Miksi kaikkialla tuntuu pidettävän uhrisaarnoja? Miksi niin paljon keskitytään antamiseen? Ei ihme, että maailmakin nauraa ja pitää uskovaisia huijareina, joita kiinnostaa vain raha, kun se tuntuu olevan totta. Kyse on tietenkin eksytyksistä ja epäraittiista toiminnoista, eli yleisestä asiasta. Juudas Iskariot ja Simon noita ovat esimerkkejä rahanahneista "uskovista". Kuka haluaa seurata heidän esimerkkiään. Tai Ananiaan ja Safiran? Ja löytyyhän sieltä myös tietäjähäenki, joka tuotti paljon tuloja isännilleen. Nämä erinomaiset esimerkit muistuttakoon jokaista rahanahneudesta ja siitä, kuinka ahneet häpäisevät totuuden tietä.
Uhrimieltä väärässä asiassa
rthyjui
292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On rakennettu liian kalliita rukoushuoneita. Niiden ylläpito ja korjaukset maksavat.
Palkataan pastoreita ja apupastoreita pieneköihinkin seurakuntiin. Heillä on kovat palkat ja muut korvaukset suhteessa tehtyihin työtunteihin. Kutsutaan "suurevankelistoja" puhumaan.
Näihin kaikkiin em. asioihin tarvitaan vapaissa suunnissa melko lailla uhrituloja.
Epäjumalanpalvelusta on: palvella temppeleitä, ihmislasta enemmän kuin Luojaa. Maksavatko jotkut uskovat suurevankelistan ryydittämistä fiilistelyilloista, parantumisen lupauksista ym.? Tämä alkaa olla kuin katolisten anekauppaa.
Missä ovat evankelistat oman työnsä ohella? Missä ovat Hengellä täytetyt ja armolahjoilla varustetut vanhimmistoveljet? Heidän kuuluisia palvella PAIKALLISseurakuntaa.
Haluan antaa uhrilahjani kohtuullisin kustannuksin rakennettuun ja ylläpidettävään RUKOUShuoneeseen. Haluan antaa uhrilahjani pastorille, joka julistaa Jumalan Sanaa niinkuin se on kirjoitettu. Haluan antaa uhrilahjani seurakunnalle, joka valitsee Herran Hengessä toimivat vanhimmistoveljet ja muut vastuuhenkilöt. Haluan antaa uhrilahjani seurakuntaan, joka tekee työtä sielujen pelastamiseksi, köyhien avustamiseksi, alaspainettujen nostamiseksi ym.
Tiedättekö kuinka moni muu kokee seurakunnassa samalla tavalla. Noiden em. asioiden johdosta uhripuheet eivät saa aikaan sitä, mitä niillä kenties halutaan uskovien sydämissä vaikuttavan.
Siitä 'uhripuheesta' on tullut nykyajan seurakuntien trendi.
Kautta aikojenhan ovat uskovat vapaaehtoisesti uhranneet, jakaen omastaan kolehtiin sen mukaan, kuinka ovat tulonsa ansainneet. Eikä siihen uhraamiseen ole ketään tarvinnut erityisemmin patistella. Kymmenyksistä on seurakuntaa valistettu, ettei kenellekään jää asia epäselväksi.
Seurakuntalaisilla on ollut kuulevat korvat saarnojen suhteen. Mutta sitten, kun seurakunnalle aletaan viikottain jatkuvalla syötöllä jankkaamaan samaa asiaa, seurakunta kyllästyy ja lakkaa uhraamasta. Jotkut jäävät jopa pois kokouksesta sen seurauksena, että uhraamisen 'pakkopullaa' jatkuvasti kaikkialla tuputetaan.
Seurakuntien on syytä ryhdistäytyä ja alkaa julistamaan evankeliumin ilosanomaa Kristuksesta Jeesuksesta, ettei seurakunta aivan kokonaan vieraannu pois Kristuksen sisäisestä tuntemuksesta elämässään.