Tarvitaan erilaisia, eri asteen toimintoja uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden parantamiseksi kouluissa:
1. Kun ei-uskonnollinen ohjelma ja siitä tiedottaminen ei ole asianmukaista koulujen toimitnaansa järjestämien uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten aikana, on oikein vaatia tuollaisen ohjelman ja tiedottamisen parantamista täyttämään ainakin OPH:n kriteerejä. Virheellisestä toiminnasa on oikein kannella. Se ei ole tarkoitettu "siunaamaan" uskonnonharjoituksen järjestämistä koulussa, vaan uskonnottomien lasten konkreettisen tilanteen parantamiseen edes sen verran, koulu koululta, kunta kunnalta.
2. Sitä parempi ratkaisu koulujen uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden kannalta on, että uskonnollisia tilaisuuksia ja toimituksia ei sisällytetä kouluopäiviin ja lukuvuoden ohjelmiin. Tie siihen (nykytilanteeseen verrattuna todella isoon askeleeseen) voi olla, että evl ym. uskonnolliset tilaisuudet kouluille tarjolle ovat koulutyöpäivien ulkopuolella, mutta niistä voi olla ilmoitus kouluissa. Voihan kouluissa olla ilmoituksia myös sekulaarien kansalaisjärjestöjen tilaisuuksista.
3. Paras ratkaisu mielestäni on, että uskonnollisia, katsomuksellisia ja poliittisia tilaisuuksia ja leirejä ei myöskään mainosteta kouluissa. Koulun toiminta on myös niiltä osin sitouttamatonta. Tiedotuksesta kouluissa keskustellaan lähtien siitä, että mitään tiedottajaa (kunnan nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntatointa lukuun ottamatta) ei suosita.
1. Kun ei-uskonnollinen ohjelma ja siitä tiedottaminen ei ole asianmukaista koulujen toimitnaansa järjestämien uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten aikana, on oikein vaatia tuollaisen ohjelman ja tiedottamisen parantamista täyttämään ainakin OPH:n kriteerejä. Virheellisestä toiminnasa on oikein kannella. Se ei ole tarkoitettu "siunaamaan" uskonnonharjoituksen järjestämistä koulussa, vaan uskonnottomien lasten konkreettisen tilanteen parantamiseen edes sen verran, koulu koululta, kunta kunnalta.
2. Sitä parempi ratkaisu koulujen uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden kannalta on, että uskonnollisia tilaisuuksia ja toimituksia ei sisällytetä kouluopäiviin ja lukuvuoden ohjelmiin. Tie siihen (nykytilanteeseen verrattuna todella isoon askeleeseen) voi olla, että evl ym. uskonnolliset tilaisuudet kouluille tarjolle ovat koulutyöpäivien ulkopuolella, mutta niistä voi olla ilmoitus kouluissa. Voihan kouluissa olla ilmoituksia myös sekulaarien kansalaisjärjestöjen tilaisuuksista.
3. Paras ratkaisu mielestäni on, että uskonnollisia, katsomuksellisia ja poliittisia tilaisuuksia ja leirejä ei myöskään mainosteta kouluissa. Koulun toiminta on myös niiltä osin sitouttamatonta. Tiedotuksesta kouluissa keskustellaan lähtien siitä, että mitään tiedottajaa (kunnan nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntatointa lukuun ottamatta) ei suosita.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tiedotuskysymys on monimutkaisempi. Voi myös argumentoida niin, että koulussa tiedotettaisiin kaikista tarjolla olevista leireistä yms, siis myös kristillisistä, pioneerien jne. Ei tämä välttämättä johtaisi ihan mahdottomaan tiedotevyöryyn.
Kyselin antivapari pölhösti otsikoidussa ketjussa:
Uskonnonharjoituksen järjestämisen poistaminen kouluista ja päivähoidosita olisi erittäin suuri saavutus! Ymmärräthän?
OPH:n ohjeissa "sallitaan" semmoisten järjestäminen, ja nyt vain mainitaan mahdollisuus muuttaa tuo "ikiaikainen" evl ylivaltaan perustunut perinne.
Esim. Kantelupukin pääasiallinen toiminta liittyy kanteluihin jne. ongelmista, joissa uskonnonharjoitukselle rinnakkainen ei-uskonnollinen toiminta on järjestetty kehnosti ja siitä tiedottaminen myös. Se ei tarkoita kuitenkaan uskonnonharjoituksen järjestämisen puoltamista, vaan tilaneen parantamista konkreettisessa tilanteessa välittömästi. Ymmärräthän?
Uskonnonharjoituksen stoppaaminen olisi iso ratkaisu, hieno malli kahden tilaisuuden mallin sijaan. Sen "hinnaksi" joku tiedote ilmoitustaululla jostain kirkon tilaisuudesta illalla kouluväelle olisi pieni hinta isosta parannuksesta. Ymmärräthän?
