Ehkä yhä meillä liikaa painotetaan YYA aikaan, siihen sopimukseen Neuvostoliiton kanssa.
" Suomi yhdessä Neuvostoliiton kanssa torjuu " ..jne. Eiköhän siitä ole aika muuttunut radikaalisti. Hävinnyt Suomi joutui pakon sanelemaksi suurmaan edesä. Pohjoimaat on kuin veljiä keskenään, miksei sitten sama turvallisuus ajettelukin ole järkevää. Suomi ja Ruotsi on edelleen Naton ulkopuolella, vaikka kiinteästi ollaan mukana harjoittelemassa yhteensopivuutta.
Tuskin nyt kukaan kiistää etteikö se olisi maamme turvallisuus edun mukaista. USA on jo läheinen liittolainen Suomelle, ei siinä pitäisi mitään pahaa olla Erkinkään mukaan. Tarjakin jo puhuu siitä ympäripyöreitä, jopa niin että unohtaa sen ja alkaa puhumaan nais tasa-arvosta, se menee edelle. Voidaan olla Nato liittolainen, ja kenties täysjäsenkin ajan saatossa, silti meillä olematta vihollista. Meillä nyt ykkösluokan puolustusministeri joka herättelee uhkakuviin.
Kulkevat paljon yhdessä Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist in kanssa kummassakin maassa kun asiaan liittyviä asioita on, esim. meillä on voimakas tykistö, se kiinnostaa Ruotsia.
Meillä tykistön harjoituksissa, -kovapanos ammunnoissa Hultqvist esikuntineen on monesti nähty vieras. Samoin Jussi Niinistö Ruotsissa myös. Ruotsissa on syksyllä vaalit, meillä vastaavat ensi keväänä, nämä asiat ei tule muuttumaana tuli poliittiseen johtoon kuka tahansa maisamme.
Asiat nyt niin hyvin pohjustettu, että saa uudet valtiaat siitä rungon toiminnalleen.
Toisinaan väitetään, että Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys merkitsisi perusteellista turvallisuuspoliittisen tilanteen muutosta ja että jännitys Pohjois-Euroopassa kasvaisi sen takia, että Venäjä kokee kasvanutta uhkaa. Tällaiset väitteet ovat todellisuudelle vieraita. Venäjän retoriikan taustalla on mieluumminkin sen halu maksimoida oma sotilaallinen toimintavapautensa kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä lännen yhteenlaskettu sotaa ehkäisevä kyky muodostuisi nykyistä merkittävästi suuremmaksi. Se johtaisi todennäköisesti Venäjän hetkelliseen ärtymiseen, kun Kreml ymmärtäisi, ettei sillä enää olisi sotilaallista toimintavapautta hyökätä naapurimaihin joutumatta sotaan koko läntistä maailmaa vastaan. Jonkin ajan kuluttua Venäjä hyvin todennäköisesti hyväksyisi uuden tilanteen, joka olisi nykyistä huomattavasti vakaampi. On siksi rauhan edun mukaista, että Suomi ja Ruotsi integroituisivat muiden länsimaiden kanssa myös sotilaallisesti.
Suuri muutos on sitä paitsi jo tapahtunut, kuten edellä on todettu. Suomen ja Ruotsin jo nyt pitkälle menevä yhteistyö Naton ja yksittäisten länsimaiden kanssa sekä EU:n puolustuspolitiikan kehitys merkitsevät, että liittoutumattomuus ei Moskovan silmissä ole uskottavaa. Sen sijaan Venäjä pitää Suomea ja Ruotsia kiinteänä osana länttä ja ajattelisi todennäköisimmin näin myös konfliktitilanteessa. Se taas merkitsee, että liittoutumattomuus on muuttunut tarkoituksensa vastaiseksi ulkopuolisuudeksi.
Sotilasstrategiselta kannalta Pohjoismaiden ja Baltian maiden muodostama alue on yhtenäinen. Jos Venäjä ryhtyisi hyökkäystoimiin jotain pohjoismaata tai Baltian maata vastaan, se koskisi väistämättä sotilaallisesti myös Suomea ja Ruotsia. Siksi politiikkamme Venäjän suhteen tulee olla sotaa ehkäisevää, jotta estäisimme ennalta konfliktien syttymisen. On tärkeää, että molemmat maat kaikissa oloissa panostavat omaan kansalliseen puolustukseensa. Mutta paras tapa varmistaa, että pelotteemme ehkäisee Venäjän mahdollisia Itämeren alueeseen kohdistuvia sotilaallisia aikomuksia, ja samalla merkittävästi lisätä Suomen ja Ruotsin puolustuskykyä, olisi molempien maiden jäsenyys Natossa.
Myös pohjoismaista yhteistyötä hyödyttäisi merkittävästi, mikäli kaikki viisi pohjoismaata olisivat Naton jäseniä. Naton sisällä Pohjola muodostaisi tärkeän alueellisen pilarin läntisessä puolustusjärjestelmässä. Tämä hyödyttäisi koko liittokuntaa ja myös vahvistaisi Itämeren alueen vakautta.
" Suomi yhdessä Neuvostoliiton kanssa torjuu " ..jne. Eiköhän siitä ole aika muuttunut radikaalisti. Hävinnyt Suomi joutui pakon sanelemaksi suurmaan edesä. Pohjoimaat on kuin veljiä keskenään, miksei sitten sama turvallisuus ajettelukin ole järkevää. Suomi ja Ruotsi on edelleen Naton ulkopuolella, vaikka kiinteästi ollaan mukana harjoittelemassa yhteensopivuutta.
