Miksi Raamatussa puhutaan usein Jumalan valituista? Onko niin, että jos esim. minä en ole ns. valittu, minulla ei ole toivoakaan pääsystä Jumalan luokse? Mitä järkeä on sitten edes yrittää "tehdä parannusta", jos ei kuulu valittuihin?
Eikös Jehovan todistajilla ole määritelty jonkinlainen "taivaskiintiö" eli olisko tämä se valittujen lukumäärä?
Eikös Jehovan todistajilla ole määritelty jonkinlainen "taivaskiintiö" eli olisko tämä se valittujen lukumäärä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
>>Miksi Raamatussa puhutaan usein Jumalan valituista? Onko niin, että jos esim. minä en ole ns. valittu, minulla ei ole toivoakaan pääsystä Jumalan luokse? Mitä järkeä on sitten edes yrittää "tehdä parannusta", jos ei kuulu valittuihin? ennalta-määräys siis,, joku persoona on esim. ateisti koska Korkein on niin hänen kohdallaan katsonut(päättänyt).
Raamatussa ei varmasti tarkoiteta sitä että sinun omilla hyvillä pyrkimyksilläsi ja hyvillä tarkoituksillasi kyseísen asian (Korkeimman suosion)suhteen ei olisi painoarvoa,,päinvastoin se että sydän on nöyrä(ei nöyristelevä) ja rakkaudellinen ja tästä johtuen sydän "pakottaa" sinut hyviin tekoihin ja tapoihin lähimmäisiäsi ja itseäsi kohtaan ja kunnioitukseen Korkeimman viisautta kohtaan,,sillä on suuri/ensiarvoinen merkitys siinä että---> saat tiedon ja ymmärryksen Korkeimman syvällisistä tarkoituksista ihmisiä kohtaan.
>>Eikös Jehovan todistajilla ole määritelty jonkinlainen "taivaskiintiö" eli olisko tämä se valittujen lukumäärä?vähimpiä veljiä< ja ainoita jotka saavat ottaa osaa Kristuksen "ruumiiseen"--> eli pyhään ehtoolliseen sen merkkinä että ovat Hänen (Kristuksen) hallitsija tovereita.
Tämähän ei pois sulje (pitäessään paikkansa tai ei) sitä että sinun henkilökohtainen asenteesi ja sydämen tilasi ei olisi ratkaiseva onnistumisessasi lähestyä maailmankaikeuden tärkeintä asiaa-->perinmmäisintä totuutta kaiken olevaisen tarkoituksesta ja olemisen salaisuudesta.
Ilmestys kirjassa on lueteltu se suuri joukko joka kuuluu taivasten valtakuntaan sekä mainittu ne muut, jotka pelastuvat ja jotka sitten saavuttavat tuon 'iankaikkisen' elämän paratiisissa. Ainahan ihmisen kannattaa elää henkisesti sekä hengellisesti hyvää, rikasta ja tasapainoista elämää, vaikkei siitä muuta saisikaan kuin hyvän mielen ja kauniit muistot. Eli, on hyväksi keholle ja mielelle, kun luopuu raadollisuudesta.
Kukaan muu, toinen ihminen ei tiedä sitä, onko joku mahdollisti valittu tai ei, sillä sen tietää vain jokainen, itsekukin 'valittu' tykönänsä.
Eli.
Siis ne, jotka ovat saaneet enkelin kosketuksen itselleen ja valkoisen kiven ja kiveen kirjoitetun uuden nimen. Sana sanoo, suuri on se pelastettujen joukko ja vielä suurenpi on se joukkio, joka ei halua pelastusta ollenkaan, osakseen. Toisinsanoen
, on paljon niitä ihmisiä, jotka eivät halua luopua mistään raadollisen elämän tuomista eduista ja turhista nautinnoista, eivät siis koskaan.
Jumala on ääretön hyvyys ja ihminen on ääretön pahuus. Jumala on loppuun saakka hyvä ja ihminen on loppuun saakka paha. Perisynnin vaikutuksesta jokainen ihminen on loppuun saakka korruptoitunut ja täysin paha. Jumalan ja ihmisen välillä on siksi ikuinen ja iankaikkinen viha. Jumala vihaa ihmistä ja ihminen Jumalaa. Niinpä Jumala haluaa tuhota koko ihmiskunnan sen syntisyyden takia.
