Oppimiskäyrä - yritys ja erehdys

Hyvä, että sinullakin on jotakin pohdittavaa.

Aloititko samalla tavalla kuin kysymyksessäsi? Kauanko kesti oppia?

Kyllä se voisi lähteä, pikku hiljaa. Tyynellä kokeiltaisiin, mistä naruista purjeet saa ylös. Kevyellä tuulella kokeiltaisiin purjeiden voimalla päästä eteenpäin. Perustasolla se olisi opittavissa, toki monenlaista sekoilua tulisi valtavasti.

Eilen kuuntelin Lauttasaarelaisessa venetarvikeliikkeessä keskustelua "pitääkö jäähdytysjärjestelmään lisätä glykolia kun se on tyhjä ja moottori ylikuumeni ja miten se neste on voinut kadota sieltä?" Tietämättömyydellä voi saada aikaan vahinkoa.
Olen joskus pohtinut samaa, mutta kulkupelinä rekka/kuorma-auto. Tämä tuli kerran mieleen kun katsoin perävaunullisen autokuljetusauton kuskin taiteilua autoliikkeen portista.

Ihan relevantti aloitus -mummiälest, kuten oppositiojohtaja sanoo

Ovat ihmiset kovin erilaisia. Olen tavannut sellaisiakin, muuten ihan järkeviä, jotka eivät opi, vaikka kädestä pitäen opettaa. Ja sitten on niitä, jotka aloittajan kuvaamalla tavalla oppivat ilman apua hyvin nopeasti. En tiedä, voiko kukaan olla niin tabula rasa, että ei olisi mitään kuullut, lukenut tai nähnyt, mutta melko tyhjästä jotkut lähtevät.

Itse olin kolmentoista, kun ostimme, kaveri ja minä, ensimmäisen veneemme. Rahat olivat muuten itse tienattuja. Kyllä se kokeilua ja erehdystä oli se oppiminen. Ihan omillamme emme sentään olleet. Aika maanvaivoina nyhdimme sataman purjehtijoita hihasta ja kyselimme. On annettava vieläkin iso kiitos Lahden Vesijärven sataman seiloreille. Kahta murrosikää aloittelevaa sälliä olisi voinut naureskella tai potkia tieltä. Mutta nämähän neuvoivat ja auttoivat aina. Se oli ehkä tärkein saamamme opetus.

Vene oli hiukan painava entinen tammirunkoinen pelastusvene, johon joku oli väsännyt rautakölin ja rikannut. Kyllä se vallan purjehti, vaikka ei ihan raketti ollutkaan.

Reilu puolisataa vuotta on tullut melko omatoimisesti opeteltua. Ymmärrän hyvin, että joku käy kursseja ja hankkii erilaista oppia. Itselleni omatoiminen kokeilu on ollut yksi suurimpia hauskuuksia.

Tämähän olikin kiinnostava juttu. Olen juuri lähdössä lämpimämpään maanosaan ja mietin että syrjäisessä kolkassa voisi alkamiesikin opetella purjehtimaan, kenenkään näkemättä. Voisin vuokrata jonkun jollan ja opetella sillä, uimataito on.

Yritän kuitenkin pyytää jonkun opettamaan alkeet

Kyllä veneilemään oppii veneilemällä. Satamissa, ainakin täällä välimerellä oppii paljon kun katsoo aamuisin ja iltaisin laituriin tuloja ja lähtöjä. Tuulet ovat iltapäivisin ja iltaisin usein todella haastavia ja joskus on paras jäädä ankkuriin. Saniisin, että opettelemiseen tarvitaan vain tervettä järkeä ja pitää olla vielä kohtuullisen ketterä koska välillä tulee kiire. Tänä aamunaakin naapuri koukkasi ankkurimme irti lähtiessään ja siitä seurasi nopea irrottautuminen ja uusi ankkurointi ja kiinitys. Pari päivää sitten eräs pappaporukka (itsekin eläkeläinen) rantautui niin että vene oli kivilaiturissa kiinni fendarit välissä eikä ankkuri kiinni missään. Sanoin kohteliaasti että illalla voi tulla ongelmia niin kuin alkoikin. Eivät osanneet tehdä mitään joten tarjouduin viemään oman irtoankkurin kumiveneellä niin että saa perän irti laiturista ja keulalle pitoa. Näin tehtiin ja kyllä sieltä tuli vaivanpalkaksi skumppapullo. Olisi voinut tulla omavastuun kautta kalliiksi illan puuskissa puoliksi irti oleva vene. Muista, että elämässä kannattaa oppia toisten virheistä. Elämä on niin lyhyt, ettei kaikkia ehdi itse tekemään.

Ei purjehtiminen mitään rakettitiedettä ole. Itse olen 56v., juuri ostin n. kuukausi sitten vanhan 37 jalkasen purjeveneen, aikaisempi kokemus yhden kerran purjehtimassa kaverin kanssa viime kesänä. Ja 30 v. moottoriveneilyä.
Myyjän kanssa laskettiin vene veteen ja pytytettiin masto, siinä perehdytys. Nyt pari viikkoa opeteltu omatoimisesti purjehtimista, kryssiessä joskus vauhti pääsee loppumaan käännöksissä, muuten ei suurempia murheita ole ollut.

Airistolla muita purjehtioita seuratessa olen jopa nähnyt muutaman mielestäni itseäni "tumpelomman" purjehtijan, osaavan tuntuisten touhuista olen taas yrittänyt oppia.

Luulin touhua vaikeammaksi, mutta kyllä sen tämmönen vanha äijäkin näköjään vielä oppii.

Toki oppimista on vielä paljon, mutta "räteillä" on aina määränpäähän päästy, jos vain tuulta on ollut.