiin vuonna 1729 Britannian Itä-Intian Kauppakomppanian toimesta hallitsemaan kansainvälistä pankkitoimintaa, poistamaan kansainvälisen kaupan esteitä ja tukemaan oopiumikauppaa.

Järjestön perustajia olivat Euroopan tärkeimmät merkantilistiset aatelissuvut, mm. Guelphit, Grosvernorit, Hannoverit, Oranialaiset ja Oldenburgit.

Committee of 300 on "alkuperäinen" salajärjestö, josta kaikki muut "varjohallitukset" ovat myöhemmin eronneet.

"Maailman kohtaloista päättää kolmesataa miestä, jotka eivät ole koskaan pettäneet toisiaan"

- F. D. Roosevelt

"Taloudellisen johdon työkentällä on yhden ihmisiän aikana muodostunut oligarkia, yhtä kiinteä kuin konsanaan Venetsiassa. 300 miestä, joista jokainen tuntee toisensa, johtaa mannermaan taloudellisia kohtaloita ja he etsivät seuraajansa omasta ympäristöstään."

- Walter Rathenau



ROUND TABLE GROUP
300:n komitean jäsen Cecil Rhodes perusti "Pyöreän pöydän" helmikuun 5. päivänä vuonna 1891. Perustajajäseniä olivat Stead, Lord Esher, Lord Alfred Milner, Lord Rothschild ja Lord Arthur Balfour.

Ryhmän päämäärä oli edesauttaa Brittiläisen Imperiumin ja englannin kielen levittäytymistä ympäri maailmaa.

Rhodesin kuoleman jälkeen "Pyöreä pöytä" joutui hänen rahoittajansa, Lord Rothschildin, valtaan.

Round Table Group on suurteollisuudenharjoittajien ja suurpankkiirien sisäpiirijärjestö, joka on vaikuttanut suuresti mm. Euroopan Unionin syntyyn. Sitä hallitsevat Rothschildien ohella Schiffin, Warburgin, Guggenheimin, Rockefellerin ja Carnegien perheimperiumit.

Pyöreästä Pöydästä syntyivät myöhemmin Royal Institute of International Affairs (RIIA), Council on Foreign Relations (CFR), Institute for Advanced Studies (IAS), Deutsche Gesellschaft für Auswärtige Politik (DGAP).



COUNCIL ON FOREIGN RELATIONS (CFR)
Perustettiin Pyöreän Pöydän yhteispäätöksellä vuonna 1921. Rahoittajana toimivat Rockefellerit. Alkuperäinen nimi oli "Rockefeller Ministry on Foreign Relations".

CFR koostuu lähes pelkästään Yhdysvaltain kansalaisista. Sillä on kuitenkin suuri vaikutusvalta kaikkiin länsimaihin, sillä se hallinnoi Maailmanpankkia.

CFR dominoi Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa. Perustamisensa jälkeen kaikki Yhdysvaltain presidentin Ronald Reagania lukuunottamatta ovat olleet CFR:n jäseniä ennen valintaansa. Vaikutusvaltaisin CFR:n jäsen kautta aikojen on ollut George Bush, joka oli 1977 CFR:n puheenjohtaja.

Järjestön sisäpiiriä kutsutaan nimellä "Skull & Bones Order".



SKULL & BONES
William Huntington Russel ja Alfonso Taft perustivat salaseuran Yalen yliopistossa vuonna 1833.

Vuonna 1856 salaseura liitettiin osaksi Russel Trustia.

Skull & Bones muodostaa CFR:n sisäpiirin. Siihen kuuluvat seuraavat suuret suvut: Rockefeller (Standard Oil), Harriman, Weyerhauser, Sloane, Pillsbury, Bush, Davison (J. P. Morgan) ja Payne(Standard Oil).

Osa Skull & Bonesin jäsenistä ovat kuuluneet myös "Jason Societyyn".


BILDERBERGER GROUP
Committee of 300 perusti järjestön toukokuussa 1954 virallisesti Hollannin prinssi Bernhardin aloitteesta. Ryhmä sai nimensä siitä, että ensimmäinen kokous pidettiin Hotel de Bilderbergissä Oosterbeekissä.

Bilderberger-ryhmään kuuluu noin 100-120 läntisen maailman vaikutusvaltaisinta finanssimiestä, suuryrittäjää ja poliitikkoa.

Ryhmän päämäärä on (prinssi Bernhardin itsensä mukaan) saada aikaan "globaali maailmanhallitus".

Bilderbergien johtoryhmä (johon kuuluu 24 eurooppalaista ja 15 amerikkalaista jäsentä) päättää, ketkä kutsutaan järjestön kokouksiin. Suomea tässä Bilderberger –johtoryhmässä edusti vuonna 2003 Nokian Jorma Ollila. Suomalaisia jäseniä Bilderberger-ryhmässä vuonna 2003 olivat entinen pääministeri Paavo Lipponen ja Sammon Björn Whalroos.

Ryhmän kokoukset pidetään suurin piirtein vuoden välein eikä niitä koskaan pidetä kahta kertaa samassa paikassa. Kaikki kokoukset pidetään suljettujen ovien takana eikä tiedotusvälineillä ole lupa kommentoida niitä millään tavalla.



SALAISET PROJEKTIT
CIA:lla oli 50- luvulta 70-luvulle paljon valtaa, aina siihen saakka kunnes viraston valtaa hieman rajoitettiin. Tiedetään että CIA:ssa, kuten FBI:ssäkin on työskennellyt (ja työskentelee nykyäänkin) henkilöitä joilla oli mafia- tai muita yhteyksiä rikollisiin. CIA:n ihmisen hallintaohjelmat ovat lähtöisin 1950-luvulta, ja voi hyvin kysyä mitä niiden miesten päässä on liikkunut jotka idean kehitti. Tarkoitus oli tietenkin saada ylivalta vihollismaista, kuten Neuvostoliitosta jota pidettiin hyvin vaarallisena. Myös Yhdysvaltain omaan politiikkaan haluttiin sotkeutua, ei haluttu antaa ”väärille” ihmisille valtaa.

Olemassa olevien ja osittain kuvitteellisten vaarojen seurauksena Yhdysvalloissa on kehitetty salaa mm. ufoja. Vaikka 1970-luvulla hyväksyttiin tiedonvapauden laki, jonka mukaan kaikki yli 30 vuotta vanhat valtion asiakirjat ovat julkisia, on suuri osa kaiken näköisistä asiakirjoista pidetty salassa kansalliseen turvallisuuteen vedoten.



”Aivopesuohjelmat”




Sandoz Pharmaceuticals markkinoi LSD:tä vuoteen 1956 saakka psykoterapeuttisia kokeita varten, koska huume oli minimaalisina annoksina käytettynä taipuvainen tuottamaan "skitsofrenian mallitiloja". 50- ja 60-luvuilla ”LSD-terapiaa” harjoitettiin sekä Yhdysvalloissa että Tsekkoslovakiassa.




