Mistä lie tuokin sanonta saanut alkunsa, ainakaan minun muistoissani heinänteko ei ollut koskaan helppoa?
Muistatko sinä miten ennen puitiin viljaa, muistatko kun seivästettiin heinää? Mummolassa oli pellon reunassa vanha kamiina, jossa kahviaikaan keitettiin kahvit ja syötiin voileipiä. Lepohetket olivat mukavia, kun muuten hikisinä, paarmojen syötävinä ja rättiväsyneenä yritti jaksaa muiden mukana. Illalla saunominen tuntui taivaalliselta.
Helppoa kuin heinänteko
99
3216
Vastaukset
- Muistanmie
Heinien sotkeminen ja ladossa hyppiminen oli oikein mukavaa, mutta illalla kintut oli ihan punapilkulliset ja kirveli vietävästi! kun pääsi uimaan ja sen jälkeen äiti rasvasi kintut, aamulla ei "muistanut" enää illan vaivoja ja seuraavana päivänä sama homma jatkui!
Ne ladot olivat niin matalia, että heinien päällä hyppiminen olisi pienempien lasten hommaa. Se heinänteko revohka saattoi jatkua koko viikon ja joka päivä paikat tulivat kipeämmiksi.
- Voisiko-olla
Joka ei ole heinänteossa ollut, ei tiedä mihin verrata osaamistaan. Heinänteko ei ole helppoa.
Hyvin paljon mahdollista, että asia on käänteinen ja kuka sitä helpoksi väittää, ei välttämättä ole koskaan sitä itse edes tehnytkään.
- Päinvastaista
Raskasta oli heinänteko, mutta helppoa jos osasi niittotekniikan ja oli hyvä viikate. Samantapaista, raskasta mutta sinänsä helppoa on nykyään ostoksilla käyminen. En ymmärrä miten naiset voi nauttia shoppailusta.
Muistan kuinka isäni veti viikatteella heinää tai niin kuin hän sanoi "vikatteella". Se oli kaunista katsottavaa ja näytti helpolta, mutta kun itse yritin ei tahtonut oikein tulla mitään. Viikate oli isompi mitä pikkupoika. En ymmärrä minäkään mitä järkeä on lähteä pelkästään shoppailemaan. Minä menen kauppaan silloin, kun tarvitsen sieltä jotain.
- viikatemies
Muistan oikein hyvin kun n. 15 vuotiaana olin kesätöissä erään maanviljelijän tilalla ja tuli tehtyä paljon alan töitä. Joskus oli rankkaa joskus ei. Välillä oli lehmä ojassa ja joskus sonni potkaisi.
Samoin kävi itselleni, että lähdin vähän vanhempana ihan varta vasten heinätöihin. Taisin olla 17-vuotias ja kyllä maistui kotikalja hyvältä heinäpellolla. Sen maaseudun tuoksun saa nenäänsä, kun oikein muistelee. Hyvilläni olen siitä, että tuli mentyä. Lisää kokemusta ruumiillisesta työstä!
- Bengalitikku
En ole ollut heintöissä. Pellon laidalla olen vain laittanut mansikoita heinään.
Mutta. Muista kyllä, miten viikate teroitettiin: joko sellaisella vehkeellä, missä oli pyöreä kivi ja alla vettä altaassa ja veivi, millä kivi pyöri. Toinen keino oli pellolla kesken työn: teroituskivi taskusta ja jos ei vettä ollut näkösällä, räkäisy ja hientaa tietyllä rytmillä.
Samoin niitto sujui tietyllä rytmillä. Kaunista, mutta oli taatusti ristiselkää kuluttavaa, kiertoliike.
Naiset hangoilla nostivat heinät seipäille. Hevoskärryillähän ne seipäät vietiin ja joku väänsi kangella reikiä.
Mikään ei ole niin hyvä tuoksu kuin kuivuneen heinän. Mikä sekoitus kasveja! Bengalitikku kirjoitti:
En ole ollut heintöissä. Pellon laidalla olen vain laittanut mansikoita heinään.
Mutta. Muista kyllä, miten viikate teroitettiin: joko sellaisella vehkeellä, missä oli pyöreä kivi ja alla vettä altaassa ja veivi, millä kivi pyöri. Toinen keino oli pellolla kesken työn: teroituskivi taskusta ja jos ei vettä ollut näkösällä, räkäisy ja hientaa tietyllä rytmillä.
Samoin niitto sujui tietyllä rytmillä. Kaunista, mutta oli taatusti ristiselkää kuluttavaa, kiertoliike.
Naiset hangoilla nostivat heinät seipäille. Hevoskärryillähän ne seipäät vietiin ja joku väänsi kangella reikiä.
Mikään ei ole niin hyvä tuoksu kuin kuivuneen heinän. Mikä sekoitus kasveja!Ihan oikein muistat, sitä viikatetta teroitettiin kesken päivän työn. Mitä terävämpi viikate, sitä helpommin homma toimi. Ei se heinähangossa ollut heinä paljoa painanut, mutta tuhansia kertoja toistuva liike teki siitä uuvuttavaa. Ja se auringonpaiste, oikein odotettiin lämoimintä päivää, huh huh!
- Bengalitikku
Oliko niin, että miehillä oli nenäliina, jossa oli solmut kulmissa, oli päähineenä ja naisilla huivit.
Helppoa kuin heinänteko -> suomalaista sarkasmia. Sisuahan ja pitkää pinnaahan se vaati helteessä. Mutta sattoihan joukossa olla joku huulenheittäjä, ettei ihan hampaat irvessä tarvinut vääntää.
Pohjanmaallahan oli paljon heinälatoja, mitkä muista perheen soputelttaretkiltä.
- staka
Kaikki maalaistalon työt on tuttuja, tekniikka hallinnassa sekä heinän seivästämisessä että sitten heinien latoon ajon aikaan kuormanteossa. Sellaista työtä ei olekaan missä hyvin hallittu tekniikka ei olisi kunniassaan. Äkkinäisen tunnistaa heinäpellolla heti, kyllä nauratti kun kesälomalaiset yrittivät joskus heinää seipäille :)
Luulen että sanonta tulee lähinnä sanojen HE-lppoa ja HE-inänteko samankaltaisista alkuäänteistä. Todellisen helppouden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä - ainakaan nykyaikana, kun vain me wanhat hallitaan homma. Vaan eipä tuota ole tarvinnut vuosiin tehdä.Varmaan hyvin pitkälti juuri tekniikasta kiinni se osaaminen. Eipä siitä kakaroille edes maksettu mitään palkkaa ja vähän vanhempana ihan hyvää hyvyyttäni olin heinänteossa, ruokapalkalla. Kuuluin siihen helposti tunnistettaviin kesälomalaisiin, hehee.
Niin, ehkä joku on miettinyt, että mikä voisi olla helppoa, eikä ole keksinyt mitään hyvin istuvaa sanaa ja on vaan läkässyt siihen heinänteon ja nauranut partaansa?
- Vanhamuori
Meidät kakarat pantiin mummolassa sotkemaan heiniä ladossa ja eno heitti joskus suolat kintuille ellei varottu. Pappilan isossa heinäliiterissä, jonne ajettiin parihevosilla heiniä me kiivettiin väliorrelle ja hypättiin kuperkeikkaa heiniin -- voi et oli kivaa.
Aika tavalla enemmän sai sitä heinää sopimaan latoon, kun sotkettiin pienempään tilaan. Jos ei ollut tarkkana ja valmiina sai sotkija heinät päälleen. Oi niitä aikoja!
Helteellä se heinäntekokin on helppoa, vaikka rankkaa hommaa onkin.
Jospa sanonta tarkoittaa itse prosessia, sen voi kuka vaan oppia ja hallita jos viittii ja kehtaa.
Nykyään tuo heinänteko on vielä helpompaa sen kun rullataan vaan muoviin ja kone hoitaa kaiken.
Lapsuudesta muistan kyllä heinänteon, ensinnäkin oli paljon porukkaa pellolla, olin joko nappuloita laittelemassa kun muut heitti heinät seipäälle. Välillä kannoin kahvia villasukkiin piilotetuissa lasipulloissa pellolle. Ojanpientarellaa sitten kaikki pitivät kahvipaussia, eihän enää ole ojanpientareitakaan millä istuisi ja kahvin lomassa popsisi metsämansikoita suuhunsa. Siltä ajalta muistaa metsämansikan arominkin.
Mummolassa oli heinien tallominen sitten korjuuaikaan meidän pentujen hommaa ja kun se lato tungettiin niin täyteen kuin mahdollista niin siellä katonrajassaa naulat tökkivät päähän, kun ladossa oli pärekatto siihen aikaan.Ihan mahtavia muistoja tulee entisiltä ajoilta mieleen. Tuohon aikaan ei ole enää koskaan paluuta. Joskus vielä näkee heinää seipäillä ja onhan se paljon mukavamman näköistä mitä nykyajan valkoiset muovipallukat?
