Uskallatko kulkea yöllä kaupungilla?

Riskeerata terveyttään turhaan. Yksi itsepuolustuksen tärkeimmistä säännöistä on, että osaa välttää vaaralliset tilanteet etukäteen.

https://www.aamulehti.fi/uutiset/tamperelaiset-kauhistelevat-sekavaa-vakea-kaupungin-keskustassa-ei-sinne-uskalla-menna-varsinkaan-illalla-paivallakin-on-pelko-kintereilla-200462603

Moni kauhistelee sekavaa väkeä Tampereen keskustassa: "Ei sinne uskalla mennä varsinkaan illalla, päivälläkin on pelko kintereillä"
Rikoskomisario Jari Luoto toteaa, että kaupungilla ei enää pyöri vain keski-ikäisiä alkoholisteja, vaan nuoria huumeidenkäyttäjiä, joista näkyy, että he ovat käyttäneet päihteitä jo pitkään.

Jussi Saarinen
Aamulehti
Aamulehti on kirjoittanut tänään huumeongelmista Tampereen kaduilla, ja aihepiiri on saanut lukijoilta valtavasti vastakaikua.

Keskustassa asioivat ja poliisi ovat havainneet, että kaupungilla näkyy hälyttävän paljon nuoria, jotka olevat silminnähden sekaisin.

–Nykyisin ei voi olla näkemättä huumeidenkäyttäjiä kaupungilla. Aika huonokuntoisia ihmisiä siellä liikkuu etenkin kesäaikaan, sanoi huumepoliisi Jari Luoto.

Poliisi saa Tampereen keskustan asukkailta aiempaa enemmän ilmoituksia huumeidenkäyttäjien aiheuttamista häiriöistä. Huumeidenkäyttäjiä liikkuu eritoten Tullintorilta Hämeenkadun kautta Hämeenpuistoon ulottuvalla alueella.

Aamulehden toimittaja kävi tarkastamassa paikat, joissa huumeongelma näkyy eniten.

Lue juttu: "Anna rahaa – ei kun kaljaa", pyytää tyttö pahvilapulla – Tampereen keskustassa pyörii nuoria, jotka näyttävät olleen hunningolla pitkään

Artikkeli on kerännyt yhden päivän aikana yli 60 kommenttia Aamulehden verkkosivuilla ja Facebookissa.

Koostimme keskustelun kiinnostavimmat kommentit tähän juttuun.

"Huumeongelma näyttää todella olevan voimakkaasti kasvamassa myös Tampereella. Tuon Keskustorin seudun ja Laikunlavan osalta asiaa voitaisiin merkittävästi parantaa, jos poliisit rohkenisivat jalkautua autostaan. Nyt he päivystävät kahden miehen voimin Vanhan kirkon viereisen puiston laidassa istuen poliisiautossa", kirjoittaa nimimerkki Ohi kulkiessa seurannut.

Nimetön-nimimerkki kertoo, ettei käy keskustassa enää muuten kuin töissä.

"Koko keskusta on täynnä päihteiden väärinkäyttäjiä laidasta laitaan. Viimeksi torstaina klo 16.30 soitin poliisin keräilemään erään heistä keskeltä autotietä pyörineen, sitä ennen kaksi kertaa hänet saatiin raahattua sivummalle. Surullista. Lasten kanssa en käy keskustassa ellei ole pakko."

Toinen anonyymi kirjoittaja on samaa mieltä.

"Tampereen keskusta-alue on mennyt huumehörhöjen ja muiden häiriköiden takia sellaiseksi, ettei sinne uskalla vanhempi ihminen mennä varsinkaan illalla, päivälläkin on pelko kintereillä. Huumeiden käyttäjät käyttäytyvät ihan arvaamattomasti. On omakohtaista kokemusta. Hyvät päättäjät, yrittäkää tehdä edes jotakin huumeidenkäyttäjien ongelmien eteen, jotta tavallinen kaupungin keskustassa käyvä voisi tuntea olonsa vähän turvallisemmaksi."

Kolmas pitää tärkeänä sitä, että asiasta puhutaan nyt suoraan.

"On jo aikakin nostaa esiin nuo keskustan todelliset kasvot. Pultsari 2.0 on röyhkeä, aggressiivinen ja varustettu hyvällä itseluottamuksella. Nämä nuoret eivät näe peilikuvassaan mitään vikaa, vaan syyttävät yhteiskuntaa mahdollisista ongelmistaan. He saattavat olla osittain aivan oikeassa", hän kirjoittaa.

"Monille keskustan yrittäjille ja keskustassa liikkujille narkkarit ja sekakäyttäjät ovat jokapäiväinen ongelma ja pelon aihe. Kummallisinta asiassa on se, että huume- ja viinaporukka saa touhuta ja ottaa julkisia tiloja ”haltuunsa” melko vapaasti poliisin, päihdetyöntekijöiden ja vasemmistopoliitikkojen erityissuojelussa."

mutta vain autolla. Ei mitään tekoa jalan lähteä uhmaamaan oma terveyttä.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ex-poliisiylijohtaja-paateron-kolumni-suomessa-vallitsee-lapsenomainen-usko-ruotsin-ongelmien-pitaisi-jo-soittaa-halytyskelloja/6957484#gs.IKCC7Fk


Ex-poliisiylijohtaja Paateron kolumni: Suomessa vallitsee lapsenomainen usko – Ruotsin ongelmien pitäisi jo soittaa hälytyskelloja


Ruotsin sisäinen turvallisuus on voimakkaasti heikentynyt viime vuosien aikana. Siellä ei selkeästi ole osattu varautua nykyisiin ilmiöihin ajoissa. Osataanko Suomessa ottaa tästä opiksi, kirjoittaa entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero.