MKULTRA



CIA kiinnostui sen sijaan tästä aikoinaan Hoffmanin kehittämästä ”ihmehuumeesta” aivan muista kuin terapiasyistä. Näin syntyi mm. MKULTRA -ohjelma, jonka CIA:n johtaja Allen Dulles hyväksyi 50-luvun alussa. CIA hankki 10 kg LSD:tä (riittää 100:n miljoonaan testiin) MKULTRA-(aivopesu-)ohjelmaansa ja toimeenpani ihmiskokeiden sarjan kylmän sodan aikaisessa USA:ssa. MKULTRA -kokeissa tehtiin muitakin kuin LSD -kokeita, ihmisiä altistettiin mm. radioaktiivisille aineille heidän tietämättään. Nämä CIA:n ”I Like Ike” –vuodet ovat hyvin pahamaineisia, sillä päämääränä oli kehittää menetelmä jolla saataisiin henkilö itsensä ymmärtämättä tekemään esim. salamurha, itsemurha jne.

Yksi MKULTRA:n dokumentti (CIA:n muistio 5. toukokuuta 1955) selventää hyvin mihin CIA pyrki. Tarkoitus oli saada toisen ihmisen mieli hallintaan siten, että häntä pystyttäisiin komentamaan hänen oman tahtonsa vastaisiin tekoihin, yksi päämäärä oli myös että ihminen ei tekonsa jälkeen muistaisi mitä on tehnyt ”komennon” alaisena.

Hypnoosin toiminta oli tiedossa ja sitä oli testattu heidän tarkoituksiinsa, mutta he etsivät ainetta joka tekee hypnotisoinnin helpommaksi. Muistiossa mainitaan, että ainetta(LSD:tä) voi käyttää tyrmäystippoina juomissa, ruoissa, tupakoissa, aerosoleissa, ja se auttaa maksimoimaan muistinmenetystä, joten se on sovelias apuväline agenteille.

John Marks kertoo kirjassaan ”The Search for the Manchurian Candidate” CIA:n tutkijoiden kokeilleen LSD:tä myös itseensä. Ei siis tarvitse ihmetellä CIA:n mitä kummallisimpia ja mielikuvituksellisempia tekoja, sillä CIA:n tutkijat olivat USA:n ensimmäisiä ”happopäitä” jo kauan ennen kuin LSD tuli yleisesti tunnetuksi huumeeksi.

Yksi tutkimus oli hyvin murheellinen. Marraskuun 19. 1953, puolustusvoimien tutkija ja sotatoimien spesialisti, Frank Olson, joka työskenteli MKULTRA -projektissa, otti muutamat LSD -tripit. Monet havainnoitsijat kuvasi hänen tilaansa vainoharhaiseksi ja masentuneeksi. Kun oli kulunut yhdeksän päivää sekoillessa, Olson hyppäsi hotellinsa ikkunasta New Yorkissa pudoten kymmenen kerrosta, johon tietenkin kuoli.

Hänen todellinen kuolinsyy - LSD:n aiheuttama itsemurha - pysyi salassa peittelyn johdosta hänen perheeltäänkin 22-vuotta. Olsonin perhe sai kuulla totuuden vasta 1970-luvun alussa kun CIA:n happokokeilut tuli julkisuuteen. Luonnollisesti CIA:n harrastama tutkimusprojekti sai valtavasti negatiivista kritiikkiä ja he myönsivät tehneensä väärin rikkoessaan mm. Yhdysvaltain lakia kokeiluissaan. He olivat mm. laittaneen LSD:tä muiden drinkkeihin heidän tietämättään ja tarkkaillut miten aine vaikuttaa. Jos joillekin agenteille tuli ongelmia pistää salaa toisten juomiin LSD:tä, he menivät taikuri John Mulhollandin luo (joka työskenteli CIA:lle) hakemaan opetusta kuinka kohentaa taitojaan.

CIA:n mukaan aine oli oiva kepponen, koska sitä pystyi pistämään salaa myös pieniin esineisiin (CIA:n muistio vuodelta 1954).

Tutkimustyön menestyksekkäimmistä tuloksista ei ole tietoa, vaikkakin esim. JFK:n ja RFK:n salamurhat ovat voineet varsin hyvin olla juuri tämän ”aivopesuohjelman” tuloksia. Toisen ihmisen kontrollointi tietyssä tilanteessa ei myöskään osoittautunut helpoksi. Tutkijat yrittivät kehittää mekanismia joka käynnistää hypnoottisen tilan. Tämmöinen toiminto olisi kätevä monessa yhteydessä, esim. jos ihmisen halutaan murhaavan jonkun, on hänen oltava oma itsensä aina siihen saakka kunnes ”liipaisinta” painetaan. Yksi keino – jos olisi toiminut – olisi voinut olla että ihminen hypnotisoidaan ja ”ohjelmoidaan” murhaamaan tietty henkilö, jonka jälkeen LSD, jota on laitettu esimerkiksi tupakkaan tai juomaan, käynnistäisi hypnoottisen tilan ja ihminen rupeaisi toimimaan käskyjen mukaan. Kaikkein paras ”liipaisin” olisi tietenkin jokin salasana, jolloin ihminen vaipuisi tiedottomaan tilaan ja noudattaisi hänelle ”ohjelmoituja” käskyjä.



ARTICHOKE



MKULTRA ei suinkaan ollut ainoa projekti jossa on tutkittu kaikin keinoin mitä mielikuvituksellisempia keinoja saada ihminen tottelemaan käskyjä. BLUEBIRD –aivopesuohjelma oli CIA:n ja armeijan yhteinen projekti, joka toimi vuodesta 1951 vuoteen 1953, jonka jälkeen se nimettiin ARTICHOKEksi. Tässä projektissa laitettiin lasten aivoihin elektrodeja joilla yritettiin ohjata heidän mieltään, annettiin mm. 7-11 -vuotiaille lapsille LSD:tä ja UML:ää(LSD:n johdannainen), sekä kokeiltiin sähköshokkeja, joiden tarkoitus oli saada ihmisen muisti pyyhkiytymään. Yhdessä ARTICHOKE:n dokumentissa vuodelta 1954 on esitetty suunnitelma miten salamurha voidaan teettää huumaamalla tietty henkilö tehtävään, ja kuinka salamurhan suoritettuaan hänet on otettava talteen(vangittava). Tekstistä tulee mieleen lähinnä JFK:n ja RFK:n salamurhan piirteet, liekö samaa toimintasuunnitelmaa siis käytetty niiden toteuttamiseen?