Aika paljon pisteli jalkoihin ja käsiin juuri leikattu heinä ja kyllä saunassa kirveli tosi voimakkaasti haavoissa.- Muistojani
PorvoonParoni kirjoitti:
Ihan mahtavia muistoja tulee entisiltä ajoilta mieleen. Tuohon aikaan ei ole enää koskaan paluuta. Joskus vielä näkee heinää seipäillä ja onhan se paljon mukavamman näköistä mitä nykyajan valkoiset muovipallukat?
Aika paljon pisteli jalkoihin ja käsiin juuri leikattu heinä ja kyllä saunassa kirveli tosi voimakkaasti haavoissa.Me pienet istuttiin ojanpientareilla ja kerättiin ahomansikoita timoteiheinään. Oli pientä kilpailuakin siitä, kuka saa ensimmäisenä heinänvarren täyteen. Toinen heinäleikki ojanpientareella oli kukko-vai-kanaleikki. Kukkivaan heinään pantiin pienet sormet: vedettiin nopeasti vartta pitkin kukinto ylös ja kysyttiin kaverilta "kukko vai kana"? Jos töyhtö oli korkea oli oikea vastaus kukko. Jos taas matala oli oikea vastaus kana.
Muistojani kirjoitti:
Me pienet istuttiin ojanpientareilla ja kerättiin ahomansikoita timoteiheinään. Oli pientä kilpailuakin siitä, kuka saa ensimmäisenä heinänvarren täyteen. Toinen heinäleikki ojanpientareella oli kukko-vai-kanaleikki. Kukkivaan heinään pantiin pienet sormet: vedettiin nopeasti vartta pitkin kukinto ylös ja kysyttiin kaverilta "kukko vai kana"? Jos töyhtö oli korkea oli oikea vastaus kukko. Jos taas matala oli oikea vastaus kana.
Piharatamon lehti kun katkaistiin ( vedettiin kumpikin omaan suuntaan), niin kummalle jäi pidemmät lehtiruodot näkyviin, ne olivat valheita ja pidemmän lehtiruodon omistajalla oli suuremmat valheet.
kaupunkilais tyttönä en oo ollu koskaan heinänteossa
mummutkin asu kaupungissa joten en niittenkään luona voinu olla heinänteossa
mutta mitä nyt maalle muuttaneena
katselen naapurien heinäntekoo niin helppoo se on.Täällä kaupungissa järjestetään silloin tällöin oikein tilaisuuksia, joissa voi mennä mukaan perinteiseen heinäntekoon. Kyllä ne naapuritkin ottaisivat sinut ilomielin mukaan, jos menisit tarjoutumaan. Ei jäisi sinultakaan kappale suomalaista kansanperinnettä kokematta.
PorvoonParoni kirjoitti:
Täällä kaupungissa järjestetään silloin tällöin oikein tilaisuuksia, joissa voi mennä mukaan perinteiseen heinäntekoon. Kyllä ne naapuritkin ottaisivat sinut ilomielin mukaan, jos menisit tarjoutumaan. Ei jäisi sinultakaan kappale suomalaista kansanperinnettä kokematta.
ei täällä kukaan enää seipäälle heinää laita
ne paalataan suoraan koneilla
eikä ne varmaan mua koneen rattiin päästä
ämmä joskus mun pyynnöstä laittaa tohon pellon reunaan yhden seipään
ja laittaa siihen heinää vähän niinkun koristeeksi.
Heinän-teko on helppoa.
Sen kun löhöää laitumella ja katsoo kuinka kaikki kasvaa.
Heinän korjuu ja ladotus taas on ihan oikeaa työtä.
Kuten myöhemmin Lannan-luonti.
H.- Heikunkeikku
Vasta sitten kun aloin sillee tosissaan seurustelemaan ja miehen kotitilalle menin, niin sitten vasta sain oikein kunnolla tutustua maalaiselämään.
Eihän mua kaupunkilaistyttöä pellolle pyydetty, raskasta raatamaan, mutta sain ajaa Valmettia peräkärryn kaa pellolla. Hissunkissun eteenpäin ja muut nakkas heinäpaaleja kärrylle. Hienosti meni, eikä yhtään ollut raskasta:)
Yleensä olin sielä ollessa talon emäntänä. Muut pellolla ja minä värkkäsin ruokaa suurelle määrälle ihmisiä. Omalle väelle, sukulaisille jotka olivat tulleet heinätöihin tai perunannostoon, plus naapurit kans kera..
Siellä vasta opin kunnolla tekemään ruokaa. Isoolle väelle. En mitenkään tulevana miniänä kehdannut sanoa, että en osaa laittaa ruokaa :)
Onneksi oli keittokirjoja, joista salaa sain vilkuilla mitä vois tehdä, jos eteen työnnetään 3 kiloa jauhelihaa ja miten sitä vispipuurua nyt tehtiinkään.
Oi että. Ja kastikkeet. Juoksin monta kertaa ulkohuusin taakse nakkamaan salaa kompostiin kastikkeet, kun tuli joko heevetin paksua tai erittäin klimppistä:) Kastikkeita värkkäsin pahimmas tapauksessa kolmeen kertaan ennenku sain sopivan tuloksen.
Mutta! AINA ruokani onnistui. Eikä kukaan tiennyt, että tuskanhiellä ja pelolla sitä värkkäsin.Siis ei voi olla totta! En koskaan voisi kuvitella pianonsoittajaa ajamalla traktoria, en koskaan.
Vähän sama kohtalo kuin minulla oli, että en kehdannut sanoa, että en jaksa heinäntekoa. Ihan väkisin yritti tehdä saman mitä aikamiehet, vaikka olin vielä poikanen. Yöllä oli sitten niin poikki, että ei tarvinnut unta härnätä. Ja aamulla paikat kipeänä kuin olisi saanut selkäänsä.
Tuo sinun kertomuksesi kotitalouden ensikosketuksesta on kyllä ratkiriemukas. Kiitos Heikunkeikku, että jaot kokemuksesi kanssamme.- Heikunkeikku
PorvoonParoni kirjoitti:
Siis ei voi olla totta! En koskaan voisi kuvitella pianonsoittajaa ajamalla traktoria, en koskaan.
Vähän sama kohtalo kuin minulla oli, että en kehdannut sanoa, että en jaksa heinäntekoa. Ihan väkisin yritti tehdä saman mitä aikamiehet, vaikka olin vielä poikanen. Yöllä oli sitten niin poikki, että ei tarvinnut unta härnätä. Ja aamulla paikat kipeänä kuin olisi saanut selkäänsä.
Tuo sinun kertomuksesi kotitalouden ensikosketuksesta on kyllä ratkiriemukas. Kiitos Heikunkeikku, että jaot kokemuksesi kanssamme.Heh, usko vaan huvikses, että raktorilla kurvailin. Usein ajoin muuallakin, kuin vain pellolla. Tuokin kai sen takia, että en tahtonut näyttää olevani kykenemätön kaupunkilaistyttönen, joka ei mukamas osaa mitään:)
Itse asiassa en tainnut silloin alussa osatakaan mitään. Pianoa soittaa joo ja piirrellä, mutta niistä en pahemmin siellä mitään puhunut. Tartuin moniin töihin, vieläpä innolla. Joitakin asioita salaa hiljaa kysyin mieheltäni, että miten sielä on tapana tehdä ja niin sitten tein ja hyvin meni.
Anoppi opetti myös tekemään kotitehtyä juustoa poikineen lehmän maidosta.
Se se vasta oli hikistä puuhaa. Avotulen edessä kypsensin ja koska juusto oli paksu ja iso, niin kauan kypsentämiseen meni ja vieläpä, kun toinen puoli oli kypsää, niin se piti kääntää ja taaaaas aloittaa kypsennys.
Tuli juustonjuoksuttimet ynnä muut opittua. Kiitos anopin.
Perunoita minun ei koskaan ikinä tarvinnut kuoria. Joku oli aina ne aamuvarhain kuorinut valmiiksi. Ämpärillisen.
Ruuanlaitto ja leipominen tapahtui puuhellalla. Vettä ei tullut eikä mennyt sisään. Vasta myöhemmin. Pappa piti huolen, että aina oli puulaatikossa puita hellaa varten. Koskaan ei tarvinnut puita sisälle hakea. Pappa piti myös huolen, että laskusanko tyhjennettiin heti kun oli tulos täyteen. Kaivosta kantoi vettä sisälle, ei loppunut koskaan.
