Aika huvittavaa puhua jostain sortokausista. Pahimmillaankin olisi palattu vain osittain siihen, mikä ruotsinvallan aikaan oli ihan jokapäiväistä. Ruotsin vallassa ollessamme suomenkielellä ei ollut virallisesti tunnustettua asemaa, sillä ei voinut asioida eikä sitä opetettu kouluissa. Venäjä teki tämän kaiken mahdolliseksi. Sitten kun Venäjä aikoi perua suomenkielen aseman, alettiin ampumaan kenraalikuvernöörejä.
Miksi Pietari Brahea ei ammuttu? Eihän hänen aikanaan asiat olleet sen paremmin kuin ns sortokausien aikana.
Aivan vastaavanlaisen sorron alla ovat metsäsuomalaiset eläneet Pohjois-Ruotsissa koko ajan. Ruotsinkielisillä Suomessa taas on ollut erityisasema koko ajan, nyt sitä on hieman purettu.
Sortokausien vastustuksen kärjessä olivat tietenkin maamme ruotsinkieliset, jotka pelkäsivät menettävänsä oman erityisasemansa. Paskat he mistään suomalaisesta rahvaasta piittasivat, mutta kiihottivat kyllä ryssävihaan, kun tiesivät, että voivat aina pakottaa suomalaiset säätämään itselleen erityisaseman, venäläisiä eivät.
Miksi Pietari Brahea ei ammuttu? Eihän hänen aikanaan asiat olleet sen paremmin kuin ns sortokausien aikana.
Aivan vastaavanlaisen sorron alla ovat metsäsuomalaiset eläneet Pohjois-Ruotsissa koko ajan. Ruotsinkielisillä Suomessa taas on ollut erityisasema koko ajan, nyt sitä on hieman purettu.
Sortokausien vastustuksen kärjessä olivat tietenkin maamme ruotsinkieliset, jotka pelkäsivät menettävänsä oman erityisasemansa. Paskat he mistään suomalaisesta rahvaasta piittasivat, mutta kiihottivat kyllä ryssävihaan, kun tiesivät, että voivat aina pakottaa suomalaiset säätämään itselleen erityisaseman, venäläisiä eivät.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ruotsin vallan aikana oli lisäksin kauhistuttavan raaka ja julma verotus sekä miesten, hevosten ja elintarvikkeitten vienti sotatantereille. Suuren Pohjansodan aikana otettiin ruoduista jopa 7 miestä eli paljoa ei jäänyt jäljelle hoitamaan asioita kotimaassa. Kun tilat eivät miesten puutteessa kyenneet maksamaan verojaan otettiin tilat raa'asti kruunun haltuun ja ajettiin oikeat omistajat mieron tielle.
Kyllä Venäjän aika 110 v oli suorastaan juhlaa Ruotsin julmaan aikaan verrattuna.
Kumm juttu, mutta sortokausina niille ei naurettu. Ne nostivat vihaa Venäjän hallintoa vastaan ja herättiät itsenäisyysajattelua. Myös vasemmiston piirissä. Aikanaan syntyi siitä mm. jääkäriliike.
Vain stallarit voivat puolustaa sortokausia.
-----Kumm juttu, mutta sortokausina niille ei naurettu. Ne nostivat vihaa Venäjän hallintoa vastaan ja herättiät itsenäisyysajattelua. ----
Tietenkin noin. Olihan hyvään jo totuttu ja se oli normaali olotila. Silloin jokainen huononnus hyvästä vähemmän hyvään koetaan kamalana juttuna. Eihän ihmisillä yli 100 v sitten voinut olla tietoa millaista oli ollut elää Ruotsin orjana, että olisi voitu siihen verrata. Silloin ns. sortokausina oli jo lehdistöä, joka piti yllä kovaa propagandaa ja kiihotusta. Ei tietenkään haluttu takaisinpäin siitä mitä oli jo saavutettu.
