Miksi helluntailaisuudessa puhutaan pääasiassa uskomisesta ja uskovaisesta joka uskoo; -hänen uskomisestaan. Eikö pitäisi puhua ennemminkin siitä mitä JEESUS on tehnyt puolestamme ja saarnata evankeliumia?
ns. "todistuspuheetkin" kertoo aina uskojasta itsestään, hänen uskoon tulemisestaan ja uskomisestaan, ikäänkuin hän itse olisi pääosassa tässä asiassa.
Pääpaino todistuskertomuksissa on aina siinä miten IHMINEN muuttui ja epäuskoisillekin toitotetaan uskonasiaa vain jonkinlaisena "muuttumiskeinona".
Miksi?
Eikö evankeliumissa muka ole tarpeeksi tutkimista, saarnaamista ja kiittämistä?
Mistä johtuu että vapaitten suuntien julistuksessa pääpaino ja hiuomio on aina ihmisessä?
Eihän uskoja ole mitään vaan Jumalan armo.
Eihän uskokaan ole sinänsä mitään vaan se mihin uskotaan.
Eihän me haluta kiinnittää epäuskoisten huomiota vajavaiseen "muutokseemme" joka parhaimmillaankin on Jumalan edessä kuin saastainen vaate, tai parannukseemme joka jää niin vajaaksi että joka ihmiseen, hänen uskomiseensa tai muuttumiseensa katsoo, se tulee aina pettymään.
Voisiko olla mahdollista kohdistaa saarnojen ja todistusten sisältö Jeesuksen armotyöhön ja parannukseen? Eikö armosta muka riitä puhuttavaa tarpeeksi? Millainen puhuja se sellainen on?
ns. "todistuspuheetkin" kertoo aina uskojasta itsestään, hänen uskoon tulemisestaan ja uskomisestaan, ikäänkuin hän itse olisi pääosassa tässä asiassa.
Pääpaino todistuskertomuksissa on aina siinä miten IHMINEN muuttui ja epäuskoisillekin toitotetaan uskonasiaa vain jonkinlaisena "muuttumiskeinona".
Miksi?
Eikö evankeliumissa muka ole tarpeeksi tutkimista, saarnaamista ja kiittämistä?
Mistä johtuu että vapaitten suuntien julistuksessa pääpaino ja hiuomio on aina ihmisessä?
Eihän uskoja ole mitään vaan Jumalan armo.
Eihän uskokaan ole sinänsä mitään vaan se mihin uskotaan.
Eihän me haluta kiinnittää epäuskoisten huomiota vajavaiseen "muutokseemme" joka parhaimmillaankin on Jumalan edessä kuin saastainen vaate, tai parannukseemme joka jää niin vajaaksi että joka ihmiseen, hänen uskomiseensa tai muuttumiseensa katsoo, se tulee aina pettymään.
Voisiko olla mahdollista kohdistaa saarnojen ja todistusten sisältö Jeesuksen armotyöhön ja parannukseen? Eikö armosta muka riitä puhuttavaa tarpeeksi? Millainen puhuja se sellainen on?
Vastaukset 60
Vanhimmat
Varteen otettava aloitus!
Kerrankin samaa mieltä kanssasi.
Mitähän puhujaa olet kuunnellut jos noin on puhunut 🤔❓
Aika monia kun olen ollut helluntaissa jäsenenäkin monia vuosia.
Minä en tunnista tuollaista vaikka hellari en olekaan.
Voitko mainita pari näistä aika monista🤔❓Niin pääsen kiinni mitä konkreettisesti tarkoitat.
Sitten sinulta on mennyt ohi, että kaikki todistajat kertovat Jeesuksen muuttaneen heidän elämänsä. Todella fiksua arvostella uskosta todistavia tavallisia ihmisiä, joilla ei ole kokemusta julkisesta puhumisesta. Tuskin olet itsekään puhetaidon mestari.
Sanoinkohan jotain puhetaidosta? Miksi halaut vääristellä?
Sanoin että heidän puheensa, olkoon taitavaa tai taitamatonta, se ei koske evankeliumia ja armoa, vaan omaa muuttumista ja uskomista. He korostavat itseään muuttumisen ja uskomisen sankarina. Tietoisesti tai ymmärtämättään, sillä vapaissa suunnissa on sellainen hengellinen kulttuuri että siellä kiinnittyy julistuksen painopiste enemmän ihmisen tekemiseen kuin Jumalan armoon jota kukaan ei meistä voi tekemisillään ansaita.
Tätä ei oikein koskaan ole vapiksissa tajuttu.
Kyllä sinä tunnistat. Sinä vain yrität vältellä kohtaamasta totuutta asiasta.
Usko on henkilökohtainen suhde ja yhteys elävän Persoonan kanssa. Kun en ollut vielä uskossa, tiesin että Jeesus ja Jumala on jossain. Jumala oli kakainen. Tiedän että presidentti Trump on Amerikassa, ja kohta hän tulee aika lähelle, mutta sittenkään emme voi tavata. Tiedän paljon miehestä, voisin hankkia paljon tietoa ja luennoida tunteja mutta en tunne häntä eikä hänellä ole tietoa minusta. Tuntea ja tietää ovat täysin eri asioita. Ei Jeesus tykkää pahaa jos kerron että Hän on minun Herrani ja Paras ystäväni.