Pari mummua käppäili kärpäslätkän kaa kärpäsiä nyskäämässä, kun ovet piti olla kesäkuumalla auki. Sisällä oli heeeeeevetin kuuma ruokaa laittaessa tai leipoessa. Mulla oli aina tiiliskiven värinen naama, kun sielä touhusin.:)
Kaikenkaikkiaan oli mukavaa maalaiselämää.
Ja ne Eläimet. Niistä oon aina tykännyt ja sielähän niitä piisas. Noh, lehmistä en piitannut. Sarvia pelekäsin. Tosin lehmätkään eivät minusta tykänneet.
Pikkutyttönä niitä ns, periä piti haravoida, tuntui, että se homma ei lopu koskaan.
Aikuiset seivästivät.
Sitten sotkettiin, mitähän pölyjä sitä onkaan keuhkoihinsa saanut.
Piimää ja vaarinkaljaa vietiin heinäpellolle.
Sitten puitiin. Muistan vielä keltaisen puimurin, josta meni hihna traktoriin, joka sitä käytti.
Sen puimurin nimi oli Rosma.Ancie kirjoitti:
Olisiko ollut moottorikäyttöinen puimakone kun ei itse kulkenut, puimureissa on oma moottori.
Hyppäsi vauhtiin ennenaikojaan, meillä lapsuudenkodissa oli sellainen puimakone navetanvintillä, moottorilla käyvä.
Jos vietiin kauemmas vupkrapellolle, toimi traktorin avulla.
Ja on tuolla riihessä puimakone, olisiko Sampo, pitää käydä tarkistamassa.Ancie kirjoitti:
Hyppäsi vauhtiin ennenaikojaan, meillä lapsuudenkodissa oli sellainen puimakone navetanvintillä, moottorilla käyvä.
Jos vietiin kauemmas vupkrapellolle, toimi traktorin avulla.
Ja on tuolla riihessä puimakone, olisiko Sampo, pitää käydä tarkistamassa.Se oli sellainen puupintainen, jökötti yläsuulin lattialla ja traktori oli ulkona, josta hihna tuli.
Ei siinä itse käyttävää moottoria ollut, eikä pyöriä. Se oli aina samassa paikassa.eppu2 kirjoitti:
Se oli sellainen puupintainen, jökötti yläsuulin lattialla ja traktori oli ulkona, josta hihna tuli.
Ei siinä itse käyttävää moottoria ollut, eikä pyöriä. Se oli aina samassa paikassa.Ihan on ollut samanlainen kuin meidänkin puimakone, jollakin kyydillä se kuljetettiin vuokrapelloille ja siellä puitiin ladon edustalla, niin että oljet puhallettiin latoon sisälle.
Kaikki työvaiheet on tullut koettua ja sitä aikaa, kun ei vielä ollut koneita muuta kuin traktori, jolla heinät ajettiin latoon tai tallin ylisille.
Oli se sotkiminen pölystä ja hikistä hommaa, kun tuntui koko lato olevan kuin hajutonta savua täynnä.
Vaatimattomat ja yksinkertaiset oli eväät, mutta niillä pärjättiin koko päivä pelloilla, jotka saattoivat olla kaukanakin asuintiloista.- jyvätjakanat
Ancie kirjoitti:
Hyppäsi vauhtiin ennenaikojaan, meillä lapsuudenkodissa oli sellainen puimakone navetanvintillä, moottorilla käyvä.
Jos vietiin kauemmas vupkrapellolle, toimi traktorin avulla.
Ja on tuolla riihessä puimakone, olisiko Sampo, pitää käydä tarkistamassa.Ei kai heiniä puitu? Heinänteostahan täällä on ollut puhe. Muistan minäkin ns. tappurin, olen jopa nähnyt sitä veneenmoottorilla käytettävän, samoin traktorilla. Tappurilla erotettiin jyvät viljasta, ei siis heinästä. Käsikäyttöinen viskurikin oli, sitä ei tosin enää minun muistiaikanani käytetty, kerrottiin kyllä että kaksi- kolme miestä tarvittiin sitä pyörittämään.
jyvätjakanat kirjoitti:
Ei kai heiniä puitu? Heinänteostahan täällä on ollut puhe. Muistan minäkin ns. tappurin, olen jopa nähnyt sitä veneenmoottorilla käytettävän, samoin traktorilla. Tappurilla erotettiin jyvät viljasta, ei siis heinästä. Käsikäyttöinen viskurikin oli, sitä ei tosin enää minun muistiaikanani käytetty, kerrottiin kyllä että kaksi- kolme miestä tarvittiin sitä pyörittämään.
Heinääkin puitiin, jos se oli kasvatettu siemenheinäksi asti.
Muutenhan heinä korjattiin ennenkuin se ehti valmistaa siemeniä.jyvätjakanat kirjoitti:
Ei kai heiniä puitu? Heinänteostahan täällä on ollut puhe. Muistan minäkin ns. tappurin, olen jopa nähnyt sitä veneenmoottorilla käytettävän, samoin traktorilla. Tappurilla erotettiin jyvät viljasta, ei siis heinästä. Käsikäyttöinen viskurikin oli, sitä ei tosin enää minun muistiaikanani käytetty, kerrottiin kyllä että kaksi- kolme miestä tarvittiin sitä pyörittämään.
En vastannut aloitukseen, vaan Epun puimuria koskevaan viestinosaan.
Ikävää jos poikkesin aloituksen aiheesta ja aiheutin sinulle huolia.- kylmätotuus
Ancie kirjoitti:
En vastannut aloitukseen, vaan Epun puimuria koskevaan viestinosaan.
Ikävää jos poikkesin aloituksen aiheesta ja aiheutin sinulle huolia.Nyt alan olla julmetun huolissani siitä, etten ymmärräkään enää lukemaani.
Kaiketi minun on syytä hakeutua uudestaan lukkarin oppilaaksi kiireen vilkkaa, koska Epun ja sinun kommentit liittyvät mielestäni oleellisesti aloitukseen.
Siinähän kyseltiin muistikuviamme heinänteosta ja elonkorjuusta. Puintihan liittyy molempiin peltotöihin.
Jos kuvittelen omiani, niin kertokaa ihmeessä, mistä löydän lähimmän lukkarin! Ancie kirjoitti:
En vastannut aloitukseen, vaan Epun puimuria koskevaan viestinosaan.
Ikävää jos poikkesin aloituksen aiheesta ja aiheutin sinulle huolia.Aloituksesta:
"""Muistatko sinä miten ennen puitiin viljaa, muistatko kun seivästettiin heinää? """Tellukka kirjoitti:
Aloituksesta:
"""Muistatko sinä miten ennen puitiin viljaa, muistatko kun seivästettiin heinää? """Aivan, viestistäni jäi pois sana "mielestäsi", onhan sitä seivästetty ja puitu viljaakin.
Ancie kirjoitti:
Aivan, viestistäni jäi pois sana "mielestäsi", onhan sitä seivästetty ja puitu viljaakin.
Eikö olekin mukavaa, kun täällä ei takerruta siihen mitä ole kirjoittanut, ei harrasteta pilkunviilaamista, eikä juututa tarpeettomiin yksityiskohtiin?
PorvoonParoni kirjoitti:
Eikö olekin mukavaa, kun täällä ei takerruta siihen mitä ole kirjoittanut, ei harrasteta pilkunviilaamista, eikä juututa tarpeettomiin yksityiskohtiin?
Täällä on monenlaista mukavaa, joskus tahtoo vallan hymyilyttää.
jyvätjakanat kirjoitti:
Ei kai heiniä puitu? Heinänteostahan täällä on ollut puhe. Muistan minäkin ns. tappurin, olen jopa nähnyt sitä veneenmoottorilla käytettävän, samoin traktorilla. Tappurilla erotettiin jyvät viljasta, ei siis heinästä. Käsikäyttöinen viskurikin oli, sitä ei tosin enää minun muistiaikanani käytetty, kerrottiin kyllä että kaksi- kolme miestä tarvittiin sitä pyörittämään.
Sus suinatkoon, kyllä minä mielestäni puhuin juuri niistä asioista, mistä paroni aloituksessaan mainitsi.
Maalaistyttö kun alkujaan olen, en ollenkaan ymmärtänyt, että pitäisi rautalangasta vääntää, mitä pannaan seipäälle ja mitä puidaan.
Juu heiniä niitä sotkettiin, ei kauroja eikä muuta.
Kai se teknisesti onkin helppoa, mutta minulle ei koskaan, että se oli ikävää ja tuntui kestävän ikuisuuden, vaikkei kummaisia aloja näin jälestäpäin ajatellen sitä heinää ollutkaan.