Pahinkin ns. sortokausi oli paratiisia Ruotsin normaaliin verrattuna. Mitenkähän kansa olisikaan "riemuinnnut" jos Venäjä olisi heittänyt asiat Ruotsin hallinnon malliin. Miettikääpäs sitä mitä kaikkea silloin olisi menetetty.
Stallari: "Eihän ihmisillä yli 100 v sitten voinut olla tietoa millaista oli ollut elää Ruotsin orjana, että olisi voitu siihen verrata"
Ja nyt sitten tiedetään, niiinkö?
Milloin Ruotsissa muuten vallitsi orjuus? Venäjällä vallitsi vuoteen 1865 ja käytännössä pitempään, mutta kun meillä oli voimassa Ruotsin lait.
"Pahinkin ns. sortokausi oli paratiisia Ruotsin normaaliin verrattuna. "
Tolkutonta valetta stallariltakin.
"Mitenkähän kansa olisikaan "riemuinnnut" jos Venäjä olisi heittänyt asiat Ruotsin hallinnon malliin. Miettikääpäs sitä mitä kaikkea silloin olisi menetetty."
Elimme siis Ruotsin malliin, ei Venäjän. Ja kun sitä tuputettiin, paloi käämit. Paitsi stallareilta, jotka toteuttavat agendaansa Venäjä/NL:n kehujina.
Pääministeri Paasikivi ja ulkoministeri Enckell olivat vuonna 1945 sitä mieltä, että sortokaudet olivat pelkkää idylliä verrattuna viimeisimpiin tapahtumiin. Eihän Bobrikoff tehnyt muuta kuin erotti siististi muutaman virkamiehen. Valvontakomission kanssa oli toista.
"Vain stallarit voivat puolustaa sortokausia"
Ehdottomasti kommunisteja olleet stalinistit haluvat puolustella valkoisen Venäjän tekosia :DDD
Mahdatko tietää, että Stalin murhautti melkoisen määrän valkoisia venäläisiä upseereja?
Pietari Brahe sanoi, minä olin maahan ja maa oli minuun tyytyväinen. Näin ei ollut Nikolai Bobrikovin aikana.
Brahen aikaan ei ollut lehdistöä eikä kansa saanut tietoa mistään. Jokainen oppositiota edustanut lyheni välittömästi pään mitalla.
Valehtelet.
Ruotsin vallan aikana Raamattu käännetin suomeksi ja julkaistiin ensimmäinen suomenkielinen aapinen. IMicael Agricolan teoksia.) Pietari Brahe opetteli itse suomen kielen ja suomensi Pernimen Pietariksi. Näin ei ollut Bobrikoffin kohdalla. Miksiköhän?
Ruotsin vallan aikana suomalaiset säädyt osallistuivat itseään koskeviin päätöksiin Tukholman valtiopäivillä. Autonomian riisto olisi vienyt Suomen kansalta sen vähäisenkin vaikutusvallan, joka sillä oli keisarin johtamassa valtiopäivillä.
Kun siihen vielälisätään kouluopetus venäjäksi pakolliseksi - toisin kuin Ruotsin vallan aikana - olisimme menettäneet kansallisen identiteetimme.
Tuskin venäläiset pitäisivät näitä asioita vähäisinä, jos heille tehtäisiin samoin: Oikeus saada kouluopetusta omalla äidinkielellä (venäjäksi) ja oikeus vaikutta lainsäädäntöön omassa maassa ja vielä vieraan vallan alla.
" olisimme menettäneet kansallisen identiteetimme."
Miksi virolaiset eivät menettäneet kansallista identiteettiään?
Niin ja latvialaiset ja tsetseenit ja komit ja samojedit ja burjaatit ja evenkit ja .... melkein 200 muuta kansallisuutta, menettivätkö he identiteettinsä ? Olisivatko suomalaiset suuresta lukumäärästään huollimatta olleet se ainoa kansa Venäjän sisällä, joka olisi heti venäläistynyt kokonaan ? Unohdat, että me kaikki suomalaiset emme ole kuten te myöntyväisyyslinjan porvarit.
