"Voi sitä ihmeellistä energiaa, joka virtaa kahden ihmisen välillä; ihmisten, jotka välittävät toisistaan riittävästi hylätäkseen pinnallisuuden ja leikit, jotka ovat halukkaita ottamaan täydellisen avoimuuden, kuuntelemisen koko sydämellään vastaamisen riskit.Kuinka paljon voimmekaan tehdä toistemme hyväksi, ja siitä kaikesta ei vähiten ole se miten sanojamme käytämme."
Alex Nobel
Useinkaan ei juuri muista sitä, jos itselle on sanottu jotain satuttavaa---sen voi aina unohtaa.
Mutta valitettavan usein muistaa sen ,mitä itse suutuksissaan tai mielenkuohunnassa tuli sanottua jollekin toiselle. Jokaiselle ihmiselle on tarve tulla ymmärretyksi sillä kielellisellä ilmaisullaan , jota hän käyttää ja jonka hän osaa.
Me ymmärrämme sanat omista tunteistamme ja omasta ajattelustamme käsin. Se mikä jonkun toisen korvissa on sulosointuista , saattaakin toiselle olla epävireistä. Kuinka harmillisen usein joudumme selittämään omia tarkoituksiamme ja vaikka vilpitön pyrkimys olisikkin saattaa sanat toisenkin oivallettavaksi , niin ei kuitenkaan se aina onnistu.
Samoin kuin puhuttu sana , niin myöskin kirjoitettu sana, aloittaa uuden elämänsä kuulija tai lukijan omassa mielessä. Sanat kasvavat kertomuksiksi, tarinoiksi, muisteluiksi.Ne levittäytyvät mielikuviemme näytelmiin ja sisäisten elokuviemme valkokankaalle.Niiden merkitykset muuntuvat ja luovat uusia merkityksiä.
Kun puhuja, runoilija, kirjailija on sanottavansa julkituonut, niin hänen teoksensa" ovat jakautuneet lukemattomiin mieliin.Jokainen keskustelu, olipa se kuinka vähäinen, tai vain muutamin sanoin käyty on jo jättänyt jonkinlaisen jäljen , tuntemuksen tai aistimuksen.
Ehkä tässä on juuri se ihanuus ja se vaikeus.Sinä itsenäsi ymmärrät sanani, niinkuin minä itsenäni sinun sanasi.Mitä olisimmekaan ilman kieltä.
Kevennyksenä lopuksi: "Kumpa löytäisin yhdenkään ihmisen, jolla ei ole sanoja,sitä ihmistä haluasin puhutella."
-----pehmeää iloista ja nautinnollista viikonloppua kaikille toivotellen......pidelkää hyvin toisianne sanollakin.....
*hymyillen kirjoitti joku teistä******
Alex Nobel
Useinkaan ei juuri muista sitä, jos itselle on sanottu jotain satuttavaa---sen voi aina unohtaa.
Mutta valitettavan usein muistaa sen ,mitä itse suutuksissaan tai mielenkuohunnassa tuli sanottua jollekin toiselle. Jokaiselle ihmiselle on tarve tulla ymmärretyksi sillä kielellisellä ilmaisullaan , jota hän käyttää ja jonka hän osaa.
Me ymmärrämme sanat omista tunteistamme ja omasta ajattelustamme käsin. Se mikä jonkun toisen korvissa on sulosointuista , saattaakin toiselle olla epävireistä. Kuinka harmillisen usein joudumme selittämään omia tarkoituksiamme ja vaikka vilpitön pyrkimys olisikkin saattaa sanat toisenkin oivallettavaksi , niin ei kuitenkaan se aina onnistu.
Samoin kuin puhuttu sana , niin myöskin kirjoitettu sana, aloittaa uuden elämänsä kuulija tai lukijan omassa mielessä. Sanat kasvavat kertomuksiksi, tarinoiksi, muisteluiksi.Ne levittäytyvät mielikuviemme näytelmiin ja sisäisten elokuviemme valkokankaalle.Niiden merkitykset muuntuvat ja luovat uusia merkityksiä.