Otsakkeissa ovat olleet kranaatti-iskut, poliisiin kohdistuva väkivaltaisuus, katuturvallisuuden heikkeneminen, ongelma-alueet, joihin poliisikin välttää menemästä jne. Tämä on vain osa kokonaiskuvasta. Kyse on jengiytymisestä ja jengien välisistä taisteluista, joiden yhteydessä myös viranomaiset joutuvat kohteiksi.

Viime vuonna Ruotsissa oli jengien välisiä aseellisia yhteenottoja noin 300 ja niissä kuoli kymmeniä ihmisiä. Pelkästään yhtenä viikkona viime vuoden tammikuussa Tukholman alueella kuoli tämän tyyppisissä ampumisissa viisi henkilöä. Viimeisin ampumavälikohtaus oli vastikään Malmössä, jossa kuoli kolme henkilöä ja haavoittui useita.

Sotilaita katurauhaa vaalimaan?
Ruotsissa tilanne on kehittynyt useiden vuosien kuluessa. Nyt kun todellisuudessa keinoja ei enää ole olemassa, kädet on osittain jouduttu nostamaan pystyyn. Poliisien määrää lisätään runsaasti, mutta koulutus vie aikaa.

Poliisiylijohtajakin on vaihdettu. Uusi poliisiylijohtaja vaatii 10 000:tä poliisia lisää, kun heitä jo nyt on noin 20 000. Ruotsissa on väläytetty sitäkin, että sotilaita voitaisiin käyttää katurauhan ylläpitämisessä.

On tultu todella kauas siitä idyllisestä mielikuvasta, joka meilläkin on Ruotsista joskus ollut.

Ruotsi on myös myöntänyt, että he ovat olleet sinisilmäisiä aikaisemmissa turvapaikka- ja maahanmuuttokysymyksissä. Tilanne on siis syntynyt pitkän ajan kehityksen kautta, eikä tehtyjä virheitä voida enää kokonaan poistaa millään keinoilla.

Meillä Suomessa tilanne on vielä toinen – ei ole alueita, joihin poliisi ei voisi mennä normaalille tehtäville eikä jengitaisteluja ole juurikaan ollut. Olisi kuitenkin absurdia väittää, etteikö Ruotsin kaltaisia vaarallisia piirteitä tulisi myös Suomeen. Pahin virhe nyt on olla sinisilmäinen.

Suomen poliisi elää kädestä suuhun
Suomessa ollaan tällä hetkellä jonkinlaisessa seisovassa vedessä, uhkakuviin ei olla varautumassa riittävästi. Poliisien määrä Suomessa on nyt noin 7 200, kun se vuonna 2010 oli 600–700 enemmän.

Alueellinen eriarvoisuus poliisipalvelujen saatavuudessa on koko ajan kasvanut, ja niin edelleen. Poliisin resurssien suhteen mennään edelleen kädestä suuhun vuosi kerrallaan. Nyt on asetettu tavoitteeksi pitää poliisien määrä ensi vuonna noin 7 200:ssä.

Seuraavien vuosien rahoituskehysten mukaan poliisien vähennys olisi useita satoja. Vieläkään ei ole analysoitu poliisien tarvetta tehtävien kautta, vaikka näin luvattiin nykyisen hallituksen aloittaessa. Tämä tarkoittaa todellisuudessa sitä, että poliisin on mahdotonta asettaa pitkän aikavälin tavoitteita, ja on elettävä edelleen vuosi kerrallaan.

On päätetty, että keskimäärin vajaa kolme vuotta kestävään poliisikoulutukseen otetaan tänä ja ensi vuonna 400 opiskelijaa. Jos määrä saadaan toteutettua, voidaan ehkä juuri ja juuri pitää 7 200 poliisia 2020-luvun alkuvuosiin, edellyttäen että rahoitusta lisätään tuntuvasti.

Supo sai resursseja mutta miksei paikallispoliisi?
Olisi myös viimein tarkasteltava poliisin kokonaisresursseja, ei vain poliisien lukumäärää. On paljon muita henkilöitä, jotka toimivat poliisin operatiivisissa ja muissa tehtävissä ja joiden panos on elintärkeä. Itseasiassa olisi tarkasteltava tarkkaan missä tehtävissä poliisikoulutus on paras ja missä tehtävissä jokin muu koulutus. Tällaistakaan pitkän tähtäimen suunnittelua ei voida tehdä, kun talous pyörii vain vuosi kerrallaan.

Tässä poliisiresurssien kummallisessa tilanteessa on voimakkaasti lisätty Suojelupoliisin resursseja. Tiedustelulainsäädännön tultua ne lisääntyvät vielä ehkä 100:lla. Suojelupoliisihan erotettiin poliisiorganisaatiosta vuoden 2016 alusta.

Tässä sinänsä ei ole mitään väärää, mutta miten voidaan ajatella, että Suojelupoliisi olisi tärkein sisäisen turvallisuuden toimija. Kyllä se on selkeästi paikallispoliisi, jota Keskusrikospoliisi omalla roolillaan täydentää ja avustaa.

EU ei kykene ratkaisuihin
Ruotsissa suuri syy nykyiseen tilanteeseen on huonosti ja sinisilmäisesti hoidettu maahanmuuttopolitiikka, minkä myös Ruotsin pääministeri on tunnustanut. Meillä tilanne on tässä suhteessa monin tavoin ongelmallinen, koska tuhansien turvapaikanhakijoiden lopulliset päätökset puuttuvat. Kun lopulliset päätökset tehdään, on tilanne ennakoimaton. Linjaukset puuttuvat. On turha haihatella yhteisen EU politiikan perään. Sellaista ei ole odotettavissa näissä asioissa, vaan meidän täällä on tehtävä omat päätöksemme.

Sisäisen turvallisuuden ongelmien suu