Yleishuollossa harvoin laitetaan oikeaa öljyä

Ainakin meidän 2 auton huoltokirjat näyttönä. Molemmat huollettu vain yleiskorjaamoissa kunnes meille ostettiin, toinen 110tkm ja toinen 160tkm ajettuna. Kaikki leimat noihin kilometreihin asti ovat 10-15tkm välein yleiskorjaamolta, eikä yhdenkään leiman kohdalla öljy vastaa autonvalmistajan suositusta. Ja ainakin 5-6 eri yleiskorjaaamoa leimoista löytyy. Meidän omistuksessa molempia ainakin kerran käytetty merkkihuollossa, ja heti tuli oikeat, ohjekirjan suositusta vastaavat öljyt 5w30 aceea A5.

Molemmat autot ainakin kuluttaa vähän öljyä, ei häiritsevästi mutta vähän. Ehkä ei kuluttaisi jos oikea öljy ei jumittaisi männänrenkaita? Ja ei sellaiset viat kuin jakoketju (kiristin toimii öljynpaineella ja öljy voitelee ketjua), katalysaattori ja jopa laakeriviat ole mitenkään harvinaisia. Jos on noin yleistä että yleiskorjaamoilla ei käytetä suositusta, en ihmettele miksi näitä vikoja esiintyy.

pakkoviedämerkkihuoltoon kirjoitti:

Ainakin meidän 2 auton huoltokirjat näyttönä. Molemmat huollettu vain yleiskorjaamoissa kunnes meille ostettiin, toinen 110tkm ja toinen 160tkm ajettuna. Kaikki leimat noihin kilometreihin asti ovat 10-15tkm välein yleiskorjaamolta, eikä yhdenkään leiman kohdalla öljy vastaa autonvalmistajan suositusta. Ja ainakin 5-6 eri yleiskorjaaamoa leimoista löytyy. Meidän omistuksessa molempia ainakin kerran käytetty merkkihuollossa, ja heti tuli oikeat, ohjekirjan suositusta vastaavat öljyt 5w30 aceea A5.

Molemmat autot ainakin kuluttaa vähän öljyä, ei häiritsevästi mutta vähän. Ehkä ei kuluttaisi jos oikea öljy ei jumittaisi männänrenkaita? Ja ei sellaiset viat kuin jakoketju (kiristin toimii öljynpaineella ja öljy voitelee ketjua), katalysaattori ja jopa laakeriviat ole mitenkään harvinaisia. Jos on noin yleistä että yleiskorjaamoilla ei käytetä suositusta, en ihmettele miksi näitä vikoja esiintyy.

Lue lisää

No onko niissä koslissa jakoketjuvikoja, laakerivikoja tai katalysaattorivikoja? Jos ei niin nythän oikein huoltokirjojen kanssa todistat että auto pysyy kunnossa "väärilläkin" öljyillä.

pakkoviedämerkkihuoltoon kirjoitti:

Ainakin meidän 2 auton huoltokirjat näyttönä. Molemmat huollettu vain yleiskorjaamoissa kunnes meille ostettiin, toinen 110tkm ja toinen 160tkm ajettuna. Kaikki leimat noihin kilometreihin asti ovat 10-15tkm välein yleiskorjaamolta, eikä yhdenkään leiman kohdalla öljy vastaa autonvalmistajan suositusta. Ja ainakin 5-6 eri yleiskorjaaamoa leimoista löytyy. Meidän omistuksessa molempia ainakin kerran käytetty merkkihuollossa, ja heti tuli oikeat, ohjekirjan suositusta vastaavat öljyt 5w30 aceea A5.

Molemmat autot ainakin kuluttaa vähän öljyä, ei häiritsevästi mutta vähän. Ehkä ei kuluttaisi jos oikea öljy ei jumittaisi männänrenkaita? Ja ei sellaiset viat kuin jakoketju (kiristin toimii öljynpaineella ja öljy voitelee ketjua), katalysaattori ja jopa laakeriviat ole mitenkään harvinaisia. Jos on noin yleistä että yleiskorjaamoilla ei käytetä suositusta, en ihmettele miksi näitä vikoja esiintyy.

