Kun lukee näiden palstojen keskusteluja tulee mieleen, että jokainen joka omaa jonkin aatesuunnan ja on löytänyt sen tavan millä harjoittaa ja toteuttaa uskoaan tarjoaa samaista vaihtoehtoa ainoana oikeana muillekin.
Mutta kun se on oikea vaihtoehto juuri sille ihmiselle joka sen on löytänyt, muilla on oma tapansa ja vaihtoehtonsa, mutta Jumala on sama.
Kukin pitäköön omasta uskostaan kiinni, jos se vain tuo mielenrauhaa ja seesteisen elämän.
Se miten kukin kokee oman uskonsa on tärkeintä ei se millä tavalla uskoaan harjoittaa tai mikä on sen "kohde".
Itse rauhan ja rakkauden Jumala on se, joka antaa ihmiselle kaiken mitä hän janoaa. Jeesuksen sanoma on hieno esimerkki siitä miten tulisi elää niin, että sydän ei syytä mistään vaan voi rauhassa levätä Jumalan armossa, ei itseään tai muita syyttäen.
Kaikella on tarkoitus.
Myös sillä on tarkoitus, miksi niin erilaisia tapoja(uskontoja) on maailmassa, jotta jokainen omasta kulttuuristaan löytäisi sen mikä sopii parhaiten tuomaan mielenrauhan.
Me kristityt täällä länsimaissa uskomme Jeesuksen pelastus sanomaan ja armoon.
Yksi Kristuksen keskeisimmistä opetuksista oli se, että tulee rakastaa jokaista lähimmäistään.Ei huutaa,huitoa ja haukkua ja toivotella kadotustuomioita vaan rakastaa ja osoittaa veljellistä rakkautta ihan kaikille.
Meidän tehtävämme ei ole osoittaa sitä mikä tie tai tapa uskoa vie perille vaan, vaan meidän tehtävämme on ohjata ja rakkauden sanoin neuvoa ihmistä kohti oikeaa valintaa.
Oma sisäinen mielenrauha kertoo paljon enemmän kuin tuhannet raamatusta siteeratut lauseet, joita emme edes kaikkea ymmärrä.
Kun Jumalan rakkaus on astunut sydämiin tekee se ihmisestä avarakatseisen, anteeksi antavan ja lähimmäisestään välittävän ihmisen.
Se joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Mutta kun se on oikea vaihtoehto juuri sille ihmiselle joka sen on löytänyt, muilla on oma tapansa ja vaihtoehtonsa, mutta Jumala on sama.
Kukin pitäköön omasta uskostaan kiinni, jos se vain tuo mielenrauhaa ja seesteisen elämän.
Se miten kukin kokee oman uskonsa on tärkeintä ei se millä tavalla uskoaan harjoittaa tai mikä on sen "kohde".
Itse rauhan ja rakkauden Jumala on se, joka antaa ihmiselle kaiken mitä hän janoaa. Jeesuksen sanoma on hieno esimerkki siitä miten tulisi elää niin, että sydän ei syytä mistään vaan voi rauhassa levätä Jumalan armossa, ei itseään tai muita syyttäen.
Kaikella on tarkoitus.
Myös sillä on tarkoitus, miksi niin erilaisia tapoja(uskontoja) on maailmassa, jotta jokainen omasta kulttuuristaan löytäisi sen mikä sopii parhaiten tuomaan mielenrauhan.
Me kristityt täällä länsimaissa uskomme Jeesuksen pelastus sanomaan ja armoon.
Yksi Kristuksen keskeisimmistä opetuksista oli se, että tulee rakastaa jokaista lähimmäistään.Ei huutaa,huitoa ja haukkua ja toivotella kadotustuomioita vaan rakastaa ja osoittaa veljellistä rakkautta ihan kaikille.
Meidän tehtävämme ei ole osoittaa sitä mikä tie tai tapa uskoa vie perille vaan, vaan meidän tehtävämme on ohjata ja rakkauden sanoin neuvoa ihmistä kohti oikeaa valintaa.
Oma sisäinen mielenrauha kertoo paljon enemmän kuin tuhannet raamatusta siteeratut lauseet, joita emme edes kaikkea ymmärrä.
Kun Jumalan rakkaus on astunut sydämiin tekee se ihmisestä avarakatseisen, anteeksi antavan ja lähimmäisestään välittävän ihmisen.
Se joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Varoitatko minua heittä sun ja muitten påålle joka tekee syntiä! minäkin varoitan sua niin ollaan Johannes kastajien kaltaisia tai lähes Jeesuksen kaltaisia ! Loput hoitakoon Jumala HÄN OTTA POIS SYNNIN SUSTA! USKO SEN! SE RIITTÄ!
TÄSÄ MUN VAROITUXET!
Saarn. 12:12
Ja vielä: Poikani, paina varoitus mieleesi. Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja alituinen tutkistelu väsyttää ruumiin.
Löytyi 12 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
1. Moos. 31:24 Mutta Jumala tuli aramealaisen Labanin luo yöllä unessa ja sanoi hänelle: "Varo, ettet puhu pahasti Jaakobille."
1. Moos. 31:29 Minä voisin tehdä teille paljonkin pahaa, mutta teidän isienne Jumala sanoi minulle viime yönä: 'Varo, ettet puhu pahasti Jaakobille.'
2. Moos. 10:28 Farao sanoi Moosekselle: "Mene tiehesi ja varo tulemasta enää minun silmieni eteen. Jos vielä kerran näen sinut, sinun on kuoltava!"
Job 36:21 Varo, älä taivu vääryyden tielle, vaikka se ehkä houkuttaakin enemmän kuin kärsimys.
Ps. 34:13 (34:14) niin varo kieltäsi, älä päästä huulillesi petoksen sanaa.
Sananl. 19:18 Kurita poikaasi, kun vielä on toivoa, varo sentään hengiltä hakkaamasta.
Jes. 65:5 He sanovat: "Varo itseäsi, älä koske minuun! Minä olen sinulle pyhä." Tämän kansan teot täyttävät sieraimeni vihan savulla, minun vihani liekehtii päivästä päivään.
Jer. 2:25 Varo, Israel, ettet juokse jalkojasi verille ja kurkkuasi kuivaksi! Mutta sinä vastaat: "Anna minun olla! Minä rakastan vieraita jumalia, niitä minä haluan seurata."
Jer. 13:1 Herra sanoi minulle: "Mene ostamaan itsellesi pellavavyö ja sido se vyötäisillesi. Varo kastelemasta sitä!"
Hoos. 3:3 Sanoin hänelle: "Sinun täytyy nyt kauan aikaa olla täällä ja odottaa. Varo, ettet ole uskoton ja mene muiden miesten mukaan. Kun tottelet minua, niin aikanaan minä tulen luoksesi."
Miika 7:5 Älä luota naapuriin, älä turvaa parhaaseen ystävään. Varo puhumasta mitään vaimolle, joka lepää sylissäsi.
2. Tim. 4:15 Varo sinäkin häntä, sillä hän on vastustanut kiivaasti meidän opetustamme.
Löytyi 18 jaetta Raamattu 1933/38 tekstistä.
1. Moos. 24:6 Aabraham vastasi hänelle: "Varo, ettet vie poikaani takaisin sinne.
1. Moos. 31:24 Mutta Jumala tuli aramilaisen Laabanin luo unessa yöllä ja sanoi hänelle: "Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa".
1. Moos. 31:29 Minulla olisi valta tehdä teille pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi minulle viime yönä näin: 'Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa'.
2. Moos. 10:28 Ja farao sanoi hänelle: "Mene pois luotani ja varo, ettet enää tule minun kasvojeni eteen; sillä sinä päivänä, jona tulet minun kasvojeni eteen, sinä olet kuoleva".
5. Moos. 6:12 niin varo, ettet unhota Herraa, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.
5. Moos. 8:11 Varo, ettet unhota Herraa, sinun Jumalaasi, ja muista noudattaa hänen käskyjänsä, oikeuksiansa ja säädöksiänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan.
5. Moos. 12:13 Varo, ettet uhraa polttouhrejasi missä mieleisessäsi paikassa hyvänsä.
5. Moos. 12:19 Varo, ettet jätä osattomaksi leeviläistä, niin kauan kuin sinä elät maassasi.
5. Moos. 12:30 niin varo, sittenkuin he ovat hävitetyt sinun tieltäsi, ettet kietoudu heidän pauloihinsa, heitä seuraamaan, ja ettet etsi heidän jumaliansa ja kysy: 'Miten oli näiden kansojen tapana palvella jumaliansa, että minäkin tekisin niin?'
5. Moos. 15:9 Varo, ettei sydämessäsi synny tämä paha ajatus: 'Seitsemäs vuosi, vapautusvuosi, on lähellä', ja ettet sen tähden katso karsaasti köyhää veljeäsi etkä anna hänelle mitään. Jos hän silloin huutaa sinun tähtesi Herran puoleen, niin sinä joudut syyhyn.
Tuom. 13:4 Varo siis, ettet juo viiniä ja väkijuomaa etkä syö mitään saastaista.
2. Kun. 6:9 Mutta Jumalan mies lähetti Israelin kuninkaalle sanan: "Varo, ettet mene siihen paikkaan, sillä aramilaiset ovat asettuneet sinne".
Job 36:21 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
Saarn. 5:1 Varo jalkasi, kun menet Jumalan huoneeseen. Tulo kuulemaan on parempi kuin tyhmäin teurasuhrin-anto, sillä he ovat tietämättömiä, ja niin he tekevät pahaa.
Jer. 2:25 Varo, ettet juokse jalkaasi anturattomaksi ja kurkkuasi janoiseksi. Mutta sinä sanot: 'Se on turhaa! Ei! Sillä minä rakastan vieraita ja niitä minä seuraan.'
Miika 7:5 Älkää uskoko ystävää, älkää luottako uskottuun; vaimolta, joka sylissäsi lepää, varo suusi ovet.
Ilm. 19:10 Ja minä lankesin hänen jalkojensa juureen, kumartaen rukoillakseni häntä. Mutta hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus; kumarra ja rukoile Jumalaa. Sillä Jeesuksen todistus on profetian henki."
Ilm. 22:9 Ja hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa".
Löytyi 1 jae Biblia 1776 tekstistä.
Saarn. 5:1 Varo jalkasi, kun menet Jumalan huoneeseen. Tulo kuulemaan on parempi kuin tyhmäin teurasuhrin-anto, sillä he ovat tietämättömiä, ja niin he tekevät pahaa.
ääääääLöytyi 7 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Job 33:16 silloin Jumala avaa hänen korvansa ja varoittaa ja uhkaa
Jer. 42:15 Jos te todella aiotte näin tehdä, kuulkaa, mitä Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo. Näin hän varoittaa teitä, jotka vielä olette jäljellä Juudassa: 'Jos te suuntaatte kulkunne kohti Egyptiä etsiäksenne sieltä turvapaikkaa,
Hes. 3:17 "Ihminen, minä olen pannut sinut Israelin kansalle vartijaksi. Kun kuulet suustani sanan, sinun tulee varoittaa heitä minusta.
Hes. 33:3 Kun tuo vartiomies näkee sotajoukon lähestyvän, hän puhaltaa torveen ja varoittaa kansaa.
Hes. 33:7 "Sinut, ihminen, minä olen pannut Israelin kansan vartiomieheksi. Kun kuulet suustani sanan, sinun tulee varoittaa maanmiehiäsi minusta.
Aam. 6:10 Sukulainen tulee viemään ruumista poltettavaksi ja kysyy siltä, joka on talon perällä: "Onko luonasi vielä joku?" Tämä vastaa: "Ei ketään enää." Silloin toinen varoittaa: "Ole hiljaa!" -- sillä Herran nimeä ei ole hyvä mainita.
Luuk. 16:28 Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.'