Lähtökohta on, että jokainen ihminen joutuu kuoltuaan Helvettiin. Mutta Jumala on valinnut joitakuita pelastukseen. Tämä on se valinta. Jumala on ennaltavalinnut toiset pelastukseen. Tästä seuraa, että Jumala on samalla valinnut toiset kadotukseen, sillä valinta edellyttää yhden hyväksymistä ja toisen hylkäämistä.
http://weppipakki.com/sdg/articles/tulip-u.htm
Jumala ei valitse ketään sen takia, että jotkut olisivat hyviä tai parempia kuin toiset. Päinvastoin, koko ihmiskunta on niin turmeltunut ja syntinen, että Jumala ei näe mitään eroa vastasyntyneenä kuolleen ja Hitlerin välillä - molemmat ovat yhtä lailla ansainneet Helvetin, sillä perisynti on saastuttanut meidät kaikki. Valinta on tehty sen takia, että sen tarkoituksena on kirkastuttaa Jumalan kunnia. Valinta ei mitenkään riipu ihmisestä eikä niillä, jotka on valittu kadotukseen, ole mitään keinoa eikä mitään toivoa päästä Jumalan luokse. Heille Jumala on kääntänyt lopullisesti selkänsä ja heidän osansa on iankaikkinen Helvetti.
Valittujen lukumäärä on samoin tiedossa, mutta sen tietää vain Jumala. Eivät Jehovan todistajat. Jumala suorittaa tämän valinnan oman päätöksensä mukaan. Ihmisen teot tai tekemättä jättämiset, uskomiset tai uskomattomuudet eivät siihen vaikuta. Toisin sanoin, ihmisen kohtalo on täysin Jumalan käsissä. Tämä on Raamatun yksiselitteinen opetus.
Elikkä. Johanneksen ilmestys on valhetta sinun mielestäsi ja pitäisi poistaa raamatusta. Niinkö?
Siis mitä? Seitsemännessä luvussa mainitaan, että 144 000 juutalaista pelastuu plus sitten "suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä", eli pelastuvia tulee olemaan paljon enemmän kuin nuo 144 000. Mutta sekin tulee olemaan vain vähäinen määrä kaikista maailmassa koskaan eläneistä ihmisistä. Tällä hetkellä meitä on noin kuusi miljardia ja se on noin 7% kaikista ikinä eläneistä ihmisistä.
Ja sinä et tiedä kuka pelastuu ja kuka ei. Ja se
on totuus ja jos muuta väität, niin valehtelet.
Me siis emme tiedä, toisinsanoen, eikä se ole meidän tehtävä selvittää tätä asiaa ollenkaan. Voi toki esittää omia arviointeja ääneen, mutta minä olisin ainakin varovainen siinäkin kohtaa. He, elikkä nuo sataneljäkymmentäneljätuhatta Pyhää, jotka ovat valkeudessa vaeltaneet koko elämänsä ajan, niin He hallitsevat taivasten valtakunnassa kaikkivaltiaan, taivaallisen Isän ja karitsan, Kristuksen kanssa ikuisesti.
Predestinaatio- eli ennaltamääräämisoppi on eri muunnelmin esiintynyt käsitys, jonka mukaan Jumala on edeltäkäsin määrännyt osan ihmisistä pelastukseen (ns. yksinkertainen predestinaatio) tai osan ihmisistä pelastukseen ja osan kadotukseen (ns. kaksinkertainen predestinaatio). Predestinaatio-opit rajoittavat ihmisen tahdonvapautta, sillä ihminen ei voi omilla valinnoillaan vaikuttaa iankaikkiseen kohtaloonsa.
Luterilainen kirkko ei ole omaksunut kaksinkertaista predestinaatio-oppia, mutta suhtautuessaan kriittisesti ihmisen tahdon vapauteen uskonnollisissa kysymyksissä se lähenee yksinkertaista predestinaatiota, jossa korostetaan, että Jumalan pelastussuunnitelma on salainen ja ihmisjärjen tavoittamattomissa. Kuitenkin tiedetään, että Jumala tahtoo pelastaa kaikki. Ne, jotka pelastuvat, eivät ole ansainneet sitä, vaan pelastuvat armon tähden. Kadotukseen joutuvat taas ovat ansainneet osansa, mutta sinne joutuminen tai joutumattomuus eivät ole ihmisen tiedossa.
Luterilaisissa tunnustuskirjoissa kehotetaan tutkimaan Jumalan pelastustahtoa hänen Kristuksessa ilmoitetusta tahdostaan eikä arvailemaan sitä hänen salatusta tahdostaan. Predestinaation pohtiminen voi johtaa epätoivoon tai itsevarmuuteen, kun taas lupaukset armosta Kristuksessa vapauttavat uskoon.
Predestinaatio tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Jumala valitsee jotkut pelastukseen ja Hän valitsee samalla toiset kadotukseen. Tuo käsitys, jonka mukaan Jumala olisi edeltäkäsin määrännyt osan ihmisistä pelastukseen, ei ole mitään predestinaatiota, sillä valinta vaatii aina sen, että yksi valitaan ja toinen jätetään; yksi otetaan ja toinen hylätään. Niinpä, jos joku pelastetaan, toiset silloin tuomitaan samalla Kadotukseen.