Jeesus tykkää hyvää ja on tyytyväinen että jotkut kertovat uudesti kastajien uskosta. Se usko on uskoa itseensä ja mitä ihmisestä löytyviä ominaisuuksia löytyy? Osallistuminen Kristuksen armoon on uskoa joka ei pelasta ja kun näin on helluntailaiset puhuvat ainoastaan omasta itsevanhurskaudesta. Aloittajalla on terävät hengelliset aistit.
aloittajalta puuttuvat kaikki Hengelliset aistit.
ihan kuin eenokiltakin. eenokki ei kerro paljonko oli aamulla asteita oman ikkunan pielessä, eenokki luottaa yleiseen sääennustukseen eikö niin !
turha sitä on omaa tupaakaan lämmittää tammikuussa, helpompi kuunnella säätiedotusta päiväntasaajalta ja uskoa siihen.
Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa (Jeesus) . Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan (Paavali)
Niin, ja vielä tunnistettavasti. Ei puskassa / piilossa oleminen kaiketi ilmennä suun tunnustamista.
En ymmärrä alkuunkaan tätä kaksoiselämää ajatellen uskossaelämistä ja suun tunnustamista. No, en kohdenna asiaa ainoastaan sinuun,- koska ilmiö on kollektiivinen / maailman tapa.
Uskon tunnustaminen tapahtuu anteeksi nyt vaan, kylläkin seurakunnassa yhdessä muiden uskovien kanssa. Alkukielen sana ''homologeoo'' tarkoittaa ''saman asian yhtenäistä puhumista'', eli kkyseessä on ristiinnaulitusta Kristuksesta ja evankeliumista puhuminen, ja sen tunnustaminen, eikä mikään omien tunnepitoisten uskonkokemusten kanssa fiilistely. On säälittävää jos uskostaan todistaja pitää uskoaan kaiken todistamisen arvoisena, vaikka Kristus yksin, ja evankeliumi, pitäisi olla se, jota tunnustetaan ja todistetaan jatkuvasti myös maailmassa. Kristus yksin, eikä ''mun uskoontulo -hehkuttelua''. Noi uskoontulo-fiilistelyt vois jättää johonki kristillisiin ompeluseuroihin, ne on niin inhimillisiä ja sielullisia ettei ne voi korvata evankeliumia. Toki uskovat keskenään voivat sitten fiilistelä uskoontulotarinoillaan, ei siinä mitään pahaakaan ole, kunhan tiedostetaan etteivät ne ole mikään todiste Tosi Jumalasta. Katsokaas kun on new age-ihmisiä, hinduja, buddhalaisia ja kaikenlaisia käännynnäisiä, jotka kokevat inhimillisesti aivan samanlaisia ''uskoontuloja'', jää tupakat ja viinat pois, tuntee sisäistä rauhaa, ja on vakuuttunut löytäneenä totuuden yms. Vain Raamatun Sana ja Kristuksen evankeliumi on Jumalan todellinen voima., ihminen tunteiluineen ja kokemuksineen ei ole itsessään mikään todiste oikeasta uskosta.
>>Vain Raamatun Sana ja Kristuksen evankeliumi on Jumalan todellinen voima., ihminen tunteiluineen ja kokemuksineen ei ole itsessään mikään todiste oikeasta uskosta.<<
Amen
"Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä,"...
Nimenomaan, huomaa sana MINUT! - ei siis itsensä!
Helluntaitodistuksia leimaa yleensä se että puihutaan itsestä, omasta muuttumisesta, siis tunnustetaan itsensä -ei Jeesusta!
Eikö Jeesuksesta muka riitä puhuttavaa?
Aamen! Juuri näin!
"aloittajalta puuttuvat kaikki Hengelliset aistit."
Mitä ovat "hengelliset aistit" ja missä kohdassa Raamattua sellaisista opetetaan? Tiedän kyllä Raamatussa opetettavan esim. näin:
"mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta." (Hebr. 5:14)
Mutta tuossa kohdassa "aisteihin" viitataan kokemuksena, tottumuksena erottamaan hyvä ja paha toisistaan. Ei niinkään minään tunnepuolen "aavistuksena" tai kykynä joka ihmisiessä muka luontaisenaan olisi uskon myötä.
On hyvin tärkeää ymmärtää ettei uskova(kaan) -eikä varsinkaan uskova omaa itsessään mitään yliluonnollisia "aisteja", viiksikarvoja joilla hän muka ikäänkuin TUNTEE intuitiona mikä on hyvää ja mikä pahaa. Ei, vaan Raamattu opettaa ja puhuu tässä asiassa tottumuksena, oppimisen kautta. Jos uskovalla olisi joku intuitiona toimiva tunnepuoilen "aisti", niin miksi meitä niin kovasti ja lukuisissa kohdissa kehoitetaan valvomaan ja tarkkaamaan miten kuulemme ja mitä vastaanotamme?
Se mitä uskovalla (toivottavasti) on, -on Jumalan sanan kuulon ja oppimisen kautta hankittu harjaantuminen ja kokemus, eli ymmärrys joka (toivottavasti) kasvaa sitä mukaa kun uskontiellä opimme tuntemaan syvemmin Kristuksen armon ominaisuuksia, ja omaa syntisyyttämme sekä mahdottomuuttamme Jumalan käskyjen edessä. Vanhat viisaat ovatkin tavanneet sanoa sen mikä Katekismuksessakin on: että uskossa kasvaminen on syvenevää synnin ja armon tuntemista. Ei siis tunteita, tunnepuolen ällistyttäviä kokemuksia, hehkutusta ja fiilistelyjä, vaan TUNTEMISTA! Sillä tavoin ymmärrettynä niiinkuin joku esim. tuntee ranskan kielen perin pohjin, tai jos hammaslääkäri tuntee hampaiden ja suun fysiologian perin pohjin.