Hes. 33:3
ja jos hän näkee miekan tulevan maan kimppuun ja puhaltaa pasunaan ja varoittaa kansaa,
Löytyi 8 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
2. Moos. 19:12 Määrää vuoren ympärille raja ja varoita kansaa nousemasta vuorelle tai edes koskemasta sen juureen. Jokaista, joka koskettaa vuorta, rangaistakoon kuolemalla,
2. Moos. 19:21 Herra sanoi Moosekselle: "Mene alas ja varoita ihmisiä, etteivät he paremmin nähdäkseen tunkeudu rajan yli lähemmäksi Herraa, sillä silloin monet kuolisivat.
1. Sam. 8:9 Mutta suostu heidän pyyntöönsä. Varoita kuitenkin heitä vakavasti ja muistuta heitä siitä, millaiset oikeudet kuuluvat kuninkaalle, joka heitä hallitsee."
Hes. 3:18 Kun minä sanon jumalattomalle, että hänen on kuoltava, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen jumalattomuudestaan pelastaaksesi hänet, hän kuolee syntiensä tähden -- ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut.
Hes. 3:20 "Ja jos vanhurskas kääntyy vanhurskaudestaan, jos hän tekee sellaista mikä on väärin, kun panen hänet koetukselle, sinä olet vastuussa hänestä. Ellet sinä varoita häntä, hän kuolee syntiensä tähden, eikä kukaan muista hänen vanhurskauttaan, ei hänen hyviä tekojaan. Ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut.
Hes. 33:8 Kun minä uhkaan jumalatonta kuolemalla, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen elämänmenostaan, hän kuolee syntiensä tähden -- ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut.
1. Tim. 6:17 Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme.
2. Tim. 2:14 Muistuta tästä kaikkia ja varoita heitä vakavasti Jumalan nimessä, etteivät he riitelisi. Sellaisesta ei ole mitään hyötyä, vaan se koituu kuulijoiden turmioksi.
2. Moos. 19:21
Niin Herra sanoi Moosekselle: "Astu alas ja varoita kansaa tunkeutumasta lähelle Herraa, häntä nähdäkseen, sillä silloin heistä monta kaatuu.
1. Sam. 8:9
Kuule siis heidän ääntänsä. Kuitenkin varoita heitä vakavasti ja ilmoita heille, mitkä oikeudet on kuninkaalla, joka on heitä hallitseva."
Hes. 3:18
Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.
2. Tim. 4:2
saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.
2. Moos. 19:21
Niin sanoi Herra hänelle: astu alas ja varoita kansaa, ettei he kävisi rajan ylitse Herran tykö, häntä näkemään, ja monta heistä lankeaisi.
Löytyi 1 jae Raamattu 1933/38 tekstistä.
Hes. 33:6 Jos taas vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasunaan eikä kansa saa varoitusta, ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun sielun heistä, on hän otettu pois synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä.
Löytyi 3 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Jer. 13:17 Jos ette ota vastaan tätä varoitusta, minä itken teidän ylpeyttänne. Salassa minä itken ja valitan, kyyneleeni valuvat virtanaan, kun Herran kansa viedään vankeuteen.
Hes. 3:21 Jos sinä varoitat vanhurskasta, ettei hän tekisi syntiä, ja hän ottaa varteen varoituksesi, hän saa elää. Hän saa elää, koska noudatti varoitusta, ja myös sinä pelastat elämäsi."
Hes. 33:6 "Jos vartiomies sotajoukon lähestyessä näkee sen mutta ei puhalla torveen, eivät maan asukkaat saa varoitusta, ja vihollinen tulee ja tappaa. Joka kuolee, kuolee kyllä syntiensä tähden, mutta hänen kuolemastaan minä vaadin tilille vartiomiehen.
3. Moos. 16:2
Hän sanoi: "Sano veljellesi Aaronille, että hänen tulee kuoleman uhalla varoa astumasta muulloin kuin määräaikana pyhäkön sisäosaan väliverhon taakse, liitonarkun eteen, sillä minä ilmestyn liitonarkun kannen yläpuolella pilveen verhoutuneena.
2. Sam. 20:10
Amasa ei osannut varoa Joabin toisessa kädessä olevaa miekkaa, ja tämä pisti häntä sillä vatsaan, niin että sisälmykset valuivat maahan. Joabin ei tarvinnut iskeä häntä uudelleen, sillä hän kuoli heti. Sitten Joab ja hänen veljensä Abisai jatkoivat Seban, Bikrin pojan, takaa-ajoa.
Matt. 16:12
Silloin he ymmärsivät, ettei hän käskenyt varoa leipätaikinan hapatetta, vaan fariseusten ja saddukeusten opetusta.
1. Tim. 1:3
Niinkuin minä Makedoniaan lähtiessäni kehoitin sinua jäämään Efesoon, käskeäksesi eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi
Löytyi 10 jaetta Biblia 1776 tekstistä.
1. Moos. 24:6
Abraham sanoi hänelle: kavahda sinuas, ettes vie minun poikaani sinne jällensä.
1. Moos. 31:24
Mutta Jumala oli tullut Labanin Syrialaisen tykö yöllä unessa ja sanonut hänelle: kavahda sinuas, ettes puhu Jakobille hyvää eli pahaa.
1. Moos. 31:29
Ja minulla olis kyllä voimaa tehdä teille pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi menneenä yönä minulle: kavahda itses puhumasta Jakobille hyvää eli pahaa.
2. Moos. 23:5
Koskas näet vihollises aasin makaavan kuorman alla, kavahda, ettes häntä jättäisi; vaan sinun pitää kaiketi auttaman häntä.
2. Moos. 34:12
Kavahda sinuas, ettet sinä tee liittoa sen maan asuvaisten kanssa, johonkas tulet: ettei se olisi sinulle paulaksi teidän keskellänne.
5. Moos. 12:23
Vaan ainoasti kavahda, ettes verta syö; sillä veri on henki, sentähden ei sinun pidä syömän henkeä lihan kanssa.
5. Moos. 23:9
Kuin lähdet leiristäs vihollisias vastaan, kavahda itsiäs kaikkinaisesta pahuudesta.
Job 36:21
Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niikuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet.
Jes. 7:4
Ja sano hänelle: kavahda ja pysy alallas, älä pelkää, älköön myös sydämes vapisko näitä kahta suitsevan kekäleen päätä, Retsinin ja Syrialaisten, ja Remalian pojan vihaa.
2. Tim. 4:15
Jota sinä kavahda; sillä hän on kovin meidän saarnojamme vastaan ollut.
Löytyi 3 jaetta Raamattu 1933/38 tekstistä.
2. Moos. 34:12 Kavahda, ettet tee liittoa sen maan asukasten kanssa, johon tulet, etteivät he tulisi teidän keskuudessanne ansaksi;
Ps. 64:4 (64:5) salaa ampuaksensa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkisti eivätkä kavahda.
2. Tim. 4:15 Kavahda sinäkin häntä, sillä hän on kovin vastustanut meidän sanojamme.
jA AMEN ! : )
En minä varoita ketään en sinua enkä ketään muitakaan.
Sinun uskosi on luja ja vie varmasti sinut perille.
Ainut mitä en vain ymmärrä on se, että et kunnioita toisen ihmisen Jumala suhdetta vaan "tyrkytät" omaasi ainoana oikeana vaihtoehtona.
Sellaista en ymmärrä.
Sun varoitukset ja sun tapasi ajtella uskosta on sulle hyvä, mutta se ei kenties kolahda jokaisen kohdalla.
Tapasi siteerata raamattua kertoo paljon siitä miten suhtaudut uskonelämään.
Itse olen toisen tavan omannut ja siteeraisin tähän jos viitsisin noita Jeesuksen lausumia rakkauden ja armon kohtia, mutta en viitsi lähteä tälle linjalle , että heitetään sanaa toisen niskaan kuin jotain sotakirvestä.
Jumalan sana on arvokas ja jokainen löytää sen lukemalla raamattua.
Sen miten sanaa lukee, mistä kohtaa raamattua ja miten sen haluaa tulkita johtuu ihan ihmisestä itsestään haluaako löytää sieltä tuomion ankaran Jumalan vai rakkautta ja armoa jakavan Jumalan.
Sinun tapasi ja tiesi on oikea, mutta se on vain ja ainoastaan sinulle oikea. Toiselle se tie voi olla toisenlainen, mutta saman Jumalan luo olemme menossa.
Jumalan ei tarvitse minusta ottaa syntiä pois, sillä jos olisin synnitön olisin Jumalan kaltainen ja se on jo Jumalan pilkkaa. Olen ihminen vainen puutteineni ja vikoineni , mutta katse on vakaasti kohotettuna ylös kohti Korkeuksien Jumalaa, joka on luvannut armossaan olevan kyllin.
Onneksi minun ei edes tarvitse koskaan olla täydellinen ja synnitön vaan kelpaan tällaisenaan Jumalalle. Kiitos siitä Herran ja Hänen armonsa.
"Jeesus lupasi sen":`Tulkoon myrskyt vaikeuksineen Hänen luonansa lepo on`
Sinänsä hieno kirjoitus "Jumalan rakkaudesta".
"Jumala" nyt kuitenkin on, sinällään, sisällöllisesti jokseenkin tyhjä käsite. Käsitteellä itsellään ei ole persoonallisia ominaisuuksia, korkeintaan persoonallisten ominaisuuksien nimiä.
Termin "Jumala" määritelmään teistisessä uskossa kuuluu että on persoona, jokin ihmisen yläpuolella ja (yleensä) hänen käsityksistään ja uskomuksistaan riippumaton, josta käsin kaikki saa oikean arvonsa.
Jos oletamme että tällainen uskosta/epäuskosta riippumaton Jumala todellisesti on olemassa, sellaisena kuin Hän itsessään ja käsitystemme sitomatta on, on todettava ettei kaikki usko Jumalaan välttämättä olekaan uskoa juuri Häneen, vaan uskoa joihinkin omiin uskomuksiimme/kuvitelmiimme/kokemuksiimme joita sanomme Jumalaksi.
Jos siis puhumme Jumalan rakkaudesta, puhummeko todellisesti olemassaolevan Jumalan rakkaudesta, jolloin rakkaus määriytyy siitä käsin millainen Hän on, vai puhummeko omasta, uskonnollisesta Jumala- ja/tai rakkauskäsityksestämme?
Raamattu ilmoittaa että Jumala on rakkaus, ei kuitenkaan niin että rakkaus olisi Jumala.
Jos lähtökohtana pidetään ihmiskeskeistä rakkauskäsitystä, jossa hyväksi usein sanotaan sellaista mikä milloinkin tuntuu hyvältä, ajaudutaan helposti seuraavanlaiseen päätelmään: kun Jumala sulauttaa itseensä kaikkien ihmisten kaikki Jumala-käsitykset täysin samanarvoisina ja antaa jokaisen kulkea omaa tietään, vasta silloin on kyse rakastavasta Jumalasta.
Mutta onko niin? Onko juuri silloin kyse rakastavasta Jumalasta = Jumalan rakkaudesta? Vai ollaanko silloin termille "Jumala" antamassa ihmislähtökohtaista sisältöä, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä sen todellisesti olemassaolevan Persoonan kanssa, joka oikeasti on Jumala: se ihmisen "yläpuolella" ja ihmisestä riippumattomasti oleva Olento, Korkein Olemus, josta käsin kaikki on sitä mitä on?
Jotta siis voisimme kestävällä tavalla määritellä mitä on Jumalan rakkaus, meidän pitäisi ensin tuntea se todellisesti olemassaoleva Jumala, joka on - Raamatun ilmoituksen mukaan - rakkaus. Muuten olemme tekemisissä vain käsiterakennelmien kanssa jotka kertovat enemmän omista toiveistamme ja uskomuksistamme, ei niinkään Jumalasta.
* * *
> Se miten kukin kokee uskonsa on tärkeintä ei se millä tavalla uskoaan harjoittaa tai mikä on sen "kohde". <
Tavallaan tässä jo ollaan tekemisissä yhden, rajatun Jumala-käsityksen kanssa.
Kyseessä olevaa käsitystä voidaan nimittää vaikkapa teosofiseksi uskoksi.
Toisaalta väittämä on tiukasti muotoiltu, mutta kaipaisi kyllä vähän enemmän avaamista. Esimerkiksi, kerrot ettei uskon harjoittaminen ole tärkeintä, ei edes uskon "kohde" (Jumala?) itsessään. Kuinka tämä voidaan käsittää?
Jos (välitön) kokemus Jumalasta on erotettavissa uskon harjoittamisesta ja Jumalasta itsestään, ajattelet siis niin, että Jumala(t) ihmisen uskon kohteina ovat aina ikäänkuin heijastuksia Jumalasta, pieniä osasia, joissa todellinen Jumala tai Jumaluus ilmaisee itseään?
Että kun rajallinen ihminen kokee Jumalaa, se mitä hän kokee on aina rajallista? Siksi tärkeitä eivät ole Jumalat joihin uskomme (=rajalliset käsityksemme ja kokemuksemme Jumalasta) vaan se rajaton ja rajoittamaton, joka ilmaisee itseään Jumalissamme - tai joka ilmaisee itseään Jumalissamme eli siis uskomme "kohteissa" silloin kun elämme "rakkaudessa" eli "koemme" jumaluutta oikein? Sillä (vain) silloin kun elämme "rakkaudessa" (joka sulauttaa kaiken itseensä samanarvoisena!) todellinen ja rajoittamaton Rakkaus (kaiken pohjimmainen olemus?) ilmaisee itseään Jumalissamme = uskoissamme?
Tällaisestä näkökohdasta käsin voin ymmärtää kirjoituksesi ja väittämäsi logiikan.
Mutta, kuten sanottu, se on yksi tapa lähestyä ja rajata "Jumalaa".
* * *
Ehkä tarkoitat "uskon harjoittamisella" uskonnon eli jonkin uskomusmallin harjoittamista, et niinkään välittömän kokemuksen harjoittamista?
Mutta kristinusko juuri erottaa uskonnollisen uskon ja elävän uskon joka on suhdetta Jumalaan. Kun kristitty elää todeksi suhdettaan Jeesukseen Kristukseen silloin hän käytännössä harjoittaa uskoaan.
Kristillisen uskon harjoittaminen ei ole välittömän kokemuksen harjoittamista samalla tapaa kuin esimerkiksi joogassa ja meditaatiossa joissa pyritään sulautumaan kokemuksen lähteeseen tavalla joka häivyttää kokijan oman persoonan ja olemassaolevaksi tulee vain kokemus-itsessään.
Kristinuskon käsitys hengellisestä kokemisesta on käsitys kahdesta persoonasta (ihmisestä ja Jumalasta) jotka kommunikoivat keskenään, ovat dialogissa - vaikka yhteys Jumalaan on Hänen antamansa Hengen kautta ykseyttä jossa Jumalan elämä virtaa meidän persoonamme sisimmässä, tämä "ykseys" tapahtuu ja toteutuu aina riippuvaisena Kristuksesta eikä koskaan tee ihmistä itseään Kristukseksi.
Siksi kristilliseen uskoon kuuluu "kokemuksen" lisäksi käytännöllinen elämä Jeesuksen seurassa. Hän on kanssamme kaikkialla missä elämme. Koska Jumala ottaa ihmisen huomioon kokonaisuutena Hän on antanut meille Raamatun jonka kautta Pyhä Henki ohjaa meitä toteuttamaan uskoamme. Itse olen useasti KOKENUT että Jumala juuri sillloin on kanssani arjen keskellä ohjaten ratkaisujani Henkensä kautta, läpivalaisten myös asenteitani, johtaen minua parannukseen jne. Silloinkin kun en selkeästi KOE Jumalan puhetta ja ohjausta sisimmässäni, minun tulee elää sen mukaan mitä Hänestä ja Hänen suunnitelmastaan tiedän ja mitä Raamattu siitä ilmoittaa. Näin kasvan Jumalan tahdon tuntemisessa.
Hengellistä kokemista ja uskon harjoitusta ei siis voida erottaa toisistaan, eikä varsinkaan hengellistä kokemista ja uskon kohdetta, eli Jumalaa joka on kokemisen varsinainen sisältö.
Raamatussa asia sanotaan näin: meitä kehotetaan vaeltamaan kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa "silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen Kristukseen."
* * *
Käytännössä tuntuu usein olevan niin että ne jotka suureen ääneen puhuvan Jumalan rakkaudesta - vaikka eivät ehkä edes tunne sitä todellisesti olemassaolevaa persoonaa joka on Jumala? - ja suvaitsevaisuudesta joka sisällyttää itseensä kaikki, ovatkin suvaitsemattomia niitä kohtaan joiden käsitys ja kokemus Jumalasta on toisenlainen.
On helppo leimata kristityt suvaitsemattomiksi, koska nämä uskovat Jumalasta eri tavalla kuin itse.
Ja tietysti usein VOI OLLA kyse suvaitsemattomuudesta, kyllähän sitä kristityistä löytyy, tiedän sen, koska olen elänyt kristittynä 16 vuotta. :)
VÄLTTÄMÄTTÄ ei kuitenkaan ole kyse siitä.
Loogisesti ajatellen:
Jos uskovan käsitys ja kokemus Jumalasta on se, että Hän on juuri tietynlainen, ja jos hän on tullut vakuuttuneeksi että on demonisia henkivaltoja ja eksytyksiä jotka tekeytyvät jumaliksi eksyttääkseen ihmisen eroon juuri tästä yhdestä tietystä joka on tosi Jumala, eihän uskovan suhtautuminen uskonnolliseen maailmaan oman uskonsa pohjalta eli Jeesuksen korostaminen kaiken muun yli, silloin ole suvaitsemattomuutta?Se on realistista ja johdonmukaista Jumalan kokemiseen perustuvaa suhteen elämistä todeksi eli uskon harjoittamista käytännössä.
Suvaitsemattomuudesta on kyse esimerkiksi silloin kun kristityt, jotka todellisesti uskovat Jeesukseen ja tunnustavat Hänet vapahtajakseen eli ovat Jumalan tekona uudestisyntyneet elävään suhteeseen Hänen kanssaan, riitelevät keskenään asioissa jotka ovat sivuseikkoja, eivätkä tahdo tulla toimeen keskenään.
Kristillisen uskon perusta on Jeesus Kristus. Ei jonain henkisenä opettajana, vaan taivaasta lihaksi tulleena Jumalana, joka sovitti syntisen ihmiskunnan Isän kanssa.
Tämä väittämä Jeesuksesta ainoana tienä on todellisuuden kannalta joko oikea tai väärä.
* * *
Mikä tällöin on suvaitsevaisuutta?
Eikö se että kristittyinä hyväksymme jokaisen ihmisen ja pyrimme rakastamaan häntä sellaisena kuin hän on, ilman että kuitenkaan pidämme hänen (kristillisestä näkökulmasta katsottuna) vääriä käsityksiään yhtä oikeina kuin omiamme?
Jos kokemuksemme ja tietomme Jumalasta on että Hän on valmistanut sovituksen yhdessä ja ainoassa, eikö olisi epärakkaudellista suvaita kaikki vaihtoehdot samanarvoisina? Se voisi olla helppoa ja inhimillisesti kivaa, mutta totuudellista se ei olisi.
On siis epäloogista kristittynä rakastaa ja suvaita vääriä käsityksiä. Sen sijaan loogista on rakastaa ihmistä, jokaista lähimmäistä, koska Jeesus Kristus (jonka Henki vaikuttaa uskovan sisimmässä - jos vain annamme Hänen vaikuttaa) on erotuksetta sovittanut jokaisen ristinpuulla.
Kun olemme kokeneet tuon rakkauden itsessämme, kuinka vielä eläisimme itsekästä, lihallista elämää? Sellainen elämä on tietysti mahdollista - apostoli Paavali käsittelee tätä aihetta paljon kirjeissään - mutta epäloogista se on!
* * *
On olemassa liikehdintää jossa kaikki "vanhanaikaisella tavalla uskovat kristityt" nähdään uhkana maapallon henkiselle kehitykselle ja ihmiskunnan kosmiselle harppaukselle Uuden Aikakauden universaaliin tietoisuuteen koska heidän "rajoittuneet käsityksensä" vastustavat tosi rakkautta ja näin ollen ihmissielujen henkistymistä.
Liikehdinnän radikaaleimmat edustajat esittävät että olisi myös kristityille itselleen hyväksi jos heidät "eliminoitaisiin" maan päältä, suurissa eliminointikeskuksissa kertaheitolla, koska ihmiskunta siten pääsisi paremmin henkistymään ja nämä ex-kristityt syntyisivät jälleensyntymisen kiertokulussa takaisin maaplaneetalle kokemuksestaan oppineina!
Äärimmillään voidaan päätyä tämänkaltaisiin päätelmiin kun "rakkaus" ja "suvaitsevaisuus" nostetaan kaiken mittapuuksi.
* * *
SUMMA SUMMARUM:
Kristinuskon käsityksen mukaan Jumalan rakkaus ilmenee ennen kaikka siinä että Jumala lähetti Jeesuksen Kristuksen kuolemaan syntiemme tähden, ihmisten puolesta joita Hän rakastaa, ettei kenenkään tarvitsisi hukkua synneissään.
Ihminen kun on syntinen - syntisyydessä ei pohjimmiltaan ole kysymys teoistamme, vaan Hänestä erillisestä olemuksestamme, joka ei voi päästä yhteyteen Jumalan kanssa ilman sovintoa, joka on sovittajassa, persoonassa joka on totuus -
Jeesus: "Minä olen tie, totuus ja elämä."
Tämänkin on teosofinen opetus kääntänyt muotoon:
Itse asiassa Jeesus henkisenä opettajana tarkoitti että ihmisen oma minä on tie, totuus ja elämä, ja että jumaluus löytyy jokaisesta ihmisestä itsestään.
On totta ettei tule "huutaa, huitoa ja haukkua ja toivotella kadotustuomioita", mutta sekin on totta että Jeesus Kristus, pyhän Jumalan rakkauden täysi ilmentymä, varoitti kadotuksesta ja suhtautui siihen hyvin vakavasti puheissaan ihmisille.
On siis epäjohdonmukaista väittää kristittyjä suvaitsemattomiksi pelkästään sen tähden että he ovat kristittyjä, eli uskovat Jeesukseen ainoana tienä jonka todellinen Jumala on asettanut pelastukseksi ihmiskunnalle.
Kirjoituksesi oli mielestäni aivan hyvä ja edustaa yhtä ajattelutapaa monien joukossa. Toivottavasti suvaitset muitakin ajattelutapoja - ja toivottavasti olemme, kaikki yhdessä, valmiit tunnustamaan oman rajallisuutemme rukoillen että tosi Jumala johtaisi meitä jokaista yhä syvemmin Hänen totuuteensa?
Sanoit:
Yllä oleva kommenttisi kattaa kaiken sen mitä ajoin takaa. Ajattelutapojen suvaitsevaisuutta. Sitä, että se mitä mieltä minä olen ei ole välttämättä ainoa oikea totuus vaan jokaisen totuus on hänelle arvokas ja sitä pitäisi kunnioittaa.
Sain käsityksen, että itse olet kristitty, niin myös minä. Tunnustan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.
Sanoma mitä raamatussa on osin tuottaa vaikeuksia tämän ideologiani kanssa; "jokainen on arvokas ja Jumalalle kelpaava" kun taas raamatussa sanotaan, että yksin usko Jeesukseen pelastaa.