Lue lisää

Vanha viisaus sanoo, että veneen tervauksesta ja pontikan keitosta saa parhaat väittelyt. Jokaisella kun on molemmissa puuhissa omat salaisuutensa.

Tervaus on meidän oloissamme ehdottomasti vaivattomin veneen pintakäsittely. Maalaus on tietyssä mielessä helppo sen vuoksi että sitä ei välttämättä tarvitse uusia joka vuosi, mutta tervaamiseen menee verrattomasti vähemmän aikaa ja se on tehtävissä vähemmällä vaivalla kuin maalaus tai lakkaus.

Veneen tervaus on perinteinen käsittely, jota meidän oloissamme on sovellettu lähes yksinomaan kotimaisiin venemalleihin. Puulajeista meillä on tervattu lähinnä mäntyä, kuusta sekä tammea ja kaaripuuna saarnea ja katajaa. Harvanpa mielestä terva ja mahonki rimmaavat edes ajatuksena erityisen hyvin.

Soutuveneet ympäri Suomea on perinteisesti aina tervattu. Lähinnä vain erikoistarkoitusta varten tehdyt veneet, kuten Sulkavan Soudun kilpaveneet on lakattu tai joissain harvoissa tapauksissa maalattu. Saaristolaisveneet ovat olleet tervattuja ja suurimmat nykyiset tervatut veneet ovat etelä- ja lounaissaariston sekä Ahvenanmaan storbåteja, isoveneitä jotka saattavat olla siinä kaksi-kolmetoista metriä pitkiä.

Tervan hyödyt ja haitat

Tervan levitys on nopeaa eikä vaadi erityistä ammattitaitoa. Kunhan jaksaa hangata tervaa puuhun ja kärsivällisyys riittää aineen hieromiseen joka paikkaan kaaren aluset mukaan lukien niin kaikki on hyvin. Ei tarvita työläitä rajauksia, eikä pinnan tasaisuudesta käytännössä tarvitse välittää tuon taivaallista. Kunhan ei päästä pintakäsittelyn paksuutta kasvamaan liian suureksi niin pinta suojaa puun erittäin hyvin.

Terva imeytyy lämmitettynä kauniisti, suojaa laholta ja on muista pintakäsittelyistä poiketen itsehuoltava pinta, koska se korjaa itse pikkuvauriot sulaessaan auringossa.. Pehmetessään se imeytyy kolhun reunoilta paljastuneeseen puuhun ja antaa suojan puulle. Tervaus on yhtä yksinkertaista kuin kyllästys. Valumista ei juuri tarvitse välittää, ylijäämä kun yleensä imeytyy puuhun ja pienemmät valumat sulautuvat melko nopeasti tummaan tervatunkarheaan pintaan.

Tervan pehmeneminen auringossa on nykyihmiselle myös sen huonoimpia ominaisuuksia. Mustiin valmiiksi pihkottuneisiin sarkahousuihin tarttuessaan terva ei tainnut tuoda muuta haittaa kuin arkipäiväistä raikkaamman tuoksun. Farkunlahkeessa ruskea tervatahra ei ole kaunistus, kesämekosta nyt puhumattakaan. Tervatun veneen omistajan ei tarvitse silti pukeutua säkkiin ja tuhkaan, riittää että erityisesti kevätpuolella ja pahimpien kesähelteiden aikaan välttelee tuhrimasta itseään tuhtojen alapuolella ja limisaumojen reunoissa pehmenevään tervaan. Rehellisyyden nimissä on silti sanottava, että erityisesti isomman tervaveneen omistajan kannattaa varoittaa vieraitaan.