Näin meidätkin voidaan, jos Jumala suo, harjaannuttaa Jumalan sanan oppimisen kautta tottumuksesta erottamaan sen mikä on hyvää ja mikä pahaa. Mutta jälleen kerran on ikävä sanoa että valitettavasti vapaissa suunnissa tästä(kin) asiasta hyvin usein opetetaan että se on kuin jokin yliluonnollinen intuitio, joka annetaan muka joillekinerityisenä ihmearmolahjana, puhutaan muka "tiedon sanoista", ymmärtämättä lainkaan että armojhja ei lainkaan edellytä että se olisi yliluonnollinen, karismaattinen ihmearmolahja.
"Tiedon sanat" ei tarkoita muuta kuin että joku omaa paljon tietoa kristillisyydestä, sellsiat tietoa jka on hyväksi ja rakennukseksi muille, kun sitä uskon mukaisesti ja evankeliumin eteenpäin viemiseksi käytetään.
Ei ole ihme että helluntaissa ja muissakin vapiksissa jätetään Raamatun tutkiskeleminen ikäänkuin "herran haltuun", luottaen ilmestyksiin, vaikutelmiin ja mielikuvituksen tuottamiin "ihmeenomaisiin tiedonsanoihin". Ei uskossa ja tiedossa voi kukaan kasvaa jos ei viisy Jumalan sanan opissa ja hyvien opettajien jalkain juuressa. Haaveilijat vaan :
"Samoin esiintyy toisia lahkolaisia, jotka käyttävät meidän opistamme kuulemiaan ihania sanoja: Ulkonaiset asiat eivät sielua ensinkään auta, Hengen täytyy se tehdä. Näin he halveksivat pyhää kastetta ja ehtoollista. Niin teki Tuomas Müntzerkin, seuranaan kapinalliset talonpojat ja kasteenuusijoiden joukkio: hekin mukaansatempaavasti saarnailivat maailman törkeää ja jumalatonta elämää, varsinkin valtaherrojen ja ruhtinasten elämää vastaan, joita he sanoivat jumalattomiksi ihmisiksi ja hirmuvaltijaiksi ja sen tähden Jumalan vihan ja rangaistuksen ansainneiksi, jonka tähden heidät pitää kiireesti panna viralta, tappaa heidät ja järjestää uusi hallitus, johon kuuluu pelkkiä hurskaita ja pyhiä ihmisiä ." (Luther, Kirkkopostilla)
Niinkuin hurmahenget jotka ilmestyivät uskonpuhdistusta sekoittamaan, niin nykyaikanakin eräät halveksivat ulkonaista sanaa (Raamattua) ja hokevat: "Henki, Henki, Henki! Hengen täytyy se tehdä...!"
Voi kuinka paljon onkaan uskovaisen nimellä kulkevia haaveilijoita jotka ovat hirmu laiskoja tutkimaan raamattua, eivät pysy missään paikoillaan, eivät välitä ruisleivästä vaan juoksevat joka paikassa kermahattaraa syömässä ja ovat kuin tuulen vietäviä opillisesti. Opilliset ristiriitaisuudet he ovatkin tyyypillisesti ratkaisseet olemalla välittämättä opinkysymyksistä, selittäen "ettei kukaan voi tulla niissä täydelliseksi".
Miksi Herra sanoi niin painottaen; "Valvokaa!"
Aloittajalla+on+terve+näkökyky+asiasta+ja+erikoisesti+Pyhän+Hengen+vaikuttama.+Helluntaipuolueen++merkittävin+harhaisuus++ihmisen+pelastumisessa+on+juuri+pelastua+ikään+kuin+itsensä+kautta.
Lievonen se jaksaa sekottaa selviä asioita tapansa mukaan, mikä lie jehova onkin miehiään, mutta ei ainakaan Kristuksen todistaja!
Helluntailaiset väittävät suun tunnustuksen merkitsevät todistamista jossain helluntailahkossa, mutta kuka tunnustuksellinen lutherilainen menisi tunnustamaan uskoaan jossain riivaajien pesässä? Ehkä tappaja Thompson, kirves kaarlo tai joku upotuskastetuista pedofiileistä ?
Kyllä Lievonen kirjoittaa oikein, mutta sinä et ole muu kuin mikä lie upotuskastettu lahkoriivattu.
19. Minä, Paavali, kirjoitan omalla kädelläni: "Minä sen maksan"; saattaisinpa sanoa: pane se omaan laskuusi; sillä sinä olet minulle velkaa oman itsesikin.
20. Niin, veljeni, jospa saisin sinusta hyötyä Herrassa; virvoita sydäntäni Kristuksessa.
4. Minä kiitän Jumalaani aina, muistaessani sinua rukouksissani,
8. Sentähden, vaikka minulla Kristuksessa on paljon rohkeutta käskeä sinua tekemään, mitä tehdä tulee,
9. niin rakkauden tähden minä kuitenkin mieluummin pyydän, ollen tämmöinen kuin olen, minä vanha Paavali, ja nyt myös Kristuksen Jeesuksen vanki -
jne..... minä
Aloittaja ei näytä paljoa ymmä'rtävän asiasta ja ihmettelen suuresti miksi hän on helluntaissa yleensäkin, sinne kun ei ole muuta tietä kuin omakohtainen uudestisyntymä, ja sen myötä tulee yleensä jonkin verran ymmärrystäkin Hengen asioihin.