Kaikissa salaisissa ”aivopesuohjelmissa” oli tarkoitus myös kehittää biologisia ja kemiallisia aseita, mutta ensisijalla oli kehittää menetelmä ihmismielen hallintaan.

Huumeohjelmat säilyi vuoteen 1967, tosin jotkut vuoteen 1973, kunnes uusi CIA:n johtaja James R. Schlesinger lopetti ”huumesekoiluohjelmat”. Yksi aivopesuohjelma oli myös MKSEARCH, joka lopetettiin vuonna 1972.



Onko CIA ja ”varjohallitus” valmiita



Salaisissa projekteissa on testattu mm. meskaliinia, kokaiini, LSD:tä jne. Aivopesuohjelmissa on kaiken muun ohella aina haluttu kokeilla mitä erilaisempia aineita ja niissä on aina haluttu myös kehittää uusia, entistä paremmin heidän käyttöönsä sopivia aineita. On hyvin todennäköistä että samantapaiset testaukset ja aineiden kehittelyt jatkuu.



Kaukokatsomisohjelmat



Liekö LSD –trippisekoilujen seurauksena CIA:n tutkijat keksineet lähteä mukaan tutkimaan vielä oudompia asioita, eli mm. kaukokatsomista ja selvänäkemistä. Näin syntyi salaiset projektit, jossa tutkittiin lähinnä okkultistisia asioita. Idea näihin okkultistisiin asioihin lähti Neuvostoliiton esimerkistä.



STAR GATE on yksi lukuisista ”kaukokatsomisohjelmista” ja se on ollut eri koodinimien alla, kuten SUN STREAK, GRILL FRAME, ja CENTER LANE, jotka toimivat DIA:n alaisuudessa, kun taas INSCOM ja SCANATE -koodinimien alla olevat ohjelmat toimi CIA:n alaisuudessa.

Kaikkien näiden ohjelman tarkoituksena oli tutkia mm. kaukokatsomista, selvänäköä jne., myös ennustajia ja muita paranormaaleja taitoja omaavia palkattiin mukaan. Päämääränä oli kehittää aivan uudentyyppinen vakoilu-ohjelma.



CIA oli saanut tiedon että Neuvostoliitto on vuosien 1969 ja 1971 välillä tutkinut ihmisen psyykkisiä voimavaroja. Tiedustelu oli saanut selville että he keskittävät tutkimuksensa ”psykotroniikkaan”, tähän liittyy ajatuksen eli psyyken, että tieteen ja teknologian tutkiminen yhdessä. DIA:n (Defense Intelligence Agency, puolustelutiedustelupalvelu) dokumentissa ilmoitettiin, että Neuvostoliitto opiskelee ja käyttää mahdollisesti hyväksi telepaattista kommunikaatiota ja näin ollen Neuvostoliitto on ehkä kykeneväinen saamaan selville missä sijaitsee Yhdysvaltain sotajoukot ja laivat, mitä lukee salaisissa asiakirjoissa, mitä Yhdysvaltain johtajat ajattelevat. Ehkä Neuvostoliitto voisi myös suorittaa meedioiden avulla murhia ja sammuttaa satelliitteja.

Nämä vahvat epäilykset saivat aikaan sen, että Pentagon aloitti oman salaisen psyykkisen vakoiluohjelman tietojen keräämiseen. Kaukokatsomisohjelma aloitettiin CIA:n toimesta vuonna 1972, koodinimi oli SCANATE (Scan by coordinate) ja tutkimuspaikka oli Stanford Research Institute [SRI] Menlo Parkissa, Kaliforniassa. Tämän ohjelman olivat aloittaneet Russell Targ ja Harold Puthoff yhdessä NSA:n(Kansallinen turvallisuuspalvelu) kanssa. Siellä tutkittiin mm. New Yorkilaista taiteilijaa Ingo Swania, joka pystyi kaukokatsomiseen pelkästään kun hänelle annettiin koordinaatit. Tutkimuksen alkuvaihe oli Swanilla yrittäessä tunnistaa kaukana jossain paikassa olevia umpimähkään poimittuja vihreitä ja valkoisia kortteja ja suorittaessa muita vastaavia yksinkertaisia kokeita joilla mitattiin yliluonnollista havaintokykyä. Swann väitti näitä kokeita kykyjensä vähättelyksi, koska pystyi paljon parempaankin. Hän väitti että jos saisi minkä tahansa Maassa sijaitsevan paikan leveys- ja pituusasteet, hän voisi "mennä" sinne ja kuvailla näkemänsä. Tiedemiehet epäilivät tätä, sillä fyysikkoina he pitivät jo kyllin vaikeana hyväksyä telepatiaa lyhyilläkin etäisyyksillä. He myös tiesivät, että leveys- ja pituusasteet olivat täysin ihmisen tekemiä, ja näin olisi kyseessä kaksi mahdottomuutta. Swanin vaatimuksesta he kuitenkin käynnistivät SCANATE -ohjelman. Monien ihmisten on edelleen vaikea hyväksyä kokeen ällistyttäviä tuloksia.

Kymmenestä koordinaatista Ingo Swann sai tarkat tulokset kahdeksasta, ja lopuksi varmistui että tulos olikin yhdeksän kymmenestä. "2 astetta eteläistä leveytä, 34 astetta itäistä pituutta"(Victoriajärvi Afrikassa) hän kuvasi "veden yli kiitämisen tunnetta, maihin laskeutumista. Järvi lännessä, korkea kukkula". Hän väitti kuvausta oikeaksi, vaikka Puthoff ja Targ kertoivat koordinaattien olevan järven keskellä. Lisätutkimukset tarkemmalla kartalla osoittiva, että Swann oli oikeassa. Tämä alkeellinen testi oli lopullinen todiste yliluonnollisesta kyvystä. Toinen selitys olisi ollut se, että Swanilla olisi ollut joku eriskummallinen eideettisenä muistina tunnettu lahja ja hän olisi muistanut kartalta jokaisen maan leveys- ja pituusasteella sijaitsevan paikan. Todistaakseen tämän vääräksi Puthoff ja Targ pyysi epäilevät kollegansa valitsemaan vaikeita paikkoja ja pyysi Ingo Swania kertomaan sellaisia yksityiskohtia joita ei pystyisi päättelemään kartan mukaan. Näitä olivat mm. rakennuksien ja tornien yksityiskohtia, sekä siltojen muotoa. Ingo Swann onnistui kokeessaan erinomaisesti ja osasi piirtää paperille mm. yksityiskohtia, joita ei voinut tietää pelkän kartan perusteella.

