Onko ylemmältä taholta anettu tälle päätös että apua tarvitsevat ihmiset saa jättää heitteelle vai onko kysymyksessä se että hätäkeskukseen on valittu naisia töihin jotka on tunnetusti täysin kanoja, tätä se "tasaarvo" teettää
Hätänumero hämmensi taas Takaisin
©Alueviesti 17.02.2005
http://www.kopteri.net/alueviesti/index.tmpl?id=3946
Vammalalainen Tarja Laakso koki reilut pari viikkoa sitten järkyttävän tilanteen, jossa hän joutui soittamaan hätänumeroon 112. Pirkanmaan hätäkeskus vastaanotti puhelun, mutta jatko ei sujunutkaan ongelmitta. Tarja ei muistanut osoitetta ja puhelimeen vastannut nainen kehoitti soittamaan uudelleen, kun tarkka osoite on selvillä. Tarja katseli voimattomana ystäväänsä, joka makasi keittiössään tajuttomana.
-Hänestä ehti tulla minulle läheinen ystävä, vähän kuin toinen äiti, Tarja muistelee tuota yksinäistä vanhusta, joka menehtyi sairaalassa tajuihinsa tulematta. Tarja oli tutustunut vanhukseen viitisen vuotta sitten ja kuljetti tätä useamman kerran viikossa asioilla tai muuten vain ajelulla, kun itsekin lähti kaupungille. - Olisiko hän vielä elossa, jos puhelu olisi voitu ohjata suoraan paikalliseen ambulanssiin, Tarja miettii.
Tarja Laakso palaa mielessään helmikuun ensimmäisen päivän tapahtumiin. -Soittelin hänelle jälleen aamusella, mutta puhelimeen ei vastattu. Silloin ajattelin, että nyt on tapahtunut jotakin, Tarja kertoo. Hän lähti katsomaan paikan päälle, kolkutteli oveen ja ikkunoihin, mutta mitään ei tapahtunut. Tarjalla oli kuitenkin hallussaan vanhuksen avain, joten hän meni sillä sisään.
Vanhus makasi keittiössä, tiskipöydän edessä lattialla. Tarja yritti puhua hänelle, kosketteli ja tunnusteli pulssia. Se tuntui heikosti.
Tarja ryntäsi pihaan, tarkisti talon numeron ja soitti 112:een. Hän ei kuitenkaan muistanut tien virallista nimeä vaan käytti sitä, joksi sitä paikkakunnalla yleisesti kutsutaankin. Hän mainitsi myös aivan naapurissa sijaitsevat isot maatilat.
Tampereella puhelun vastaanottanut nainen sanoi, ettei pysty kyseisillä tiedoilla lähettämään apua paikan päälle. Hän kehoitti Tarjaa selvittämään tarkan osoitteen ja soittamaan sitten uudelleen hätänumeroon.
- Menin naapuriin, mutta siellä ei ollut ketään kotona. Sitten sain kännykällä yhteyden mieheni veljeen, ja pyysin häntä katsomaan naapurin osoitteen luettelosta. No, hän oli sellaisessa paikassa, ettei luetteloa ollut lähellä, Tarja muistelee. Tätä ennen Tarja oli penkonut vanhuksen postia, mutta joukossa ei ollut yhtään osoitteellista kuorta. Lopulta Tarja löysi puhelinluettelon ja sieltä kartan, josta selvisi myös tien nimi.
Jälleen Tarja soitti hätänumeroon ja nyt sieltä vastasi mieshenkilö. Aikaa ensimmäisestä soitosta oli kulunut 10 minuuttia. Tarja kertoi soittavansa nyt toista kertaa ja sanoi tarkan osoitteen talolle. - Sitten ambulanssi olikin paikalla muutamassa minuutissa ja hänelle annettiin ensihoitoa ja laitettiin tippa, Tarja kertaa tuon päivän tapahtumia.
Vanhus kuitenkin kuoli sairaalassa enää tajuihinsa tulematta.
Järkyttävä tapahtuma painaa Tarjan mieltä. - Olisiko hän elossa, jos apua olisi saatu aiemmin, Tarja miettii ja myöntää, ettei pysty täysin luottamaan numeroon 112. - Jälkeenpäin olen myös ajatellut sitä, että en saanut numerosta mitään toimintaohjeita. Olisinko itse voinut tehdä jotakin potilaan hyväksi? Puheluun vastannut nainen ei myöskään kertaakaan kysynyt potilaan voinnista, Tarja ihmettelee.
Tapahtuma on saanut kuusilapsisen perheenäidin miettimään monenlaista. - Jos olen jossakin kauempana ja osun vaikkapa kolaripaikalle, miten osaan kertoa tarkan sijaintini? Tässä pitäisi nyt ehdottomasti olla sellainen systeemi, että tarvittaessa puhelu voitaisiin yhdistää sen paikkakunnan ambulanssiin, jossa tapahtuu. Vammalassakin oltaisiin tiedetty naapuritalon nimen perusteella välittömästi, mihin olisivat ajaneet, sanoo Tarja painokkaasti.