Eikö todistaminen tarkoita juuri ja ennenkaikkea sitä mitä MINÄ olen asiasta kokenut ja nähnyt kuullut ja tajunnut, eli kyse on siitä että kun MINUT on Jeesus pelastanut, Hän voi j atahtoopelastaa SINUTKIN !
Kaikki mitä Apostolit tekivät oli juuri sitä, ja sen tueksi mitä he sanoivan, he myöskin tekivät armoituksiensa mukaisia tekoja jne !
Ei luulis aikuisen ihmisen joka sanoo olleensa helluntaissa vuosia tajuavan tällaista alakoulutasoista asiaa.
Joo, mutta kun "MINÄ" voin kertoa joko Jeesuksen armotyöstä (jonka olen ottanut vastaan itsekin), tai sitten "MINÄ" voin puhua ummet ja lammet itsestäni, hehkutellenomaa uskomistani ja muuttumistani, puhumatta välttämättä sanaakaan Jumalan armosta, siitä miten syntisille annetaan armo ilman tekoja, ilman omaa ansiota tai edeltä käyviä valmistuksia.
Katse ristille oman navan sijasta! Mitä sillä on väliä miten MINÄ olen tullut uskoon? Pääasia on se että Kristus on minutkin syntisen pelastanut armollaan ja HÄNESTÄ minä haluan kertoa, en hehkutella ja fiilistellä omilla uskoontulemiskokemuksillani. Ne eivät ketään auta eivätkä pelasta.
Olisi aika jo tunnustaa että painopiste on kokonaan väärässä paikassa, vaikkeivät monet varmaankaan tällä mitään pahaa tarkoita. Se on vaan tällainen ajattelutapa syöpynyt niin syvälle helluntailaisen pääkoppaan, ja käyttäytymismalli ettei tästä osata nähdä mitään vikaa vaikka koko puhutaan vaan itsestään ja omasta muutumisestaan.
Sinut, olit kuka tahansa "uskoontulemisen sankari " minä heitän roskaoppaan koska et ole minulle pelastumisasiassa minkään arvoinen, mutta Herran Jeesuksen minä haluan kohdalleni, haisevan ja syntisen ihmisen sijasta. Kerskailkoot vaikka kuinka kiiltävyydellään...
Jak 1:9 Alhainen veli kerskatkoon ylhäisyydestään,
Jak 1:12 Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!
Tämä hengellisten tilaisuuksien "ohjelmanumero" on nimeltään HENKILÖKOHTAINEN todistus. Se tarkoittaa, että uskostaan todistaja kertoo lyhyesti mitä Jeesus on tehnyt minun elämässäni.
Aivot ovat tainneet jäädä narikkaan, kun "vuosia hellareissa ollut" ei tajua perusasioita. Uskosta todistaminen ei suinkaan liity vain hellareihin. Näitä samoja todistuksia harrastetaan useimpien kirkkokuntien tilaisuuksissa.
Aloitus antaa tahallisesti väärän kuvan todistuksista. Olen kuullut tuhansia todistuksia elämäni aikana ja jokaisessa niissä kyllä kerrotaan elämänmuutoksesta, jonka nimenomaan Jeesus on saanut aikaan. Jotain on myös pahasti vialla, jos toisen ihmisen elämänmuutoksesta ei pysty olemaan olla iloinen.
Ei kaiketi aloittaja liene vastaan sitä, miten usko muuttaa ihmisen mielen ja antaa elämän sisällön.
Mutta, mitä itse olen nähnyt ja tälläin foorumillakin tulee esille, niin annetaan mielikuva ihmisen korostamisesta. Monissa puolueen kokouksissa olen kuullut monasti miten "todistaja" on jo kolmannen/ neljännen polven helluntalainen jne....
Tai miten uskoontuo on ihmisen viitseliäisyydestä kiinni eli annetaan mielikuva, miten ihmisen vallassa on koko uudestisyntyminen. Näin ei totisesti ole todellisuudessa.
Miksi tuon tämän esille liittyy miten monen kuulijan mieleen tuotetaa pettymyksiä, koska kukaan ihminen ei voi päättää uskoontulemisestaan / uudestisyntymisestään. Tärkeimää onn todella puhua / tuoda esille JUMALAN aivoitusten viisaudesta ja sitä kautta nähdä ihmisen elämä / ongelmoitumiset.
Esim. vihan merkityksestä ja miten JUMALAN tahdon tekemisellä ihminen todella muuttuu kylläkin kasvamisen kautta.
Niin, enemmän tulisi puhua kollektiivisesti uskon vaikutuksesta ihmiseen kuin yksilöidyllisesti. Tietysti asiasta tulee olla kokemusta ja siten tuoda esille kokemusperäiseltä pohjalta,- ei teorisoida.
"Jotain on myös pahasti vialla, jos toisen ihmisen elämänmuutoksesta ei pysty olemaan olla iloinen." (capiche)
Miksi vääristelet tahallasi? Missä olen sanonut etten iloitsisi jokaisesta uskoon tulleesta? Tottakai iloitsen, olebnhan oitsekin saanut sen armon kohdalleni, mutten minä laske siitä mitään omaksi ansiokseni, enkä metelöi uskoontulemiskokemuksellani, se on vain minun ja Jumalan välinen asia. Mutta erittäin mielelläni sen sijaan haluan kertoa kaikille että: "tiedätkö rakas ystävä, että voit saada kaikki synnit anteeksi sillä Kristus Jeesus on kuollut kaikkien maailman syntisten puolesta ja valmistanut autuuden viattomalla piinallaan ja verellään vapahtanut meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta ja että jokainen joka tahtoo tämän pleastuksen ottaa vastaan ILMAISEKSI, ARMOSTA, ILMAN OMIA ANSIOITA, se tulee autuaaksi jo tässä ajassa ja klerran iankaikkisuudessa!"