Mutta tuoksu oli hyvä, ja nurmikon ajo antaa nostalgisia, huviä muistoja niiltä vuosilta.Eivät ne meidänkään heinäpellot mitään monen hehtaarinpeltoja olleet, mutta kovasti tuntui työnhyörinää ja tekemistä olevan. Vähän niin kuin kiireen kanssa aina tehtiin, niin kauan kuin oli hyvät ilmat. Fyysisesti raskaana työnä minäkin miellän heinänteon.
Kyllä tuoksu on taltioitu pysyvästi muistoihin.
- helppoajahelppoa
Olen seivästänyt heinää ja en kaipaa sitä hommaa yhtään. Eihän se mitään rakettitiedettä ole heinän tekeminen, kaadetaan heinät niittokoneella ja ajetaan karheille, siitä hangolla seipäälle. Heinät kuivuu seipäällä oman aikansa ja ajetaan sitten latoon tms. varastoon. Siis aika apinoiden hommaa!
Meillä oli sen verran koneellistettu heinäntekoa, että oli traktoriin kunnollinen niittokone ja traktorin perään ketjuharava, sekä seiväskaira. Heinän siirtämiseen varastoihin oli heinähissi, joten vain kuormat piti tehdä perävaunuun, heinähissi vei ne perävaunusta varastoon sisälle ja niihin ei tarvinnut enään sen jälkeen koskea, kuin talvella eläimille syötettäessä. Isäni oli rakentanut tämän systeemin jo 50-luvulla. Onneksi heinänpaalain hankittiin jo 70-luvun alussa ja heinänseivästys loppui!Ainakin minulta jäisi heinänteko suorittammatta nykykunnolla. Ei tuollaisessa kuumuudessa nykyään jaksa muuta kuin maata aurinkotuolissa ja lukea hyvää kirjaa. Ennen siellä pellolla oli myös vanhat ihmiset, lähes koko suku ja vielä tuttavat ja naapuritkin auttamassa, jos oli sateesta pelkoa.
Nuorena vaimona jouduin anoppilan heinäntekoon. Ei ollut ennestään tuttua hommaa. Olin ladossa polkemassa tai haravoimassa, loin myös heiniä seipäille.
Helppoa hommaa muuten mutta hikistä ja heinät pisteli. Eväät maistuivat hyviltä.
Lähellä oli järvi siihen voi välillä pulahtaa, virkisti huomattavasti.
Myös sauna teki illalla hyvää.
Myös perunan kylvössä ja nostossa olin mukana.- Bengalitikku
Eikös heinäharava ollut täyspuinen. Piit, ne piikit myös. Tehtiinkö noita käsin talvella puhdetöinä?
- ostoharava
Bengalitikku kirjoitti:
Eikös heinäharava ollut täyspuinen. Piit, ne piikit myös. Tehtiinkö noita käsin talvella puhdetöinä?
Olivat varmaan pitkään kokonaan puisia, mutta jotain 60- luvun alkupuolelta eteenpäin alkoi kaupoista saada myös tehdastekoisia, varret niihin laitettiin itse. Tehdastekoiset olivat keytmetallisia, eli kevyitä ja säätäkin kestäviä.
Toisten pelloilla minäkin olen enimmäkseen heinänteossa ollut, kun sukuni pellot laitettiin myyntiin jo, kun oli melko pieni.
Aikamoista toistoa nostaa heinää seipäille, käsivoimat kyllä kasvoivat ja pakkasi tulla melko lämmin. Ja kärpäset ja paarmat lisämausteena kauniille kesäpäivälle heinäpellolla.
Silloin arvosti ruokaa, saunaa ja uimista. Oi niitä aikoja!
- Tietoviias
mun muistini mukaan se sanonta oli alunperin "heleppua ku heinänteko helteellä". silloinhan ei saje haittaa eikä oo ees uhkana, vaan antaa rampan kalakattaa vaan, kuhan juomaa piisaa ja kökkäruoka tullee sopivaan välliin. (juomalla en tarkota alkoholipitosia, koska se tappaa työnteon.)
tuo "helppoa kuin heinänteko" on kaupunkilaisten (tai maataloudesta tietämättömien) oma viritelmä... heinänteko sinänsähän on aikalailla rutiinihommaa. mutta se jatkuva säitten ennustaminen ja heinänkorjuulle oikean hetken löytäminen: paine niittää, kuivattaa/pöyhiä ja seivästää/korjata (ennen vanhaan) ja paalata oikealla hetkellä tekee siitä hankalaa työtä.- heinätöissä
Olen aika monet heinät tehnyt ja ei se minusta mitenkään vaikeaa ole. Huonompanakin vuotena on aina viikko poutaa, jolloin saa heinät paalattua. Ennen, kun heinät seivästettiin, ei niin huonoa vuotta ollutkaan, etteikö heinää saannut korjattua. Vesi ei seipäällä pysy, vaikka sateessa heinät laittaisi seipäille ja aina jossain välissä ne heinät sai kuivina varastoihin. https://aijaa.com/chrIsT
Muistan kyllä millainen härdelli siitä nousi, kun jouduttiin keskeyttämään sateen vuoksi heinänteko. Joten totta se on, että piti hyvin yrittää valita sopivaa päivää heinänteolle. Vaati isännältä maanviljelijän silmää.
- antikainen
Tämä ikivanha kansansanonta on luultavasti savolaista alkuperää kaikessa juonikkuudessaan, sillä jokainen heinänkorjuussa mukana ollut tietää, ettei heinänteko missään nimessä ole helppoa. Vaikka kuiva heinä sinänsä on kevyttä tavaraa siirrettäväksi, niin pitkän päivän aikana helteisellä pellolla seipäälle luotava rehumytty muuttuu yllättävän raskaaksi lapioitavaksi. Toisteinen puurtaminen syö nopeasti motivaation, heinähangon hikinen varsi hankaa kämmenpohjat kivuliaille rakoille ja samanaikainen hikoilu sekä kusetuksen ja janotuksen tunne aiheuttavat lähes bipolaarisen mielentilan.
Helppous on siis ulkopuolisen katsojan silmissä tässäkin, lähinnä.- staka
Eihän seipäille mätetä kuivaa heinää! Kyllä heinä siinä vaiheessa on ihan tuoretta, yleensä vasta niitettyä. Joskus jos oli hyvä sää kuitenkin odoteltiin vähän että luoko kuivahtaa ja mätettiin se sitten vasta seipäille: oli kevyempää ja muutenkin helpompaa seivästää. Jos huono tuuri kävi niin sade kasteli luo'on ja märkä heinä se vasta painavaa oli. Silloin vielä säätiedotusten tarkkuus oli lähinnä hatusta vedetty tieto. Oikein märkänä seivästetty heinä ei meinannut kuivuakaan, ja suolaa piti reilusti heitellä heinäladossa ettei heinät siellä lisää pilaantuisi. Homepölykeuhkon sai joku tuttu emäntä :(
Olin muuten ikionnellinen kun isä eka kerran terotti katkenneen seipään ja tökkåsi sen peltoon niin että yletyin nostelemaan heinää ihan 'omalle' seipäälle!
Haravoiminen oli tylsää - siihen asti kun hommattiin hevosvetoinen haravakone. Sen jälkeen haravointi oli hauskinta hommaa mitä tiesin, sillä minähän se itseoikeutettu haravakoneen käyttäjä olin. Talon hevostyttö.
Savolaistapa savolaista tuo heinänteon helppous... Uskon että kyseessä on juonikkaiden savolaisten keksimä savonlasku, kiitos kommentista.
- Onko-sittenkään
Sanonta on sarkasmia. Jokainen joka on yrittänyt tehdä kuivaa heinää, tietää että se on kaikkea muuta kuin helppoa. ”Helppoa kuin heinänteko” tarkoittaa siis jotain, mitä ei ole lainkaan helppoa.
Ihania lapsuuden muistoja.
Heinäpellolle köröttelimme hevosen kärryillä. Metsän laidalla leikittiin käpylehmillä, hypittiin ladossa heiniin. Ihmeteltiin peltohiirten pieniä poikasia. Istuttiin sarkojen välissä ojan reunoilla juoden äidin keittämää nokipannukahvia ja syöden nisuleettaa.
Ei meidän lasten tarvinnut heinää seipäille laittaa se oli aikuisten hommaa. Joskus innostuimme haravoimaan ohi lentäneitä heiniä heinäseipäitten väleistä.
Muistan kesän kun oli kovia ukkosilmoja. Silloin piti heinänteko lopettaa, lähdimme kotiin. Ikäviäkin sattui, erään perheen kaksoset menivät heinäseipään alle sateensuojaan. Salama iski juuri siihen heinäseipääseen ja lapset kuolivat. Opin, että ukonilmalla ei saa mennä korkeille paikoille tai puiden suojaa.Mukavia muistoja on keskustelu kirvoittanut.
