Eli väkivaltaisia ja tyhmiä juntteja.
"SUOMALAISTEN popparien illan huipensi Cheek, jonka päättymättömältä tuntuva päättäjäisturnee on viimein tulossa päätökseensä. Ruisrockin jälkeen on enää kourallinen keikkoja ennen kuin valot sammuvat Lahden mäkimontussa elokuussa.
Olen kirjoittanut arviot Cheekin levystä ja elokuvasta, mutta kokonaista keikkaa en ole koskaan nähnyt. Ruisrock oli hyvä paikka tilkitä sivistysaukko, sillä täällä artisti on mukavuusalueellaan. Jare Tiihonen on esiintynyt Ruissalossa myös vuosina 2013, 2014, 2016 ja 2017.
Musiikillisesti rantalavan esitys ei tarjonnut yllätyksiä. Paljon soitettiin biisejä, joissa ryypätään ja rellestetään ihan petrinygårdina. Ensimmäiset kolme biisiä olivat nimiltään Sokka irti, Fiiliksissä ja Liekeissä. Niitä seurasi Jenni Vartiaisen Maljasta sovitettu juomalaulu.
Tietyssä mielentilassa nämä laulut ovat parasta huumorimusiikkia. Toisessa ne väsyttävät ja inhottavat.
CHEEK oli ehkä paras muistutus siitä, kuinka paljon Vain elämää on suomalaiseen popmusiikkiin vaikuttanut. Hän esitti keikallaan niin Vartiaista kuin Kaija Koota (Tinakenkätyttö), ja hätkähdin huomatessani, kuinka molemmat sujahtivat settiin säröittä.
Sama itse asiassa näkyi Cheekin ja Elastisen muodostaman Profeettojen Ruisrock-esityksessä viime vuonna. Räppibiisien välissä vedettiin muun muassa Naurava kulkuri.
Tuntuu, että kotimaiset popparit valuvat tyylillisesti koko ajan lähemmäs toisiaan, ja loputon Vain elämää -kierrätys vauhdittaa tätä sulautumista. Pop, rap ja iskelmä ovat nyt samaa puuta, josta veistellyt biisit sopivat niin Ruissiin kuin Iskelmä-festivaaleillekin.
Siksi Cheek on tehnyt biisejä Kaija Koon kanssa ja Haloo Helsinki hypännyt rap- ja EDM-vaunuihin.
YLEISÖMEREN keskeltä Cheekin keikka oli koettelemus. Jos et ole varma, mitä viime aikojen muotisana ”toksinen maskuliinisuus” tarkoittaa, täällä sitä olisi ollut helppo demonstroida. Harvoin olen todistanut näin paljon miesoletettujen välistä nahistelua ja verbaalista öykkäröintiä.
Toksinen maskuliinisuus on juuri tätä: kovuutta, aggressiivisuutta ja kilpailuhenkeä, joilla rakennetaan ajatusta siitä, mitä on olla mies.
Se on sitä, että poikaporukan hierarkia koulunpihalla määrittyy sen mukaan, kuka hakkaa ja ketä hakataan. Kuka on hyvä futiksessa ja kuka ei. Kuka itkee ja kuka ei.
Tai kuka antaa festarikänneillä pataan ja kenen kumppania haukutaan rumaksi.
Aivan oma ilmiönsä on yläraajoilla tapahtuva manspreadaus eli ”äijähaara”. Otin jatkuvasti osumaa miesten olka- ja kyynärpäistä, jotka heiluivat ilmassa muista välittämättä. Tämä on ilmiö, jonka vähintään kaikki alle 180-senttiset tunnistavat, mutta josta ei juuri puhuta.
YLEISÖAGGRESSIOT ja tilan vieminen eivät ole varsinaisesti Cheekin kontolla, mutta hänen kappaleensa ovat omiaan niitä lietsomaan. Eikä lavan tolkuton äijäilykään varsinaisesti liuota ilmassa leijuvaa testosteronimyrkkyä."
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005747355.html
"SUOMALAISTEN popparien illan huipensi Cheek, jonka päättymättömältä tuntuva päättäjäisturnee on viimein tulossa päätökseensä. Ruisrockin jälkeen on enää kourallinen keikkoja ennen kuin valot sammuvat Lahden mäkimontussa elokuussa.