Tervan kuivattaa ensisijaisesti auringonvalo ja kevään tuulet. Jos jättää tervaamisen liian myöhään, se ei ehdi kuivua varjoisissa paikoissa riittävästi. Kunnon auringonpaisteessa terva kuivuu vähän pellavaöljyllä jatkettuna alle viikossa turvalliseksi mustille housuille, mutta suttuisella kelillä ja vesisateessa aikaa menee monin verroin pidempään. Eri tervalaatujen kuivumisaika vaihtelee myös rajusti. Hyvälaatuinen aito hautaterva saattaa kuivua istuinkelpoiseksi parissa kolmessa päivässä, pyrolyysillä kuivatislailtu terva kuivuu pidempään.

Auringon UV-säteilyn merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa: etelänpuolen sivut kuivuvat hetkessä ja pimeässä tuhtojen tai hyllyjen alapuolella olevat paikat voivat olla kosteita pitkälle kesään asti. Tämän vuoksi erityisesti isommassa veneessä kannattaa varata ohuempaa, laimennetumpaa tervaa tai pelkkää tervaista pellavaöljykyllästettä paikkoihin, joihin ei päivä paista: tuhtojen alle, säilytyslokeroiden sisään ja muiden varjoisien paikkojen uumeniin. Myös pohjatrallien alle kannattaa laittaa useampi kerros ohutta kyllästettä yhden paksun tervakerroksen sijaan, jo se vuoksi että se imeytyy syvemmälle kuluneisiin kohtiin. Kun vene on vesillä kannattaa se kääntää laiturissa niin, että aurinko pääsee kuivattamaan maissa varjossa olleet paikat.

Toinen tervan huono ominaisuus on sen pehmeneminen ja harmaantuminen vedessä. Vaikka se vesirajan yläpuolella onkin erinomainen käsittely, vesirajan alapuolella ulkolaitojen tervaus pehmenee, kellastuu ja kuluu pois verrattain nopeasti. Yleisesti soutuveneitä säilytettiinkin aiemmin joko rannalle vedettynä tai rannalla olevassa venevajassa, -aitassa, -talaassa tai koppelissa vähän murrealueesta riippuen. Vesillä koko kauden olevat veneet on nostettu kerran tai pari ylös tervattavaksi tai sitten tervan on annettu vain huuhtoutua pois, eihän työkäyttöön tarkoitetun kalaveneen eliniäksi ollut ajateltukaan paljon kymmentä vuotta pidempää aikaa.

Veneen sisäpuolella makaava vesi värjää tervan siitepölynkeltaiseksi. Vene on syytä pitää mahdollisimman kuivana joka tapauksessa ja turhaan pohjalla makaava vesi ei ole puuveneelle koskaan hyväksi. Kellertyvä veneenpohja onkin paras mahdollinen kannuste pitää vene kuivana kuten kuuluu.

Vanha viisaus sanoo, että veneen tervauksesta ja pontikan keitosta saa parhaat väittelyt. Jokaisella kun on molemmissa puuhissa omat salaisuutensa.

Tervaus on meidän oloissamme ehdottomasti vaivattomin veneen pintakäsittely. Maalaus on tietyssä mielessä helppo sen vuoksi että sitä ei välttämättä tarvitse uusia joka vuosi, mutta tervaamiseen menee verrattomasti vähemmän aikaa ja se on tehtävissä vähemmällä vaivalla kuin maalaus tai lakkaus.

Veneen tervaus on perinteinen käsittely jota meidän oloissamme on sovellettu lähes yksinomaan kotimaisiin venemalleihin. Puulajeista meillä on tervattu lähinnä mäntyä, kuusta sekä tammea ja kaaripuuna saarnea ja katajaa. Harvanpa mielestä terva ja mahonki rimmaavat edes ajatuksena erityisen hyvin.

Soutuveneet ympäri Suomea on perinteisesti aina tervattu. Lähinnä vain erikoistarkoitusta varten tehdyt veneet, kuten Sulkavan Soudun kilpaveneet on lakattu tai joissain harvoissa tapauksissa maalattu. Saaristolaisveneet ovat olleet tervattuja ja suurimmat nykyiset tervatut veneet ovat etelä- ja lounaissaariston sekä Ahvenanmaan storbåteja, isoveneitä jotka saattavat olla siinä kaksi-kolmetoista metriä pitkiä.