Kaukokatseluohjelmat jatkui eri nimillään vuoteen 1990 SRI:ssa, jonka jälkeen SAIC:ssa(Science Applications International Corporation). Koodinimeksi tuli vuonna 1990 STAR GATE ja samalla projektia alkoi vetämään Puthoffin ja Targin sijasta fyysikko Edwin May. Työhön valittiin pieni ryhmä joilla oli hyvät ESP-kyvyt (ESP, Extrasensory perception), eli henkilöt jotka osasivat parhaiten vastaanottaa tai välittää tietoa tavallisuudesta poikkeavalla tavalla.

Kaukokatsomisohjelma tuotti myös konkreettisia tuloksia, mm. kaukokatsomiselle paikallistettiin Venäläinen Tu-95 pommittaja, joka oli tippunut Afrikkaan, syyskuussa 1979 kaukokatsojalta kyseltiin sukellusveneestä joka oli rakenteilla Neuvostoliitossa. Kaukokatsoja kertoi sukellusveneen olevan hyvin suuri, jossa on 18-20 ohjusputkea ja suuri leveä kohta. Sukellusvene valmistuisi 100:n päivän päästä. 120:n päivän päästä nähtiin kaksi Neuvostosukellusvenettä, joissa toisessa oli 24 ja toisessa 20 ohjusputkea. Muutenkin sukellusveneet vastasi kaukokatsojan kuvausta. Kaukokatsomisella löydettiin plutoniumia Pohjois-Koreasta vuonna 1994. Kaukokatsomisella on myös löydetty mm. SCUD –ohjuksia, salaisia biologisia aseita ja kadonneita ihmisiä. STAR GATE -kaukokatsomisohjelma jatkui vuoteen 1995, jonka jälkeen - huolimatta kohtuullisen hyvistä tuloksista - se lopetettiin. Näin siis virallisesti, mutta on enemmän kuin todennäköistä, että kaukokatsomisohjelma (tai ohjelmia) jatkuu eri koodinimillä.





Yhdysvallat ja UFO:t









Ufoista (UFO=Unidentified Flying Objects) on runsaasti mainintoja eri maiden historioissa jo tuhansien vuosien takaa, mutta varsinainen ufo-kohu lähti liikkeelle Roswellista vuoden 1947 heinäkuussa.

Uuden Meksikon osavaltiossa sijaitsi Roswellin tukikohta, jossa oli koulutettu pommituslento-osasto 509th / 8th / USAAF . Los Alamos(kuvassa) – tuolloin vielä salainen kaupunki - oli Manhattan-projektin toteuttamiseksi rakennettu vuonna 1943, se sijaitsi parisataa mailia länsipohjoiseen . Alue oli tarkasti vartioitu, kuten myös Alamogordon, jonka läheisyydessä sijaitsi V2-ohjusten koeampumarata White Sands. Viranomaiset olivat luonnollisesti varpaillaan mahdollisten vakoilijoiden varalta, mutta avaruudesta ei kukaan tosissaan odottanut vieraita.

Heinäkuussa 4. päivänä 1947 sheriffi George Wilcox sai soiton karjafarmari William Brazelilta. Brazel kertoi, että hän oli mahdollisesti löytänyt ufon. Kertomuksien mukaan ufon mukana olisi ollut viiden humanoidin ruumiit. Pian esineen putoamisen jälkeen Roswellin lentotukikohdan tiedotustoimisto kertoi, että heillä oli maahan syöksyneen lentävän lautasen jäännökset. Seuraavana päivänä kenraali Roger Ramey kuitenkin perui aikaisemman lausunnon ja ilmoitti että kyseessä onkin tavallisen säähavaintopallon jäännökset.

Tapaus unohtui joksikin aikaa, kunnes 1970-luvun lopussa siitä jälleen kiinnostuttiin ja siitä lähti liikkeelle ”Roswell -buumi” kirjojen, TV-dokumenttien, elokuvien ja lehtiartikkeleiden muodosta. Roswelliin pudonnutta esinettä väitettiin ensin säähavaintopalloksi, mutta sen jälkeen Yhdysvaltain viranomaiset ovat väittäneet sen olleen mm. USA:n salainen tiedustelukone ja virallinen ”viimeinen versio” on vuodelta 1994, jossa sen kerrotaan olevan salainen kaasupallolla ilmaan nostettu tutkimuslaite, joka lähetettiin salaisen Projekti Mogulin puitteissa. Tarkoitus oli kuulemma ”pallojen” avulla seurata Neuvostoliiton ydinasekehittelyä.

Niin tai näin, mutta joka tapauksessa Yhdysvaltain armeijan ym. viranomaiset ovat salanneet tietoja ko. tapauksesta. Kaiken lisäksi asiakirjat paljastaa, että presidentti Harry S. Truman loi huippusalaisen paneelin, johon kuului kaksitoista tiedemiestä, sotilasta ja tiedusteluviranomaista. Tämän Majestic-12 –ryhmän - lyhyemmin MJ-12 - tarkoituksena oli tutkia maahan syöksyneitä avaruusaluksia, ja tehdä suosituksia siitä, kuinka suojautua mahdollisesti vihamielisten avaruusolentojen hyökkäystä vastaan. Tietenkin laadittiin myös toimintaohjeet siltä varalta, että ihmiskunta saa kontaktin muihin älyllisiin olentoihin.

50-luvulla alkoi USA:n omat ”ufo” -kehittelyt. Julkisuuteen tulleet USA:n lentävät lautaset, joita he siis alkoivat suunnittelemaan pian kiistellyn Roswellin ufotapauksen jälkeen, perustuivat ns. perinteiseen teknologiaan, lähinnä suihkumoottorin tuottamaan käyttövoimaan. Niistä ei tullut mitään ja niitä voisikin luonnehtia lähinnä leluiksi. Jotkut AREA 51:llä työskennelleet ovat kertoneet että siellä harrastettiin myös todella vakavaa antigravitaatiotutkimusta ja että paikalla olisi ollut oikea – siis maan ulkopuolelta oleva – lentoalus, jonka tekniikasta yritettiin päästä selville.

Näin väittää myös Stan Deyo, joka oman kertomansa mukaan työskenteli antigravitaatio – eli vastapainovoima – tutkimuksessa. Hän väittää kirjassaan "The Cosmic Conspiracy" (Kosminen salaliitto), että ihminen on kehittänyt lentävän - vastapainovoimaa hyväksi käyttävän - lautasen jo 1950-luvulla.



Uutta mullistavaa käyttövoimaa on ilmeisestikin kehitetty AREA 51:llä, mutta niin sitä on kehitetty myös keskellä Australiaa, jossa sijaitsee yhteistä avaruuspuolustusta tutkiva laitos lempinimeltään "Pine Gap". Se on hyvin salainen Yhdysvaltojen hallituksen rahoittama tukikohta. Australialainen sanomalehti "Nation Review" kirjoitti 17-23.5.1974: "USA on tehnyt jatkuvaa elektromagneettista käyttövoimaa koskevaa tutkimustyötä Pine Gapissa sen perustamisesta vuonna 1966 lähtien... Turvatekijöihin salaisuuksien pitämiseksi kuuluu myös hypnoottiset ja jälkihypnoottiset avaimet, jotka henkilökunnan täytyy ottaa vastaan ennen projektiin hyväksymistä."

