Linkitän tähän erään ihmisen tavan elää.
Näin hän Luojanluoman alueen hoitaa, kuten pitäisi. Viljellä ja varjella.
https://www.aviisi.fi/2015/03/omavarainen-haastaa-itsensa-tullakseen-itsenaiseksi/
Hän ei ole meidänmittapuun mukaan uskonnollinen, ainakaan tiedollisesti,
mutta, arvatkaas mitä???? Aivankuin täällä uskonnollisellapuolella on mussuttajat.
Mussuttajat siihen, että joku elää erilailla kuin he. Eivät ole maailmasta, niin tuokin kaveri on saanut omat mussuttajansa.
Eli ongelmiin on siellä korvienvälissä, ehkä juuri sinun. Mieti pikkaisen.
Ja jatkuva, jankkaaminen vuodesta toiseen, vaikka laki antaa uskontovapauden, niin TE olette laittomuuden ihmisiä, olette tavallaan "lain alla, lain tuomion alaisia", kun panettelette esim. adentismia.
Syy on luonnnehäiriöisten ihmisten sydän. Sitä te olette. Siksi Isokirja puhuu pimeyden ihmisistä, tavallaan sen hengen vitäviä.
Miettikääs elämää. Raamatussakin on lain suteen määre. Lain päämäärä on rakkaus!
Ja tuota vastaan te kapinoitte. Eli haluatte maailman elävän maailman tapaan, koska
TE itse omassa pivossa olette tuohon lakiin nähden---- mätiä-- munia, jotka ovat syömäkelvottomia.
No, mikä arvo on mädällä? Se sairastuttaa tämän maailman ja te olette osa sitä.
Ymmärtääkö hän?
Näin hän Luojanluoman alueen hoitaa, kuten pitäisi. Viljellä ja varjella.
https://www.aviisi.fi/2015/03/omavarainen-haastaa-itsensa-tullakseen-itsenaiseksi/
Hän ei ole meidänmittapuun mukaan uskonnollinen, ainakaan tiedollisesti,
mutta, arvatkaas mitä???? Aivankuin täällä uskonnollisellapuolella on mussuttajat.
Mussuttajat siihen, että joku elää erilailla kuin he. Eivät ole maailmasta, niin tuokin kaveri on saanut omat mussuttajansa.
Eli ongelmiin on siellä korvienvälissä, ehkä juuri sinun. Mieti pikkaisen.
Ja jatkuva, jankkaaminen vuodesta toiseen, vaikka laki antaa uskontovapauden, niin TE olette laittomuuden ihmisiä, olette tavallaan "lain alla, lain tuomion alaisia", kun panettelette esim. adentismia.
Syy on luonnnehäiriöisten ihmisten sydän. Sitä te olette. Siksi Isokirja puhuu pimeyden ihmisistä, tavallaan sen hengen vitäviä.
Miettikääs elämää. Raamatussakin on lain suteen määre. Lain päämäärä on rakkaus!
Ja tuota vastaan te kapinoitte. Eli haluatte maailman elävän maailman tapaan, koska
TE itse omassa pivossa olette tuohon lakiin nähden---- mätiä-- munia, jotka ovat syömäkelvottomia.
No, mikä arvo on mädällä? Se sairastuttaa tämän maailman ja te olette osa sitä.
Ymmärtääkö hän?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kauanko vielä on YÖTÄ?
Yöllä on pimeää, ei näe kulkea, voi eksyä ja kadota iäksi.
Raamattu puhuu pimeydestä, eli vertauskuvallinen kerronta pitäisi pystyä kohtaamaan älynystyröitä kultakin, että missä kulkee.
Jos teot ja sydämen halu on maallinen. Niin katsoo vain maailmaa - millaisen herran menossa se on.
No, miltä näyttää?
Ei kovin kaksiselta. No, kysyisin, miksi elät siinä. Miksi edesautan Perkeleellisen elämänmuodon menoa, koska se juuri käy lähimmäiseesi kipeästi??