Tervan hyödyt ja haitat

Tervan levitys on nopeaa eikä vaadi erityistä ammattitaitoa. Kunhan jaksaa hangata tervaa puuhun ja kärsivällisyys riittää aineen hieromiseen joka paikkaan kaaren aluset mukaan lukien niin kaikki on hyvin. Ei tarvita työläitä rajauksia, eikä pinnan tasaisuudesta käytännössä tarvitse välittää tuon taivaallista. Kunhan ei päästä pintakäsittelyn paksuutta kasvamaan liian suureksi niin pinta suojaa puun erittäin hyvin.

Terva imeytyy lämmitettynä kauniisti, suojaa laholta ja on muista pintakäsittelyistä poiketen itsehuoltava pinta, koska se korjaa itse pikkuvauriot sulaessaan auringossa.. Pehmetessään se imeytyy kolhun reunoilta paljastuneeseen puuhun ja antaa suojan puulle. Tervaus on yhtä yksinkertaista kuin kyllästys. Valumista ei juuri tarvitse välittää, ylijäämä kun yleensä imeytyy puuhun ja pienemmät valumat sulautuvat melko nopeasti tummaan tervatunkarheaan pintaan.

Tervan pehmeneminen auringossa on nykyihmiselle myös sen huonoimpia ominaisuuksia. Mustiin valmiiksi pihkottuneisiin sarkahousuihin tarttuessaan terva ei tainnut tuoda muuta haittaa kuin arkipäiväistä raikkaamman tuoksun. Farkunlahkeessa ruskea tervatahra ei ole kaunistus, kesämekosta nyt puhumattakaan. Tervatun veneen omistajan ei tarvitse silti pukeutua säkkiin ja tuhkaan, riittää että erityisesti kevätpuolella ja pahimpien kesähelteiden aikaan välttelee tuhrimasta itseään tuhtojen alapuolella ja limisaumojen reunoissa pehmenevään tervaan. Rehellisyyden nimissä on silti sanottava, että erityisesti isomman tervaveneen omistajan kannattaa varoittaa vieraitaan.

Tervan kuivattaa ensisijaisesti auringonvalo ja kevään tuulet. Jos jättää tervaamisen liian myöhään, se ei ehdi kuivua varjoisissa paikoissa riittävästi. Kunnon auringonpaisteessa terva kuivuu vähän pellavaöljyllä jatkettuna alle viikossa turvalliseksi mustille housuille, mutta suttuisella kelillä ja vesisateessa aikaa menee monin verroin pidempään. Eri tervalaatujen kuivumisaika vaihtelee myös rajusti. Hyvälaatuinen aito hautaterva saattaa kuivua istuinkelpoiseksi parissa kolmessa päivässä, pyrolyysillä kuivatislailtu terva kuivuu pidempään.

Auringon UV-säteilyn merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa: etelänpuolen sivut kuivuvat hetkessä ja pimeässä tuhtojen tai hyllyjen alapuolella olevat paikat voivat olla kosteita pitkälle kesään asti. Tämän vuoksi erityisesti isommassa veneessä kannattaa varata ohuempaa, laimennetumpaa tervaa tai pelkkää tervaista pellavaöljykyllästettä paikkoihin, joihin ei päivä paista: tuhtojen alle, säilytyslokeroiden sisään ja muiden varjoisien paikkojen uumeniin. Myös pohjatrallien alle kannattaa laittaa useampi kerros ohutta kyllästettä yhden paksun tervakerroksen sijaan, jo se vuoksi että se imeytyy syvemmälle kuluneisiin kohtiin. Kun vene on vesillä kannattaa se kääntää laiturissa niin, että aurinko pääsee kuivattamaan maissa varjossa olleet paikat.