Työntekijät jotka työskentelevät laitoksessa, eivät saa kulkea vapaasti alueella. Heidän pitää käyttää värillisiä nk. ID-nauhoja, ja jos esimerkiksi työskentelee A-alueella, ei ole mitään asiaa yrittää mennä B, tai C-alueelle. Lukuisten silminnäkijöiden mukaan Pine Gapin lentokentille on rahdattu sotilaslentokuljetuksina valkoisia noin kymmenen metrin läpimittaisia levyjä, joissa on ollut USA:n ilmavoimien merkintä. Laitoksen tietokoneiden valmistaja on IBM, jonka osakkeista Rockefellerit omistavat huomattavan osan.

Erittäin tiukasta salailusta kertoo myös se, että entinen Australian pääministeri Gough Whitlam erotettiin virastaan kun hän yritti päästä tukikohdan lähelle ottamaan selvää mitä siellä puuhataan.







Epäilyttäviä toimia



Arkansasin poliittinen koneisto on pitkään ollut korruptoitunut ja ollut sidoksissa organisoituun rikollisuuteen.

Elokuun 23. 1987 maalaisyhteisössä eteläisessä Little Rock:ssa murhattiin kaksi teinipoikaa, Kevin Ives ja Don Henry(kuvassa), koska he olivat silminnäkijöitä CIA:n suojelemassa huumeiden salakuljetusprojektissa. Heidän ruumiinsa oli laitettu rautatiekiskoille sen jälkeen kun heitä oli ensin lyöty ja puukotettu, tämän jälkeen oli vielä juna ajanut heidän ylitseen. Todisteet hävitettiin ja väitettiin tapauksen olevan onnettomuus.




Barry Seal oli entinen TWA:n(Trans World Airlines) lentäjä, mutta lopetti lentäjän uran vuonna 1972 aloittaessaan räjähteiden salakuljetuksen Meksikoon Castroa vastustaville Kuubalaisille jotka CIA oli kouluttanut. Tämän jälkeen 1980-luvun alussa alkoi huumeiden salakuljetus Yhdysvaltoihin mm. Kolumbiasta, Mendellin huumekartellista.

Tukikohtana toimi pieni lentokenttä Menassa, Arkansasissa. Sealista tuli Yhdysvaltain historian suurin kokaiinin salakuljettaja ja joidenkin tietojen mukaan hän piti yhteyttä Bill Clintonin turvallisuuspäälikköön Raymond ”Buddy” Yongiin joka on entinen rodeoklovni ja nykyään kakkosmies FEMA:ssa (The Federal Emergency Management Agent), Bill Clinton itse oli kuvernöörinä Arkansasissa vuosina 1979-1981 ja 1983-1992.

CIA:n tukemat contrat myivät huumeita Los Angelesissa mustien asuttamissa kaupunginosissa. Näin saatiin rahaa aseellisille operaatioille Nicaraguassa. Contrien raha- ja aseoperaatiota hoiteli Arkansasilainen pankki, jonka omistaa Riadyn perhe. Pankki siirtyi perheelle vuonna 1984, samoihin aikoihin, kun Barry Seal käytti läntisessä Arkansasissa sijaitsevaa lentokenttää huumeiden maahantuontiin. Seal "pesi" rahaa pankin kautta viikoittain ja tienasi jopa 1.5 miljoonaa dollaria yhdeltä lennolta. Osa rahoista meni contra-operaatioon jota CIA tuki, tämän takia Seal sai tuoda Yhdysvaltoihin kokaiinia CIA:n puuttumatta asiaan.





Seal ei pelännyt murhaamistaan, vaan oli sitä mieltä että jos se tapahtuu, niin se tapahtuu ja niin se tapahtuikin helmikuun 19. 1986 kun hänet ammuttiin Cadillaciinsa Lousianassa, Baton Rougessa. Virallisen kertomuksen mukaan kolme Kolumbialaista olisi ampunut hänet automaattiaseilla. Auton takakontista löydettiin George W Bushin henkilökohtainen puhelinnumero, Bush oli tuolloin varapresidenttinä(ja ollut aikaisemmin CIA:n johtaja 1976-1977), Clinton taas oli Arkansasissa 80-luvun huumevuosina kuvernöörinä.

DEA (Drug Enforcement Administration, Yhdysvaltain huumevirasto) tiesi huumeiden maahantuonnista ja levityksestä.



"All you need to know about Bill Clinton is that he was governor of Arkansas."

L.J. Davis



Isoveli valvoo



Tiistaina, marraskuun 12. 2002 tuli joissakin lehdissä ja nettiuutisissa julkisuuteen että Pentagon on aloittanut maailmanlaajuisen supertietokoneprojektinsa, tarkoituksena valvoa sillä koko maailman ihmisiä. Tähän erittäin laajaan tietopankkiin tallentuisi kaikkien maailmassa olevien ihmisten toimet jos he käyttävä palveluita joissa tiedot menevät verkon kautta, näitä ovat mm. luottokorttiostokset, matkustaminen ja internetin selaus. Tämä järjestelmä saisi periaatteessa siis tietoon ruokaostoksesi, kunhan muistat käyttää luotto- tai bonuskorttia. Yhdysvalloilla on jo kauan ollut toimenaan vakoilla ihmisiä tietoverkon kautta, mutta tuleva järjestelmä on paljon tarkempi ja tarkoituksena on tulevaisuudessa tarkkaille paljon yksityiskohtaisemmin kaikkia ja kaikkea. He voivat kehittää järjestelmän vaikkapa tutkimaan yksittäisten ihmisten liikkeitä, sillä ihmisen paikannus onnistuu kännyköiden avulla ja autoissa joissa on satelliitti-kartta-systeemi(GPS)(kuten jo monissa rekka-autoissa), saisi järjestelmä tietoon myös autosi sijainnin.



Tavoitteena on analysoida tarkasti systeemin keräämä tieto, eli tarkoituksena on tarkkailla jokaisen ihmisen käyttäytymistä maapallolla. Näin saadaan jokaisesta ihmisestä luotua oma profiilinsa. Projektin syntymisen syynä sanottiin olevan terroristipelko, joten tällä tavalla saadaan kiinni piilossa olevat terroristit. Uskokoon ketä haluaa, mutta todellinen syy on maailmanpoliisin ”leikkiminen”, ja tämä on vain yksi osa uuden maailmanjärjestyksen päätavoitteita – isoveli valvoo.