"Ruotsin vallan aikana Raamattu käännetin suomeksi ja julkaistiin ensimmäinen suomenkielinen aapinen. IMicael Agricolan teoksia.)"
Tämä johtui lähinnä prostestanttisesta uskosta. Mitään muuta suomenkielistä kirjallisuutta ei sitten syntynytkään koska suomeksi sai julkaista vain uskonnollisia tekstejä niin pitkään kuin Suomi oli osa Ruotsia.
" Ruotsin vallan aikana suomalaiset säädyt osallistuivat itseään koskeviin päätöksiin Tukholman valtiopäivillä. Autonomian riisto olisi vienyt Suomen kansalta sen vähäisenkin vaikutusvallan, joka sillä oli keisarin johtamassa valtiopäivillä."
Ruotsinkieliset siellä edustivat "Suomea". Suomenkielisillä oli yhtä hyvä edustus kuin mustilla orjilla oli Amerikassa.
"Kun siihen vielälisätään kouluopetus venäjäksi pakolliseksi - toisin kuin Ruotsin vallan aikana - olisimme menettäneet kansallisen identiteetimme."
Ruotsi ei koskaan tarjonnut koulu opetusta Suomeksi ja ruotsinkielinen eliitti vastusti sitä loppuun asti myös autonomian aikana. Ruotsin kielin on edelleen ainoa pakkokieli mikä Suomessa on ikinä ollut. Se kansallinen identieetti minkä olisimme menettäneet olisi ollut ruotsalaisuus eikä suomalaisuus, ainoa vain että suurin osa suomalaisista ei ole koskaan ollut ruotsalaisia.
"Ruotsinkieliset siellä edustivat "Suomea". Suomenkielisillä oli yhtä hyvä edustus kuin mustilla orjilla oli Amerikassa."
Suomen säädyt valitisv at itse edustajansa. Suomea osaavia oli kaikissa säädyissä, vähiten aatelistossa. Eniten tietysti talonpojissa. Säätyjen kieli oli tietenkin ruotsi.
Jos nyt ollaan ihan rehellisiä niin tuon ajan ruotsi ei ollut mikään varsinainen demokratia ja suomenkielisten suomalaisten asema ei ollut todellakaan tasa-arvoinen. Suomalaisten asema oli sama kuin siirtomaiden asukkailla oli. Suomessa oleva ruotsalainen ylimystö oli varmasti täysin tasa-arvoinen Ruotsin vastaavaan mutta niinhän oli kaikissa muidenkin valtioiden siirtomaissa.
Jos nyt ollaan ihan rehellisiä niin 100-200. Vuoden takaiset Ruotsi ja Venäjä olivat kaukana demokratioista (toinen oli kuningas- ja toinen keisarikunta)!
Turhaa on verrata kumpaakaan nykyaikaan!
Oikaisen väitteitä jotka liittyvät pakkovenäjän opetukseen autonomisen Suomen ylemmässä opetuksessa (yliopisto, lukiot).
1/ Autonomian alkuvuosikymmeninä opetus oli ruotsin kielellä. Yliopistoon tuotiin pakolliset venäjän kurssit. Suomenkielistä opetusta ei sallittu. Hallitseva eliittimme pyrki lähentämään Suomea Venäjään juuri venäjän kielen kautta, mutta vartioiden yhteiskuntajärjestelmäämme. Ennenkaikkea se vartioi omia etuoikeuksiaan.
Pitkään oli hallitsevin henkilö itsevaltaisen Nikolai I:n luottosenaattori L.G. von Haartman. Tälle suomi oli "la langue de Percelä."
Pohjanoteeraus oli vuonna 1850. Silloin rauhattoman Puolan avulla svekoeliittimme loi hallitsijalle epäluulon suomea ja suomenkielisiä kohtaan.