En itse muista hevoskärry aikaa, mutta tiedän niiden tärkeän roolin heinänteossa. Eivätkä ne pikkulapset varsinaisesti kovin paljoa heinäpelloilla tehneet. Taisi olla tärkeämpää, että olivat näkyissä ja turvassa muiden tarkkailun alaisena, kun kotitaloihin ei jäänyt ihmisiä, vaan kaikki lähtivät pellolle?
Kesäsade ja ukonilmat kuuluivat tapahtumaan, varmaan juuri siksi, kun kaikkein kuumimmat päivät valittiin heinäteon ajankohdaksi. Harvoin niitä töitä kokonaan keskeytettiin, vaan pidettiin taukoa ja annettiin sateen mennä ohi. Heinäladossa oltiin sitä sadetta pitämässä. Ikävän tapahtuman kerroit ja muistan lapsuudestani kuinka isä varoitti noista heinäseipäistä ja korkeista puista, että älkää menkö ukkosta piiloon niiden alle.
- tööttt
- muistoissa mukana kulkee kylien yhteisöllisyys ja talkooperinteet, lapset ja nuoretkin mukana oppimassa työntekoa - nykyajassa ihmiset jotenkin ihmiset jotenkin pyritään aika tiukasti eriyttämään omille aloilleen kykyjensä ja valmiuksiensa mukaan
- vanhuksetkin vain muistojensa piiriin mikä tietysti mukavaa jos historiikit kiinnostaa.
Aikakin muistoja kultaa kuin taivaan pilviä auringon kajot aamuiisin tai iltaisin muuttuvassa maailmassa.
1960- luvulla iskelmänikkarit jo laulelivat hiljaisista kyläteistä - syksyn myrskyissä mummun vanha pelargonia toi lohtua leskivaimolle vaarin katoamisen jälkeen,
Suolan ja hien kirvely iholla sai rauhassa painua muistojen pehkuihin kun uudet ihmeelliset muovisekotteiset kuidut valloittivat maailmaa. Oi niitäkin aikoja .....
Kreppiä, teryleeniä nylonia, krimpleniä. dacronia, dalonia ja ties mitä....
-silittämättä siistiä ihastuttavaa tai vihastuttavaa. Maitopussejakaan unohtamatta.Nykyään varmaan vedottaisiin turvallisuuteen tai johonkin muuhun miksi ei voitais ottaa myös lapsia mukaan pellolle. Se siitä tekikin niin hienon ja yhteisöllisyyden, kun kaikki olivat mukana. Jopa vanhat mummut kahvia keittämässä ja papparaiset terottamassa viikatteita.
En itsekään tykkää noista muovisekoittisista vaatteista. Flanellipaita taisi olla heinäpelloilla yleisin vaate.
Eikös se ole enempi niinkuin sarkasmia tuo sanonta. Helppoahan heinäteko ei ole, tai miten sen nyt ottaa, kovasta työstä se ainakin käy. Olisinkohan 18-kesäinen ollut, kun kotitilalla karjan pito lopetettiin ja heinätöihin ei enää tarvinnut/voinut osallistua. Toisaalta vähän ikäväkin heinätalkoita ja varsinkin kahvitaukoja. Maistui kahvi ja voileipä niin hyvältä siellä heinäseipään varjossa.
Nykypäivän heinätyöt onkin sitten jo helpompaa, varsinkin jos pyöröpaaleja tehdään. No, helpompaa, ainakin jos sen osaa, istutaan vaan ilmastoidussa traktorin hytissä. Suurin haaste taitaa tulla säiden herran taholta.Varmaan onkin osaltaan sarkasmia ja hyvää sellaista. Mielestäni onnistunut ja näkeehän sen siitäkin kuinka paljon sitä käytetään.
Kyllä maistui kaikki talon antimet hyvältä heinäpellolla. Ei ollut kenelläkään omia eväitä mukana, eikä mitään vesipulloja joita nykynuoriso raahaa joka paikkaan. Iso maitotonkka oli täynnä vettä ja siitä käytiin välillä ottamassa suurimpaan janoon.
Kyllä puimakoneet ja traktorit ovat nykyaikaistuneet, tosin harvemmin niitä enää pellolla näkee.
- tööttt
- saakohan vapaasti pistää sarkasmin piikkiin omakotialueitten vanhojen naisten harmit myös
- työtä jatkuvasti joka asialle ja aiheille joka vuodenajalle - joskus keljuttaa nulkkien touhut
- vaihdoin vanhan autoni vähän uudempaan. Pari päivää sai olla ehjän näköinen - aamulla soitin autokauppiaalle että tuulilasin alaosassa koko lasin pituinen halkeamaviiva.
Kenenkähän vihat taas kerran kaatui niskaan ?
- on ilot maiset lyhyenlaiset - syntynyt pienenäköyhistäköyhistävanhemmista ja verikin musta jatumma -rikkaammat jaksaa mahtiaan osoittaa joskus kurjilla konsteilla -huudanko hautani pohjastakin jos sinne häpeämään viel heittävät? Työläisen pennun?Ihan vapaasti saa laittaa kaikki ukkojen ja akkojen harmittelut. Jouduin samanlaisen terrorin uhriksi asuessani kerrostalossa. Nyt on onneksi autotalli, jossa säilytän autoani, enkä koskaan aio kerätä sinne mitään ylimääräistä, kuten monet kanssaveljeni ovat tehneet.
Ei taida syntyperän mukaan enää kenenkään tarvita hävetä. Kuuntelin radiosta, että 65% suomalaisista kuuluu keskituloisten piiriin ja se on poikkeuksellisen korkea prosenttiluku.
- kylmätotuus
Aloitukseesi vastanneiden kirjoittajien kommentit toivat mieleeni lukemattomia muistoja lapsuudestani, jotka olin jo unohtanut.
Kasvoin kyläyhteisössä, jossa oli n. 20 "savua". Enimmäkseen ne olivat aseveli- ja siirtolaistiloja.
Heinänteko, perunan istutus ja perunannosto tehtiin talkoilla.
Heinätalkoisiin osallistumiseni rajoittui tappikorin kantamiseen ja tapin asettamiseen seipääseen annettujen ohjeiden mukaan.
Vein myös kotikaljaa juotavaksi janoisille.
Oli minulla oma hanko ja haravakin, jotka isäni oli puusta valmistanut. Mitään muistikuvaa minulla ei ole, mitä niillä tein.
Luulen, että se oli vain isän tapa osoittaa minulle, että kuulun porukkaan.
Myös sisaruksilleni hän teki omat työkalut.
Pätkäisen stoorini tähän ja jatkan kohta.- kylmätotuus
jatkuu....
Heinäntekoon liittyvillä sanoilla on erilaisia nimiä alueittain.
Täällä Savossa on viitake, jolla heinä niitetään. Viitake teroitetaan liipalla.
Heinäseipääseen laitetaan tappi, eikä nappulaa.
Onko sanonta: "Helppoa kuin heinänteko" peräisin Savosta?
Suattaap hyvinnii olla. Kaekkiha o heleppoo, ku sen ossoo. Ilima sarvija ja hampaeta voen näe sannoo. Aenakii niittämine on taetolaji. Jos ette usko, nii kokkeilkee millasta jäläkee suatte aekasiks! Männöökö viitake melekei muata myöte, vae jiäkö jälelle pitkä sänki.
Ruispelloltakin on moninaisia muistikuvia.
Ruis leikattiin sirpillä ja leikattu ruis sidottiin lyhteeksi rukiista tehdyllä "pannalla".
En enää muista, kuinka monta lyhdettä tarvittiin, että siitä saatiin tehtyä kuhilas, jossa vilja "esikuivui".
Leikkuu oli aikuisten työtä-ei lasten.
Me tenavat leikimme vaan piilosta kuhilaiden keskellä.
Tuubista löytyy runsaasti kuvia erilaisista kuhilaista ja videoita maataloustöistä, jos asia kiinnostaa. Minua kiinnostaa.
Minulla on tallella isäni sirppi, liippa ja tahko.
PS. Vihdoinkin Savossa sataa vettä. Ainakin vähän.
Tuuleekin niin vietävästi, että sähköt katkesivat hetkeksi.
Miellyttäviä päiviä teille kaikille toivottelen! - kylmätotuus
kylmätotuus kirjoitti:
jatkuu....
Heinäntekoon liittyvillä sanoilla on erilaisia nimiä alueittain.
Täällä Savossa on viitake, jolla heinä niitetään. Viitake teroitetaan liipalla.
Heinäseipääseen laitetaan tappi, eikä nappulaa.
Onko sanonta: "Helppoa kuin heinänteko" peräisin Savosta?
Suattaap hyvinnii olla. Kaekkiha o heleppoo, ku sen ossoo. Ilima sarvija ja hampaeta voen näe sannoo. Aenakii niittämine on taetolaji. Jos ette usko, nii kokkeilkee millasta jäläkee suatte aekasiks! Männöökö viitake melekei muata myöte, vae jiäkö jälelle pitkä sänki.