SALAMURHAT

Kennedyn suvun historiaa

John F. Kennedy nuorempi oli Yhdysvaltain 35. presidentin, John F. Kennedyn poika, joka kuoli lento-onnettomuudessa. Yhdysvalloissa on puhuttu Kennedyjen kirouksesta, sillä perheen jäseniä on kohdannut ”onnettomuus” toisensa perään. John F. Kennedy salamurhattiin Dallasissa vuonna 1963. Kennedyn veli Robert salamurhattiin viisi vuotta myöhemmin presidentinvaalikamppailun aikana. Kolmas veli Edward oli senaattorikaudellaan osallisena auto-onnettomuudessa vuonna 1969, jolloin autossa mukana ollut naismatkustaja kuoli hämärissä olosuhteissa.

Robert Kennedyn poika David kuoli vuonna 1984 heroiinin yliannostukseen ja toinen veljeksistä, Michael kuoli vuonna 1997 hiihto-onnettomuudessa. Kennedyihin on yhdistetty myös lukuisia huume- ja seksiskandaaleja.





Marilyn Monroen salamurha



Marilyn Monroe löytyi kotoaan kuolleena 5.8.1962, jolloin hän oli vain 36 -vuotias. Hän makasi alastomana sängyllään puhelimen kuuloke kädessään, kun taloudenhoitaja Eunice Murray löysi hänet. Pilleripurkki oli yöpöydällä. Kuolemansyyksi merkittiin aluksi itsemurha, mutta 1982 Marilynin kuolemaa alettiin tutkia uudelleen 20 vuoden tauon jälkeen. Itsemurha suljettiin pois laskuista ruumiista löytyneiden lääkemäärien perusteella Marilyn oli kyllä aiemmin yrittänyt itsemurhaa lääkkeillä, koska hän masentui pahasti filmiyhtiön sanoessa hänen sopimuksensa irti. Kuolinpäivänään hän ei ilmeisestikään ollut enää niin masentunut että olisi yrittänyt itsemurhaa, koska filmiyhtiö oli juuri suostunut uusimaan sopimuksen. Marilyn tunsi ja oli myös tapaillut sekä John F Kennedyä että hänen veljeään Robertia.

Marilyn tiesi jostain liikaa joten hänet murhattiin. Mistä hän tiesi liikaa, sitä ei voi mennä varmuudella sanomaan, mutta yksi vaihtoehto voisi olla että hänellä oli jotain tietoa Kennedyn salamurhahankkeesta ja olisi pian varoittanut JFK:ta. Frank Sinatralla, Marilynin ystävällä oli suhteita mafiaan, jonka kautta hän on voinut eri kiemuroiden kautta saada tietoonsa mitä CIA ja Mafia suunnittelee JFK:n päänmenoksi.





Kennedyn salamurha 22.11 1963

Yli neljäkymmentä vuotta on kulunut siitä, kun kohtalokkaat laukaukset kajahtivat Texasin osavaltiossa, Dallasin Dealeyn aukiolla ja surmasivat presidentti John F. Kennedyn. Varmaa tietoa syyllisestä ei vieläkään ole.

Salamurhaa ”tutkimaan” nimitettiin Warrenin komissio, joiden jäsenet olivat taitavan petoksen arkkitehtejä. Komissio nimesi ainoaksi syylliseksi Lee Harvey Oswaldin. Kaikki eivät kuitenkaan ole hyväksyneet virallisen tutkimuksen tuloksia. Epävirallisia tutkijoita onkin kymmenittäin, ja teorioita syyllisistä melkein yhtä monta.


Mitä tapahtui?
Kotielokuvista ja valokuvista voidaan nähdä, kuinka presidentti auton ehdittyä Teksasin koulukirjavaraston ohi Elm-kadulla nostaa kädet kaulalleen ja kääntyy kohti vaimoaan. Sitten hänen päänsä ”räjähtää” luodeista. Samassa autossa matkustanut kuvernööri John Connally haavoittuu myös vaikeasti. Kuvatodisteista näkyy, kuinka ensimmäisen laukauksen kajahdettua autoa kuljettanut salaisen palvelun asiamies lyö jostain syystä jarrut päälle ja melkein pysäyttää auton. Sitten hän vilkaisee taakseen, ja vasta tappavan laukauksen osuttua lähtee kiihdyttämään kohti sairaalaa.

Kun presidentti on julistettu kuolleeksi, hänet sijoitetaan arkkuun ja lennätetään pois Dallasista. Varapresidentti Lyndon B. Johnson vannoo virkavalan presidenttiä kuljettavassa Air Force Ykkösessä.

On myös teoria, että Kennedyn ruumis ei olisikaan ollut arkussa, vaan hänet olisi lennätetty jollain toisella koneella ruumiinavaukseen. Jotkut tutkijat väittävät, että tämä mahdollisti vammojen muuttamisen yksinäiseen surmaajaan sopiviksi.



Laivaston sairaalassa suoritettiin ruumiinavaus, jonka alkuperäiset muistiinpanot on tuhottu ja jossa tunnelma oli monien kertoman mukaan kummallisen kireä. Myös esimerkiksi presidentin aivot ovat jollain lailla kadonneet, eikä niitä voida tutkia osumien selvittämiseksi.

Suurin osa murhaa tutkineiden päätelmistä perustuu selkeiden todisteiden puuttuessa todistajalausuntoihin ja valokuva-aineistoon. Näitä ”käytti hyväkseen” myös Warrenin komissio, jonka tarkoitus oli kumota totuus ja väittää Oswaldia ainoaksi syylliseksi.


Yksi ainoa ampuja?
Komission päätelmä, että Oswald ampui kolme laukausta yksin, vaikuttaa uskomattomalta. Hän olisi käyttänyt postimyynnistä hankkimaansa Mannlicher-Carcano kivääriä, joka asiantuntijoiden mukaan on kivääriksi huonolaatuinen.

Aluksi ilmoitettiinkin, että kirjavaraston kuudennesta kerroksesta löydetty kivääri oli loistoluokan Mauser. Lisäksi Oswald komission mukaan ampui kolme tähdättyä laukausta alle kuudessa sekunnissa. Se olisi ollut melkoinen suoritus Oswaldilta, jonka ampumataitoa armeija-aikana kuvataan heikoksi.


Taikaluoti
Ainoa tapa, jolla Warrenin komissio pystyi selittämään kolmen laukauksen riittävän, oli Arlen Spectorin taikaluotiteoria. Kyseessä olisi yksi ainoa luoti, joka kääntyili ilmassa useaan eri suuntaan lävistäen sekä presidentti Kennedyn että kuvernööri Connallyn useasta kohdasta.