On tärkeää ymmärtää, että Jumala ei tahdo pelastaa kaikkia. Tämä on se virhe, jonka lähestulkoon kaikki kristilliset kirkkokunnat tekevät. Jumala tahtoo tuhota koko ihmiskunnan, ja siksi synnin palkka on kuolema ja jokainen ihminen on kadotuksen ansainnut syntiensä takia. Jumalan perustunne ihmistä kohtaan ei suinkaan ole rakkaus vaan viha.
Jumala ei tahdo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Jos hän tahtoisi niin, Kristuksen uhri olisi täysin turha eikä mitään lunastusta tarvittaisi. Luterilainen teologia sanoo, että meidän on erotettava Jumalan ilmoitettu tahto (evankeliumin universaalisuus) ja sen rajallinen vaikutus (kaikki eivät käänny Jumalan pelastavasta tahdosta huolimatta) jyrkästi toisistaan ja pitäydyttävä tutkimasta näiden välistä jännittettä, koska se kuuluu Jumalan paljaan, salaisen ja tutkimattoman tahdon piiriin, johon meillä ei ole lupa kajota.
Calvinin mukaan Jumalan pelastava tahto ei kohdistu muihin kuin valittuihin. Väite siitä, että Jumala haluaisi pelastaa kaikki, on helposti kumottavissa: Ilmaisut, kuten "kaikki ihmiset" ja "koko maailma", ovat Raamatussa harvoin kaikenkattavia. Esim. kun fariseukset sanoivat, koko maailma juoksee hänen perässään (Joh. 12:19), eivät he tarkoittaneet jokaista yksilöä kaikkina aikoina. Ei myöskään Paavali, joka puhuu korinttilaisista hänen kirjeenään, jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat (2 Kor. 3:2), tarkoita kovin suurta joukkoa. On aina syytä tarkastella tällaisia (ja kaikenlaisia) ilmaisuja tekstiyhteyksissään ja on myös varottava lukemasta niihin vierasta merkitystä.
Myöskään Raamatun tekstit eivät puhu "jokaisesta yksilöstä", vaan kaikista ihmisistä, jolla tarkoitetaan ihmisiä ilman erotusta. Kaikki ihmiset, tekstiyhteydestä riippuen ovat: juutalaiset ja pakanat, rikkaat ja köyhät, orjat ja vapaat, miehet ja naiset, hyvät ja pahat, jne. Havainnollistava esimerkki on esimerkiksi
Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri... (6:10)
Samoin kuin 2. luvussa, tässäkin "kaikki" tarkoittaa "kaikenlaista". Ei jokaisen pahuuden takana ole rahan himo, vaan rahan himosta kumpuaa kaikenlaista pahuutta, esim. valhetta, itsekkyyttä, ahneutta, jne.
Jos predestinaatio tarkoittaisi sitä, että Jumala olisi valinnut edeltäkäsin jotkut pelastukseen, mutta ei kadotukseen, johtaisi se siihen, että meillä olisi heikko ja kykenemätön jumala, joka tahtoo pelastaa, mutta on voimaton toteuttamaan tahtoansa. Raamattu ilmoittaa meille kuitenkin aivan toisenlaisen Jumalan. Hän on Kaikkivaltias, Suvereeni Yksinvaltias, jonka neuvo pysyy ja, joka sanoo: kaiken, mitä tahdon, minä teen (Jes. 46:10). Jotkut yrittävät väistää tämän totuuden väittämällä, että Jumala on "sitonut kätensä" pelastuksen suhteen. Tämä on täysin epätoivoinen ja epäraamatullinen väite, joka osoittaa ainoastaan sen, miten mahdotonta lihallisen mielen on hyväksyä Jumalan teitä. Taas Raamatun ilmoitus on päinvastainen: Jumala on armollinen tahtonsa mukaan (Room. 9:18).
"Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan". (Room. 9:15)
Siksi ns. "pienoisevankeliumi" (Joh. 3:16) ei suinkaan tarkoita koko maailmaa eikä lupaa pelastusta koko ihmiskunnalle, vaan se koskee vain Jumalan pyhiä valittuja. Kristuksen oli uhrauduttava, jotta edes he pelastuisivat.
että siteeraat niin innokkaasti Paavalia tueksesi, mutta samalla kirjoitat Paavalia vastaan:
>>Jumala ei tahdo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
3. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1 Tim 2:3-4)
Tuossa jakeessa "kaikki" ei tarkoita merkitystä "joka ainoa maailman ihminen" vaan "kaikenlaiset", "monenlaiset", "suuri joukko", "kaikki osalliset".
Jumala ei halua, että joka ainoa maailman ihminen pelastuisi. Päinvastoin, Jumala haluaa tuhota ihmiskunnan valtavan enemmistön sen syntisyyden takia. Sen sijaan hän haluaa, että kaikki hänen valittunsa pelastuvat. Siksi Kristuksen sovitustyö rajoittuu vain hänen valittuihinsa, ei koko ihmiskuntaan.