Yhä useampi ottanut korvakorut. Naiset ovat väsyneitä ja uhkuneita, kun miehet jättää heitä helpommin elävän uskon. Kuin näemme hyvinkin sen, kuinka seurahuoneet täyttyvät enimmäkseen naisista. He ovat alkujaan uskollisemmat elävälle uskolle. Mutta niin vain on, että vaikka miehiä syntyykin enemmän, heitä näkyy vähemmän toiminnoissa mukana. Monet naiset jäävät ilman miestä, vaikka haluaisivat sellaisen. Kilpailu miehistä on tiiveettömän kovaa. Ei vain kaikille riitä. Miehet alkavat taas elää siinä harhassa, että he voivat ottaa kenet vain, koska tarjontaa on yltäkylläisesti. Väärässä ovat miehetkin. Kuitenkin totuus on se, että vaikka kaikki löytäisivätkin itselleen puolison, niin kaikille naisille, läheskään kaikille naisille ei riittäisi. Siksi ehkä naiset ovat alkaneet uhmaa perinnäissääntöjä laittamalla korvakoruja korviinsa, tai alkamalla meikkaamaan. Monilla on mies kiikareissa yhteisön ulkopuolella. Ja moni naisista on myös jättänyt talostelut, sillä sinkkuna isossa siionissa ei aina ole helppoa. Onhan yhteisömme muutenkin hyvin perhekeskeinen, joka ihan korostuu suviseuroissa. Sinkkunaiset eivät enää jaksa ja he ovat näin ollen päättäneet alkaa uhmaamaan perinnäissääntöjä, joista näkyvimpinä ovat juuri korvakorujen ripustaminen omiin korviin.
Seurakansa laittaa korvakoruja. Ei hyvä tämä!
Seerumus
4202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Korvakoruista ei kannata tehdä elämää suurempaa asiaa. Onhan Raamatussakin, että kaunistautukaa hillitysti. Elikkä pienet korvanapit on varmaan ihan okei. Muutenkin kannattaa peilata asioita pitemmälle kuin vain lestadiolaisuuden historiaan.
Älkää kuitenkaan uskoa jättäkö, säilyttäkää sydämen usko.
Las levi lastadius sai evankeeliumin Lapin Marjalta, joka oli uuslukijalainen. Ja tutkimusten valossa uuslukijalaiset pitivät korvakoruja korvissa. He olivat pietistinen heräitysliike ja hyvin pitkälti uskoivat kuin me täsä ajasa. Yksi asija kuitennii erotti heidänsä meistä - heillänsä oli hillityitä korvakoruja korvissa. Jo lestaadiolaisuuven alakuaikoina monilla lestaadiolaisillakin oli korvakoruja. Jossain vaiheessa mukkaan tuli kuitennii opetusta, ettei niitä ennee sopine laittaa korviin. Monet pitivät sittenkin, kunnes erityisesti kultasella seitkytluvulla alettiin potkii näitä uhmasieluja ulos. Silloin vakiintui ajatus, etteivät kenkään voi pittää korvakoruja ollakseen uskovaisia. Tämä ei kuitenkaan edelleenkään koske Venäjäläisiä, Togolaisia, eikä Ekvadorilaisia.
Mun miä tykkää nännikoruista. siksi tuikkasin uhkeisiin rintoihini kunnon nännirenkaat. Ja tuli lävistettyä pinppakin, tuo kaiken elämän lähde.
Vähäsen nuo kätilöt on ihmetelly synnytysten yhteydessä noita läväreitä. Mutta oon niille sanonu, että meillä saa olla vapaasti uskomassa.
Alapään sheivausta oon miettiny, että onko se uskovaiselle sopivaa. Siinähän puututaan Jumalan luomistyöhön.
Lävistykset sen sijaan on vain kaunistautumista. Jumala on luonut lävistyskoruissa käyttämäni kullan.
Tosta synnäristä vielä:
Synnytyksen yhteydessä varaan ajan jo seuraavaan synnytystapahtumaan. Sopiva synnytysväli on just 12 kk. Siinä välissä uusi vauva ehtii saamaan tissimaitoa 3 kk.
Onneksi Jumala on suonut meille paljon lapsia. Ensi vuonna syntyy 18. lapsi. Jo pelkkä lasten lukumäärä todistaa meidät hyviksi uskovaisiksi.
Älkää siis muutkaan käyttäkö niitä kondoomeita.