miksi edelleen...

Olisiko sittenkin mahdollista? Venäläiset saivat varmasti saaliiksi melkoisen määrän korjauskelpoisia Tiikereitä ja onhan niitä epäilemättä kunnostettu ainakin testaustarkoituksiin. Tuskinpa niille sodan jälkeen muuta käyttöä oli, joten tarpeettomasta kalustosta olisi päästy vaivattomasti eroon antamalla ne itäisille liittolaisille, joko Maolle tai Kimille.

erittäin monimutkainen ja vaikea käytettävä. Saksakin sijoiti niihn vain erikseen valitut miehistöt.

P-Koreaa varten oli valaytavt määrät venäläistä kalustoa.

kiitos selvästä vastauksesta.

"Tuskinpa niille sodan jälkeen muuta käyttöä oli, joten tarpeettomasta kalustosta olisi päästy vaivattomasti eroon antamalla ne itäisille liittolaisille, joko Maolle tai Kimille."

Kiinan armeijan kalusto oli valtava sekametelisoppa jo ihan ilman 50 - 70 tonnin vaunuja ja Pohjois-Korean armeijalla oli tarpeeksi ongelmia venäläistaustaisen panssarikaluston ylläpidossa. Huomioimatta edes sitä minkälaisen infrastruktuurin Tiikerit olisivat tarvinneet, toimivien varaosien saaminen olisi ollut melkoinen painajainen. Saksalaisilla oli ollut itselläänkin näitä samoja ongelmia ja heillä sentään oli valmis logistiikka Tiikeriosastoja varten.

Lisäksi on huomattava 60-tonnisen jättiläisen heikko liikkuvuus.
Korean vähäteisessä vuorimaastossa sillä olisi ollut hyvin vähän käyttöä.

Heikon liikkuvuuden takia saksalaiset joutuivat käyttämään kevyempiä vaunuja 3-4 kpl jokaisen Tiikerin suojueena. Paksu panssari ja tehokas tykki tekivät siitä kyllä tehokkaan puolustusaseen, mutta P-Koreahan hyökkäsi yleensä vaikeaa maastoa hyväksi käyttäen,

Puhutaan siis Tiger I:stä. Yleensä tämä vaunu sekoitetaan samaksi Kuningastiikerin ( paino 69 t.) kanssa. Tiger I ei ollut kankea ja heikon liikkuvuuden omaava epäonnistunut malmikasa, jollaisena se esitetään.
Tiger I teho/paino oli 12,5 hp/ tonni. Sama kuin esim. Pzkw IV:lla. Ensimmäisissä Shermanneissa vastaava luku oli 11,5hp/tonni. IS-2 vaunussa 11,3 hp/tonni. Tigerissä oli monisädeohjaus joka oli ylivoimainen T-34 kytkin-jarru ohjaukseen. Mutkaisella tiellä Tiger oli nopeampi kuin vihollisen vaunut! Hetkellinen huippunopeus oli 45km/h. Telapaine oli samaa luokkaa kuin Shermannissa. Esteen ylityskyky oli parempi kuin vihollisen missään vaunussa. Mäkeä nousi paremmin kuin T-34. Vaunu myös pystyi pyörähtämään paikallaan ympäri koska telat sai vetämään eri suuntiin.
Toki vaunussa oli omat ongelmansa, mutta mikään "Heikon liikkuvuuden" tankki se ei ollut, jos sitä vertaa aikalaisiin vaunuihin.

"Puhutaan siis Tiger I:stä."

Sitten todennäköisyys on vielä pienempi, koska operaatiokykyisiä Tiikeri II:a olisi ollut enemmän saatavilla sodan päättymisen jälkeen kuin I:ä, joiden tuotanto oli lopetettu melkein vuotta aiemmin.

"Tiger I ei ollut kankea ja heikon liikkuvuuden omaava epäonnistunut malmikasa, jollaisena se esitetään. "

Kuten kaikki muutkin painoluokkansa vaunut, se kärsi voimansiirtokoneiston ongelmista ja vuoristoisessa maastossa se ei ollut hyviä uutisia. Pelkästään kesän -44 lyhyessä liikuntasodassa Italian rintamalla, saksalaiset joutuivat jättämään tien poskeen yhden Tiikeriosaston vaunut ja hyvän osan korvikkeeksi lähetetyn osaston vaunuja.

Tiger 1 oli valtavan kokoinen. Korkeus 3 m, pituus 8,5 m. leveys 3,5 m, paino 56 tonnia.
Etupanssari oli 100 mm. Se oli raskaasti panssaroitu laatikko ja pahasti alitehoinen.Hevosvoimia oli 650, mutta niitä oli vain 12 tuhatta painokiloa kohti.
Vaunu oli teknisesti erittäin monimutkainen ( 26 000 osaa) ja vaati taitavan miehistön tekemän ennakoivan huollon ennen taistelua. Sen 88 mm KwK 36 l/56 oli tarkka ja voimakas 1500 metriin asti. Se oli peloittava ase.
Koreaan sitä ei kukaan ajatellutkaan. Sinne oli yllin kyllin venäläistä kalustoa, joka sekin oli hyvin vaativaa korelaisille miehistöille.

Keväällä 1943 Tiger 1 sai 700 hp. Maybach HL 230 P45 moottorin. Ensimmäiset 250 Tiger 1 varustettiin Maybach HL210 moottorilla josta irtosi 650hp. Tiger 1 rakennettiin n. 1400 kpl. Ja Tiger II, 492 KPL.

" Se oli raskaasti panssaroitu laatikko ja pahasti alitehoinen."

Saman voi sitten sanoa monista muista II-Maailmansodan panssarivaunuista. Hieman alitehoisempia Tiger 1 verrattuna olivat: Pzkw IV, Alkusarjojen Shermannit, KV-vaunut, IS-2, M26 Pershing, joita ei ww2 ennättänyt mukaan kuin 20kpl.

T-34 rakennettiin 55000 kpl ja niistä tuhotiin/tuhoutui 45900 kpl, niitä tuhottiin n. 1000 kpl/kk mutta valmistus oli 43 lähtien 1300 kpl/kk. Monessa vaunussa panssarilevyjen saumat vuotivat sateella huolimattoman hitsuksen takia ja tämä aiheutti paljon mm. sähkövikoja.

Kokonaistuotantomäärä on arvoitu olevan 84,070 kpl, mukana Puolassa ja Tsekkos-Slovakiassa valmistetut.
Lisäksi 13,170 kpl eri rynnäkkötykkiversioita t34- alustalla.
T34 on maailman toiseksi eniten valmistettu taistelupanssarivaunu.

MelkoistaSekundaa kirjoitti:

T-34 rakennettiin 55000 kpl ja niistä tuhotiin/tuhoutui 45900 kpl, niitä tuhottiin n. 1000 kpl/kk mutta valmistus oli 43 lähtien 1300 kpl/kk. Monessa vaunussa panssarilevyjen saumat vuotivat sateella huolimattoman hitsuksen takia ja tämä aiheutti paljon mm. sähkövikoja.

Toisen Maailmansodan aikana Neuvostoliitto teki 106 025 kpl. Panssarivaunuja ja rynnäkkötykkejä. Saksa teki 67 429 kpl. Siis suhde oli 1/1,57.
Saksan ja Neuvostoliiton väestösuhde oli ( saksankielinen väestö) 1939 syksyllä 1/2.08. Saksa siis teki suhteessa enemmän panssareita kuin NL.
Länsiliittoutuneet tekivät 156 272 vaunua. Siis täysin omassa sarjassaan.