Kyseinen luoti löydettiin Parklandin sairaalasta paareilta käytännöllisesti katsoen vahingoittumattomana. Kokeissa tutkittiin millaiseksi luoti menisi tällaisen matkan tehtyään. Jo yksikin osuma litistäisi luodin tunnistamattomaksi.

Lisäksi todisteet viittaavat siihen, että paarit, joilta 'taikaluoti' löydettiin, eivät olleet samat paarit, joilla Kennedy oli kuljetettu ensiapuhuoneeseen.


Useampia laukauksia
Yhdysvaltain kongressin salamurhaa tutkiva komitea sai vuonna 1979 todisteita siitä, että Dealeyn aukiolla oli ammuttu useampia laukauksia. Partiopoliisin auki jääneestä mikrofonista saatua tallennetta tutkimalla asiantuntijat päättelivät, että aukiolla oli ammuttu vähintään neljä ja mahdollisesti jopa yhdeksän laukausta.

Tämä tulos sopii paljon paremmin yhteen tiettyjen tosiseikkojen kanssa. Eräs valokuva osoittaa, että ainakin yksi luoti oli tunkeutunut nurmikkoon kadun varrella, josta poliisi sen löysi. Alikulkusillan luona seissyttä James Tagueta raapaisi luoti poskeen. Lisäksi on olemassa todisteita, joiden mukaan ainakin yksi luoti osui katuun.

Mutta parhaiten äänitodisteet tukivat käsitystä, että rautatien kupeessa olleelta ruohikkoiselta kumpareelta oli myös ammuttu laukauksia. Monet todistajat kertoivat nähneensä savua kumpareen luota. Monet myös kertoivat kuulleensa sieltä laukauksia.

Todistaja Jean Hill kertoi jopa rynnänneensä kohti kumparetta, jonne hän oli nähnyt miehen juoksevan. Ennen kuin Hill ehätti kumpareelle saakka nähdäkseen miehen paremmin, poliisiksi esittäytynyt mies pysäytti ja pidätti hänet.

Jo pelkästään aukiolla otetuista kotielokuvista tunnetuin, Zapruderin ottama, näyttää kuinka presidentti Kennedy paiskautuu taaksepäin tappavan luodin osuessa. Takaapäin koulukirjavarastosta, jossa Oswaldin uskotaan olleen, ammuttu luoti olisi heittänyt Kennedyä eteenpäin.

Salamurhasta on myös esitetty mm. teoria, jonka mukaan Dealeyn aukiolle olisi järjestetty väijytys alistamalla se ristituleen kolmesta suunnasta: koulukirjavarastosta, Dal-Texin rakennuksesta ja ruohikkoiselta kumpareelta. Oliver Stonen JFK-elokuvassa esitetään tämä mahdollisuus.


Salainen palvelu epäonnistui
Yhdysvaltojen salaisen palvelun tehtävänä on pitää presidentti hengissä hinnalla millä hyvänsä. Se tutkii etukäteen jokaisen paikan, jossa presidentti liikkuu, tarkkailee epäilyttäviä ihmisiä ja varmistaa presidentin kaikenpuolisen turvallisuuden. Ääritapauksessa salaisen palvelun asiamiehen on asetettava presidentin suojaksi oma ruumiinsa ja henkensä. Mutta marraskuun 22. päivänä 1963 Dealeyn aukiolla Dallasissa salainen palvelu epäonnistui surkeasti tehtävässään.

Salaisen palvelun miehet kulkivat presidentin auton takana parin autonmitan päässä. Ensimmäisestä Kennedyyn osuneesta luodista tappavaan laukaukseen, olkoon laukauksia sillä välin kuinka monta hyvänsä, ehti kulua melkein kuusi sekuntia. Ja muistetaan, että presidenttiä kuljettanut auto käytännössä pysähtyi ensimmäisen laukauksen jälkeen.

Hyväkuntoinen asiamies juoksee varustuksessaankin pari autonmittaa kahdessa sekunnissa. Sekunnin verran kuluu reagoimiseen ennen liikkeellelähtöä, ja kenties sekunti presidentin autoon hyppäämiseen ja hänen suojelemiseensa omalla ruumiillaan. Aikaa oli kokonaista kuusi sekuntia, mutta yksikään salaisen palvelun asiamies ei toiminut kyllin nopeasti.


Hämmennys jatkuu
Lee Harvey Oswald surmattiin, ennen kuin hän ehti kertoa oman tarinansa oikeudessa. Useat todistajat ovat kuolleet tapaturmaisesti tai surmattuina. Tärkeitä todisteita on kadonnut. Oliko Oswald pettynyt ja katkeroitunut mies, joka yksin surmasi Yhdysvaltojen nuoren presidentin? Koska Oswald oli oleskellut Neuvostoliitossa, oliko KGB sekaantunut asiaan, kuten jotkut väittävät? Vai oliko murhan takana mafian ja kuubalaisten salaliitto? Onko Yhdysvaltojen omilla tiedusteluelimillä jotain tekemistä murhan kanssa? Monen tutkijan mielestä näyttäisi siltä, että Oswald työskenteli agenttina tai ainakin antoi heille(CIA:lle ja FBI:lle) tietojaan mm. Kuubaan liittyen.



George Bush, Nixon ja JFK:n salamurha

Rodney Stich kirjassaan "Defrauding America" kertoo syvällä piilossa CIA:n piirissä olevasta ryhmästä, jonka tarkoituksena oli kumota oikeat tiedot ja syöttää disinformaatiota. Ryhmää kutsuttiin Pegasus -nimellä. Tällä ryhmällä oli hallussaan ääninauha jossa suunnitellaan Kennedyn salamurhaa puhelimessa. Nauhalla olevat ihmiset kerrotaan olevan Nelson Rockefeller, Allen Dulles, Lyndon Johnson, George Bush ja J. Edgar Hoover.

Olisiko George Bush sotkeutunut JFK:n salamurhaan? Vuonna 1963 Bush asui Houstonissa ja johti Zapata Offshoren -öljy-yhtiötä. Hän kielsi lähettäneensä muistion FBI:n J Edgar Hooverille, jossa lähettäjänä oli CIA:n “George Bush”. Kun vuosien päästä tämä tieto tuli julki, CIA ensin ilmoitti ettei he koskaan julkaise työsuhdeasioihin liittyviä tietoja. Myöhemmin he kuitenkin ilmoittivat että kyllä muistiossa on mainittu “George Bush”, mutta se on eri George Bush, eikä suinkaan sama joka sai viran Valkoisesta talosta vuonna 1988.