Olenkin ajatellut, että välttämättä minä ihminen en ole sanomaan , että vain ja ainoastaan usko Jeesukseen pelastaa vaan usko siihen sanomaan josta Jeesus puhui ja sitä samaista sanomaa löytyy monesta eri kulttuurista ja "uskonnoista".
Itse uskon Jeesuksen sanomaan ja lupaukseen pelastuksesta armon kautta ei tekojen kautta, mutta en mene myöskään sanomaan, että tuo on ainoa oikea fakta tie kohti ikuista elämää.
Sen päättää Jumala en minä ihminen.
Olen saanut henkilökohtaisesti kokea mitä on armo ja Jumalan rakkaus, mutta se on vain minun kokemukseni eikä se tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, että joku muukin on oikeassa uskoessaan tai kokiessaan jotain vastaavaa.
Nämä ovat niitä "käsittämättömiä" asioita, joita ihmismieli ei koskaan pysty sanomaan mikä on totuus.Siksi kai nimitämmekin vakumustamme uskon asiaksi, sillä uskoa se todella on ei faktaa vaan uskoa, siihen mitä toivoo olevan vaikka ei näe.
No hieno kirjoitus ja kiitos vastauksestasi.
Siunattua päivän jatkoa.
Pohdiskelet että mahdollisesti se "mikä pelastaa" ei olekaan Jeesus, vaan jokin sellainen sanoma jota Jeesuksen sanojen lisäksi löytyy monesta eri kulttuurista ja "uskonnosta".
On totta että niin kauan kuin pidämme Jeesusta vain ihmisenä, historiallisena henkilönä ja - ehkä "valaistuneena" - opettajana nimeltä Jeesus, suurin osa hänen rakkauden sanomastaan voidaan jossain muodossa löytää lähes kaikista uskonnoista, ja monista henkisistä aatteista.
Mutta tämähän juuri on ainoa mikä todellisesti erottaa kristinuskon kaikista muista uskonnoista! Kristinuskon todellinen sanoma ei nimittäin ole Jeesuksen opetuksissa irrallaan siitä mitä Hän itse oli ja on.
Kun Jeesuksen opetukset tulkitaan kristillisestä pelastussanomasta käsin jonka Hän itsessään toi maailmaan, ne eivät enää sovellukaan yhteen muiden uskontojen opetusten kanssa.
Jeesuksen opetusten pohjimmainen sisältö ei ole opetuksissa sinänsä vaan Hänen persoonassaan. Jeesus ei opettanut "tee näin ja näin niin pelastut" vaan "ota minut vastaan, niin pelastut."
Tästä käsin Jeesuksen rakkauden sanoma on ainutkertainen, tosi evankeliumi.
Olen itse tutustunut erääseen entiseen hinduguruun ja muutamia kertoja keskustellut hänen kanssaan, ja kun hän aikanaan muistaakseni 60-luvun alussa tuli uskoon, hänelle oli heti täysin selvää ettei Jeesusta voi yhdistää mihinkään niistä opeista joihin hän hinduna uskoi. Huomionarvoista on ettei kukaan "käännyttänyt" häntä kristityksi. Hän tuli kristityksi oman sisäisen etsintänsä tuloksena jossa hän, joka ennen oli pitänyt itseään jumalana, vakuuttui ensinnäkin omasta syntisyydestään. Hänelle myös selvisi aivan käytännössä että "jumalat" joita hän ennen oli palvonut olivatkin demonihenkiä.
Tavallaan armo on juridinen, oikeuteen liittyvä termi. Jumalallinen armo voi olla vain siellä missä on jumalallinen oikeudenmukaisuus.
Oikeudenmukaisuuden periaatteen pohjalta ihminen on "ansainnut" kadotustuomion - tämä perustuu Jumalan pyhyyteen ja pyhän ja syntisen ratkaisemattomaan eroon. Ottamalla tuomion päälleen Jeesus "ansaitsi" meille pelastuksen, jota emme itse olisi voineet emmekä voi saavuttaa. Sitä on armo.
Kristinuskon ehdottoman selkeä sanoma armosta on että se on saatavissa vain Jeesuksessa Kristuksessa sen henkilökohtaisen ratkaisun kautta, jossa ihminen syntisenä ottaa Jeesuksen vastaan elämäänsä Jumalan valmistamana ratkaisuna, ja näin "Jumala vanhurskauttaa syntisen, Kristuksessa".
> Sen päättää Jumala en minä ihminen. <
Olen samaa mieltä.
Ehkä kohdallasi onkin nyt kysymys tästä että sinun pitää saada selvyys onko Jeesus se Raamatussa kuvattu pelastuksen tie, jonka ihmiskäsityksistä riippumaton ainoa tosi Jumala on ihmiselle asettanut armoksi?
Tuntuisi kivalta ajatella että kaikki uskonnot ovat samanarvoisia - mutta kuten sanoit, sen päättää Jumala ei ihminen. Monta kertaa ihmismielipiteiden pelko ja halu olla äärimmäisen suvaitsevainen, ehkä jopa brassailla suvaitsevuudellaan, estää ihmistä kokosydämisesti antautumasta totuuden löytämiseen.
Siitä varmaan olemme yhtä mieltä että jos Jumala on, niin Hän kykenee varmasti ilmaisemaan itsensä?
Jeesus sanoi että joka tahtoo tehdä Hänen sanojensa mukaan, tulee tuntemaan onko "tämä oppi" Jumalasta.
Kysy Jumalalta rehellisesti omassa sydämessäsi, koko elämäsi painolla, mikä totuus Jeesuksesta on.
Jeesus, oletko sinä todellinen maailman Vapahtaja, ainoa pelastus, jossa on armo ja Jumalan tunteminen - ja Jeesus, jos niin on, olen valmis sitoutumaan sinuun koko elämälläni.
Suvaitsevaisuus ilman totuutta ei liene paljon minkään arvoista?