Ruispelloltakin on moninaisia muistikuvia.
Ruis leikattiin sirpillä ja leikattu ruis sidottiin lyhteeksi rukiista tehdyllä "pannalla".
En enää muista, kuinka monta lyhdettä tarvittiin, että siitä saatiin tehtyä kuhilas, jossa vilja "esikuivui".
Leikkuu oli aikuisten työtä-ei lasten.
Me tenavat leikimme vaan piilosta kuhilaiden keskellä.
Tuubista löytyy runsaasti kuvia erilaisista kuhilaista ja videoita maataloustöistä, jos asia kiinnostaa. Minua kiinnostaa.
Minulla on tallella isäni sirppi, liippa ja tahko.
PS. Vihdoinkin Savossa sataa vettä. Ainakin vähän.
Tuuleekin niin vietävästi, että sähköt katkesivat hetkeksi.
Miellyttäviä päiviä teille kaikille toivottelen!Kommentistni jäi pois musiikkilinkki, jonka aioin laittaa.
Lisään sen tähän.
Se kertoo karua kieltä maaseudusta nykyään.
Kokonaan en sanoitusta sisäistänyt, mutta jotain kuitenkin.
https://www.youtube.com/watch?v=IM2xUVgqFxo - kylmätotuus
kylmätotuus kirjoitti:
Kommentistni jäi pois musiikkilinkki, jonka aioin laittaa.
Lisään sen tähän.
Se kertoo karua kieltä maaseudusta nykyään.
Kokonaan en sanoitusta sisäistänyt, mutta jotain kuitenkin.
https://www.youtube.com/watch?v=IM2xUVgqFxosiis kommentistani.....
Itse sitten taas melko isossa kaupungissa asuneena, mutta maaseudulla syntyneenä olen kokenut myös perunan istutuksen, heinänteon ja perunannoston. Kutsu kävi maalle, kun ilmat olivat suotuisat ja "action" alkoi. Ihan mielelläni menin mukaan, ei ollut mitään pullikointia, hyvän rusketuksen sai heinäpellolla.
Mielestäni oli hienoa, kun kaikki osallistuivat tapahtumaan. Omien kykyjen ja taitojensa mukaan, enkä koskaan muista mitään toraa tai nälvimistä, vaan yhteishenki oli aina hyvä. Vai myönnät, ainakin hieman että savolaisilla heimoveljilläsi saattaa olla jotain tekemistä tämän lupsakan sananlaskun kanssa? Heitä tuntien pidän hyvin mahdollisena ja mielelläni annan heille kuuluvan kunnian.
Ei ole etelänmies saanut sadetta kolmeen viikkoon, enpä silti tarvitsekaan. Olen tainnut kertoa olevani kesälomalla, heh.- hytinäx1
PorvoonParoni kirjoitti:
Itse sitten taas melko isossa kaupungissa asuneena, mutta maaseudulla syntyneenä olen kokenut myös perunan istutuksen, heinänteon ja perunannoston. Kutsu kävi maalle, kun ilmat olivat suotuisat ja "action" alkoi. Ihan mielelläni menin mukaan, ei ollut mitään pullikointia, hyvän rusketuksen sai heinäpellolla.
Mielestäni oli hienoa, kun kaikki osallistuivat tapahtumaan. Omien kykyjen ja taitojensa mukaan, enkä koskaan muista mitään toraa tai nälvimistä, vaan yhteishenki oli aina hyvä. Vai myönnät, ainakin hieman että savolaisilla heimoveljilläsi saattaa olla jotain tekemistä tämän lupsakan sananlaskun kanssa? Heitä tuntien pidän hyvin mahdollisena ja mielelläni annan heille kuuluvan kunnian.
Ei ole etelänmies saanut sadetta kolmeen viikkoon, enpä silti tarvitsekaan. Olen tainnut kertoa olevani kesälomalla, heh."enkä koskaan muista mitään toraa tai nälvimistä, vaan yhteishenki oli aina hyvä" Voi hyvänen aika, et sitten koskaan ainakaan meidän heinäpellolla ollut hommissa. Voi sitä tappelua mitkä isommat sisarukset saivat aikaan. Varsinkin sisko ja yksi veli, he eivät voineet sietää toisiaan ja se intto ja nälviminen oli tosi ilkeää. Jos olisivat saaneet, niin varmaan hangoilla olisivat toistensa pistäneet hengiltä. Ja olihan velimiehellä oma lehmä ojassa, pääsi näin ollen pois pellolta. En tiedä minne hän lähti kuljaileen, kun ei ollut äidinkään apuna ruoanlaitossa.
Muistan myös sen kun aivan pikkutyttönä sitten sai kävellä isompien veljien ja isän selän päällä iltasella, heillä kun oli niin selkä kipeanä rankasta työstä . - Irwin
hytinäx1 kirjoitti:
"enkä koskaan muista mitään toraa tai nälvimistä, vaan yhteishenki oli aina hyvä" Voi hyvänen aika, et sitten koskaan ainakaan meidän heinäpellolla ollut hommissa. Voi sitä tappelua mitkä isommat sisarukset saivat aikaan. Varsinkin sisko ja yksi veli, he eivät voineet sietää toisiaan ja se intto ja nälviminen oli tosi ilkeää. Jos olisivat saaneet, niin varmaan hangoilla olisivat toistensa pistäneet hengiltä. Ja olihan velimiehellä oma lehmä ojassa, pääsi näin ollen pois pellolta. En tiedä minne hän lähti kuljaileen, kun ei ollut äidinkään apuna ruoanlaitossa.
Muistan myös sen kun aivan pikkutyttönä sitten sai kävellä isompien veljien ja isän selän päällä iltasella, heillä kun oli niin selkä kipeanä rankasta työstä .Eipä taida sinullakaan enää olla harmia noista ”suomalaisista” sukulaisistasi kun olet lähtenyt tarpeeksi kauaksi :)
- 6666
Heinäpellolle heinäntekoon kelpasivat kaikki , ei tarvinnut osata mitään erikoisesti jopa tittelin omaavat pärjäsivät heinätöissä . Siitä tuo maininta , tokihan olet sen tiennyt kokeneena
Kaikki käyvät ja kynnelle kykenevät otetiin heinätöihin. Oli herra taikka narri. Miehet ja naiset tasaväksinä tekivät samaa työtä. Toki huomasin raavaimmilla miehillä hieman sitä näyttämistä, kun heinäseiväs tyyhjennettiin yhdellä heinähangon kauhaisulla.
- Bengalitikku
Mä en ole koskaan hyppinyt ladossa heinäkasaan. Yhyy. Voisikohan jonnekin ilmoittautua ja päästä hyppimään?
Oliko heinäkasa trampoliinin esiaste? Bengalitikku kirjoitti:
Mä en ole koskaan hyppinyt ladossa heinäkasaan. Yhyy. Voisikohan jonnekin ilmoittautua ja päästä hyppimään?
Oliko heinäkasa trampoliinin esiaste?bengali, joo niinkin voi sanoa. Landetrampoliini paitsi että se heinä ei heitä takasin ilmaan. Tuttua huvia.
***
muuten, ei heinän tekeminen koskaan ollut mitään helppoa pienelle lapselle mutta kun heinäpellolla oli lapsillekin ihan tarpeeksi haravoimista, seipäille nostelemista, aikuisten passaamista ja muonittajana olemista niin jo heti kouluikäisestä meiltä muksuilta odotettiin työpanosta. Otsasi hiessä….
***
Onneksi aika kultaa muistot ja meille jäi mieleen ne uimareissut ja eväiden syönti ja mehupullot pellon laidalla ja etenkin se yhteisöllisyys kun porukat oli koossa ja naapureita usein mukana talkoissa. (Luen juuri kirjaa Karibian saarten historiasta ja plantaasiviljelystä ja mietin tunsivatkohan ne afrikkalaiset orjat samaa työn iloa ja yhteisöllisyyden riemua kuin me...)
- tsypy
Kuinka ollakaan arvasin jo otsikosta että pp on asialla.
- Kysynpähänvaan
Kuinka niin? Sekä otsikko että keskustelu on ollut tähän saakka onnistunutta.
