Harva pysähtyy miettimään sitä että Stalinin ja Hrustsovin aikana Neuvostoliitossa ei varsinaisesti laajassa määrin vietetty mitään ns voitonpäivää, siis voittoa sodassa Natsi-Saksasta. Juhlan vietolle ei olisi juuri ollut aihettakaan sillä aivan liian tuoreessa muistissa ja perheissä ja sukujen keskuudessa koko katastrofin juhlimista olisi pidetty irvokkaana kun kansa tunsi menetykset raskaana jokapäiväisessä elämässään.
Ilmeisesti Breznev ja valtaannoussut troikka päätti, ehkä NL:n oireellisten ongelmien takia aloittaa kulttijuhlan vieton. 1991 NL:n hajoaminen hetkeksi heikensi juhlimista ja eronneissa tasavalloissa juhliminen alkoikin surkastua vauhdilla. Venäjällä juhliminen alkoi uudessa ja entistä makaaberimaisessa muodossaan kiihtyä Putinin aikana ja on nyt saavuttanut groteskit mittasuhteet.
Juhlimisen tarkoitus on tietenkin peitellä sitä että Venäjä globaalisti on heikompi kuin se on ollut koskaan viimeisten 500 vuoden aikana.
Ilmeisesti Breznev ja valtaannoussut troikka päätti, ehkä NL:n oireellisten ongelmien takia aloittaa kulttijuhlan vieton. 1991 NL:n hajoaminen hetkeksi heikensi juhlimista ja eronneissa tasavalloissa juhliminen alkoikin surkastua vauhdilla. Venäjällä juhliminen alkoi uudessa ja entistä makaaberimaisessa muodossaan kiihtyä Putinin aikana ja on nyt saavuttanut groteskit mittasuhteet.
Juhlimisen tarkoitus on tietenkin peitellä sitä että Venäjä globaalisti on heikompi kuin se on ollut koskaan viimeisten 500 vuoden aikana.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tarkoituksena tässä uudessa muodossaan kultilla on pitää ei-venäläiset osana valtakuntaa ja yrittää keinotekoisesti luona yhteenkuuluvaisuuden tunnetta eronneiden ja itsenäistyneinen entisten neuvostotasavaltojen välillä. Valko-Venäjää lukuunottamatta menestys on ollut heikko. Eronneissa valtioissa ei kultti myy ja Putinin isovenäläinen ketunhäntä pilkistää liian näkyvästi kainalosta.
Mutta oliko Stalin sittenkään niin kovin tyytyväinen toukokuussa 1945? Alle puolet Euroopasta "vapautettiin" ja USA oli tiukasti kiinni Euroopan maaperässä.
Keväällä 1945 lähetettiin Vladivostokista pyyntö Kommunistiselle puolueelle ettei Voitonpäivää juhlittaisi ja marssittaisi koska kaupunkilaisilla ei ole kenkiä.
"Mutta oliko Stalin sittenkään niin kovin tyytyväinen toukokuussa 1945? "
Stalinin tavoitteet sodan lopulle olivat suuret!
Antony Beevor, Toinen maailmansota s. 884
Potsdamin konfrenssi 16.7.1945
Konfrenssin kuluessa kävi hyvin selväksi, että Stalin halusi laajentaa Neuvostoliiton vaikutusvaltaa moneen suuntaan. Hän osoitti mielenkiintoa Italian Afrikan-siirtomaihin ja ehdotti, että liittoutuneet poistaisivat Francon vallasta. Churchillin pahimmat pelot olisivat heränneet, jos hän olisi kuullut keskustelun, jonka Stalin ja Averell Harriman kävivät tauolla. Harriman herätteli keskustelua ja sanoi: ”Teistä on varmaan oikein mukavaa olla Berliinissä kaikkien kärsimysten jälkeen.” Neuvostojohtaja silmäili Harrimania ja vastasi: ”Tsaari Aleksanteri meni Pariisiin saakka.”
Kyseessä ei ollut pelkkä vitsi. Eräässä politbyroon kokouksessa oli jo vuonna 1944, kauan ennen Churchillin fantasiaa operaatio Mahdottomasta, päätetty käskeä Stavkan laatia suunnitelma hyökkäyksestä Ranskaan ja Italiaan. Kenraali Stemenko kertoi siitä Berijan pojalle. Suunnitelmassa puna-armeijan offensiiviin yhdistyivät paikallisten kommunististen puolueiden tekemät vallankaappaukset. Stemenko kertoi, että lisäksi ”varauduttiin Norjaan tehtävään maihinnousuun ja myös (Tanskan) salmien valtaamiseen. Noiden suunnitelmien toteuttamiseksi myönnettiin tuntuva budjetti. Odotettiin, että amerikkalaiset jättävät sekasortoon vajonneen Euroopan ja että Englanti ja Ranska olisivat siirtomaaongelmiensa lamaannuttamia. Neuvostoliitolla oli 400 kokenutta divisioonaa, jotka olivat valmiina loikkaamaan eteenpäin kuin tiikerit. Laskettiin, että koko operaatioon ei menisi enempää kuin kuukausi… Nuo kaikki suunnitelmat hylättiin, kun Stalin kuuli (Berijalta), että amerikkalaisilla oli atomipommi ja että he siirtäisivät sen massatuotantoon. Stalin ilmeisesti sanoi Berijalle, että ”jos vain Roosevelt olisi ollut vielä elossa, olisimme onnistuneet.” Vaikuttaa siltä, että juuri tämän vuoksi Stalin uskoi Rooseveltin joutuneen salamurhan uhriksi.
Voiton päivästä haluttiin upea ja mahtipontinen!
Seurauksena mm. kehoitettiin sotainvalidejä jäämään kotiin. Sodasta haluttiin muistaa glooria... ei sen hintaa!
unohdettiin!
Se oli MR-sopimus,joka takasi NL:lle natsien suostumuskella vapaat kädet naapurimaihin.
NL saattoi miehittää ja vallata kuusi naapurimaataan kokonaan tai osittain vv. 1939-40. Tappiot olivat pienet ja menestys suuri.
Miksei tätä juhlita?
Uusi kirja: "Voiton Hinta". Kirjoittijana mm Venäjän sotihistorin akatemian professori Lev Lopukhovsky. Kirja perustuu tutkimuksiin käyttäen uutta ensikäden tietoa Neuvostoliiton sotatappioista: 14 600 000 kuollutta neuvostosotilasta. Amerikkalainen itärintaman sotaan erikoistunut historioitsija David Glantz pitää tutkimuksen tuloksia uskottavina.
Siellä tapettiin siis todella paljon ryssiä ja muita piippalakkeja.
Neukuissa oli AINA VOITON päivä.
Se maataloudesta...