:)
Niinpä niin. Kuten tuossa olen aiemmin sanonut uskon Jeesuksen sanomaan ja siihen , että Hän on tie pelastukseen, mutta se, että onko se ainoa totuuskaikille ihmisille sitä en mene sanomaan että olisi.
Omalla kohdallani näin on ja siksi sanoinkin tuossa aiemmin, että jokin tässä "mättää", kun uskon Jeesukseen ja Hänen sanomaansa mutta en osaa tai näe syytä tuomita toisin ajattelevia.
Luotan siihen, että Jumala tekee työnsä kunkin ihmisen kanssa henkilökohtaisesti ja siihen ei minua tai muita ihmisiä tarvita.
Ehkä suvaitsen liikaa jos rakastan lähimmäisiäni vaikka heillä olisi millainen katsanto tai ideologia tahansa, en tiedä. Ehkä olen heikko kun en saa sanotuksi, että ´hei tämä on ainoa oikea tapa tämä jolla minulle tämä Jumalan rakkaus on avautunut`.
Olen itse käsittänyt, että se mikä pelastaa on Jumalan armo. Se mitä tuohon armoon sisältyy on sitten kunkin ihmisen omakohtainen kokemus.
Uskon Jeesukseen ja siihen , että Hän on Vapahtajani ja Jumalan Poika ,joka oli ihmisenä maanpäällä käyden läpi ihmisyyden koko kirjon ja sovittaen meidän ihmisten synnit ristillä.
Ja siinäpä se ristiriita onkin, minä uskon, mutta jos joku muu ei usko en osaa olla sitä mieltä, että tuo on tie johonkin muualle kuin pelastukseen.
Ristiriitaista. Rakastanko lähimmäiseni "piloille", koska en kerro sitä mikä on ainoa oikea totuus (minun mielestäni ja minun kokemuksieni perusteella).
Entä jos lähimmäiseni kaikkoaa yhä kauemmas Jumalan sanasta alkaessani toitottaa hänelle sitä ainoaa oikeaa pelsatusta.
Entä jos minun pitäisi vain olla ihminen ja lähimmäinen ja antaa Jumalan tehdä työnsä kunkin ihmisen kohdalla eikä toitottaa miten käy jos et ota vastaan tätä armoa jonka minä olen saanut.
Meillä on yksi Jumala ja yksi Vapahtaja ja yksi totuuden Henki, mutta se, mikä on oikea tapa uskoa tai harjoittaa uskoaan sitä ei ole sanottu missään. Ei missään.
Elämän ohjeita ja neuvoja saa raamatusta. Itse Jeesuksen sanoma sanassa on hyvin kaunis ja avarakatseinen ja anteeksi antava.
Me ihmiset olemme aikojen kuluessa muokanneet noista opeista sellaisen, joka soveltuu meidän omiin tarpeisiimme; löytäen sanan sieltä ja ja toisen täältä katsomatta kokonaisuutta.
Vieläkin löytyy ihmisiä, jotka tarrautuvat kiinni johonkin lukuun ja siinä olevaan lauseeseen katsomatta mikä koko sanoman perimmäinen ajatus on ollut.
Mutta tätä tietä on tullut tallattua jo toistakymmentä vuotta ja täytyy sanoa, että se ihanin vaihe oli se kun oli juuri löytänyt Jumalan armon ja rakkauden ja tajunnut Jeesuksen olemassa olon. Mutta maailmaan oli palattava ihmisenä ihmisten joukkoon sillä en todellakaan kestänyt sitä sisäänpäin lämpeävää "me oomme ainoita oikeita" henkeä.
Nyt olen taas "löytämässä" uuden ulottovuuden uskossani, mutta se mikä tässä nyt mättää on se,että en voi hyväksyä sitä etteikö armo ja Jumalan rakkaus kuuluisi aivan kaikille.
Mutta tämä on minun ongelmani ei kaikkien ihmisten. Joku on löytänyt tapansa ja tuntee sen oikeaksi ja se on oikein hänelle.
Hienointa mitä voi ihmiselle sattua on pelastusvarmuus ja luja luottamus siihen, että juuri tämä tapa on oikea.
En voi sanoa muuta kuin, että uskon siihen mitä toivon ja toivon, että Hän minua ajattelee.
Olen myös ajatellut, että ihminen joka ottaa kaiken vastaan mukisematta ei ole tullut edes ajatelleeksi syntyjä syviä ja uskon perimmäsitä tarkoitusta. Ajatteleva, kelaava ja kyseenalaistava ihminen on otollisempi Jumalan sanoman totuudelle kuin sellainen , joka ottaa vastaan tuosta vain mitä toinen ihminen sanoo.
-Minä olen tie , totuus ja elämä- sanoo Jeesus.
Totta Hänen sanomansa ymmärtämisestä löytää tien Jumalan luokse, Hänen sanoistaan löytyy totuus ja kun ne on saavutettu on saatu elämä, jota elää tasapainoisesti luonnon ja kaikkien elollisten kanssa.
Mutta suurin kaikista käskyistä on se, että "Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta..... ja lähimmäistä kuten itseäsi"
Ainoastaan Jumala on kykenevä näkemään sisimpään ja Hän myös näkee sen uskon laadun ja määrän mikä jokaisen ihmisen sisällä on. Siihen ei auta ihmisen opit tai neuvot. Ihminen tarvitsee toista ihmistä, mutta lopulta hän on vastuuussa ajatuksistaan ja teoistaa ainoastaan Jumalalle.
Siksi en uskalla enkä voi sanoa, muuta kuin, että tässä olen Herra, tee minusta sellainen kun tahdot,ajatuksiani en voi itse muuttaa.
No tulipa taas teksiä, mutta oli kiva vaihtaa ajatuksia kanssasi näistä asioista.
Rauhaa ja Jumalan siunausta sinulle ystäväni....
Aitoa ja mielenkiintosita pohdiskelua, ei fariseuslaisuutta.
testiäää