Tuskin nyt kukaan kiistää etteikö se olisi maamme turvallisuus edun mukaista. USA on jo läheinen liittolainen Suomelle, ei siinä pitäisi mitään pahaa olla Erkinkään mukaan. Tarjakin jo puhuu siitä ympäripyöreitä, jopa niin että unohtaa sen ja alkaa puhumaan nais tasa-arvosta, se menee edelle. Voidaan olla Nato liittolainen, ja kenties täysjäsenkin ajan saatossa, silti meillä olematta vihollista. Meillä nyt ykkösluokan puolustusministeri joka herättelee uhkakuviin.
Kulkevat paljon yhdessä Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist in kanssa kummassakin maassa kun asiaan liittyviä asioita on, esim. meillä on voimakas tykistö, se kiinnostaa Ruotsia.
Meillä tykistön harjoituksissa, -kovapanos ammunnoissa Hultqvist esikuntineen on monesti nähty vieras. Samoin Jussi Niinistö Ruotsissa myös. Ruotsissa on syksyllä vaalit, meillä vastaavat ensi keväänä, nämä asiat ei tule muuttumaana tuli poliittiseen johtoon kuka tahansa maisamme.
Asiat nyt niin hyvin pohjustettu, että saa uudet valtiaat siitä rungon toiminnalleen.
Toisinaan väitetään, että Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys merkitsisi perusteellista turvallisuuspoliittisen tilanteen muutosta ja että jännitys Pohjois-Euroopassa kasvaisi sen takia, että Venäjä kokee kasvanutta uhkaa. Tällaiset väitteet ovat todellisuudelle vieraita. Venäjän retoriikan taustalla on mieluumminkin sen halu maksimoida oma sotilaallinen toimintavapautensa kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä lännen yhteenlaskettu sotaa ehkäisevä kyky muodostuisi nykyistä merkittävästi suuremmaksi. Se johtaisi todennäköisesti Venäjän hetkelliseen ärtymiseen, kun Kreml ymmärtäisi, ettei sillä enää olisi sotilaallista toimintavapautta hyökätä naapurimaihin joutumatta sotaan koko läntistä maailmaa vastaan. Jonkin ajan kuluttua Venäjä hyvin todennäköisesti hyväksyisi uuden tilanteen, joka olisi nykyistä huomattavasti vakaampi. On siksi rauhan edun mukaista, että Suomi ja Ruotsi integroituisivat muiden länsimaiden kanssa myös sotilaallisesti.
Suuri muutos on sitä paitsi jo tapahtunut, kuten edellä on todettu. Suomen ja Ruotsin jo nyt pitkälle menevä yhteistyö Naton ja yksittäisten länsimaiden kanssa sekä EU:n puolustuspolitiikan kehitys merkitsevät, että liittoutumattomuus ei Moskovan silmissä ole uskottavaa. Sen sijaan Venäjä pitää Suomea ja Ruotsia kiinteänä osana länttä ja ajattelisi todennäköisimmin näin myös konfliktitilanteessa. Se taas merkitsee, että liittoutumattomuus on muuttunut tarkoituksensa vastaiseksi ulkopuolisuudeksi.
Sotilasstrategiselta kannalta Pohjoismaiden ja Baltian maiden muodostama alue on yhtenäinen. Jos Venäjä ryhtyisi hyökkäystoimiin jotain pohjoismaata tai Baltian maata vastaan, se koskisi väistämättä sotilaallisesti myös Suomea ja Ruotsia. Siksi politiikkamme Venäjän suhteen tulee olla sotaa ehkäisevää, jotta estäisimme ennalta konfliktien syttymisen. On tärkeää, että molemmat maat kaikissa oloissa panostavat omaan kansalliseen puolustukseensa. Mutta paras tapa varmistaa, että pelotteemme ehkäisee Venäjän mahdollisia Itämeren alueeseen kohdistuvia sotilaallisia aikomuksia, ja samalla merkittävästi lisätä Suomen ja Ruotsin puolustuskykyä, olisi molempien maiden jäsenyys Natossa.
Myös pohjoismaista yhteistyötä hyödyttäisi merkittävästi, mikäli kaikki viisi pohjoismaata olisivat Naton jäseniä. Naton sisällä Pohjola muodostaisi tärkeän alueellisen pilarin läntisessä puolustusjärjestelmässä. Tämä hyödyttäisi koko liittokuntaa ja myös vahvistaisi Itämeren alueen vakautta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuntuisi, että olemme Natossa Ruotsin kanssa parin-kolmenvuoden kuluessa.
Oikeastaan se ei muuta mitään, kuin vain turvallisempi olo tulee, jos Venäjä alkaa möykäröimään tuossa...
Toiseen kertaan olet omiin nimiisi laittanut tuon lehtijutun. Mitä muuten tarkoitat otsikolla Turvallisuus politiikkaa, aineistoa on paljon? Sitäkö, että turvallisuus on politiikkaa ja politiikassa on paljon aineistoa. Vai tarkoitatko turvallisuuspolitiikkaa?
Niin..kumpaa se sitten on Tarjan ja Erkin kommari rauhanohjukset ?
Ei riitä tyhmyys, kyllä tuo menee jo idiotismin puolelle.
Kaikkiaan+sodan+aikana+ja+jälkeen+vangittiin+900+000+unkarilaista+siviiliä+ja+sotilashenkilöä,+joista+600+000+vietiin+vankileireille+ja+pakkotyöhön+Neuvostoliittoon.+Näistä+200+000+menehtyi.+Luku+on+erittäin+suuri,+kun+otetaan+huomioon,+että+rintamilla+kaatui+115+000+unkarilaissotilasta,+ja+että+Unkarin+siviiliuhrien+määrä+pommituksissa+ja+varsinaisissa+sotatoimissa+jäi+80+000:een..
partitiivi idiotismia