Oli syksy kun saavuit mun maailmaan, ja sait mun sydämeni pikkuhiljaa pomppoilemaan. Olin Chatissa yöllä ja luulin sua ensin toiseksi ihmiseksi, mutta aloimme kuitenkin keskustelemaan! Aikamme keskusteltuamme vaihdoimme Mailiosoitteemme! Olemme kirjoitelleet yhtä sun toista ja aika on vierähtänyt syksystä tähän kevääseen! Mistään tapaamissita emme ole sen kummemmin sopineet, asuthan minusta niin kaukana, vaikka sanotaanhan ettei rakkaus tunne rajoja. Sillä jostain kumman syystä pidän sinusta paljon vaikka en ole sinua koskaan tavannutkaan. Mietin joskus yksinäni miksi sinulle oikein kirjoitan, tai sinä minulle, mitä sinä minusta oikein haluat! Olen vaistonnut kuitenkin, että jollakin lailla pidät minusta, mutta et saa sitä sanottua tai kirjoitettua! Ehkä jonain päivänä osaat tehdä päätöksesi mitä teet, tai mtä yleensä elämältäsi haluat. Olet niin lähellä, mutta slti niin kaukana..............
Haaveissako vain oot mun......
Ystäväsikö vain......?
4618
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen miettinyt minäkin,joskus se vaan tuntuu oikeesti raskaalta kun sisimmässään sen tietää että ei tämä kuitenkaan johda mihinkään,mutta samalla sitä toivoo ja uskoo ihmeisiin.
Toivotan kuitenkin hyvää sulle hyvää matkaa ja koeta jaksaa,samoja kohtaloita koemme halusimmepa tai emme....
Rovaniemeltä Tampereelle on pitkä matka... Toisen tärkeyden ymmärtää viimeistään sitten kun menetys on tosiasia. Jaana...Anteeksi.
.??
Tarkoitan miestä jota en saa mielestäni, se jokin hänessä on! Mutta vain unelmaa!