Tästä voin puhua vaikka loputtomiin asti ja siitä kyllä puhuttavaa riittää ja ihmisillä kysyttävää!
Sen sijaan ketään ei kiinnosta ummehtunut, pahanhajuinen ja keskeneräiseksi jäänyt uskomiseni ja muuttumiseni. En minä kehtaisi edes itsestäni puhuakaan, vaikken ole teitä kiiltäviä helluntailaisia huonompi missään kohtaa.
Minulla ei ole mitään omaa, itse ansaittua kaikki on lahjana saati Krustukselta.
Miksi te vastustatte evankeliumia?
Ei kai todistamisella tarkoiteta omia kokemuksia. Todistamisella tarkoitetaan todistuksen antamiselta Jumalan valtakunnasta Matt. 24 :14.
Toisten elämän pohjanoteerauksia ja "uskoon tulemisia"kerrotaan vain tunnelman kohottamiseksi, eikä mitään mukavaa kuuntelemista. Tarvitseeko koko yleisön olla tietoinen ihmisen elämän yksityiskohdista? Eikö sekin aika voida käyttää Raamatun opetusten tuntemiseen.
Samoin painotetaan yksilöitä johtajina ja mennään kuuntelemaan juuri heitä.
Kuinka paljon tällä todistuksen antajalla on Raamatun tuntemista? Vai onko se vain Herra, Herra hokemista?
Hyvin sanottu "eijokainen"!
Olen joskus ajatellut että olisi kaikin puolin terveellistä ja raitista ettei puhujia ilmoitettaisi lainkaan etukäteen, vaan pistettäisiin ilmokitus vaan että "seurat" tms. Tottakai tämä johtaisi siihen että ne suuret laumat jotka juoksentelevat levottomina kaivoilta kaivoille, vähentäisivät juoksemistaan ja alkaisivat käydän enemmän siellä omassa seurakunnassaan jossa on turvallista ja tuttua julistusta. Samalla vähentyisi ihmisten nimen perässä juokseminen.
Eikö se ole juuri kuin Jeesus opetti että joka juo "tästä" kaibosta (joka on Jeesus itse) -se ei koskaan enää janoa? Silloinhan ei tarvitse enää juosta siellä ja täällä aina erilaisia fiiliksiä etsimässä? No jos nyt joku kumminkin juoksee, niin eikö se juuri ole merkki, ettei hän vielä ole löytänyt Elävän Veden lähteelle joka sammuttaa sen janon?
Ei mielestänikään uskoon vain tulla. Usko täytyy hankkia. Ei se ole mikään tunnetilassa tehty päätös. Se on tutkimalla tehty luja vakaumus. Ei vain tunne, vaan päätös sen perusteella, että on vakuuttunut siitä, että opetus on sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Joh.5: 44
Jumalan sana kuitenkin opettaa ettei uskoa "hankita", vaan se on lahjaa. Se annetaan armosta, lahjana. Ei sitä voi kukaan itselleen "ottaa" millään konstilla tai keinolla, ei edes hankkimalla.
https://www.youtube.com/watch?v=XhE2i_N7oIo
Kyllä sen voi ottaa, Raamatu kehoittaa mm että alitkaa tänä päivänä ketä tahdotte palvella, jos Jumala on hyvä palvelkaa Häntä jne.. !
pelastus on asetetttu valmiina pöydän reunalle, ota siitä ja syö se.
Lasket siis omaksi ansioksesi ja työksesi sen että uskot? SINÄ olet päättänyt ruveta uskomaan, omissa tahdonvoimissasi, omalla lujalla päätökselläsi?
Jäikö Jumalan armolle tässä prosessissa muuta virkaa kuin potkaista sinut hengellisen voimamiehen alkuun?
Aloittaja+osui+naulan+kantaan.
näytät lyövän paistinpanulla sitä naulaasi.
tarvitsist kädestä pitäen ohajusta asioiden tajuamiseen mutta se lienee hankalaa joten annetaan herra Herran haltuun.
Aloituksessa mainitut helluntailaiset- ja muutkin tahot jotka todistavat -ei evankeliumista -vaan itsestään, - He tekevät itsestään mannekiinin johon tahtovat kiinnittää katseet ja huomion.
Minua ei kiinnosta ihminen ja hänen muuttumisensa, vaan Jumalan armoevankeliumi. Ihmisen "muuto" jää aina vajaaksi, jos rehellisiä ollaan, mutta ilmeisesti kaikki eivät tahtoisi olla.
eli haluaisit palauttaa Sakkeuksenkin takaisin puuhun ilman muutosta, niinkö ?
vai mitä mahtanetr haluta sanoa?
etkö sinä halua että ihminen kohtaa Jeesuksen ja että siitä se uraa muutosta parempaan?
oletko kysynyt silmämustana olleelta vaimoparalta haluaisiko hä'n toisenkin silmän mustaksi vaikomolemmat terveeksi häh?
Aivan oikein. Helluntailaiset todistavat itsestänsä ja helluntailaisten opeista. Ihmisteot eivät auta eikä Jumalan pilkkaaminen pelasta. Tämä helluntailaisuudesta.
Uskominen tarkoittaa ettei ole varma, kun on varma niin voi todeta ettei tarvitse yrittää uskoa.
Kiersikö Paavali julistamassa miten hän muuttui?
