Positiivinen rasismi.

Suomalaiset suvaitsevaiset ovat jo muutaman vuoden rummuttaneet ettei rotuja tai erilaisia ihonvärejä eikä älykkyyseroja ole.

On hienoa että USA:n presidentti ajaa näinkin voimakkaasti rotuennakkoluulojen poistamista.

Ahneidenmaan hallinto kutsuu suomenkielisten ja suomen kielen syrjintää "positiiviseksi syrjinnäksi."!!??

Ei ole rotuja. Ihonväri, kulmakarvojen yhteenkasvaminen, huulten paksuus, nenän leveys jne. ei ole rotutekijöitä. Ei ole rasismia. Erilaisen etnisyyden, kulttuurin jne. perusteella ei tule tuomita ketään. Se, mikä pitää tuomita, on asiat, jotka ovat selkeitä uhkia ja riskejä hyvinvointivaltiolle. Esim. holtiton turvapaikkapolitiikka, josta aiheutuu kansalle miljardien eurojen kulut per vuosi, jossa häädetään kantasuomalaisia asunnoista, jotka annetaan ulkomaisille eläteille yms. Tämän lisäksi sopeutumishaluttomuus ja -kyvyttömyys on tuomittavaa, unohtamatta kuvitelmaa, että islamin seuraajana olet oikeutettu vainoamaan toisien uskontojen seuraajia. Lähi-idän ja Afrikan populaatioissa on paljon tuomittavia piirteitä ja ominaisuuksia, joiden vuoksi niitä ei pidä asuttaa Suomen kaltaiseen sivistysvaltioon. Kun kantasuomalainen raiskaa ala-ikäisen, se on yhtä tuomittavaa kuin muslimin vastaava teko. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus pitäisi olla näkyvä asia. MUTTA, se ei ole tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vastaista sulkea rajat uhilta ja riskeiltä. Faktahan on se, että yhteenkään lähi-itäläiseen tai afrikkalaiseen ei voi luottaa. Vaikka olisi kuinka "mukavaksi tunnettu", niin koskaan ei voi tietää, mitä motiiveja niiden ystävällisten silmien ja kohteliaan käytöksen takana kytee.

USA:ssa annetaan ylikiintiöitä alioikeutetulle vähemmistölle, mutta Suomessa etuoikeutetulle vähemmistölle!!?? Mitä ajatuksia se herättää?

Ps. Ainakin svekosensuurin mielestä huonoja ajatuksia, kun se on poistanut jo kaksi tätä aihetta koskevaa kommenttia. ;-)

Trump on puuttunut rasismiin yliopistojen pääsykokeissa eli tuo syrjivä pisteytys on kohta historiaa.

Ihonväri, kulttuuri, sukupuolin tai seksuaalinen suuntautuminen ei saa olla perusteena päätettäessä nuoren ihmisen tulevaisuudesta.

Yliopiston pisteytykset näyttävät olevan mahdollisuuksien tasa-arvon sijaan lopputulosten tasa-arvoa. Sillä tiellä koittaa tuho. Kun kilpailussa määrätään lopputulokseksi tasapeli osallistujien kyvyistä riippumatta niin siitä kärsivät eniten lahjakkaimmat osallistujat. Niin ja myös ne syrjintäpisteillä sisään päässeet, jotka päätyvät opiskelemaan alaa jolle omat rahkeet eivät mitenkään riitä.