Toinen tervan huono ominaisuus on sen pehmeneminen ja harmaantuminen vedessä. Vaikka se vesirajan yläpuolella onkin erinomainen käsittely, vesirajan alapuolella ulkolaitojen tervaus pehmenee, kellastuu ja kuluu pois verrattain nopeasti. Yleisesti soutuveneitä säilytettiinkin aiemmin joko rannalle vedettynä tai rannalla olevassa venevajassa, -aitassa, -talaassa tai koppelissa vähän murrealueesta riippuen. Vesillä koko kauden olevat veneet on nostettu kerran tai pari ylös tervattavaksi tai sitten tervan on annettu vain huuhtoutua pois, eihän työkäyttöön tarkoitetun kalaveneen eliniäksi ollut ajateltukaan paljon kymmentä vuotta pidempää aikaa.

Veneen sisäpuolella makaava vesi värjää tervan siitepölynkeltaiseksi. Vene on syytä pitää mahdollisimman kuivana joka tapauksessa ja turhaan pohjalla makaava vesi ei ole puuveneelle koskaan hyväksi. Kellertyvä veneenpohja onkin paras mahdollinen kannuste pitää vene kuivana kuten kuuluu.

Hyvä pointti. Oikeastaan aloittaja (ymmärtämättään) enemmänkin todistaa sen että se öljyvalinta ei ole niin tarkkaa moottorin keston ja kunnon kannalta että pitäisi välttämättä valita juuri se ykkössuositus, kunhan jokin luokitus täyttyy.

Eh, joo. :)

Hepulla on itsellään se vanha auto johon on kuulemma ihan kuittienkin mukaan kaadettu ihan vääriä öljyjä, ja auto käy ja kukkuu tänäkin päivänä, ja heppu kysyy että mikä tässä on ongelmana.

No, Sherlock, mitä ilmeisimmin ei yhtään mikään!

Kyse ei ole nyt siitä sattuiko moottori kestämään vai ei, toki se sattumalta voi kestääkin väärällä öljyllä. Tai vaikkei vaihtaisi öljyjä ollenkaan voi sattumalta kestää.

Kysymys on siitä miksei yleiskorjaamoissa voida laittaa oikeaa öljyä? Ja miksi pakko viedä merkkihuoltoon että saisi autonvalmistajan suosittelemaa öljyä, vaikka sitä oikeaa öljyä myydään joka marketissa.

Yksi suora ongelma autonomistajalle on tässä tapauksessa heti korkeampi polttoaineenkulutus. 5w30 acea A5 on polttoaineensäästö-öljy, ja kun yleiskorjaamolla laittavat jotain muuta luokitusta, saa korkeamman polttoaineenkulutuksen.

Meidän molemmat autot kuluttaa myös vähän öljyä, ehkei kuluttaisi jos olisi uudesta asti käytetty oikeaa öljyä?

"Itseäsi lainaten: "Mikä siinä on ongelmana"? "

Yksi tuttava ajoi kerran vuosikausia ja kymmeniä tuhansia kilometrejä vaihtamatta öljyjä ja hyvin moottori vielä kävi. Mikä siinä on ongelma ettei vaihda öljyjä? Miksi itse vaihdatte kun tämän tapauksen perusteella vaihto ihan turhaa?

Mieti vähän tuota esimerkkiä. Varmasti on autoja jolla ajettu 100tkm vaihtamatta öljyjä ja kone kestänyt, sinun logiikallasi öljynvaihto on siis turhaa?

Sama logiikka koskaa väärällä öljyllä ajoa, ei se että yksittäistapauksessa on kone kestänyt väärällä öljyllä, tee oikean öljyn käyttämisestä turhaa.

pakkoviedämerkkihuoltoon kirjoitti:

Kyse ei ole nyt siitä sattuiko moottori kestämään vai ei, toki se sattumalta voi kestääkin väärällä öljyllä. Tai vaikkei vaihtaisi öljyjä ollenkaan voi sattumalta kestää.

Kysymys on siitä miksei yleiskorjaamoissa voida laittaa oikeaa öljyä? Ja miksi pakko viedä merkkihuoltoon että saisi autonvalmistajan suosittelemaa öljyä, vaikka sitä oikeaa öljyä myydään joka marketissa.

Yksi suora ongelma autonomistajalle on tässä tapauksessa heti korkeampi polttoaineenkulutus. 5w30 acea A5 on polttoaineensäästö-öljy, ja kun yleiskorjaamolla laittavat jotain muuta luokitusta, saa korkeamman polttoaineenkulutuksen.

Meidän molemmat autot kuluttaa myös vähän öljyä, ehkei kuluttaisi jos olisi uudesta asti käytetty oikeaa öljyä?

Lue lisää

Ei öljynvaihto tietenkään ole turhaa, typerä vertaus. Öljynvaihdollahan saadaan moottorista epäpuhtauksia pois, kun taas "väärän" öljyn käyttäminen ei tuo niitä lisää, etenkään luokitusesimerkissäsi.


Ja miksi puhut nyt yksittäistapauksesta, kun ensin väitit asian olevan yleistä ja oikein todistit kahden auton otannalla huoltokirjoineen kaikkineen että auto pysyy kunnossa jopa säännöllisellä "väärien" öljyjen käytöllä?

Oikeastihan sillä että käyttääkö luiruja A5- öljyjä vai jotakin muuta, ei ole edes havaittavaa vaikutusta yhtään mihinkään, vaan polttoaineenkulutuserokin hukkuu täysin olosuhteiden tuomaan hajontaan. Sitten asia on eri jos puhutaan oikeasti vääristä öljyistä, esim. runsastuhkaisista öljyistä hiukkassuodattimellisissa autoissa joita joku höperö jaksaa tänäkin päivänä suositella ihmisille vastoin parempaa tietoaan.

pakkoviedämerkkihuoltoon kirjoitti:

"Itseäsi lainaten: "Mikä siinä on ongelmana"? "

Yksi tuttava ajoi kerran vuosikausia ja kymmeniä tuhansia kilometrejä vaihtamatta öljyjä ja hyvin moottori vielä kävi. Mikä siinä on ongelma ettei vaihda öljyjä? Miksi itse vaihdatte kun tämän tapauksen perusteella vaihto ihan turhaa?

Mieti vähän tuota esimerkkiä. Varmasti on autoja jolla ajettu 100tkm vaihtamatta öljyjä ja kone kestänyt, sinun logiikallasi öljynvaihto on siis turhaa?

Sama logiikka koskaa väärällä öljyllä ajoa, ei se että yksittäistapauksessa on kone kestänyt väärällä öljyllä, tee oikean öljyn käyttämisestä turhaa.

Lue lisää

"Varmasti on autoja jolla ajettu 100tkm vaihtamatta öljyjä ja kone kestänyt"

Niitä tosiaan on, tälläkin hetkellä kymmeniä, taitaa nykyään olla jo luokkaa satoja tuhansia pelkästään suomessa tien päällä koko ajan. Ja mineraaliöljyillä, vieläpä yksiasteisilla sellaisilla.

etsi.oikea.ongelma kirjoitti:

Ei öljynvaihto tietenkään ole turhaa, typerä vertaus. Öljynvaihdollahan saadaan moottorista epäpuhtauksia pois, kun taas "väärän" öljyn käyttäminen ei tuo niitä lisää, etenkään luokitusesimerkissäsi.


Ja miksi puhut nyt yksittäistapauksesta, kun ensin väitit asian olevan yleistä ja oikein todistit kahden auton otannalla huoltokirjoineen kaikkineen että auto pysyy kunnossa jopa säännöllisellä "väärien" öljyjen käytöllä?

Oikeastihan sillä että käyttääkö luiruja A5- öljyjä vai jotakin muuta, ei ole edes havaittavaa vaikutusta yhtään mihinkään, vaan polttoaineenkulutuserokin hukkuu täysin olosuhteiden tuomaan hajontaan. Sitten asia on eri jos puhutaan oikeasti vääristä öljyistä, esim. runsastuhkaisista öljyistä hiukkassuodattimellisissa autoissa joita joku höperö jaksaa tänäkin päivänä suositella ihmisille vastoin parempaa tietoaan.