Tämä tuotti sensuuriasetuksen, joka valtaosin kielsi suomenkieliset julkaisut.
( https://fi.wikipedia.org/wiki/Kieliasetus_(1850) , itse asetus: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kieliasetus_(1850)#/media/File:Kieliasetus1850.jpg ) .
Kuvaavaa oli että asetusta ei edes julkaistu suomeksi.
Svekoeliitti ajoi venäjän osaamista perustelluista syistä, mutta etenkin jotta suomen kieli saataisiin tapettua. Oli hankalaa kuvitella valtion toimivan kolmella kielellä: jos suomi nousisi, ruotsi kuihtuisi. Venäjähän ei voisi kuihtua keisarikunnan kielenä.
2/ Aleksanteri II:n myötä nn. mainittu asetus kumottiin. Hallitsijan 1863 antama kieliasetus toi ensimmäistä kertaa historiamme aikana perusoikeudet suomen kielelle. Svekoenemmistöiset senaattimme saivat osin vitkuteltua muutosten toteutusta vuoden 1902 kieliasetukseen, ja jopa vuoden 1922 kielilakiin asti.
Yliopisto-opetus sisälsi siis pakkovenäjän kursseja. Pakottaminen ei kuitenkaan tuonut virkamiehille tarpeellista venäjän taitoa (sama tilanne kuin pakkoruotsin kanssa nykyään).
Surkean tilanteen vuoksi eliittimme haki kenraalikuvernöörin johdolla neuvoa hallitsijalta. Jos pakotus ei kerran tehoa, tehoaisiko lisäpakotus ja rankaisu (siis Grahn-Laasosen malli) ?
Asian esittely sai heti yllättävän käänteen. Aleksanteri II kertoi olleensa tietämätön pakkovenäjästä korkeimmassa opetuksessamme.
Hän kertoi juuri lukeneensa venäjän kielen ja kirjallisuuden professori Stepan Baranowskin tutkimuksen, joka osoitti että kieliä ei opita pakolla.
Vain vapaaehtoinen opiskelu johtaa tuloksiin. Näin todettuaan Keisari määräsi:
"Antakaa oppilaiden itse valita, tahtovatko he lukea venäjää, ranskaa, saksaa vai suomea. Näin saadaan tuloksia aikaan". "Sanokaa Senaatille että järjestävät asian."
Niinpä 9.2.1863 Senaatti julkaisi Keisarillisen Majesteetin Armollisen Julistuksen opintokielten valinnaisuudesta ylimmässä opetuksessa maassamme.
Näin Aleksanteri II itsenäisellä päätöksellään lakkautti pakkovenäjän.
Helsingin Uutiset oli jo 26.1.1863 ennakoinut: "Toinen yhtä iloinen ja jo kauwan toiwottu sanoma on, että wenäjän kielen opettaminen wäkinäisenä opetusaineena on lakkautettu. Asetus tästä kuuluu jo tulleen Pietarista. Asetuksen pää-asiallinen sisältö lienee, että kouluissa ja lukioissa ei tarwitse kenenkään lukea wenäjää, jollei itse halua."
3/ Tällainen vastoinkäyminen ei svekoeliitille käynyt. Se ryhtyi vehkeilemään pakkovenäjän palauttamiseksi (siis sen avulla suomen tappamiseksi).
Vehkeilyjä kuvataan kaunistellen tutkimuksessa "Kouluhallituksen ensimmäisen päällikön Casimir von Kothenin koulupolitiikka (SHS 1982, 345 s.).
Kuvaavasti tutkimus pakkovenäjän palautuksesta ei sanallakaan mainitse asetusta, joka poisti pakkovenäjän, ja että se ylipäätään oli poistettu!!!!!
Kuvaavaa svekohenkisyydelle tutkimuspiireissä!
