Laadukkaaseen tekemiseen tarvitaan aina hieman kitkaa ja jopa riitaa. Meillä Suomessa uskottiin liian pitkään konsensukseen ja "kaikki pelaa" menttaliteettiin. Valitettavasti markkinatalous ei toimi niin. Se toimii niin että kyvykkäät ja ahkerat menestyvät.
Sivumennen sanoen oma sukupolveni on ensimmäinen markkinatalouteen kasvanut sukupolvi. Ihailimme yli kaiken Reagania ja Margaret Thatcheria.
Eli meidän on pidettävä huoli siitä että huippuosaajat eivät lähde maasta esim. verotuksen vuoksi.
Sivumennen sanoen oma sukupolveni on ensimmäinen markkinatalouteen kasvanut sukupolvi. Ihailimme yli kaiken Reagania ja Margaret Thatcheria.
Eli meidän on pidettävä huoli siitä että huippuosaajat eivät lähde maasta esim. verotuksen vuoksi.
Vastaukset 21
Vanhimmat
V...tu että oli pallopaidalta taas pöljää kirjoitusta. Äijähän on ihan oikeasti lataamon tarpessa.
Enhän minä sille mitään voi jos et tajunnut.
PS. Vastaan mielelläni mielenkiintoisiin kommentteihin. Tämä ei ollut sellainen.
"Ihailimme yli kaiken Reagania ja Margaret Thatcheria"
Tuo on jopa sinun mittapuullasi erittäin överiksi mennyt provokaatio. Mitä tulee siihen että huolehdit että meidän huippuosaajat lähtisivät maasta esim.verotuksen vuoksi on täyttä huuhaata. Ennenkin uhkailleet mutta todella harvasta on lähtijäksi ja ne harvat jotka lähtevät joutavat mennäkin.
Tuolla ihailulla oli kyllä ihan asialliset perusteet. Reagan teki Carterin ajan nuhjaamisen jälkeen sen minkä pitikin. Palautti maailman johtavan valtion paikalle jolle se kuuluu.
Thatcher uudisti Britannian talouden Labourin katastrofaalisen kauden jälkeen. Sekä pisti Ay-liikkeen opettelemaan demokratian pelisääntöjä.
Puolueemme ovat nykyään hyvin samanlaisia ja niiden kannanotot perustuvat enemmän puolueen ulkopuolelta saatuihin lausuntoihin, ohjeisiin ja määräyksiin kuin jäsenten mielenilmaisuihin. Siksi elämme nykyään konsensus-tilassa.
Lisäyksenä äskeiseen, että persut ovat toki sanoutuneet irti konsensuksesta, mitä tulee maahanmuuttoon, mutta se onkin ainoa asia, jossa vetävät omaa linjaa.
Olet vähän pihalla viimeisistä virtauksista. Nykypäivän äänestäjä ottaa palan Kokoomuksesta palan SDP:stä palan Keskustasta ja muovaa näistä poliittisen identiteettinsä.
Eikö tuo ilmiö juuri vahvista näkemystäni puolueiden samankaltaistumisesta? Mistään äänestäjien identiteetistä ei voi puhua, vaan heidän shoppailustaan todellisuudessa pienten nyanssien kesken.
Hyvä pointti. Mutta kyse ei ole samankaltaistumisesta vaan sirpaloitumisesta ja ennenkaikkea perinteisen oikeisto-vasemmisto jakolinjan korvaantumisesta akseleilla arvoliberaali-arvokonservatiivi ja markkinaliberaali- markkinakonservatiivi (huono ilmaus mutten parempaakaan keksi).
Puolueet itse ovat pudonneet vähän kelkasta. Ajattele nyt vaikka periaateohjelmia.
Suhtautuminen markkinoihin ja/tai arvoihin ei ole äänestäjien keskuudessa yhtä keskeinen valintatekijä kuin oli vielä 1990-luvulla oli. Yhtenäistä puoluetta kummassakaan kategoriassa on nykyään vaikea löytää. Myös ehdokkaiden henkilökohtainen suhtautuminen on korostuntut. Siksi shoppailu puolueiden/ehdokkaiden kesken käydäänkin ajankohtaisten (tuleva vaalikausi) teemojen pohjalta. Vaalikonevastaukset ovat äänestäjien valinnoissa puolueiden tv-tenttejä keskeisemmässä asemassa.
Teidän työpaikalla kai sitten neuvotellaan asioista nyrkein ja jaloin, koska olet kehunut saavasi työntekijöistä parhaat tehot irti pitämällä pientä epäjärjestystä yllä. Musta silmä ja pari katkennutta hammasta/kylkiluuta ovat merkki onnistuneesta neuvottelusta?
Ei epäjärjestys vaan pieni kitka ja eripura luovat tervettä kilpailuhenkeä. Liian happy family meininki ei ole tuloksen teon kannalta paras mahdollinen.