- tsypy
Kysynpähänvaan kirjoitti:
Kuinka niin? Sekä otsikko että keskustelu on ollut tähän saakka onnistunutta.
ja mistäköhän päättelit, että olisin arvioinut keskustelun onnistumisen tasoa
- tsypy
PorvoonParoni kirjoitti:
Toivottavasti arvasit minut kirjoittajaksi hyvässä mielessä?
hohhoijaa, kuva olisi kiva
- EI.se.ole
Heinänteossa on monta mahdollisuutta epäonnistua. Niitto pitää tehdä oikeassa kasvuvaiheessa ja kuivatus on aina ongelma. Sanonta viittaa ilmeisesti nimenomaan kuivaheinän tekoon? Nykyäänhän 99% heinästä tehdään tuorerehuksi, jota ei nykyisellä korjuukalustolla voi verrata mitenkään päin entisiin, vuosikymmenen tai useamman takaisiin työtapoihin eli aikaan, jolta sanonta on ehkä peräisin.
- Tämä-selvä
Aika entinen ei koskaan palaa...
En pysty erittelemään eri heinänteko tapoja, vaan puhun ihan yleisesti siitä, kun viljellään heinää. Oli siinä oma tunnelmansa ja nostalgiaa.
- kylmätotuus
PorvoonParoni kirjoitti:
En pysty erittelemään eri heinänteko tapoja, vaan puhun ihan yleisesti siitä, kun viljellään heinää. Oli siinä oma tunnelmansa ja nostalgiaa.
Vanhoissa suomalaisissa elokuvissa, jotka kuvaavat maalaiselämää, on lähes poikkeuksetta "romanttinen" heinälatokohtaus. Mistähän sekin mahtanee johtua? Jääköön toiseen kertaan tuon asian pohtiminen osaltani.
Miesten työvaatteista tuli mieleeni, että isällä oli sarkakankaiset pussihousut, paita oli kaiketi pellavan ja puuvillan sekoitekankaasta tehty ja siinä oli pieni pystykaulus. Jalkineina oli tietysti nahkasaappaat.
Tälle naiselle niittäminen ja viitakkeen teroittaminen liipalla näyttävät olevan helppoa puuhaa.
https://www.youtube.com/watch?v=QBC6brHzbYQ
Oletkos sinä PorvoonParoni, tai kukaan muukaan palstalainen, koskaan leikanneet ruista sirpillä?
Savon paronitar menee nyt syömään pyttipannua. Illemmalla on annettava puutarhakukille viikkolannoitus, jos verenhimoisilta itikoilta saisin edes hetken aikaa työskennellä rauhassa. kylmätotuus kirjoitti:
Vanhoissa suomalaisissa elokuvissa, jotka kuvaavat maalaiselämää, on lähes poikkeuksetta "romanttinen" heinälatokohtaus. Mistähän sekin mahtanee johtua? Jääköön toiseen kertaan tuon asian pohtiminen osaltani.
Miesten työvaatteista tuli mieleeni, että isällä oli sarkakankaiset pussihousut, paita oli kaiketi pellavan ja puuvillan sekoitekankaasta tehty ja siinä oli pieni pystykaulus. Jalkineina oli tietysti nahkasaappaat.
Tälle naiselle niittäminen ja viitakkeen teroittaminen liipalla näyttävät olevan helppoa puuhaa.
https://www.youtube.com/watch?v=QBC6brHzbYQ
Oletkos sinä PorvoonParoni, tai kukaan muukaan palstalainen, koskaan leikanneet ruista sirpillä?
Savon paronitar menee nyt syömään pyttipannua. Illemmalla on annettava puutarhakukille viikkolannoitus, jos verenhimoisilta itikoilta saisin edes hetken aikaa työskennellä rauhassa.Amerikkalaisissa vanhoissa elokuvissa rakkauskohtaukset on monasti kuvattuja autoissa, joten onhan heinäladoissa kuvatuissa paljon enemmän tunnelmaa tai sitten toinen tapa oli näyttää, kun koivut heiluvat tuulessa. Se oli vertauskuvallisesti voimakkaita tunteita miehen ja naisen välillä.
Muistan hämärästi nuoruudestassani kokeilleen myös sirpillä leikkaamista. Ruis taisi olla muita viljoja matalampaa ja otettiin tukkuina käteen ja viillettiin sirpillä poikki. Voin olla väärässäkin.kylmätotuus kirjoitti:
Vanhoissa suomalaisissa elokuvissa, jotka kuvaavat maalaiselämää, on lähes poikkeuksetta "romanttinen" heinälatokohtaus. Mistähän sekin mahtanee johtua? Jääköön toiseen kertaan tuon asian pohtiminen osaltani.
Miesten työvaatteista tuli mieleeni, että isällä oli sarkakankaiset pussihousut, paita oli kaiketi pellavan ja puuvillan sekoitekankaasta tehty ja siinä oli pieni pystykaulus. Jalkineina oli tietysti nahkasaappaat.
Tälle naiselle niittäminen ja viitakkeen teroittaminen liipalla näyttävät olevan helppoa puuhaa.
https://www.youtube.com/watch?v=QBC6brHzbYQ
Oletkos sinä PorvoonParoni, tai kukaan muukaan palstalainen, koskaan leikanneet ruista sirpillä?
Savon paronitar menee nyt syömään pyttipannua. Illemmalla on annettava puutarhakukille viikkolannoitus, jos verenhimoisilta itikoilta saisin edes hetken aikaa työskennellä rauhassa.Täällä nousee käsi pystyyn.
Minä olen leikannut sirpillä ruista.
Meillä ei kotona muuten ruista viljelty, mutta isä laittoi kerran yhden saran ihan vain sitä varten, että sai opettaa meidät leikkaamman ruista, sitomaan lyhteet ja kasaamaan kuhilaat niinkuin vanhoina aikoina oli tehty.
Olisi olut kiva, jos olisi myös saanut puida ne varstalla riihessä.- staka
PorvoonParoni kirjoitti:
Amerikkalaisissa vanhoissa elokuvissa rakkauskohtaukset on monasti kuvattuja autoissa, joten onhan heinäladoissa kuvatuissa paljon enemmän tunnelmaa tai sitten toinen tapa oli näyttää, kun koivut heiluvat tuulessa. Se oli vertauskuvallisesti voimakkaita tunteita miehen ja naisen välillä.
Muistan hämärästi nuoruudestassani kokeilleen myös sirpillä leikkaamista. Ruis taisi olla muita viljoja matalampaa ja otettiin tukkuina käteen ja viillettiin sirpillä poikki. Voin olla väärässäkin.Eiköhän ruis ole kaikkein pitkäkorsisin viljamme. Ohra on lyhyttä, kaura siitä väliltä. Mutta sirpillä en muista meillä päin leikatun kuin nimenomaan ruista. Rukiit sidottiin lyhteille, joista sitten tietyllä systeemillä koottiin kuhilas. Siihen yksi lyhde taiteltiin sateensuojaksi päälle. Tuttua työtä myös minulle, sodan jälkeen syntyneelle.
Kaura ja ohra laitettiin seipäille, ja seipäiltä kärrättiin kuivuttuaan puimakoneelle. Ruislyhteiden puimakoneelle 'syöttäjällä' oli puukko, koska ensin piti leikata sidekorret poikki, vähän levittää lyhdettä ja sujuvasti sitten syöttää puimakoneen kitaan. Kauran ja ohran puinti oli mättöhommaa, suoraan hevoskuormasta.
Sitten tulivat puimurit. Helpotti kovasti - mutta ei viljan puinti mitään tylsää työtä ollut. Jyväsäkkejä piti vahtia ja oljet ohjata puhaltimeen, mikä oli nimeltään Ville. Puimakone - ja myöhemmin myös puimuri - oli Sampo nimeltään. staka kirjoitti:
Eiköhän ruis ole kaikkein pitkäkorsisin viljamme. Ohra on lyhyttä, kaura siitä väliltä. Mutta sirpillä en muista meillä päin leikatun kuin nimenomaan ruista. Rukiit sidottiin lyhteille, joista sitten tietyllä systeemillä koottiin kuhilas. Siihen yksi lyhde taiteltiin sateensuojaksi päälle. Tuttua työtä myös minulle, sodan jälkeen syntyneelle.
Kaura ja ohra laitettiin seipäille, ja seipäiltä kärrättiin kuivuttuaan puimakoneelle. Ruislyhteiden puimakoneelle 'syöttäjällä' oli puukko, koska ensin piti leikata sidekorret poikki, vähän levittää lyhdettä ja sujuvasti sitten syöttää puimakoneen kitaan. Kauran ja ohran puinti oli mättöhommaa, suoraan hevoskuormasta.
Sitten tulivat puimurit. Helpotti kovasti - mutta ei viljan puinti mitään tylsää työtä ollut. Jyväsäkkejä piti vahtia ja oljet ohjata puhaltimeen, mikä oli nimeltään Ville. Puimakone - ja myöhemmin myös puimuri - oli Sampo nimeltään.Kyllä nyt hävettää!
Ehkä olisi kannattanut vähän googletella tai jotain? Vedin kommenttini ihan lonkalta yli 40 vuoden takaisista asioista ja pitäisihän sen tietää, että varmaan menee väärin.