Hätänumero hämmensi taas Takaisin
©Alueviesti 17.02.2005
http://www.kopteri.net/alueviesti/index.tmpl?id=3946
Vammalalainen Tarja Laakso koki reilut pari viikkoa sitten järkyttävän tilanteen, jossa hän joutui soittamaan hätänumeroon 112. Pirkanmaan hätäkeskus vastaanotti puhelun, mutta jatko ei sujunutkaan ongelmitta. Tarja ei muistanut osoitetta ja puhelimeen vastannut nainen kehoitti soittamaan uudelleen, kun tarkka osoite on selvillä. Tarja katseli voimattomana ystäväänsä, joka makasi keittiössään tajuttomana.
-Hänestä ehti tulla minulle läheinen ystävä, vähän kuin toinen äiti, Tarja muistelee tuota yksinäistä vanhusta, joka menehtyi sairaalassa tajuihinsa tulematta. Tarja oli tutustunut vanhukseen viitisen vuotta sitten ja kuljetti tätä useamman kerran viikossa asioilla tai muuten vain ajelulla, kun itsekin lähti kaupungille. - Olisiko hän vielä elossa, jos puhelu olisi voitu ohjata suoraan paikalliseen ambulanssiin, Tarja miettii.
Tarja Laakso palaa mielessään helmikuun ensimmäisen päivän tapahtumiin. -Soittelin hänelle jälleen aamusella, mutta puhelimeen ei vastattu. Silloin ajattelin, että nyt on tapahtunut jotakin, Tarja kertoo. Hän lähti katsomaan paikan päälle, kolkutteli oveen ja ikkunoihin, mutta mitään ei tapahtunut. Tarjalla oli kuitenkin hallussaan vanhuksen avain, joten hän meni sillä sisään.
Vanhus makasi keittiössä, tiskipöydän edessä lattialla. Tarja yritti puhua hänelle, kosketteli ja tunnusteli pulssia. Se tuntui heikosti.
Tarja ryntäsi pihaan, tarkisti talon numeron ja soitti 112:een. Hän ei kuitenkaan muistanut tien virallista nimeä vaan käytti sitä, joksi sitä paikkakunnalla yleisesti kutsutaankin. Hän mainitsi myös aivan naapurissa sijaitsevat isot maatilat.
Tampereella puhelun vastaanottanut nainen sanoi, ettei pysty kyseisillä tiedoilla lähettämään apua paikan päälle. Hän kehoitti Tarjaa selvittämään tarkan osoitteen ja soittamaan sitten uudelleen hätänumeroon.
- Menin naapuriin, mutta siellä ei ollut ketään kotona. Sitten sain kännykällä yhteyden mieheni veljeen, ja pyysin häntä katsomaan naapurin osoitteen luettelosta. No, hän oli sellaisessa paikassa, ettei luetteloa ollut lähellä, Tarja muistelee. Tätä ennen Tarja oli penkonut vanhuksen postia, mutta joukossa ei ollut yhtään osoitteellista kuorta. Lopulta Tarja löysi puhelinluettelon ja sieltä kartan, josta selvisi myös tien nimi.
Jälleen Tarja soitti hätänumeroon ja nyt sieltä vastasi mieshenkilö. Aikaa ensimmäisestä soitosta oli kulunut 10 minuuttia. Tarja kertoi soittavansa nyt toista kertaa ja sanoi tarkan osoitteen talolle. - Sitten ambulanssi olikin paikalla muutamassa minuutissa ja hänelle annettiin ensihoitoa ja laitettiin tippa, Tarja kertaa tuon päivän tapahtumia.
Vanhus kuitenkin kuoli sairaalassa enää tajuihinsa tulematta.
Järkyttävä tapahtuma painaa Tarjan mieltä. - Olisiko hän elossa, jos apua olisi saatu aiemmin, Tarja miettii ja myöntää, ettei pysty täysin luottamaan numeroon 112. - Jälkeenpäin olen myös ajatellut sitä, että en saanut numerosta mitään toimintaohjeita. Olisinko itse voinut tehdä jotakin potilaan hyväksi? Puheluun vastannut nainen ei myöskään kertaakaan kysynyt potilaan voinnista, Tarja ihmettelee.
Tapahtuma on saanut kuusilapsisen perheenäidin miettimään monenlaista. - Jos olen jossakin kauempana ja osun vaikkapa kolaripaikalle, miten osaan kertoa tarkan sijaintini? Tässä pitäisi nyt ehdottomasti olla sellainen systeemi, että tarvittaessa puhelu voitaisiin yhdistää sen paikkakunnan ambulanssiin, jossa tapahtuu. Vammalassakin oltaisiin tiedetty naapuritalon nimen perusteella välittömästi, mihin olisivat ajaneet, sanoo Tarja painokkaasti.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Surkea tarina, mutta kylläpä on tosiaan ammattitaidotonta väkeä noinkin tärkeän yksikön palveluksessa. Olen huomannut, että tässä maassa välinpitämättömyys, tunteettomuus ja kanssaihmisten laiminlyönti on valitettavasti arkipäivää. Tällä tyylillä ei kasvateta palvelualttiutta ja hyvää yhteiskuntaa tuleville sukupolville.