Eikö hän julistanut ristiinnaulittua Kristusta? (ainakin omien sanojensa mukaan) ja jos siinä sivussa jotain joutui pakosta omasta kohdastaan sanomaan, totesi ettei hän itse ole mitään vaan julistus pitää olla Kristuksesta ja armonevankeliumista.
Mitä siitäkin olisi tullut jos apostolit olisivat kierrelleet julistamassa omia muuttumis-stoorejaan?
Paavalin tapaus on jopa Raamattuun kirjattu ja hänen todistustaan on luettu enempi kuin kaikkien muiden uskovien yhteensä.
Paavali sanoo olevansa syntisistä suurin, eli kyllä hän " mitään oli" , kirkon ihminen sanoo olevansa yleensä joko synneistä vapaa, en ole tehnyt mitään, tai sitten niin suuri syntinen ettei kannata edes aloittaa remonttia, 'ähän kuin läpihometalo.
SEllaiset "kirkon ihmiset" eivät olekaan mitään uskovaisia, vaan kuuluvat kirkkoon ainoastaan ulkonaisesti, eivätkä käsitä uskosta mitään. Heillä on siis hyödytöntä spekuleerata mitään.
Paavali todisti, kyllä! Mutta Paavali ei hekutellut ja kiertänyt fiilistelemässä omilla uskoontulemiskokemuksillaan. Hän kyllä kertoi sen miten kääntyi, mutta se toimi vain välillisesti sivuasiana ja se mikä Paavalia ja normi "hellari-todistakjaa" tyypillisesti erottaa, on, että Paavali aina jatkoi julistyamalla mitä kirkkaimmin ja monipuolisimmin Kristuksen armoa. Ei Hän kierrellyt julistamsta itsestään ja kokemisistaan vaan hän saattoi kertoa itsestäänkin päästäkseen pääasiaan eli Kristukseen, josta hänellä aina riitti kiittämistä, ylistämistä ja opetettavaa. Luepa vaikka Roomalaiskirje ja galatalaiskirje niin ymmärrät mitä tarkoitan.
Hellarikuuluisuus, kun kirjoittaa stoorinsa, se kertoo "Kakesta" itsestään, hänen elämästään ja stooristaan. Paavallin kun kirjoittaa, hän vain aloittaa omalla elämällään päästäkseen pääasiaan eli siihen että julistaa ristiinnaulittua kristusta ja Hänen evankelimiaan!
Huomaatkohan mitään eroa? Voin näyttää kirjahyllykaupalla "stooreja" joissa erilaiset tyypit kertovat kirjan alusta loppuun pelkästä itsestään. Evankeliumi jää sivuosaan, valitettavasti.
Vain ylpeä paatunut ihminen ei tunnusta tämän asian olemassaoloa.
No kuules jos joku halua kertoa tarinan omasta elämästään, ei hän silloin Raamattua uusiksi kirjoita!
Jos joku haluaa lukea evankeliumin, siihen riittää Raamattu, ei edes helluntaita siihen tarvita.
eli en edelleenkään oikein ymmärrä mikä on tässä pointtina.
"Todistaminen" ei ole sitä että tuntitolkulla kerrotaan entisistä syntiretkistä .Sehän on muutenkin ollutkin paholaisen ohjauksessa olemista, mitä kehuttavaa siinä on? Ef.2:1."..Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, 2. joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, 3. joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin.."
Todistaminen on Raamatun ilmoitukseen pitäytyvää evankeliumin kertomista , jonka Jumala vahvistaa tahtonsa mukaan myös sen ohessa ilmenevillä merkeillä. Luottamus Jumalaan että Hän kykenee tahtonsa mukaan vahvistamaan sanoman joka on Hänen Sanansa mukaista ei tarvi värivalo eikä muitakaan tunteita kiihoittavia tehosteita. Usko ei tule tunteista, eikä ole tunteissa vaan uskon kohde on Jumala Jeesuksessa Kristuksessa.
Apt.14: 3.".. Niin he oleskelivat siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta..." Hepr.2:3.".. kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, 4. kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?.."
Todistuspuheenvuoro kestää yleensä 10 minuuttia, siinä sitten tehdään selkoa pelastuksen prosessista, ei siinä ole mitään tuntikauseja kestäviä elementtejä, koko tilaisuus kestää normaalsiti reilun tunnin.
eli etkö saa asiaasi sanottua ilman moninkeratisia ylilyöntejä, mikä se asiasi sitten yleensä onkaan, en näe sitä purkauksissasi, niistä näkyy vain kritiikki ilmeisesti vapaita uskovia kohtaan.
kokeiles välillä kritisoida luterilaista jumalanpalvelusta ja sitä seuraavia merkkejä.
Usko tai älä, olen kritisoinut luterilaisen kirkon laiminlyöntejä enemmän kuin luuletkaan. Mutta nyt minä kirjoitan helluntailaisuus- palstalle asioista jotka koskevat minusta eniten juuri helluntailaisuutta. Se on myös tämän palstan aihepiiriksi rajattu joten siksi en nyt lähde rönsyilemään luterilaiseen kirkkoon.
Todistuspuheissa on (joskus) toki hyvää se pleastumisen prosessin kuvaaminen, jotta siitä epäuskoinen ottaisi jotain vaaria, mutta valitettavan usein juuri se, mikä olisi se "pähkinä" tällaisessa todistuspuheessa, jään hyvin ohueksi, usein jopa väärin selitetyksi. Tarkoitan sillä että saatetaan esim. selittää tehneensä "ratkaisun" eli ottaneensa uskon omalla tahdollaan itselleen vaikka Jumalansana opettaa että emme voi mitään tehdä ilman Jumalan vetämistä.