Lue lisää

"Ei öljynvaihto tietenkään ole turhaa, typerä vertaus."

Oikean öljysuosituksen laittaminen sittenkö on turhaa?

melkolaillasama kirjoitti:

Hyvä pointti. Oikeastaan aloittaja (ymmärtämättään) enemmänkin todistaa sen että se öljyvalinta ei ole niin tarkkaa moottorin keston ja kunnon kannalta että pitäisi välttämättä valita juuri se ykkössuositus, kunhan jokin luokitus täyttyy.

Lue lisää

Vanha viisaus sanoo, että veneen tervauksesta ja pontikan keitosta saa parhaat väittelyt. Jokaisella kun on molemmissa puuhissa omat salaisuutensa.

Tervaus on meidän oloissamme ehdottomasti vaivattomin veneen pintakäsittely. Maalaus on tietyssä mielessä helppo sen vuoksi että sitä ei välttämättä tarvitse uusia joka vuosi, mutta tervaamiseen menee verrattomasti vähemmän aikaa ja se on tehtävissä vähemmällä vaivalla kuin maalaus tai lakkaus.

Veneen tervaus on perinteinen käsittely, jota meidän oloissamme on sovellettu lähes yksinomaan kotimaisiin venemalleihin. Puulajeista meillä on tervattu lähinnä mäntyä, kuusta sekä tammea ja kaaripuuna saarnea ja katajaa. Harvanpa mielestä terva ja mahonki rimmaavat edes ajatuksena erityisen hyvin.

Soutuveneet ympäri Suomea on perinteisesti aina tervattu. Lähinnä vain erikoistarkoitusta varten tehdyt veneet, kuten Sulkavan Soudun kilpaveneet on lakattu tai joissain harvoissa tapauksissa maalattu. Saaristolaisveneet ovat olleet tervattuja ja suurimmat nykyiset tervatut veneet ovat etelä- ja lounaissaariston sekä Ahvenanmaan storbåteja, isoveneitä jotka saattavat olla siinä kaksi-kolmetoista metriä pitkiä.

Tervan hyödyt ja haitat

Tervan levitys on nopeaa eikä vaadi erityistä ammattitaitoa. Kunhan jaksaa hangata tervaa puuhun ja kärsivällisyys riittää aineen hieromiseen joka paikkaan kaaren aluset mukaan lukien niin kaikki on hyvin. Ei tarvita työläitä rajauksia, eikä pinnan tasaisuudesta käytännössä tarvitse välittää tuon taivaallista. Kunhan ei päästä pintakäsittelyn paksuutta kasvamaan liian suureksi niin pinta suojaa puun erittäin hyvin.

Terva imeytyy lämmitettynä kauniisti, suojaa laholta ja on muista pintakäsittelyistä poiketen itsehuoltava pinta, koska se korjaa itse pikkuvauriot sulaessaan auringossa.. Pehmetessään se imeytyy kolhun reunoilta paljastuneeseen puuhun ja antaa suojan puulle. Tervaus on yhtä yksinkertaista kuin kyllästys. Valumista ei juuri tarvitse välittää, ylijäämä kun yleensä imeytyy puuhun ja pienemmät valumat sulautuvat melko nopeasti tummaan tervatunkarheaan pintaan.

Tervan pehmeneminen auringossa on nykyihmiselle myös sen huonoimpia ominaisuuksia. Mustiin valmiiksi pihkottuneisiin sarkahousuihin tarttuessaan terva ei tainnut tuoda muuta haittaa kuin arkipäiväistä raikkaamman tuoksun. Farkunlahkeessa ruskea tervatahra ei ole kaunistus, kesämekosta nyt puhumattakaan. Tervatun veneen omistajan ei tarvitse silti pukeutua säkkiin ja tuhkaan, riittää että erityisesti kevätpuolella ja pahimpien kesähelteiden aikaan välttelee tuhrimasta itseään tuhtojen alapuolella ja limisaumojen reunoissa pehmenevään tervaan. Rehellisyyden nimissä on silti sanottava, että erityisesti isomman tervaveneen omistajan kannattaa varoittaa vieraitaan.

Tervan kuivattaa ensisijaisesti auringonvalo ja kevään tuulet. Jos jättää tervaamisen liian myöhään, se ei ehdi kuivua varjoisissa paikoissa riittävästi. Kunnon auringonpaisteessa terva kuivuu vähän pellavaöljyllä jatkettuna alle viikossa turvalliseksi mustille housuille, mutta suttuisella kelillä ja vesisateessa aikaa menee monin verroin pidempään. Eri tervalaatujen kuivumisaika vaihtelee myös rajusti. Hyvälaatuinen aito hautaterva saattaa kuivua istuinkelpoiseksi parissa kolmessa päivässä, pyrolyysillä kuivatislailtu terva kuivuu pidempään.

Auringon UV-säteilyn merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa: etelänpuolen sivut kuivuvat hetkessä ja pimeässä tuhtojen tai hyllyjen alapuolella olevat paikat voivat olla kosteita pitkälle kesään asti. Tämän vuoksi erityisesti isommassa veneessä kannattaa varata ohuempaa, laimennetumpaa tervaa tai pelkkää tervaista pellavaöljykyllästettä paikkoihin, joihin ei päivä paista: tuhtojen alle, säilytyslokeroiden sisään ja muiden varjoisien paikkojen uumeniin. Myös pohjatrallien alle kannattaa laittaa useampi kerros ohutta kyllästettä yhden paksun tervakerroksen sijaan, jo se vuoksi että se imeytyy syvemmälle kuluneisiin kohtiin. Kun vene on vesillä kannattaa se kääntää laiturissa niin, että aurinko pääsee kuivattamaan maissa varjossa olleet paikat.

Toinen tervan huono ominaisuus on sen pehmeneminen ja harmaantuminen vedessä. Vaikka se vesirajan yläpuolella onkin erinomainen käsittely, vesirajan alapuolella ulkolaitojen tervaus pehmenee, kellastuu ja kuluu pois verrattain nopeasti. Yleisesti soutuveneitä säilytettiinkin aiemmin joko rannalle vedettynä tai rannalla olevassa venevajassa, -aitassa, -talaassa tai koppelissa vähän murrealueesta riippuen. Vesillä koko kauden olevat veneet on nostettu kerran tai pari ylös tervattavaksi tai sitten tervan on annettu vain huuhtoutua pois, eihän työkäyttöön tarkoitetun kalaveneen eliniäksi ollut ajateltukaan paljon kymmentä vuotta pidempää aikaa.

Veneen sisäpuolella makaava vesi värjää tervan siitepölynkeltaiseksi. Vene on syytä pitää mahdollisimman kuivana joka tapauksessa ja turhaan pohjalla makaava vesi ei ole puuveneelle koskaan hyväksi. Kellertyvä veneenpohja onkin paras mahdollinen kannuste pitää vene kuivana kuten kuuluu.

Miksi autonvalmistajille sitten on ne suositukset jos niillä ei kerran mitään väliä?

Kyllä nykymoottoreissa öljy vaikuttaa moneenkin asiaan, esim jakoketjun voitelu, kiristin toimii öljynpaineella, VVT järjestelmä öljynpaineella. Lisäksi sylinterien hoonaukset optimoitu jotta tietty viskositeetti tarttuisi parhaiten.

Laakeritkin valittu tiettyä viskositeettiä varten. Tiedän että esim kilpamoottoreissa on kahta koulukuntaa, jotkut suosii isoja laakerivälyksiä ja 5w-50 öljyä, toiset pieniä välyksiä ja 5w30 öljyä. Eli laakerivalinnatkin menee öljyn viskositeetin mukaan.