Miksi suomalaisen on niin vaikea näyttää tunteensa.
Miksi emme saisi itkeä niin ilosta kuin surustakin.Mikä on suomalaisista tehnyt tälläisen "mörrikän"
Jos kaikki tunteensa kätkee sisinpäänsä niin seuraukset ovat tuhoisat.
esim. Åiti sanoo pikkupojalleen "eihän pojat itke" ja tämä sama lapsi sanoo omalle pojalleen samalla tapaa ja kierre on valmis.
Kyynelten lahja.
"Kyyneleet ovat sielun vammoista valuvaa verta." Gregory Nyssalainen.
"Autuaita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa." Jeesus.
"Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet: ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet." Aale Tynni.
Miksi emme saisi itkeä niin ilosta kuin surustakin.Mikä on suomalaisista tehnyt tälläisen "mörrikän"
Jos kaikki tunteensa kätkee sisinpäänsä niin seuraukset ovat tuhoisat.
esim. Åiti sanoo pikkupojalleen "eihän pojat itke" ja tämä sama lapsi sanoo omalle pojalleen samalla tapaa ja kierre on valmis.
Kyynelten lahja.
"Kyyneleet ovat sielun vammoista valuvaa verta." Gregory Nyssalainen.
"Autuaita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa." Jeesus.
"Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet: ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet." Aale Tynni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Paavali kirjoittaa suoraa takstiä raamatussa:
"Itkekää itkevien kanssa ja iloitkaa iloitsevien kanssa". Ilmeisesti on niin, että kotoiselta kristilisyydeltämme on jäänyt tämäkin raamatun selvä kehoitus huomioimatta monen muun kehoituksen kanssa.
Suora seuraushan tästä tunteiden patouttamisesta on se, että monet ihmiset ovat jo kuin käveleviä ruutitynnyreitä. Räjähtämässä pienestäkin kipinästä. Puuttuu kyky kohdata ja työstää yhdessä tunteita ja purkaa ne luonnollisella ja tarkoitetulla tavalla ennen kuin nyrkit heiluu, pyssyt paukkuu ja vankilat täyttyy.
Huomasin tämän kun olin ottanut työkaveriani
kaulasta kiinni onnitellakseni häntä nimipäivän johdosta miten järkyttynyt ilme hänelle tuli ja hän meni aivan lukkoon,mutta jäkeenpäin sain kuulla miten onnellinen hän oli tästä teosta se oli ainutlaatuinen tapaus hänen elämässään kun joku halasi, eli kotona ei näyte tunteita eikä lasten aikana vanhemmat halaa ja suukottele toisiaan. Minusta tämä on järkyttävää.
kun terveenä kaverina liikuin kylillä ja aitovierillä. Sodankylän öisillä teillä ja moninkertaisten murhamieten ja rikollisten parissa ja ainakin omakohtaiset kokemukset on, ettei ole niin paatunutta rikollista tai kovista, etteikö jossain syvällä kovan pintakuoren sisällä asu pieni, hyvä ja herkkä ihminen. Tarvii vain löytää "sisäisen tykökäymisen neuvot", jotta pystyy kohtaaman tämän hyvän ja herkän pienen sisäisen ihmisen, jolle kivikova ulkokuori on vain suojana kylmältä ja tuhoisalta maailmalta; ja on kasvanut elämän kovien kokemusten myötä.
Samoin merkillepantavaa niihin aikoihin oli, että jos joku sai julkisella paikalla raivokohtauksen, kaikki kansa juoksi kiruusti pakoon. Nyt kun olin oppinut tuntemaan ihmisten syvimpiä olemuksia, kävelit puukoista ja aseista välittämättä kaverin luo, laskin käteni hänen olkapäälleen ja: "Rauha sinun sielullesi". Seuraus tästä oli, että puukot ja aseet kirposivat kädestä ja moni karski aikuinen mies purskahti hillittömään itkuun kun joku heitäkin rakasti.
Että tälleen.
No joo. Tuskin tuollanen "Jeesus" kelpaa minkää lauseen/asian lähteeksi.
Selitä minulle miksi ei kelpaisi.
Oli kyllä aika kaunis vertaus Gregorylta!
Sielun tuskan kyllä tuntee, kun on taiteellinen ja herkkä sielu. Itkeminen ei todellakaan ole vierasta myös miehelle minun kohdallani!
hyvä yleistää! Kulunut klisee tuo, ettei mies saa itkeä. Yleensä ihmisen on hyvä jo pelkästään oman mielenterveytensä kannalta näyttää tunteensa.
Sillä, jos mennään yksilötasolle niin minä miespuolisena ainakin suren jos surettaa itken jos itkettää. Nykytilanteessa vaan ei pahemmin tarvitse itkeä, sillä heitän kaiken murheeni Herran huomaan. Hän on pelastukseni kallio, lohdutukseni. Kiitos, Jeesus! Amen. Siunausta