Jotkut peräksi antamattomat toimittajat jäljittivät ”toista” George Bushia ja havaitsi että hän oli halpamaisen konstikas kuka metkuilikaan papereiden kanssa CIA:ssa noin kuusi kuukautta. Hän ei koskaan kuitannut saamiaan viestejä keneltäkään FBI:stä, joten ei saatu varmaa näyttöä oliko presidenttinä ollut Bush sama henkilö, joka oli ollut CIA:ssa


Monet olivat heti sitä mieltä että (presidenttinä ollut) George Bush oli aikanaan korkealla CIA:n portaassa ja johti monia operaatioita ja tehtäviä, sekä oli vastuussa monista Kuubalaisista jotka rekrytoitiin ”palvelukseen”.



The Realist –lehti kirjoitti kesällä 1991, että Bush oli työskennellyt nyttemmin tunnetuksi tulleen CIA:n agentin Felix Rodriguezin kanssa, tehtävänään värvätä Kuubalaisia. Näin hän tapasi myös Felix Rodriguezin. FBI:n dokumentit paljastaa Bushin sekaantuneen myös Kennedyn murhaan vuonna 1963. Tarkka-ampujat olisivat voineet osaksi olla CIA:sta, Bush itse tuolloin asui Texasissa ja vaikutti Houstonista Miamiin saakka värväten Kuubalaisia, jotka olivat tulleen Kuubasta maanpakoon Yhdysvaltoihin.
George Bush itse väitti ettei hän ole työskennellyt CIA:ssa silloin kun Kennedy murhattiin. Nixonin myöhemmin varapresidentiksi nimittämä Gerald Ford oli ainakin Warrenin komissiossa.

Päivänä jolloin Kennedy murhattiin, näyttäisi kuvissa näkyvän jonkinlainen Watergate-ryhmä. Yksi Kuubalainen näyttäisi juuri pitävän sateenvarjoa auki aivan kuin merkiksi kun JFK:n auto tulee paikalle ja juuri ennen kuin häntä ammutaan. Murhan jälkeen Kuubalainen kävelee rauhallisesti pois. Joidenkin mielestä kuvissa näkyy Nixonkin, mutta hän kielsi olleensa Dallasissa tuona päivänä, ja väitti FBI:lle ettei muista missä oli kun Kennedy murhattiin(FBI muistio, helmikuu. 23, 1964). Myös Bush väitti ettei hän muista missä oli tuona päivänä. Totuus on kuitenkin se, että Bush oli työskennellyt CIA:ssa jo ennen vuoden 1961 Kuuban maihinnousua ja työskenteli Felix Rodriguezin kanssa.

Suunnitteliko Nixon ja Bush Kennedyn surmaamista? On viitteitä jossa näyttäisi siltä että Nixon ja Bush ”neuvottelivat” palkkaavansa oikeat henkilöt salamurhaamaan JFK:n.

Yksi teoria joka voi osua melkoisen oikeaan on se, että CIA ja Mafia suoritti operaation. Siihen oli kuulunut jollain lailla mm. mafia-yhteyksiä omaava gangsteri Johnny Roselli, jolla oli yhteyksiä CIA-Mafia ketjuun. Hänellä oli siteitä kolmeen mafiapomoon, joilla epäillään olevan tekemistä JFK:n salamurhassa. Toimittaja Jack Andersonin mukaan Roselli oli kertonut hänelle, että joukon johto oli käskenyt Jack Rubyn tappamaan Lee Harvey Oswaldin, koska hän voisi kertoa tietoja joilla oikeat tekijät saataisiin liitettyä JFK:n salamurhaan. Jack Rubylla oli oma striptease-klubi, ja tiettävästi yhteyksiä alamaailmaan, myös mafiaan. Heinäkuussa 1976, hieman ennen kuin Rosellin oli tarkoitus mennä SICiin (Senate Intelligence Committee) toisen kerran kuultavaksi, hänen ruumiinsa löytyi kellumasta Dumfoundling Bay:sta, Miamista. Hänet oli kuristettu, puukotettu ja häneltä oli sahattu jalat irti. Tämän jälkeen hänet oli sullottu tyhjään öljytynnyriin jalkojensa kanssa. Roselli puhui liikaa Kennedyn salamurhasta, joten hänet oli pakko poistaa pelistä.

Entä miksi Kennedy surmattiin? Vuoden 1961 maihinnousun epäonnistuminen Kuubaan oli Kennedyn syy. Tämä idea ei ollut Kennedyn, vaan hän sai idean edeltäjältään ja suhtautui siihen varsin epäilevästi. CIA:n tiedustelupalvelu suositteli operaatiota, ja näin ollen Kennedy lopulta antoi hyväksyntänsä operaation suorittamiseen jotta häntä ei leimattaisi pelkuriksi, mutta veti kuitenkin ilmavoimien tuen operaatiolta pois. Tämä päätös ratkaisi maihinnousun kohtalon 17. huhtikuuta 1961. Sikojenlahdella pakolaisarmeija - joka koostui siis Kuubalaisista pakolaisista - otettiin vangiksi ja suuri osa sai surmansa Castron joukkojen edessä. Tappio oli hyvin raskas Kennedylle ja hän myönsi tehneensä pahan arviointivirheen jättämällä ilmatuen pois, hän myös ilmoitti että vähentää riippuvuuttaan CIA:sta. Samaan aikaan CIA kuitenkin suunnitteli mitä mielikuvituksellisimpia surmaamistapoja Castron pään menoksi.

Voittonsa johdosta Castro käytti tilaisuutta hyväksi ja otti tueksi Neuvostoliiton, luvaten tälle että he saavat sijoittaa ydinohjuksia Kuubaan. Tästä alkoi parin viikon pituinen kriisi, josta pahimmassa tapauksessa olisi voinut tulla ydinsota. Kriisi purkautui kun Kennedy lupasi ottaa ohjukset pois Turkista, jos Neuvostoliitto puolestaan lähtee Kuubasta. Kennedyn amerikkalaiset vastustajat pitivät Kennedyn myönnytystä häpeällisenä, mutta muut amerikkalaiset ja Länsi-Eurooppa oli tyytyväinen ratkaisuun.

Kennedyn Kuuba-kriisi oli kova pala USA:n ”varjohallitukselle”, Kennedy ei myöskään suhtautunut tarpeeksi aggressiivisesti kommunismiin, kaiken lisäksi hän halusi päästä eroon CIA:n ”käskytyksestä” ja tehdä itse lopulliset päätökset. Tämän takia hänet haluttiin pois kuvioista. Näin päästiin ottamaan Kuuba kunnolla hampaisiin mitä kieroimmilla keinoilla.



Robert F Kennedy



Presidentti Johnsonin sotapolitiikkaa arvostellut liberaali senaattori Robert Kennedy salamurhattiin Los Angelesissa hieman puolenyön jälkeen kesäkuun 5. 1968. Kennedy oli luvannut lopettaa sodan Vietnamissa jos hän pääsee valituksi valkoiseen taloon. Hänen kuolemansa muutti maailmanhistorian kulun.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä