Onko muilla kokemusta tilanteesta tilanteesta jossa koetaan kummius melkein vain velvollisuutena? Suostuin nuorena kaverini lapsen kummiksi, koska luulin että pyynnöstä ei saa kieltäytyä. Kaverini sanoi silloin että ei odota minulta mitään ja saan olla omanlaiseni kummi. Lapsi on jo 9 vuotias. Alkuvuosina kävinkin kaverillani usein ja muistin juhlapäivät, mutta sain silti vihjeitä siitä että pitäisi olla enemmän mukana lapsen elämässä. En ole koskaan ollut hyvä lasten kanssa ja painostus alkoi ahdistamaan. Asun nykyään kaukana ystäväni perheestä ja käynnit rajoittuvat nykyään n. kerran vuoteen. Tuntuu myös siltä että meillä ei ole juurikaan enää yhteisiä puheenaiheita ystäväni kanssa, koska elämme niin erilaista elämäntilannetta. Itse opiskelen vielä ja olen lapseton. Olemme lapsuuden ystäviä.
Kaverisuhde muuttunut
4
315
Vastaukset
- Piiuliina
Näitä kokemuksia on palsta pullollaan, mutta laitan muutaman vanhan keskustelun linkkinä jotka liittyvät nimenomaan kaverisuhteen lopahtamiseen kummiuden myötä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/10293537/kummiuden-vaikutus
https://keskustelu.suomi24.fi/t/10113182/kuinka-usein-kayt-katsomassa-kummilasta
https://keskustelu.suomi24.fi/t/10122056/mita-oletatte-kummilta
https://keskustelu.suomi24.fi/t/10112094/kummilapsenpiika- Ulpu88
Kiitos :) helpotti tietää että muillakin välillä samanlaisia fiiliksiä...
- 4852310
Voin olla vanhanaikainen. Mutta minusta kummius on enemmän kuin pelkkä nimi paperilla. Olen 5 lapsen kummi ja minulle se on hyvin tärkeää. Johtuu varmaan siitä että näen kummiuden isona kunniatehtävänä. Itselle kummilapset on kuin omia lapsia ja olemme heidän elämässään ja arjessaan mukana täysillä vielä nyt aikuisenakin. Olen joutunut kieltäytymään muutaman kerran kummiudesta ja olen sanonut että minun resurssit ei riitä usampaan kummilapseen.
Minun mielestä ei pidä suostua kummiksi jos se on vain nimi paperilla. Siinä suhteessa olen vanhanaikainen johtunee uskonnostani. Kun olen suostunut kummiksi olen suostunut kummiäidiksi joka tarkoittaa sitä että olen sitoutunut huolehtimaan lapsesta jos vanhemmille tapahtuu jotain. Tai jos vanhemmat apua tarvitsee. Monessa asiassa olen epäonnistunut elämässä, mutta ehkä kummina jotenkin koska vielä aikuisenakin he käyvät ja pitävät yhteyttä. He tulevat luoksemme kuin kotiin. Ja se tuntuu hyvälle. - miksi-suostuinkaan
Minä haluaisin osallistua enemmänkin kummilapseni elämään, mutta hänen vanhempansa näkevät minut vain lahja-automaattina ja kyläilypaikkana. Sitä vastoin itse en koe olevani tervetullut vierailulle enkä edes kummilapsen syntymäpäiville. Antamistani tai lähettämistäni lahjoista ei kuulu kiitosta, ja muutenkin yhteydenpito on aika lailla yksisuuntaista. Luulin yhdessä vaiheessa, että siihen olisi jo tullut muutos, mutta sitten palattiin entiseen. Olen ruvennut ajattelemaan, että kun kummilapseni pääsee ripille ensi kesänä, annan vielä konfirmaatiolahjan ja sitten kummin tehtäväni on hoidettu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1293267
- 1091311
Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2671285Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.651096Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt791061Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr141056IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku57979- 30976
Ikävöimäsi henkilön ikä
Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie42944- 46854