Ruokailun välttely perheessä

Mä olen jo aikuinen ja asun omillani, mutta miesystävän kanssa ollaan menossa anoppilaan Lappiin juhannukseksi! Oon siis miettinyt täysin samaa, mitä teen... mies oli ihmeissään kun viimeksi kävin (välimatkaa 270km) kun en tahtonut syödä hänen tekemäänsä rasvaista lasagnea vaan vetelin melkeen koko viikon pelkkää omenaa.. Eli tulen siis kuokkimaan tähän! Ajattelin että tekisin anoppilassa jotain salaattia, sen saa helposti näyttämään paljolta vaikkei oikeasti olekaan niin paljon. Toki yritän vältellä parhaani mukaan juomingit ja syöpingit mutta pakkotilanteessa turvaudun siihen salaattiin mielummin kuin että mua aletaan erityistarkkailemaan totaalisyömättömyyden takia ja ruvetaan turhaan vouhottaan. Juhannuksen jälkeen sitten syötävää 3pv välein ja vitusti lisää liikuntaa!

Minä kanssa joudun pohtimaan tätä. Itsekin aikuinen ja lähden miehen kanssa hänen porukoilleen juhannukseksi. Siellä ruokapöytä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Ajattelin yrittää keksiä tekemistä juuri ruoka-aikaan, syödä omia ruokia vedoten siihen, että olen jo syönyt ennen lounasta. Ymmärrän mielipahan jos kokkailut eivät maistu yhdelle, mutta se on pientä verrattuna mun omaan ahdistukseen. En koe, että velvollisuuteni on syödä anoppilassa isoja ruoka-annoksia. Sen pitäisi olla vapaaehtoinen oikeus.

Ne kauhistelut pienistä ruoka-annoksista on jäätäviä, mutta enköhän kestä. Kaikista pahinta on jos joku leikkaa vaikka jälkkäri jäätelöt valmiiksi kulhoihin. Voi luoja sitä tilannetta, kun tuntuu todella ilkeältä sanoa ettei halua.. Itselläkin nimittäin tämä, että haluaisin syödä tiettyjä ruokia ja jättää kaloreissa tilaa saunasiiderille. Eikä siellä saunassa tosiaan ole kivaa jos vatsa on turvoksissa jo pelkistä päivän ruuista:(