Meidän työpaikalla jos alettaisiin keskenään kilpailuhenkisiksi, niin pitäisimme itseämme vähä-älyisinä. Parasta tulosta haetaan puhaltamalla yhteen hiileen toinen toisiamme tarpeen mukaan auttaen. Kuitenkin jokainen tekee omat työnsä muiden niihin puuttumatta.
Nimenomaan kyse on yhteen hiileen puhaltamisesta tuloksenteon ollessa kaikilla yhteinen tavoite. Kivaa voi olla sitten perheen ja harrastusten parissa.
Mitä tulee avauksesi b-osaan eli "meidän on pidettävä huoli siitä että huippuosaajat eivät lähde maasta esim. verotuksen vuoksi", on todettava, että se oli tuskin todellinen syy, miksi te silloiset teinipojat ihailitte Ronald Reagania ja Margaret Tchatceria. Yhdysvalloissahan verotus oli jo ennen Reagania muita kehittyneitä maita alhaisemmalla tasolla, eikä Thatcherkaan profiloitunut minään verojen alentajana, vaan päinvastoin keksi kiinteistöveron, jota vastaan englantilaiset järjestivät mielenosoituksiakin.
Vastasinkin jo ylempänä kysymykseesi. Laajemminkin voidaan sanoa koko 1980-luvun uuskonservatiivisuudessaan olleen vastareaktio suurten ikäluokkien "risupartojen" vasemmistolaisuuteen.
Se vastareaktio risupartalaisuuteenhan syntyi jo 1970-luvulla populaarikulttuurissa. Jo vuosikymmenen alkupuolella syntyi eri puolilla maailmaa valtava määrä huumoribändejä vastareaktiona bändeille, jotka halusivat sanoituksillaan parantaa maailmaa ja vuosikymmenen lopulla syntyi punk-liike, joka näytti keskisormea kaikille poliittisille liikkeille.
Tai Kekkonen joka oli?
Ja oi tätä maata ja varsinkin tolloja jotka äänestää.
"Poliitikot pyrkivät valitsemaan sanansa tarkkaan, mutta välillä mennään pieleen. Tutustu suomalaisten ja ulkomaalaisten poliitikkojen surkuhupaisiinkin möläytyksiin.
Sitaatit on kerätty Sami Hantulan kirjasta Eläköön demokratia! - Muistinmenetyksiä, muunneltuja totuuksia ja muita poliittisia päästöjä sekä ulkomaisilta verkkosivuilta.
Suomesta
”Se oli yleisvastaus.” (Matti Vanhanen ristiriitaisesta vaalirahoituskommentistaan vuonna 2008)
”Joskus pitää vähän taiteilla sanojen kanssa. Jos ei pysty vastaamaan, pitää olla vastaavinaan.” (Matti Vanhanen vuonna 2010)
”Hän jatkaa ikuisesti. Meillä on maailman paras kokoomuksen puheenjohtaja.” (Henna Virkkunen Jyrki Kataisesta vuonna 2009)
”Suomalaisen puolueen johtajaksi sopii kohta vain psykopaatti tai tomppeli. Psykopaatti ei välitä ja tomppeli ei ymmärrä.” (Timo Soini vuonna 2009)
”Lissabonin sopimus on ihan butrosbutroskalia, ei siitä suomalainen mitään ymmärrä.” (Timo Soini vuonna 2009)
”Helsinki on erittäin turvallinen – ei tietenkään tarvitse mennä tyrkyttämään itseään pimeällä johonkin pusikoihin.” (Paavo Lipponen vuonna 2005)
”Ei ole sukua, mutta sillehän minä en sattumalta voi mitään, että hän on vaimoni sisar.” (Kauko Juhantalo kaavoituspäällikön jääviydestä vuonna 2005)
”Kun annetaan vähän rentouttavaa, esimerkiksi otetaan pieni huikka ja lähdetään liikenteeseen, autoilija on paljon parempi liikenteessä esimerkiksi tämmöisissä kaupungeissa kuin Helsinki.” (Pertti ”Veltto” Virtanen vuonna 2007)
”Koen olevani siilinjärveläinen.” (Espoossa asuvan Jyrki Kataisen peruste nostaa eduskunnan kulukorvausta vuonna 2009)
”Joku linja pitää olla, vaikka se olisi vähän huonompikin.” (Hannes Manninen vuonna 2007)
”Tunsin ikään kuin tulleeni raiskatuksi.” (Kimmo Kiljunen asuntomurrostaan vuonna 2008)"
Hemmetti, olin melkein unohtaa, että Suomessa tämä vastareaktio syntyi jo vuonna 1966:
https://www.youtube.com/watch?v=hXSzIpw48Yk
Olet oikeassa. Punkhan itseasiassa syntyi New Yorkissa sellaisten bändien kuin Dolls, Ramones ja Television toimesta. Eikä Iso-Britanniassa. Toki Jenkkipunk oli läpeensä nihilististä kun taas brittipunkissa eritoten The Clashin toimesta oli tuotaa "paasausta".
Ensimmäinen punkbändihän oli oikeastaan Velvet Underground 1960-luvun lopulla.