On näköjään puhuttu jo paljon tuosta professori Kemppisen esiin nostamasta tutkimustuloksesta, jonka mukaan "punaisten pitäjien" poikia meni sodissamme poikkeuksellisen paljon. Sehän on tosiasia, mutta sen syistä vedetyt johtopäätökset ovat vääriä, ja minäkin osaltani olen niitä jo oikonut mm. vetoamalla sotahistorioitsija Ohto Mannisen esittämiin syihin. Mannisen mukaan (ja totta se on) eteläisen Suomen eli vapaussodan aikaisen "punaisen Suomen" miehiä alueellinen järjestelmämme heitti heidän kotiseutujaan lähinnä olevalle Karjalan kannakselle, missä oli tukalimmat paikat ja koettiin kovimmat tappiot.
Minäkin tuolla aiemmin ehkä harhaanjohtavasti totesin Nurmon esimerkiksi sodissamme suuria tappioita kokeneesta pitäjästä. Itse asiassa Nurmo enempää kuin muutkaan Etelä-Pohjanmaan pitäjät eivät kärsineet talvisodassa tai molemmissa sodissamme yhteensäkään kovin suuria tappioita, mutta nurmolaisia meni paljon yhdessä taistelussa, mikä on saanut myös paljon julkisuutta.
Talvisodan pitäjäkohtaisissa tappioissa ensimmäisten 55 pitäjän joukossa on vain kolme etelä-pohjalaista pitäjää, Soini sijaluvulla 6 (3,66 % miespuolisesta väestöstä), Töysä sijaluvulla 37 (2,88 %) ja Nurmo sijaluvulla 55 (2,54 %. Talvisodassa suurimmat suhteelliset tappiot koki Längelmäki, 4,68 % miespuolisesta väestöstään.
Talvi- ja jatkosotien yhteistappioissa edelleen kärjessä pysyy Längelmäki (9,82 % miespuolisista) ja etelä-pohjalaisista pitäjistä kärkeen nousee Soini, mutta vasta sijaluvulla 55 7,01 %:n tappioilla.
Kun Etelä-Pohjanmaa varmasti oli sitä valkoisinta Suomea, ja se selvisi muita maakuntia vähäisemmillä tappioilla, siitä voitaisiin noita "punaisen Suomen" pitäjien kokemien suurten tappioiden peilikuvana vetää se johtopäätös, että "valkoiset" upseerit säästelivät aatetovereitaan. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan asia selittyy tuolla alussa mainitsemallani alueellinen järjestelmämme luonteeseen kuuluneella seikalla. Alueellisen järjestelmän tarkoitus ei suinkaan ollut se, että jotkut paikkakunnat kokisivat kovemmat tappiot kuin jotkut toiset, ja järjestelmäähän korjattiin sitten, kun nähtiin, mihin se oli johtanut.
Kaikki nuo edellä esittämäni luvut perustuvat Tarmo Metsälän tutkimukseen ja siitä julkaistuun kirjaan "Isänmaan puolesta, suomalaisten taistelujen tiet ja tappiot 1939-1945".
Lammilainen maanviljelijä - ajatelkaa, mikä maanviljelijä! - Tarmo Metsälä on lukenut kaiken, mitä sodistamme kirjoitetusta on käsiinsä saanut ja haastatellut lähes tuhatta ihmistä. Itse hän kertoo työstään näin:
"Tämä teos sisältää kolmikymmenvuotisen taipaleeni kumpujen yössä, jona aikana kävin Suomen jokaisen seurakunnan sankarihaudoilla. Kävin kunnioiottamassa siellä lepääviä sankareita, joiden kohtaloksi tuli uhrata itsensä, jotta me muut saisimme elää vapaassa Suomessa. Samalla laskin sankarivainajien lukumäärät seurakunnittain. Nämä luvut suhteutin sitten tuon ajan väestömääriin. Saamani suhdeluvut kertovat korutonta kieltään. Kärsityt tappiot kohdistuivat hyvin eri suuruisina eri puolille maata".
Metsälä herättää kysymyksiä ja hakee vastauksia, mutta ne jäävät avoimiksi. Perussyy kuitenkin mielestäni on tuo aluejärjestelmän vaikutus. Varmasti asiaan osaltaan vaikuttivat myös eri johtajien erilaiset ominaisuudet (kyvykkyys, rämäpäisyys yms.), mutta syy ei varmaankaan ole poliittisesti tarkoitushakuinen toiminta, jota Kemppinen hieman ounastelee.