Uskoontulo ei siis ole Jumalan ja ihmisen yhteistyötä, vaan Jumalan armoa! Hän se on joka meissä, jotka olemme tulleet uskoon, on vaikuttanut tahtoa ja tekemistä joten mikä osa meille siitä todellisuudessa jää? Jotkut ovat viisaasti sanoneet että vastaan hangoitteleminen!
Ymmärrän kyllä että inhimillisesti on hyvin lähellä se harhainen ajatus että MINÄ olen tässä nyt valinnut jotain, MINÄ olen tahdollani päättänyt ruveta uskomaan, koska Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa siten että se saa ihmisen tahtomaan ja tekemään, joten se joka tekee, ei siis ole ihmisen oma tahto vaan Pyhältä hengeltä vaikutettu tahto. Jumala ei käännytä meitä väkivaltaisesti vaan vaikuttaen tahtoomme, mutta sillinhan se mitä tapahtuu, ei ole meidän omaa tekemistämme vaan viime kädessä Jumalan armoa ja vaikutusta, eikö niin?
Todistuspuheisiin on iskostunut se tapa että joka alkaa puhumaan, hän kokee itsekin että häneltä odotetaan "omaa stooria" eli puhumista itsestään.
Monillakin voisi olla ihan oikeasti asiaa verievankeliumista, synnistä joka pitää koko maailmaa otteessaan ja armosta jonka Jeesus valmisti kaikkia varten, mutta yhteisön paine pakottaa kertomaan "omaa stooria" ja siksipä nämä kertomukset ovat tyypillisesti hyvin heikkoja teologiselta sisällöltään, ne kertovat pääasiassa vain pouhujan omasta tunnemaailmasta ja sen kokemuksista. Täysin sunbjektiivista asiaa sis joka ei hyödytä ketään, vaikka saakin puhujalla vedet silmiin. Kukapa ei liikuttuisi muistaeessaan omaa kutsumistaan? Kyllä tunteita saa olla ja kutsumisestaan pitää iloita ja riemuita mutta SE ei ole se mitä kristittyjen tulee saarnata ja mista todistaa!
Mahdatkohan yhtään ymmärtää mitä tarkoitan?
Raamatusta luemme mitä Jeesus sanoi parannetulle miehelle joka olisi tahtonut jäädä oleilemaan Jeesuksen joukkoon.
mene omiesi tykö ja kerro mitä Herra on sinulle tehnyt jne...!
Hänelle tosiaan sanottiin: Mitä HERRA on sinulle tehnyt!" Niinpä hän kertoikin kuulijoilleen ja todisti miten Jeesus:
a) Jeesus pesi hänen syntinsä pois
b) Jeesus paransi hänet
c) Jeesus siirti hänet pimeydestä valoon
d) Jeesus on Vapahtaja
Tuskinpa tuo parannettukaan kuulutti:
"hei kuulkaas mun stoorii, kattokaa miten mä ihan super-muutuin!" Kuulkaas mitä fiiliksiä mä koin"
Vai luuletko että näin oli?
Taidat olal hiukan piip ajatuksiltasi siis mistä muusta kukaan on ikinä todistanut näissä konteksteissa kuin siitä mitä JEESUS on just minulle tehnyt häh !!?
mistä muusta yleensä edes voidaan todistaa kuinka juuri siitä mitä Jeesus on tehnyt MINULLE !!
Raamattu on täynnä todistuspuheenvuoroja ja siitä yksi näyte, kritisoikaa sitä sitten kun olette lukeneet ensin, ok !
" 1. Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
2. joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,
3. joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;
4. mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,
5. on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut -
6. ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, "
aamen, todella hyvä puhe ja todistus muutoksesta !
Aamen! Juuri noin kun alettaisiin hellareittenkin todistuspuheenvuoroissa puhumaan. Mutta henki on se että enemmän fiilistellään omissa tuntemuksissa ja kerrotaan miten just MÄ olen muuttunut...
Jeesus sanoi, että, se joka on pysynyt vahvana loppuun asti, se pelastuu. Kukaan ei voi sanoa, että on pelastunut. Joten ajatus: kerran pelastunut, aina pelastunut ei pidä paikkaansa.
Samoin Paavali kehoitti työskentelemään jatkuvasti omaksi pelastukseksi. Filippiläisille 2: 12, samoin 3: 12.. Joten pelastus ei ole hetken tunne.
"Jeesus sanoi, että, se joka on pysynyt vahvana loppuun asti, se pelastuu. Kukaan ei voi sanoa, että on pelastunut. Joten ajatus: kerran pelastunut, aina pelastunut ei pidä paikkaansa."
>>> Eihän sillä, että sanotaan: "olen pelastunut!" -tarkoitetakaan että nyt ollaan jo taivaassa perillä ja taistelu on loppunut, olet tainnut käsittää asian ihan väärin. Sillä pikemminkin tahdotaan sanoa täällä ajassa tarkoittaen sitä että olen pelastunut uskon kautta synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, toteuttamaan elämässäni Jumalan tahtoa ja suunnitelmaa.
Väitteesi on siksi aika yleinen harhakäsitys epäuskoisten keskuudessa jotka eivät tunne evankeliumin voimaa.
