Projektit kestävät yleensä sukupolven ellei niitä tuhoa Hitlerin tapaiset tyypit jotka eivät älyä aina lopettaa toimintojaan. Neuvostoliiton osalta tuo 35 vuotta, ulottuen 1953. Sen jälkeen alkoi rapaantumisvaihe jotka kesti toisen 35 vuotta.
Neuvostoliitto oli tuomittu epäonnistumaan jo 1918
Jänkä.Joonas
6150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Venäjän ja Ranskan kumouksissa on yllättäviä samankaltaisuuksia. Jos kohta on paljon erojakin.
Bolsevismin tuhoa odotettiin lännessä pitkälle 20-luvulle. Vasta sitten läntiset suurvallat tunnustivat NL:n.
Vain Saksa haki hyviä suhteita ja maiden välille solmittiin ns. Rapallon sopimus 1922. Se mahdollisti mm. kielletyn sotilaallisen toiminnan. Saksa saattoi kouluttaa sotilaita ja kehittää aseita kolmessa keskuksessa NL:ssa.
Jotain syystä NL/Venäjä ei halua muistella tätä yhteistyötä.
Neuvostoliitto perustui alusta alkaen ryöstämiseen. Ensin otettiin ulkomaalaisten omaisuus valtiolle ja jätettiin ulkomaiset lainat maksamatta. Näillä varoilla saatiin teollistaminen käyntiin. Sitten ryöstettiin omat maalaiset ja teollistamista voitiin jatkaa. Toisen maailmansodan seurauksena päästiin rosvoamaan naapurimaita.
Sitten kun laajeneminen pysähtyi, talousjärjestelmä ei pystynyt rahoittamaan yksinvaltaisen hallinnon pyrkimyksiä. Kansakaan ei jaksanut odottaa luvattuja autuuksia, kun naapurimaan tv-mainoksissa kärisivät pihvit ja itse sai jonottaa makkaranpätkää. Eikä systeemissä ollut mitään korjaavaa tekijää.
Uskomattoman vähällä väkivallalla se kuitenkin kaatui. Ei olisi uskonut. Saas nähdä miten muutos Pohjois-Koreassa tulee tapahtumaan.
Mielenkiintoista sinänsä että näin kävi. Miksi? Luulisi että hyvin toteutettu suunnitelmatalous tuottaisi monenkertaisen vaurauden verrattuna markkinatalouteen jossa samaa asiaa tuottavat lukuisat talouden yksiköt. Jos lännessä 100 kilpailevaa yritystä valmistaa kuluttajille saippuaa versus NL:ssa yksi, jolloin 99 yritystä voivat tehdä jotain muuta, niin väistämättähän tästä rajallisten resurssien vapauttamisesta ja uudelleen suuntaamisesta täytyy syntyä vaurautta. Ei ne kuluttajat kummassakaan tapauksessa osta kuin tietyn määrän saippuaa.
Noinhan se on teoriassa, mutta käytännössä kaikkivaltias suunnittelu keskitti voimavarat väärille aloille. Hienojenkaan panssarivaunujen ja avaruusrakettien rakentaminen ei vaurautta lisää mutta imee koko ajan tuottavilta sektoreilta resursseja, jotka pitäisi käyttää tuotantokoneiston uusimiseen.
Tuloksena on lopulta se, että saippuatehdas ei tuota tarpeeksi, kun sen tarvitsemat rasvat on varattu panssarien varastointiin ja uudet koneet avaruusmiesten retkimuonaa tekemään. Ja työnteon sijasta kansa jonottaa saippuaa kaupan edustalla, mikä heikentää tuottavuutta kaikilla aloilla. Tämä on juuri se brezhneviläinen stagnaatio, joka Neuvostoliitossa vallitsi 80-luvulla.
Poliittisen järjestelmän vaihtoehdottomuus estää tällaisten puutteiden korjaamisen, joten tilanne voi vain pahentua. Kapitalismissa hintamekanismi säätää tuotannon määrän oikeaksi, joskus hieman tylysti mutta kuitenkin vastustamattomasti.
"Neuvostoliitto oli tuomittu epäonnistumaan jo 1918"
Tuo on mahdotonta, koska kyseistä valtiota ei tuolloin ollut edes olemassa.