Kiitos asianmukaisesta tiedosta ja näpäytyksestä heinänteossa harrastelijana olleelle.
*hymyilee*- staka
PorvoonParoni kirjoitti:
Kyllä nyt hävettää!
Ehkä olisi kannattanut vähän googletella tai jotain? Vedin kommenttini ihan lonkalta yli 40 vuoden takaisista asioista ja pitäisihän sen tietää, että varmaan menee väärin.
Kiitos asianmukaisesta tiedosta ja näpäytyksestä heinänteossa harrastelijana olleelle.
*hymyilee*Älä turhaan häpeile, ihan kivan ketjun sait aikasiksi. Ja jopa oudolta tuntuu olla niin vanha että jopa suuntamailleen saman ikäisten ei-maalla-asuneiden tietoja voi näissä maanviljelyksen 'historiallisissa' käytännöissä tarkentaa ja täydentää.
En malta olla kirjoittamatta Helsingin ansiokkaassa Tyttönormaalilyseossa koulunsa käyneen serkkuni kokemusta. Hän oli kesälomillaan tietysti oppinut paljon maatilojen työstä, myös terminologian. Opettaja koulussa kysyi luokalta tietävätkö he miksi kutsutaan sitä heinää, mikä kasvaa peltoon kun varsinainen heinäsato on korjattu. No tiesihän serkku. Äpärettähän se on! Naisopettaja (oletettavasti vanhapiika) siinä vähän hymisteli närkästyneen oloisena ja korjasi posket punehtuen: Se on Odelmaa. ;D)) - Bengalitikku
Oliko jotkut elokorjuutanssit, kun kaikki oli puitu riihessä?
Bengalitikku kirjoitti:
Oliko jotkut elokorjuutanssit, kun kaikki oli puitu riihessä?
Isäntäväki ei ainakaan meilläpäin järjestänyt tansseja, mutta muistan kyllä miten poikien kanssa polkupyörällä lähdettiin läheiselle lavalle.
staka kirjoitti:
Älä turhaan häpeile, ihan kivan ketjun sait aikasiksi. Ja jopa oudolta tuntuu olla niin vanha että jopa suuntamailleen saman ikäisten ei-maalla-asuneiden tietoja voi näissä maanviljelyksen 'historiallisissa' käytännöissä tarkentaa ja täydentää.
En malta olla kirjoittamatta Helsingin ansiokkaassa Tyttönormaalilyseossa koulunsa käyneen serkkuni kokemusta. Hän oli kesälomillaan tietysti oppinut paljon maatilojen työstä, myös terminologian. Opettaja koulussa kysyi luokalta tietävätkö he miksi kutsutaan sitä heinää, mikä kasvaa peltoon kun varsinainen heinäsato on korjattu. No tiesihän serkku. Äpärettähän se on! Naisopettaja (oletettavasti vanhapiika) siinä vähän hymisteli närkästyneen oloisena ja korjasi posket punehtuen: Se on Odelmaa. ;D))staka, kiitos ymmärtämisestä ja kannustavasta palautteesta.
Toisinaan tuntee itsensä aivan tavattoman vanhaksi, kun ei edes ymmärrä välillä suomen kieltääkään. Viimeksi törmäsin jargon -sanaan. Oli pakko kysyä pojalta mitä se on? Kuulemma jotain spesiaali-kieltä jota jonkun ammattiryhmän käyttäjät vain osaavat. Sinä osaat puhua viljan puimisen omaa sanastoa ja tiedät vielä hyvin mistä puhut, heh.- staka
PorvoonParoni kirjoitti:
staka, kiitos ymmärtämisestä ja kannustavasta palautteesta.
Toisinaan tuntee itsensä aivan tavattoman vanhaksi, kun ei edes ymmärrä välillä suomen kieltääkään. Viimeksi törmäsin jargon -sanaan. Oli pakko kysyä pojalta mitä se on? Kuulemma jotain spesiaali-kieltä jota jonkun ammattiryhmän käyttäjät vain osaavat. Sinä osaat puhua viljan puimisen omaa sanastoa ja tiedät vielä hyvin mistä puhut, heh.Vähän epäilen ettei kovin moni hoksaa miksi tyttönorssilais-serkkujuttu minua vieläkin hymyilyttää. Suomen kielen eri murteet ja sanonnat ovat usein vaikeita ymmärtää - mutta ehdottomasti mielenkiintoisempia ja hauskempia kuin tylsä kirjakieli.
- kylmätotuus
staka kirjoitti:
Vähän epäilen ettei kovin moni hoksaa miksi tyttönorssilais-serkkujuttu minua vieläkin hymyilyttää. Suomen kielen eri murteet ja sanonnat ovat usein vaikeita ymmärtää - mutta ehdottomasti mielenkiintoisempia ja hauskempia kuin tylsä kirjakieli.
En mene vannomaan ymmärsinkö minäkään oikein kertomaasi, mutta oletan tajunneeni juttusi "jujun".
Suomen kieli on vivahteikas jo itsessään ja kun siihen lisätään vielä lukuisat murteemme, niin ei ole ihme, että väärinkäsityksiä syntyy.
Täälläkin on nimimerkkejä, jotka eivät ensinkään siedä sitä, että kirjoitetaan murteella. Sen sijaan heistä on täysin hyväksyttävää käyttää sivistyssanoja, vaikka suomen kielestä löytyisi paljon osuvampi ilmaisu.
Sivistyssanojenkin merkitys muuttuu asiayhteydestä riippuen, eikä ole mitään takeita siitä, etteikö väärinkäsityksiä niitäkin käytettäessä tapahtuisi. - sikasöi
Bengalitikku kirjoitti:
Oliko jotkut elokorjuutanssit, kun kaikki oli puitu riihessä?
Ei taida monikaan meidän ikäluokastamme muistaa niitä riihitouhuja, puimurit alkoivat yleistä 1950-60 lukujen vaihteessa nopeasti. Meillekin hankittiin puimuri yhdessä naapurin kanssa tuolloin, vaikka mikään maatalouspaikka ei oltukaan, peltoa molemmilla ehkä 3 ha, kotitarveviljelyähän se oli, heinää hevoselle ja lehmälle, perunaa ihmisille ja sialle, vähän viljaa.
- Bengalitikku
PorvoonParoni kirjoitti:
staka, kiitos ymmärtämisestä ja kannustavasta palautteesta.
Toisinaan tuntee itsensä aivan tavattoman vanhaksi, kun ei edes ymmärrä välillä suomen kieltääkään. Viimeksi törmäsin jargon -sanaan. Oli pakko kysyä pojalta mitä se on? Kuulemma jotain spesiaali-kieltä jota jonkun ammattiryhmän käyttäjät vain osaavat. Sinä osaat puhua viljan puimisen omaa sanastoa ja tiedät vielä hyvin mistä puhut, heh.Minusta munkkilatina on jonkin alan erityissanastoa, mutta jargon tai jargonia on minusta "jorinaa" ja kyllästyttävää eli aina sitä samaa ja samaa. Kuullostaako tutulta: politiikka, ekonomistit, EK, SAK. Riippuu, mistä vinkkelista katsoo.
- jgjgfjdgfdsf
Heinätyöt tuttuja ja varmaan tarkoitti ettei paljon käynyt järjen päälle jos oli homma hoidossa .
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1552690
Onpas punavihreät taas ärhäkkäinä
😺 Ihan tuntuu kuin syyttäisitte meikäläisiä/meikäläistä Oulun puukotuksesta. Tapaus on hyvin ikävä ja tuomittava. En4222264- 442144
- 1261463
Hauskaakin jopa...
Että moni nainen olettaa, että kyse on vaan siitä kaanustinloukusta, kun mies jotain ehdottaa. 😄 Ja miettiikö monikaan2331340Nainen, minkä kappaleen laittaisit nyt miehelle
kuunneltavaksi tietäen, että hän ikävöi sinua ja kipuilee päästäkseen yhteyteen kanssasi. Jotain, joka kertoo...1231239Vanhemmalle naiselle
Aikataulu muutos. Ensi viikolla pistetään asia vireille. Ei juhannukseen asti aikaa. Kannatti valehdella!561163Jos et kaipaakaan minua täällä
Niin miksi sinua ehkä häiritsee se, että minä kaipaan sinua? Miehelle.111107Koen, että minua tavallaan vainotaan
Kyllä minä vain satun tietämään, että täälläkin on joitain serkun kaiman kummeja jotka kiusaavat minua. Lisäksi sairas n1231080Hallitus käy seuraavaksi palkansaajien sunnuntailisien kimppuun
Vuoro-ja sunnuntaityötä tekeville työntekijöille, muun muassa hoitajille, poliiseille, kaupan työntekijöille jne. on luv2241036