Autonomian loppuvuosikymmenien pakkovenäjä oli siis oman svekoeliittimme aikaansaannos. Tavoite oli suomen kielen kuihduttaminen, koska suurelta osin venäläistynyt eliittimme näki venäjän kielen leviämisen väistämättömäksi.
Siksi se yritti keinoja kaihtamatta pitää ruotsin johtavana kielenä.
Suomen kieltä se yritti haitata kaikilla tavoilla.
Näkemyksesi on sangen yksipuolinen. Täältä saa paremman kuvan suomen kielen aseman kehittymisestä autonomian aikana.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kielipolitiikka
Hurrit ne pelastivat koko Suomen. Myöntyväisyyslinja vanhasuomalaiset (kokoomus) olisi liittänyt Suomen Venäjään.
Stallari: "Venäläiset eivät lahdannneet kansaa Suomessa 1918, omat valkoiset ku...sipäät sen tekivät. "
Murhaamisen aloittivat venäläiset sotilaat tappamalla upseereitaan. Homma jatkui yhdessä punikkien kanssa erityisesti suurlakkoviikolla.
"Joten kukaan vähääkään täysijärkinen ei siitä kokenut venäläisvihan nousua vaan päinvastoin muisteli kaiholla menneitä rauhan vuosikymmeniä kun ketään ei maassa tapettu."
Venäläisviha oli yltynyt nimenoman sortokausilla edellisten parinkymmenen vuodena aikana. Myös työväestö oli epäluuloinen Venäjän suuntaan.
Venäläiselle slavofiilille olisi mainiosti kelvannut v. 1900 se asema Suomessa joka oli ruotsinkielisellä kantaruotsalaisella v. 1808. Olisivat varmasti tyytyneet vähempäänkin.
Suomalaiset puolustuvat sortovuosina saavutettuja etuja. Ruotsin vallan alla suomenkielisillä ei ollut mitään erityisasemaa.
Muutamia faktoja väliin Tiltuille!
Sortovuodet eli sortokaudet olivat ajanjaksot 1899–1905 (ensimmäinen sortokausi) ja 1908–1917 (toinen sortokausi), jolloin Venäjän keisarikunta yritti venäläistää Suomea. Nimi ”sortovuodet” on otettu käyttöön jälkeenpäin, ensimmäisestä sortokaudesta käytettiin nimeä routavuodet.
Ensimmäinen sortokausi oli ajanjakso 1899–1905, jolloin Venäjän keisarikunta pyrki lujittamaan ja yhtenäistämään Venäjän valtakuntaa toteuttamalla vähemmistökansallisuuksiin kohdistuvaa venäläistämispolitiikkaa Suomen suuriruhtinaskuntaa kohtaan. Sortokauden tunnetuin tapahtuma oli vuoden 1899 Helmikuun manifesti, jota pidettiin valtiokaappauksena, jonka avulla Suomen perustuslait tahdottiin syrjäyttää. Tämän johdosta syntyi hyvin organisoitu passiivinen vastarinta, jonka toimesta kerättiin Suuri adressi, johon kertyi yli puoli miljoonaa nimeä muutamassa viikossa, samoin syntyi Kulttuuriadressi, jonka allekirjoittajina oli mm. tunnettuja ulkomaalaisia tiedemiehiä ja lakimiehiä. Asevelvollisuusmanifestin ja uuden asevelvollisuuslain avulla lakkautettiin Suomen kansallinen sotaväki, suomalaisia kutsuttiin Venäjän armeijaan, tämän seurauksena kagaali järjesti kutsuntalakkoja. Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov sai diktaattorin valtuudet, jonka jälkeen alkoivat toimenpiteet passiivista vastarintaa harjoittaneita ihmisiä vastaan, kuten vangitsemiset, karkotukset, viroista erottamiset ja sanomalehtien lakkauttamiset. Ensimmäinen sortokausi päättyi Bobrikovin murhaan ja Suurlakkoon.