Ehkä tuolla Kemppisen esiinnostamalla tosiasialla on kuitenkin yksi myönteinen aspekti: jospa vihdoin loppuisi vapaussodan "punikkien" teoista riekkuminen. Joutuivathan he vapaussodassakin valkoisia suurempiin tappioihin ja jälkikäteisrangaistuksien kohteiksi ja viimeistään sodissamme he lopullisesti hyvittivät nuo "syntinsä", joita täälläkin, varsinkin poliittisilla saiteilla vielä usein muistellaan.
Laitanpa tähän lopuksi linkin erään "punikiksi" haukutun nuoren sotilaan (vapaaehtoisen) sotamuistoista:
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/mauno_koivisto/nuoren_sotilaan_sota_mauno_koivi.htm
Noiden muistelujen viimeinen kappale tulisi meidän aina muistaa:
Kesällä 1944 tilanne näytti toivottomalta ja sota hävityltä. Silloin tapahtui se ihme, että armeija kohentautui vielä uudelleen ja sai tilanteen hallintaansa. Yksi veteraanien aatteellisen perinnön kulmakivistä on se, että vaikka tilanne on toivoton, periksi ei saa antaa. Aina on kuitenkin vielä mahdollisuus. Se pätee niin rauhan kuin sodankin aikana.
Minäkin tuolla aiemmin ehkä harhaanjohtavasti totesin Nurmon esimerkiksi sodissamme suuria tappioita kokeneesta pitäjästä. Itse asiassa Nurmo enempää kuin muutkaan Etelä-Pohjanmaan pitäjät eivät kärsineet talvisodassa tai molemmissa sodissamme yhteensäkään kovin suuria tappioita, mutta nurmolaisia meni paljon yhdessä taistelussa, mikä on saanut myös paljon julkisuutta.
Talvisodan pitäjäkohtaisissa tappioissa ensimmäisten 55 pitäjän joukossa on vain kolme etelä-pohjalaista pitäjää, Soini sijaluvulla 6 (3,66 % miespuolisesta väestöstä), Töysä sijaluvulla 37 (2,88 %) ja Nurmo sijaluvulla 55 (2,54 %. Talvisodassa suurimmat suhteelliset tappiot koki Längelmäki, 4,68 % miespuolisesta väestöstään.
Talvi- ja jatkosotien yhteistappioissa edelleen kärjessä pysyy Längelmäki (9,82 % miespuolisista) ja etelä-pohjalaisista pitäjistä kärkeen nousee Soini, mutta vasta sijaluvulla 55 7,01 %:n tappioilla.
Kun Etelä-Pohjanmaa varmasti oli sitä valkoisinta Suomea, ja se selvisi muita maakuntia vähäisemmillä tappioilla, siitä voitaisiin noita "punaisen Suomen" pitäjien kokemien suurten tappioiden peilikuvana vetää se johtopäätös, että "valkoiset" upseerit säästelivät aatetovereitaan. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan asia selittyy tuolla alussa mainitsemallani alueellinen järjestelmämme luonteeseen kuuluneella seikalla. Alueellisen järjestelmän tarkoitus ei suinkaan ollut se, että jotkut paikkakunnat kokisivat kovemmat tappiot kuin jotkut toiset, ja järjestelmäähän korjattiin sitten, kun nähtiin, mihin se oli johtanut.
Kaikki nuo edellä esittämäni luvut perustuvat Tarmo Metsälän tutkimukseen ja siitä julkaistuun kirjaan "Isänmaan puolesta, suomalaisten taistelujen tiet ja tappiot 1939-1945".
Lammilainen maanviljelijä - ajatelkaa, mikä maanviljelijä! - Tarmo Metsälä on lukenut kaiken, mitä sodistamme kirjoitetusta on käsiinsä saanut ja haastatellut lähes tuhatta ihmistä. Itse hän kertoo työstään näin:
"Tämä teos sisältää kolmikymmenvuotisen taipaleeni kumpujen yössä, jona aikana kävin Suomen jokaisen seurakunnan sankarihaudoilla. Kävin kunnioiottamassa siellä lepääviä sankareita, joiden kohtaloksi tuli uhrata itsensä, jotta me muut saisimme elää vapaassa Suomessa. Samalla laskin sankarivainajien lukumäärät seurakunnittain. Nämä luvut suhteutin sitten tuon ajan väestömääriin. Saamani suhdeluvut kertovat korutonta kieltään. Kärsityt tappiot kohdistuivat hyvin eri suuruisina eri puolille maata".