Olen kirjoittanut arviot Cheekin levystä ja elokuvasta, mutta kokonaista keikkaa en ole koskaan nähnyt. Ruisrock oli hyvä paikka tilkitä sivistysaukko, sillä täällä artisti on mukavuusalueellaan. Jare Tiihonen on esiintynyt Ruissalossa myös vuosina 2013, 2014, 2016 ja 2017.
Musiikillisesti rantalavan esitys ei tarjonnut yllätyksiä. Paljon soitettiin biisejä, joissa ryypätään ja rellestetään ihan petrinygårdina. Ensimmäiset kolme biisiä olivat nimiltään Sokka irti, Fiiliksissä ja Liekeissä. Niitä seurasi Jenni Vartiaisen Maljasta sovitettu juomalaulu.
Tietyssä mielentilassa nämä laulut ovat parasta huumorimusiikkia. Toisessa ne väsyttävät ja inhottavat.
CHEEK oli ehkä paras muistutus siitä, kuinka paljon Vain elämää on suomalaiseen popmusiikkiin vaikuttanut. Hän esitti keikallaan niin Vartiaista kuin Kaija Koota (Tinakenkätyttö), ja hätkähdin huomatessani, kuinka molemmat sujahtivat settiin säröittä.
Sama itse asiassa näkyi Cheekin ja Elastisen muodostaman Profeettojen Ruisrock-esityksessä viime vuonna. Räppibiisien välissä vedettiin muun muassa Naurava kulkuri.
Tuntuu, että kotimaiset popparit valuvat tyylillisesti koko ajan lähemmäs toisiaan, ja loputon Vain elämää -kierrätys vauhdittaa tätä sulautumista. Pop, rap ja iskelmä ovat nyt samaa puuta, josta veistellyt biisit sopivat niin Ruissiin kuin Iskelmä-festivaaleillekin.
Siksi Cheek on tehnyt biisejä Kaija Koon kanssa ja Haloo Helsinki hypännyt rap- ja EDM-vaunuihin.
YLEISÖMEREN keskeltä Cheekin keikka oli koettelemus. Jos et ole varma, mitä viime aikojen muotisana ”toksinen maskuliinisuus” tarkoittaa, täällä sitä olisi ollut helppo demonstroida. Harvoin olen todistanut näin paljon miesoletettujen välistä nahistelua ja verbaalista öykkäröintiä.
Toksinen maskuliinisuus on juuri tätä: kovuutta, aggressiivisuutta ja kilpailuhenkeä, joilla rakennetaan ajatusta siitä, mitä on olla mies.
Se on sitä, että poikaporukan hierarkia koulunpihalla määrittyy sen mukaan, kuka hakkaa ja ketä hakataan. Kuka on hyvä futiksessa ja kuka ei. Kuka itkee ja kuka ei.
Tai kuka antaa festarikänneillä pataan ja kenen kumppania haukutaan rumaksi.
Aivan oma ilmiönsä on yläraajoilla tapahtuva manspreadaus eli ”äijähaara”. Otin jatkuvasti osumaa miesten olka- ja kyynärpäistä, jotka heiluivat ilmassa muista välittämättä. Tämä on ilmiö, jonka vähintään kaikki alle 180-senttiset tunnistavat, mutta josta ei juuri puhuta.
YLEISÖAGGRESSIOT ja tilan vieminen eivät ole varsinaisesti Cheekin kontolla, mutta hänen kappaleensa ovat omiaan niitä lietsomaan. Eikä lavan tolkuton äijäilykään varsinaisesti liuota ilmassa leijuvaa testosteronimyrkkyä."
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005747355.html
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jotain vikaahan täytyy olla päässä, että keekistä tykkää.
Hänhän on erittäin hyvä työssään. Sellaista ominaisuutta kannattaa aina arvostaa.
Elkää. Me ollaa lahesta.
Heheh Heh!
Homppelipoju keekki on ollut vauhdissa.
Ken vielä uskoo tuon metritappipojun ns normaaliin sukupuolisituuteen?!
No ei homous ole mikään synti.
Mutta ei se mikään kunniamainintakaan ole
Jare Tiihonen on normaali heteromies. Vaihda unelmointikohdettasi.
Ehkä keekki on objektiseksuaali? Sillä on kiihkeä rakkaussuhde milloin lippalakin, milloin auton, millon matkalaukun tai vaikka jonkun rakennuksen kanssa. Ei se ainakaan naisista tykkää.
Aivan normaali heteromies hän on.
Sinivalkoista rapia on Jare Tiihosen musiikki. Hyvä kelpaa minulle aina.