En ole anoreetikko. en sairasta bulimiaa. olen päällisin puolin normaali. yli painoinen. Olen päättänyt laihduttaa 27kg jotta olisin normaalipainon allarajoilla (mutta silti normaali painoinen) painoa tippunut 6kg. hyvä. Mutta... Tiedän että minun pitäisi laihduttaa viisaasti syöden. Mutta tunnen syyllisyyttä ruuasta. Tänään olen töissä syönnyt puuroa lautasellisen,2 palaa ruisleipää, ja viini rypäleitä (paheeni), banaani. Enenpää en tahdo syödä. Teen Ruumillista työtä joten vielä olen siinä että on pakko syödä jotain että en pyörry kesken työpäivän. (olen myös rahan ahne joten pakko olla energiaa kun on urakkapalkka) Silti yritän kokoajan vähentää ruokamäärääni. viimeviikolla söin monena päivänä vain ruisleipää(juusto siimu ja kurkkua) muutaman palan ja mandariinejä.
Viikonloppuisin en syö kuin ruisleipää jos olen yksin. Tahtoisin joskus jopa oksentaa, mutta (onneksi) en ole siihen pysynyt. Miehini sanoi pelkäävänsä mitä teen itselleni, joten yritän tehdä niinkuin ennen, ja syödä herkkuja( jonka jälkeen tunnen itseni huonoksi ihmiseksi ja vähintään 10kg läskimmäksi)
Ahdistaa kun en laihdu. Ihmiset sanoo että olen laihtunut todella paljon mutta mittari näyttää vaan sen 6kg. Ja tahdon laihtua, mutta tahdon myös pitää järjen mukana.. se vaan alkaa kadota jonnekkin kauas.
Viikonloppuisin en syö kuin ruisleipää jos olen yksin. Tahtoisin joskus jopa oksentaa, mutta (onneksi) en ole siihen pysynyt. Miehini sanoi pelkäävänsä mitä teen itselleni, joten yritän tehdä niinkuin ennen, ja syödä herkkuja( jonka jälkeen tunnen itseni huonoksi ihmiseksi ja vähintään 10kg läskimmäksi)
Ahdistaa kun en laihdu. Ihmiset sanoo että olen laihtunut todella paljon mutta mittari näyttää vaan sen 6kg. Ja tahdon laihtua, mutta tahdon myös pitää järjen mukana.. se vaan alkaa kadota jonnekkin kauas.
Vastaukset 4
Vanhimmat
....Psykiatrilla voi auttaa!!!!
Ihmettelen millainen miehesi on kun antaa sinun tuhota elimistösi eikä tao järkeä päähäsi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
kuulostaa siltä,että sulla on syömishäiriöoireita eli turha sanoo,ettet sairasta anoreksiaa...jos ei syö ja tuntee syyllisyyttä syömisestä ym. on sulla jo nyt syömishäiriö.se on fakta vaikka kuinka yrittäsit kieltää sen.kannattaa sisäistää tää jo nyt.silleen ehkä tajuaisit todellisuuden ja säästyisit tulevaisuuden helvetiltä, koska ei toi sun olotila tosta parane.vaikka laihtuisit siihen sun ihanteeseen,et tuu oleen siltikään onnellinen, koska anoreksia on vallannut sun mielen.en voi nauttia tosta sun asettamasta ihannepainosta,koska et oo koskaan tyytyväinen.tää sairaus on aivoissa eli vääristyneessä ajatusmaailmassa....kannattais alkaa kelaan näitä juttuja,eikä kieltää totuutta...säkin kuulut meihin sairastuneisiin...
siis anoreksiaa ja syömishäiriöitähän ei välttämättä tunnista päällepäin, eli se paino ei aina ole avain tekijä... sit, kun kattoo pinnan alle huomaa todellisuuden...sen takia kaikista meistä ei ees tajuu,että meil ois jonkinlainen syömishäiriö.ollaan mestareita kätkeen asioita.kukaan ei pääse meijän ajatuksiin, koska me ei paljasteta mitään.annetaan vaan ajatusten muhia ja mietitään ite parhaita keinoja esim. laihtua tai kuinka monta kaloria on tullu syötyä...tai kuinka paljon himottaa ahmia karkkia,jätskii,sipsejä ym. ja sitten tulee hirvee morkkis ja itseinho...
kaikki meidät on syömishäiriö aivopessyt.me ollaan sen orjia.meillä ei oo omaa tahtoa.sitä ehkä luulee,että laihtuminen on just se juttu ,jota haluu ja siitä saattaa tulla vaikka elämäntarkotus.mitä muutakaan tekis elämässä, jos ei olis miettiä kuinka paljon on vetäny safkaa tai urheillu...saattaa olla pelottavaa, jos tällanen elämää hallitseva juttu ois yht´äkkiä poissa.tulee pelko,että mitä siihen tilalle tulee.onks mulla enää mitään?
elämää on kuitenkin syömishäiriöitten jälkeen, eikä KOSKAAN kannata miettiä,että tällanen elämä ois normaalia tai alistua siihen,että sen kanssa tarttis elää koko elämän.siinä menee vaan elämä pilalle,eikä sitä voi koskaan elää kunnolla, jos on naimisissa syömishäiriön kanssa.sitähän se oikeestaan on...
Niin siis ajatuksissani olen "normaali" koska painan 82 kg tällä hetkellä(lähtö paino 87. jotain) (ja perkele ei tipu). JA kuitenkin kyllähän mä syön. Mutta pointtini on juuri siinä, että tahdon laihtua ne 27 kg (tai ainakin 17) koska painoa on liikaa.(johan sen terve järkikin sanoo), mutta en tahtoisi tuntea syyllisyyttä siitä että syön. Enkä myöskään menettää järkeäni samalla. En oikeastaan tunne syyllisyyttä kasviksista ja ruisleivästä, ym terveelliseksi luokitellusta, mutta toisaalta enpä ole tälläkään viikolla muutamaan päivään syönyt ns kunnon ruokaa.. Silloin kun olen ukkoni kanssa niin syödään paljonkin, eikä niin kauhean terveellisesti (hornetit on meidän yhteinen juttu) mutta kun olen yksin en syö, kuin vähän. Emme asu saman katon alla joten joskus yksinäistä aikaa on liikaa. Rakastan hemmotella miestäni kaikella pikkuhyvällä, vaikka samaan aikaan itse ajattelen että tätä ei saisi syödä.
Kun ongelma ei ole siinä että en niinkään tahdo syödä. Tahdon vain laihtua. Laihtuminen on myönnettäköön pakkomielle... Aloitin laihduttamisen vuoden alusta ja paino ei ole enää 6 kg:n jälkeen tippunut, siksi olen minimolisoitanut syömiseni.
Mutta itse kyllä kaiki ruuat kaupasta ostan, ja pääasiassa syön terveellisesti. Mutta tulee näitä päiviä jolloin vituttaa se että vaikka kuinka teen töitä sen eteen että laihtuisin niin ei. En halua olla langan laiha. Pidän naisellisista muodoistani, mutta tahdon läskit pois.
Tai ehkä sitten en vain näe itsestäni totuutta.