Metsälä herättää kysymyksiä ja hakee vastauksia, mutta ne jäävät avoimiksi. Perussyy kuitenkin mielestäni on tuo aluejärjestelmän vaikutus. Varmasti asiaan osaltaan vaikuttivat myös eri johtajien erilaiset ominaisuudet (kyvykkyys, rämäpäisyys yms.), mutta syy ei varmaankaan ole poliittisesti tarkoitushakuinen toiminta, jota Kemppinen hieman ounastelee.
Ehkä tuolla Kemppisen esiinnostamalla tosiasialla on kuitenkin yksi myönteinen aspekti: jospa vihdoin loppuisi vapaussodan "punikkien" teoista riekkuminen. Joutuivathan he vapaussodassakin valkoisia suurempiin tappioihin ja jälkikäteisrangaistuksien kohteiksi ja viimeistään sodissamme he lopullisesti hyvittivät nuo "syntinsä", joita täälläkin, varsinkin poliittisilla saiteilla vielä usein muistellaan.
Laitanpa tähän lopuksi linkin erään "punikiksi" haukutun nuoren sotilaan (vapaaehtoisen) sotamuistoista:
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/mauno_koivisto/nuoren_sotilaan_sota_mauno_koivi.htm
Noiden muistelujen viimeinen kappale tulisi meidän aina muistaa:
Kesällä 1944 tilanne näytti toivottomalta ja sota hävityltä. Silloin tapahtui se ihme, että armeija kohentautui vielä uudelleen ja sai tilanteen hallintaansa. Yksi veteraanien aatteellisen perinnön kulmakivistä on se, että vaikka tilanne on toivoton, periksi ei saa antaa. Aina on kuitenkin vielä mahdollisuus. Se pätee niin rauhan kuin sodankin aikana.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No niin, pitkästä aikaa tällä palstalla.
Tälläisiä tuloksia tulee, kun joku tulkitsee asioita, joista ei ole perillä. Ja hivenen tunnettakin mukaan?
Teknologiaoikeuden professori kyllä hallitsee tietokantojen haut ja ristiinajot. Mutta LUULISI professorin ymmärtävän myös tulkita tuloksia edes sen verran, kun tällä palstalla ei-professorit välittömästi oikoivat hänen tuloksiaan.
Ja kenen ajalla 'tutkimus' on tehty? Ja varoilla?
Kuuluuko (matkalaukku)professuuriin tai dosentin virkaan tälläiset tutkimukset?
Professori lienee sen verran julkisuuden henkilö, että sai mielipiteensä Hesariin.
Oletko tyhmä vai hätäinen? Vastaa Kemppinen! Tällä palstalla!
Luuletko,että ne kerkiää tämmöiselle "tupakkitauolle" vastailemaan,jossa ei tyhjänpäiväisistä kysymyksistä tule loppua,vastasi mitä tahansa.
Pohjalaiselle kysyjälle: olen sekä tyhmä että hätäinen. Molemmista on paperit.
Olen myös pohjalainen (syntynyt ja käynyt koulun Kauhavalla).
En ole tehnyt tutkimusta aiheesta, kuten Helsingin Sanomien ja Tietokone-lehden jutuista käy ilmi.
Olen sanonut, että jonkun pitäisi tehdä asiasta tutkimus.
En hallitse tietokantojen hakuja enkä ristiinajoja. Historiallisten lukusarjojen käsittelminen bayes-verkkoina tuntuu tarkoituksenmukaisemmalta. Tietokantatekniikka on kankea tällisiin tarkoituksiin.
Olen koulutukseltani juristi ja filosofian tohtori, väitellyt historiasta, tilastolliseen materiaaliin tukeutuen.
Professorin työaika määritellään työtunteina vuodessa eikä päivässä, joten on vaikea sanoa, kenen ajalla lueskelen verkosta listoja. Käytännössä teen sitä öisin ja viikonloppuisin.
Olen itse kirjoittanut Hesariin parikymmentä vuotta, vuoteen 1997 asti jokaviikkoista kolumnia.
Tämä puhelinhaastattelu oli toimittajan aloite.
Matkalaukkuprofessuurin lisäksi johdan tutkimuksia Helsingin yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun
yhteisessä tietotekniikan tutkimuslaitoksessa. Niissä selvittelemme esimerkiksi salassapitoa ja tiedonsaantia henkilörekistereistä ja mm. tekijänoikeutta ja patentteja.
Lestissä pysyminen on hyvä neuvo, mutta tämä on todellakin minun lestini. Lestinheittäjäksi en kuitenkaan ole ajatellut ruveta.
- Kemppinen
Onkohan tuo AITO tuo Kemppinen?
Jos on niin aika huumorimies se on.
Olenpas nähnyt hänet livenäkin kerran Kuopiossa puhumassa ja nauraa sai silloinkin!