mitä oletatte kummilta?

Jos kummilapsen vanhempien ja lapsen kummin ystävyyssuhde on kuihtunut niin kummiuden toteutuminen hiipuu varsinkin silloin kun lapsi on alaikäinen. Lapsen kaikki aikuskontaktit ovat vanhempien vastuulla ja vanhempien hyväksynnässä, eikä ole asiallista kummin ottaa yhteyttä kovin pieneen kummilapseen suoraan ohi vanhempien.

Itse 20-vuotiaana nuorena naisena, yhteen kummiini "pettyneenä", voin sanoa että kummilapsi odottaa kummiltaan muistamista edes syntymäpäivinä, rippijuhlissa sekä mahdollisissa ylioppilasjuhlissa. Synttäritkään ei ole nyt niin välttämättömän tärkeitä, mutta että ei kehdannut vaivautua paikalle rippijuhliini tai ylioppilasjuhliini. Ei tuntunut kivalta... :(
Ei nyt ihan aiheeseen liittynyt, mutta kuitenkin :)

Koko kummitouhu on täysin vanhanaikainen. En tajua miksi siihen pitää ladata niin paljon odotuksia. Itse koen kummina olon lähinnä muodollisuudeksi ja velvollisuudeksi yrittää muistaa synttäreinä ja jouluna ostaa lahja. Pidän kummilapsistani, mutta en niin paljon, että jaksaisin tai kiinnostaisi varta vasten heidän kanssaan viettää aikaa. Tapaan heitä joskus siinä ohella kun näen ystäviäni ja serkkuani ja se saakoon riittää, en jaksa mitään kahdenkeskistä "laatuaikaa" koko päivää lapsen kanssa, vaikka lapsista pidänkin. Mieluummin vietän tuon ajan ystävieni kanssa.

Entisaikaan ei odotettu, että arkiaskareiden ja työkiireiden keskellä kummi lepertelisi, höösäisi ja lellisi kummilasta, puuhaisi kaikkea spesiaalia, toimisi ilmaisena hoitajana ja retkiohjaajana, kävisi kylässä alvariinsa, soittelisi varta vasten vain kyselläkseen lapsen kuulumisia jne. Taitaa olla viimeisen 10 vuoden ja tämän lapsikeskeisen nyky-yhteiskunnan aikaansaannos tämä kummihysteria ja epärealistiset odotukset kummiudesta. Kun lapset ovat joka paikassa pomoja ja kaikki elämä tuntuu pyörivän lasten ehdoilla, odotetaan kummeiltakin samaa priorisointia, eli lapsen pitäisi mennä kummillakin kaiken edelle. Pyh pah. Lopetettaisiin koko naurettava kummitouhu kun varmaan promillen kohdalla täyttyy se todellinen tehtävä, eli kristillisestä kasvatuksesta huolehtiminen. Tuon kun muuten ottaisi ohjelmanumeroksi ja päämääräksi joka tapaamiskerralla, voisi olla että kyläilyvinkuminen ja lapsenpiiaksi kinuminen loppuisi alta aikayksikön :D

Minä odotan kummilta muistamista (en lahjoja, pelkkäkortti riittää tai läsnäolo) merkkipäivinä.; syntymäpäivä, ripille pääsy, valmistuminen, joulu jne ja myös lapseni muistaa kummia hänen merkkipäivinään (kylilyn ja yhdessäolon lisäksi)!