Toinen sortokausi oli Suomen historiassa sortokausiksi kutsutun ajanjakson jälkimmäinen vaihe vuosina 1908–1917, jolloin Venäjä pyrki merkittävästi kaventamaan Suomen autonomiaa.
Toinen sortokausi alkoi Pjotr Stolypinin tultua Venäjän pääministeriksi ja hänen toteuttaessaan 1908 Suomen asiain esittelyjärjestyksen, jonka jälkeen Suomea hallittiin enemmän Venäjän ministerineuvoston kautta. Aikaisemman käytännön mukaan suomalainen ministerivaltiosihteeri oli esittänyt Venäjän keisarille ne Suomea koskevat lakiasiat, jotka tulkittiin kuuluviksi yleisvaltakunnallisiin asioihin. Uuden esittelyjärjestyksen jälkeen tämä valta oli Venäjän ministerineuvostolla. Vuonna 1910 annettiin laki yleisvaltakunnallisesta lainsäädännöstä, joka käytännössä riisti Suomen senaatilta ja eduskunnalta lähes kaiken lainsäädäntövallan. Sen turvin säädettiin vuonna 1912 myös yhdenvertaisuuslaki, joka antoi Venäjän kansalaisille Suomessa samat oikeudet kuin Suomen alamaisilla oli, äänioikeutta lukuun ottamatta. Tämä mahdollisti venäläisten nimittämisen korkeisiin virkoihin Suomessa.
Ensimmäisen sortokauden aikana merkittävässä roolissa olleen myöntyväisyyssuuntauksen kannattajat menettivät toisen sortokauden kuluessa uskonsa myöntyväisyyden hyödyllisyyteen ja lähentyivät passiivisen vastarinnan kannattajia. Toisen sortokauden loppuvaiheiden aikana Suomessa syntyi sotilaalliseen vastarintaan valmistautunut jääkäriliike. Ensimmäinen maailmansota esti suureksi venäläistämisohjelmaksi nimetyn ohjelman toteuttamisen. Toinen sortokausi päättyi Pietarissa maaliskuussa 1917 tapahtuneeseen helmikuun vallankumoukseen, jonka jälkeen Venäjän uudet vallanpitäjät palauttivat Suomen autonomian vuotta 1899 edeltäneessä laajuudessaan.
"Sortokausien vastustuksen kärjessä olivat tietenkin maamme ruotsinkieliset, jotka pelkäsivät menettävänsä oman erityisasemansa."
Rikkaat ruotsinkieliset säätiöt rahoittavat johtavia puolueita niin runsaskätisesti, että parannusta pakkoruotsin opiskeluun ei tule. Puolueittenhan ei tarvitse avata rahoituksensa taustoja.
..... Ruotsin vallan alla suomenkielisillä ei ollut mitään erityisasemaa. ...
Eikä mitään asemaa ylipäätänsäkään. Ruotsille suomalaiset kelpasivat vain tykiruoaksi ja veroillaan armeijan rahoittajiksi ja muonittajiksi. Venäjä antoi meille vapauden ja oman maan enkä käsitä miksi se saa vieläkin eräät niin syvän aggression valtaan ja vannomaan kuolemaa moskoviiteille.
Suomella ei Ruotsin vallan aikana ollut missään vaiheessa asiat läheskään niin hyvin kuin mitä olivat pahimpina ns. sortovuosina. Sietää vertailla eikä puputtaa.
Suomen historiaa: paha-pahempi-Ruotsin valta.
Lähes kaikkialla oli luonnollisen kehityksen takia paremmat olot vuonna 1900 kuin vuonna 1800. Kyse ei ollut siitä, mitä Venäjältä oli saatu vaan siitä, mitä yritettiin ottaa pois.
#vaan siitä, mitä yritettiin ottaa pois. #
No mitä nuo yrittävät, meinaan ottaa pois ?
Mitään ei pois vaan venäjän kieli rinnalle.