Johtuu siitä kun ei valvota, ja tätäkään tapausta ei pahemmin tutkita koska poliisi tutkii poliisin toimintaa, missään muussa maassa ei ole näin paitsi driktatuuri maissa. Suomea voidaan verrata kuubaan tai pohjois-koreaan ja entiseen irakiin. Joten tässäkään asiassa ei tulla nostamaan mitään syytteitä, haetaan taas boromijärven "surmaaja" esille millä saadaan ihmisten mielenkiinto toisaalle. Ja rikollinen toiminta jatkuu suomessa
Hitsi vie jos tämä olisi minun kohdalleni sattunut tai minun omaisille, niin varmasti en periksi antaisi tutkimuksen suhteen. Veisin asian vaikka korkeimpaan oikeuteen asti. Tässä on törkeästi laiminlyöty avun tarvitsijaa ja auttajaa.
Mitä se hyödyttää, jos poliisi tutkii poliisin toimia, niin ensin ne vitkastelee eivätkä toimita asiapapereita eivätkä muuta materiaalia, sen jälkeen ne "hukkaa" ne ja sitten se siinä on. Näitä tapauksia on ollut paljon vuosien varrella, ja mites se eräs sakko juttu oli muutamavuosi sitten. Sen takia täytyisi olla sisäinen tutkintaelin, mikä on sivistysvaltioissa, vaikka yhdysvaltoja arvostellaan, niin sielä on oma elin joka tutkii tällaiset tapaukset
Kyllä sain apua vuosi sitten kun tein tutkintapyynnön eräästä asiasta. Asia ei ollut mitenkään iso juttu, mutta kyllä se kesti ennenkuin saatiin selvitetyksi. Siinäkin asiassa en antanut periksi tuumaakaan ja voitin ja myös sain korvauksen. Minulla on taidot(ehkä) miten kiirehditään viranomaisia ellei asiaa käydä tutkimaan niin teen niin ja näin. Se siitä.
Koska puhelimeen vastannut hätäkeskuksen nainen näkee puhelinnumeron, mistä puhelu tulee ja näkee myös osoitteen.
Edellytys on, että soitit vanhuksen kiinteästä puhelimesta hätäkeskukseen.
Yleisesti ottaen uusi systeemi on aivan perseestä.
Kurja juttu.
HALOO! hätäkeskuksen mies pystyi auttamaan, koska hänelle kerrottiin osoite. Kukaan ei edes kuvittele, että MIES olisi voinut auttaa ilman osoitetta. Miehethän on putkiaivoja.
Voi olla että miehet on putkiaivoja, ja jotkut miehet toimii kanamaisesti. Mutta silloin kun tilanne vaatii että toimitaan, niin se onnistuu miehiltä, naisilta jää sormi suuhun, on se niin montakertaa nähty
Oletpas osittain oikeassa, mutta kyllä ne miehetkin osaa tumpuloida yksinkertaisissakin asioissa. Sen olen ammatissani huomannut, kun hallitsen ja osaan enemmän kuin mies.
No täytyy sanoa, että olet sinäkin oikeassa osittain, on myös munattomia miehiä, välillä tuntuu siltä että joilakin naisilla on enemmän munaa kuin joilakin miehillä, mä olen aikamonelle sällille sanonut, että olisikohan syytä sinunkin laittaa hame päälle.
Molemmista löytyy sekä tumpuloita ja todella osaavia sekä niitä munattomia, omalla tavallaan sanoisin reppanoita. Mutta munaton mies, se se vasta kurjaa on. On ollut työkaverina sellainenkin.
Pienellä provosoinnilla päästiin oikeaan lopputulokseen. Tumpelointi ei ole sukupuolikysymys vaan valitettava osa ihmiselämää.
No vähän sama juttu kävi mulla!
Kundikaverini oli kännissä ja uhkasi tappaa itsensä. Oli kävellyt junaradalle kotipaikkakunnallaan ja sieltä soitti että on siellä hyppäämässä junan eteen. No mun ois pitäny saada sinne poliisit ja äkkiä! Soitin siis toiselta paikkakunnalta. No vastaus poliisilta oli, soitin 10022 numeroon, että "ei me mitään voida tehdä kun sun pitäis soittaa sinne toiselle paikkakunnalle ja ottaa selville henkilön sosiaaliturvatunnus" ja ties mitä kaikkea ensin! Eikai sitä nyt paniikissa muista jotain sotuja! Ja muka mun ois pitänyt tietää missäkohti junarataa hän kävelee!!!!!!???? Sit annettiin numero ett soita tonne! Ihan ku mulla ois ollu kynä ja paperia siin tilanteessa mukana? Ja koko aikana ei poliisilla ollu yhtään mikään kiire mihinkään, kyseli ja jaaritteli! Soitin loppujen lopuksi hemmon porukoille, jotka lähti ettimään ja vei kotiin!!!!!
Että sil viisiin!!!!!!!!!!