Eikö yhtään omaatuntoa soimaa se tapasi - jolla mukamas haet -- iloa --- elämääsi.
Onko se iloa jakaa mätämuna keskenään ja rikkoa elämän -rakkauden- pelikenttää, joka on tiedossa kirjoitetussa muodossa.
Mieti sitäkin!
Uskovaisuus ja suhde - Jumalaan.
Se on hyvin henkilökohtainen. Eli raamatullisesti on kyse Yljän ja morsiamen välisestä rakkaudesta. Siitähän on kyse.
Kirkollinen, vaikka tämä katolinen järjestelmä. Siellä ei ole tuo suhde oikealla tolalla.
Kukin tietänee syyn. Onhan ihminen saastuttanut tuon järjestelmän aivan itse.
Siksi se tuomiokin lähtee kirjoitusten mukaan itse huomeesta, jolle on annettu nimi
- herran huone- [pienellä hapatteen tähden] kirjoitettuna.
Maailman on turhaa mitata arvostella siksi, että se ei itsekään elä, niinkuin arvostelee.
Näinollen uskovaisuus on henkilökohtainen.
Tavallaan, kun Herran tuli laskeutui, -Ilmestysmajan päälle, myöhemmin rakennetun Temppelin päälle ja viimeksi Apostolisen kirjoituksen mukaan Herran omien päälle ns. tuliset kielet.
Se kertoo, että Herran huone on TÄNÄÄN rakentuva niistä, jotka elävät Pyhän Hengen suhteen oikein. Eli Hengellisen huoneen rakennuskivet eivät ole maallisen Jerusalemin temppelissä. Kirjoitukset ovat ok. mutta se Uusi Jerusalmen onkin taivaallinen.
Ja huone, elävät kivet, rukouskammioissaan Herran edessä kyselemässä päivän tehtäväkuvaa. Tämä pappeus on henkilökohtainen.
Hengelliset rakennuskivet ovat Elämänkirjallisia. Eli joiden NIMI on kirjoitettu Jumalan valtakunnan siihen nimiluetteloon, jossa on iankaikkisen elämän suhteen armolahja, itse kullankin -----sydämen tahtonsa--- mukaan. Eli se rakkaus Jumalaan, Pojan kautta.
Näin ollen, kultakin meistä kysytään OMAA suhdetta ja siksi on turhaa vääntää kättä.
Onko maailmassa elävä itse se elävä kivi - vai onko kadotuksen henki elättämässä tätä maailmankuvaa täälläkin.
Eli kun kirjoittelet ja mittailet, vaikka maailmasta käsin. Tiedä, olet vain tuhka ja kuollut, koska rakkautesi toiseen on ongelma. Elät maailmassa tavallaan rikkaviljan mukaan ja lähimmäisesi siitä kärsii. Silmäsi, kätesi ja sydämesi symbioosi on siten se ongelman syy.
Tietenkin vanhantavan mukaan joku piiloutuu "puitten taakse", ettei Jumalan sanan ajatus pääse mukamas mittaamaan hänen hedelmiään.
Alkaa sanonta. En ymmärrä, sekavaa jne. Se vanha aatamilaisuus vaikka sinussa herää ja mittaat siksi, että lihasi pelkää, pelkää tuomiota, vaikka ehkä et sitä halua tunnustaa.
Siksi sinun tekosi, jos se ei rakenna -rakkauden- mittapuuta tässä ajassa, olet itse se ongelma. Et ole kilvoittelemassa hyvän uskon kilvoitusta. "Lain päämäärä on rakkaus"!
Tuon rakkauden suhteen saavuttamiseksi on tehtävä -parannus-. Eli mielenmuutos.
Ei elääkseen maailmasta, vaan ymmärtää, että luomisen takana on LUOJA.
Ja Luoja halusi antaa luodulleen maan, jossa tämä pahuus ei toimisi.