Toiseksi voidaan sanoa "olen pelastunut!" tarkoittaen taivaaseebn pääsemistä, myös siinä merkityksessä, mutta tämä(kään) ei ole mitään hengellistä ylpeyttä vaan yksinkertaista lapsenkaltaista luottamista Jumalan lupauksiin, että minkä Hän lupaa, sen Hän myös aina tekee. ja kun Hän on kerta luvannut meidät viedä perille, saa siitä myös kiittää! Vain tekopyhät fariseukset tämän Jumalanlasten ilon ja riemun pelastumisesta tahtoisivat kieltää.
Kolmanneksi: oletko koskaan kuullut puhuttavan "jumalallisesta perfektistä"? Luterilaisuudessa selitetään tämä jumalallinen perfekti siten että kun Raamatussa monestikin sanotaan jonkin Jumalan määräämän asian ikäänkuin jo tapahtuneen, vaikkei sitä vielä ole tapahtunutkaan, sillä tarkoitetaan että kun Jumala jotain sanoo, se VARMASTI tapahtuu ja siten kun Jumala jotain on sanonut, sitä voidaan jo pitää tapahtuneena, siis "jumalallinen perfekti"! Käyttäväthän ihmisetkin eräänlaista "saatanallista perfektiä" kirotessaan toisiaan, esimerkiksi tapauksessa jossa toinen vannoo kostoa lähimmäiselleen vakuuttaen tätä "olet jo kuollut mies!" -vaikkei tämä vielä ole kuollutkaan. Erona vain on se, että kun Jumala jotain sanoo, sitä voidaan pitää niin varmana että ikäänkuin se jo olisi toteutunut, sillä se toteutuu varmasti.
-----------------------------------------------
"Samoin Paavali kehoitti työskentelemään jatkuvasti omaksi pelastukseksi."
>>> Paavali sanoessaan noin, ei koskaan tarkoittanut että tällä ahkeroimisella tai "työskentelemisellä" olisi ansaittavissa autuus eli armo tai pelastus, Jumalan edessä, vaan hän ainoastaan kehoitti meitä jälkeentulevia kilvoittelemaan siksi että säilyttäisimme uskon ja puhtaan omantunnon. Olet siis käsittänyt koko asian ihan väärinpäin siihen nähden mitä Paavali tarkoitti. Eihän Paavali toisessa kohtaa voi puhua itseään vastaan selittämällä että autuus on armosta ilman töitä ja toisessa taas muka sanoisi että autuus eli pelastus ansaitaan töillä? Lue hyvä ystävä sentään Paavalin kirjoituksia kokonaisuutena eikä asiayhteyudestään irrotettuja irtokohtia ainoastaan omiin ajatuksiisi sovitellen.
------------------------------------------------
" Joten pelastus ei ole hetken tunne."
>>> Ei toki olekaan. Tuskin kukaan sellaista on edes väittänyt? Pelastus on termi joka kertoo mistä kaikesta olemme evankeliumin kautta pelastetut, kuten synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta.
Voisitko jo pikkuhiljaa kertoa sen asiasikin, ja lakata jankkaamasta milloin mitäkin ja mistäkin kuvittelemastasi asiasta tai sen puutteesta.
Aloitus on hieno kuten herra x itsekkin, todellinen ja totuudellinen asia vaan puuttuu !
Jokaisessa seurakunnassa on kritisoitavaa,toinen asia mikä on asiallista sellaista.
Tuntuu että helluntaiherätys on kuitenkin asia jota ei saisi kritisoida ollenkaan,kuten eräistä kommenteista se tulee ilmi ja lyödään raamatulla päähän tai annetaan ymmärtää että et ole oikein perillä asioista kun Jumala ei ole sitä sinulle kirkastanut tai oletko edes uskovainen ,oikea uskovainen.
Tuntuu että lähtökohta tälle kaikelle on se oikeaoppisuuden korostus ,josta on monelle tullut tärkeämpi asia kuin Kristuksen sovitustyö ,sitä on toitotettu vuosikymmeniä että meillä on oikea,raamatullisin oppi,mutta lähimmäisen rakkautta ei aina tahdo löytyä.
Synnintunnusta kyllä on mutta liian paljon toisten syntien tunnustusta eikä omien.
Farisealaisuus on kaikissa uskovaisissa ,lihassa asuva perkele joka tahtoo omaa kunniaa ja vaikka kuinka haluttais että vanha syntinen luonto olis jäänyt kastealtaaseen niin synti kuitenkin asuu jokaisen ihmisen lihassa ja sitä ei pitäs päästää hallitsemaan ,vaan olla Kristuksen sovitustyössä ja kumpa me voisimme kaikki sanoa kuten paavali että,me haluttais tuntea muuta kuin "Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulittuna"...
On on silti voisi kritisoida terveesti ilman liioittelua ja suoranaista pötypuhetta!
mitä muuten aiot tehdä sille lihassasi asuvalle pärkkeleelle, joko on suunnitelma valmiina.
Jos OPPI ei ole tärkeä, Paavali ei olisi sanonut siitä mm;"! jos joku muuta oppia opettaa olkoon kirottu, vaikak enkeli taivaassa jne..!"
Mikä on pötypuhetta?
Eikö tämä keskustelu todista että heti lyödään jos kritisoidaan ja kielletään .
Raamattu sanoo että lihan ei saisi hallita meitä vaan hengen ,mutta jos et voi allekirjoittaa sitä mitä paavali kertoo kaikista ihmisistä ,niin minusta kuin sinustakin nimittäin room 3 luku on meidän kaikkien ihmisten mainetodistus .Tämän tuntemisen jälkeen tajuamme vasta Jumalan armon ja Jeesuksen sovityön täydellisyydestä jotakin