Tämä OPH:n vääläyttämä "porkkana" muutokseen ei ole kuitenkaan se lopullinen tavoite. Koulussa tapahtuvassa tiedottamisessa muilla kuin kunnan nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntapalveluilla ja vastaavilla ei pidä olla etuoikeuksia.
Nääh, ymmärtää mutta haluaa tahallaan vängätä.
Joteensakin turha väitellä, kun mitään todellisia keskusteluhaluja ei ole.
Kysymys on prosessista!
Antivapari ei tykkää, että sekularisaatio etenee ja että jumalanpalvellukset ja hartaudet saadaan jopa pois.
Koittaa häiritä ja kiusata vapaa-ajattelijoiden toimintaa, mutta tämän foorumin verkkotrollaus ei paljoa paina.
Laithan eivät velvoita eivätkä edes kannusta päiväkoteja ja kouluja uskonnonharjoituttamiseen. Eivät myös varhaiskasvatuksen ja opetussuunnitelmien perusteet. Keskustelu jatkuu: ks http://vapaa-ajattelijat.fi/helsinki/2018/11/02/koska-toteutuu-uskonnollinen-sitouttamattomuus-paivahoidossa-ja-peruskoulussa/
Sieltä linkistt löytyy myös Reykjavikin kaupungin ohje, josta mm. Espoo, Helsinki ja Vantaa voisivat ottaa onkeensa.
Yksi, kaksi, kolme!
Eikun uskonnot pois vapauden tieltä.
Kirjastot voivat olla yksi koulujen kumppani (myös) tässsä asiassa.
Jäsentelyt, jäsentely-yritykset ovat aina paikallaan. Niitä voi sitten koittaa laittaa uusiksi, jos siltä tuntuu. Ja riippuen siitä, mistä näkökulmasta asiaa katsoo.
Ensi viikon koulukeskustelut. Mediassa. Kuka vetäää suvivirsikortin? OPH;:n uusi ohje.
Rehtoreita hyvä rohkaista jo nyt
Olet joskus vastuussa Jumalan edessä näistä toimistasi. Kieltäessäsi lapsilta tiedon pelastumisen mahdollisuudesta olet suuressa vaarassa itsekin.
Ihmiset on sokaistu muka vapaudella. Ollaan kuitenkin mielipiteiden vankeina. Siis orjan asemassa. Paha tekeytyy valkeuden enkeliksi ja eksyttää monia. Lukekaa Raamattua ja silmänne aukeavat.
Usko ja uskonto ovat eri asioita. Henkilökohtainen usko vapauttaa ihmisten orjuudesta. Silloin ihminen on todella vapaa. Hänellä on sisäinen rauha.
Ensi lukuvuodella tavoitteena 2-taso. Vain toissijaisena 1-taso. Luontevinta 3-taso,
Vaiheittain olalle vie? Ei vaiskaan, on tietenkin helpompi alottaa hieman "helpommasta" ja pienemmästä askeleesta. Toisaalta isompi tavoite on monilla mielessä. Suunta on hyvä olla.
Toinen 3-jako on 1) uskonnolliset tilaisuudet, 2) yhteiset tilaisuudet ja 3) katsomusopetus.
Kohdan 1 uskonollisia tilaisuuksia ovat lukuvuoden ohjelmaan ja koulupäivään liitettävät jumalanpalvelukset ja aamuhartaudet, siis seurakunnan päivänavaukset.
Opiskelijalta kärttyinen kommentti ilmeisesti uskovaisten rehtorien toiminnasta: http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2019/08/25/opiskelijan-vetoomus-heratys-koulut/
Yhteisten tilaisuuksien (kohta 2) roolia lisää se, että niissä ovat oppilaiden huoltajat yleensä mukana.
Kohta 3) katsomusaineiden opetus tarkoittaa elämänlatsomustietoa tai uskontoa (jota on eri soetteja).
Elämänkatsomustiedon ja uskonnon opetussuunntelmat ovat selvästi erilaisia. Sen sijaan eri uskontojen opetussuunnitelmissa on varsin paljon yhteistä osuutta, ja sitten niissä on "omaa uskntoon" liittyvää erityistä osuutta.
Kysymys siitä, millainen "yksittäinen virsi" voitaisiin koulun yhteisessä joulujuhlassa esittää, on perusteltu. Ylösponnahdusvirsi ei ole sopiva. Uskonnolinen ylistys ja demonstrointi ei kuulu yhteiseen juhlaan.
Joku puhui "ponkaisuvirsistä". Jatkoon! (siis sanan käyttö, tarvittaessa)