Se kuvaus Edenistä, -syö kaikista muista puista- edustaa elämäntapaa.
Se kertoo minullekin tavasta elää. Eli etsiä ratkaisu tekemiseen siitä käsin, joka jakaa
tämän luomakunnan sen suhteen, että se koskettaa lähimmäistä ---rakkauden kautta--
Ja tämä rakkaus mitataankin "Lain suhteen", että sen päämäärätietoinen elämä toteutuisi
ja tahto jakaa - on yhteinen - elämää ylläpitävä, haasteista se, että ei riistetä, vaan löydetään oikea tie. Ja tähän se Henki - yhtyy ja antaa näkökyvyn ja Voiman.
Siksi tahto ja Voima tuleekin Ylhäältä. Siis korkeammalta, mitä me olemme.
Tekomme mukaan joko rakennamme tätä elämää, tai tuhoamme sen.
Mille perustukselle se rakentuu, sopii jokaisen kysyä itseltään.
Minkä näköinen on rakentamani "huone", jossa ihmiset jakavat leipänsä.
Eli pelkäämmekö mittaamistamme ja pakenemme, vai otammeko haasteen vastaan?
Kiitos. Mielenkiintoinen artikkeli. Olisiko kaveri tullut aikoinaan Saksasta, näin ymmärsin. Tiesin yhden toisenkin, joka oli muuttanut Saksasta suomeen (puoliso suomalainen), koska hänen mukaansa Saksassa ei enää sovi asumaan, on niin paljon ihmisiä. No, tänne sopii tulla kaikki tallaajat.
Mutta vielä toinen asia. Pari sukupolvea sitten tuon kaverin elämä oli Suomessa ja muuallakin maailmassa arkipäivää. Oltiin todellakin omavaraisia. Yhteiskunta on muuttunut valtavasti, eikä ole ihme, että jotkut tänä päivänä kaipaavat ja hakevat tuollaista "entistä" omavaraisuutta.
Niinpä, ja ei se ole kaukana taaksepäin se aikakausi.
Ajatellaan taaksepäin noin 70- vuotta. Veljeni asui toistavuotta sellaisessa kodissa, jossa oli mitat, ehkä noin 6 m x 4 m. Osaksi maan sisässä, kuin kellari. Hirret ympärillä, ehkä kolmehirsikertaa maanpäällä ja katto..
Yksi peltiuuni, jossa paistui 1. leipä.
Sauna pihassa, ja siitä aloittivat elämän. Naurista ja lanttua peltoon, perunaa jne.
Kun minä sain ensimmäiset vaatteeni, äitini oli ommellut ne isän sota-ajan sarkapuvusta.
Oli siinä pojalla karhea juhlapuku.
Kehitys on mennyt noista ajoista huomattavasti eteenpäin. Kukaan ei oikein ymmärrä tässä hyvinvoinnissa, että kuinka lähellä on tuo aikakausi. Ei tarvita paljoakaan, kun pyörä voi pyörähtää takaisin. Vaikka sodan tapainen lyhyt kahnaus, olemme tavallaan kivikaudessa. Meillä on sodan huulluuden raunioita yllin katsottavissa tv.stä.
Kannattaa mietiskellä kaiken hyvinvoinnin keskellä sitä, että ketä kannattaisi kiittää tästä, eikä pitää sitä selviönä. Toisaalta miettiä sitäkin, että onko tämä kulutus kuitenkaan elämää ylläpitävä, vai onko se "maailaman kiiltokuvan" haastama himo, joka meitä ajaa.
Tämä maailma. Se, kun kukin katselee tv.stä, mitä katselee, niin kuinka rikollista elämäntapaa ruokitaan kuin elämäksi meille.
Kuinka ajallista hulluutta mielletään meille. Esimerkkinä näitten naisten silpomista -
tekotissiä, kasvojen raakkausta jne. jne. ja kukaan ei puhu siitä hirvittävistä ongelmista, mitä se tuo monelle. Prosentualisesti sairaus iskee noihin. Mätänee paikat, implantit ei istu, koteloituu, leikataan uudestaan ja uudestaan.
No, mitä maailma mainostaa. Isompia implantteja ja ukot kuolaa. Siis haloo, ukot!
Maailma on sairas ja tavallaan teitä ruokitaan, että kumarratte tyhjää ja laitatte mammonanne hulluuteen. Autoteollisuus, muoti, ja kaikki.
Kannattaisi hieman jo pysähtyä, kun niitä tappo- elokuvia vahtaatte sarjoissanne ja kauniita ja rohkeita teille tyrkytetään, jossa pettäminen on positiivinen lainalaisuus.
Kannattaako, mietin. Pärjäämme paremmin, elämällä nuukemmin. Pärjäämme paremmin, jos johtokin tajuaa, ettei tämä näin mene. Kansa tavallaan uuvutetaan keisarin kauniitten vaatemuotien äärellä, jossa alastomuus paistaa.
Huumeet, väärinkäytetty alkoholi, jne. tupakka, ahneus, vilpillisyys on ihmiskunnan kirous ja tämä aika.
Kun miettii nuoruuden elettyä aikaa, tavallaan "lähellä ryysyrannan Jooseppilaisuutta", tosin ei ihan, äiti kuitenkin puhtautta rakasti, ei ollut luteita, eikä russakoita. Tosin yrittihän ne, mutta hän pesi hirstitalon niin suolavedellä, että russakka- raukka kuoli janoon vesiämpärin luona. Mutta, siellä elettiin.
Olihan meillä sähköt, eli valo. Näki tuvassa, sekä navetassa, mutta vessaan piti mennä taskulampun varassa.
Ei kuitenkaan sammaleella pyyhitty, mutta Kaleva ja Kansan Tahto oli poikaa silmänkirkastamiseksi.
Eikä tuo sukupolvi ole kovin pitkä. Tosin äitini jälkeen elossa on jo viides polvi.
Niin, omavaraisuus. Kuinkahan pärjättäisiin, jos kävisi jokin, jota ei toivo.
Kuoltaisiinko, kuin russakat ämpäriluona, mene ja tiedä?
Tämä kirjoitu siksi, että muistaisimme katoavaisuuden ja ajan lyhyyden, sekä mistä meidän pitäisi pitää kiinni. ts. Viljellä ja varjella, ei tuhota.
Näin oli ennen. Meilläkin uskohuusi, jossa takapuolta pyyhittiin Kalevalla. Ei tarvittu satiinilla pyyhkiä, kun puhdasta tuli. Tosin lapsille oli navetan nurkassa "luvallnen" paikka tehdä talvella tarpeensa, jotta takapuoli ei olis jäätyny. Kaupasta ostettiin jauhoja ja kahvia, mutta maitoa ja leipää tai lihaa ei tainnut maaseutukaupoissa olla, kun lehmiä kaikilla ja jauhot omasta takaa. Meillä oli kotitarpeisiin myllykin, jossa jauhot jauhettiin ja kuivaamo, jossa oman ja naapurikunnan viljoja kuivattiin. Syksyisin isä oli yötä päivää kuivaamossa töissä. No tuo viljan tuoksu on jäänyt hyvin rakkaana mieleeni.
Ihmismuisti on lyhyt eikä historia kiinnosta. Ei tajuta, että tuo kaikki oli "eilen". Muistan kun äitini ja isäni kertoivat, että millaista oli heidän lapsuudessaan. Ihmettelin mielessäni, että onpa maailma muuttunut. Nyt kun olen kertonut omille lapsilleni, että millaista oli omassa nuoruudessani, niin he ihmettelevät samaa.
Mutta miten kauan tämä hyvinvointi ja yltäkylläisyys kestää? Kun raha loppuu, niin se loppuu. Kun valtiolta rahat loppuvat niin ne loppuvat.