Kun puhuja, runoilija, kirjailija on sanottavansa julkituonut, niin hänen teoksensa" ovat jakautuneet lukemattomiin mieliin.Jokainen keskustelu, olipa se kuinka vähäinen, tai vain muutamin sanoin käyty on jo jättänyt jonkinlaisen jäljen , tuntemuksen tai aistimuksen.
Ehkä tässä on juuri se ihanuus ja se vaikeus.Sinä itsenäsi ymmärrät sanani, niinkuin minä itsenäni sinun sanasi.Mitä olisimmekaan ilman kieltä.
Kevennyksenä lopuksi: "Kumpa löytäisin yhdenkään ihmisen, jolla ei ole sanoja,sitä ihmistä haluasin puhutella."
-----pehmeää iloista ja nautinnollista viikonloppua kaikille toivotellen......pidelkää hyvin toisianne sanollakin.....
*hymyillen kirjoitti joku teistä******
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen miettinyt samaa. Jos samana voidaan ymmärtää sanojen vaikutusta vastaanottajaan.
Ei edes virtuaalikirjoittaminen ole yhdentekevää. Toivottavasti. Joskus omia viestejä lukiessa ei oikein ymmärrä, olinko se minä, joka nuo näppäimen painallukset sai aikaan.
Tällä minulle monisanaisella kommentillani halusin vain korostaa jonkinlaista vastuuta omista sanoistaan. Vaikka ilmiselvästi mättömiehiä olenkin, reiluus ja vastapuolen vastaanottokyky rajoittaa ainakin omaa kommentointiani.
Siitä huolimatta suurempi suvaitsevaisuus olisi paikallaan palstalla kuin palstalla.
miellyttävä nähdä sinunkin kirjoittavan täällä, ja vaikka oletkin, sanojasi lainaten "mättömies" tuo reiluus huokuu kirjoituksistasi, sen vähän mitä olemme toisillemme kommentteja heittäneet.
Kumpa muistaisimme asettua vastapuolen asemaan, tarkastella omaa kirjoitusta kuin se olisi vieraan ja kohdistettu minulle..Silloinkun on aikaa perehtyä kirjoittamaansa,varmasti käyttää sanojaan maltillisemmin. Vaan entäs kiireessä heitetty vähän ärtynytkin lausahdus, ups, miltä se näyttääkään ruudulla...ja miten enää kaivelet sen sieltä pois. :)
Suvaitsevaisuus olisi tietenkin hyvästä, mutta missä kulkee raja,ei ihan kaikkea voi kuitenkaan hyväksyä, esim aiheettomia häiriköintejä. "tuttavaltaan" kenties hyväksyy enemmän kuin ihan ulkopuolislta...
Minusta nykyisyyden suurin ongelma ovat sanat, joita on paljon, mutta joissa ei ole sisältöä. Merkityksettömät sanat, tyhjää täynnä.
Kuulostaako tutulta?
Tarkoitatko, että sanat ovat tyhjiä ilman tekoja? Eivätkö pelkät sanat ole jo aikomus, teko?
Monenlaisia Sanoja.Merkityksellisiä ja vähemmän merkitystä olevia.Olisko noin, että kuinka asia/aihe tai ajatus ilmaistaan.Sanoilla voi vaikuttaa, torjua,vähätellä ,manipuloida.Sanoilla voi lohduttaa,keventää,tunnelmoida ja jopa parantaa.
Jotain pohdittavaksi kirjasin.
...joiden käytössä pitäisi käyttää harkintaa. Liiankin usein juuri kaikkein lähimmimmille ihmisille sanotaan ne pahimmat sanat. Ilkeät sanat sattuvat kuin lyönnit. Keskustelukumppanimme niin reaali- kuin virtuaalimaailmassa ovat tuntevia ihmisiä, joiden mieltä ei ole syytä ehdointahdoin pahoittaa.
Kannustavat ja ymmärtävät sanat taas saavat yleensä aikaiseksi jotain positivista vastapuolessa ja hänen suhtaumisessaan sanojaan.
Kielellinen ilmaisu sisältää aina väärinymmärtämisen mahdollisuuden, mutta tulkinnanvaraisissa tapauksissa on aina mahdollisuus ja syytä kysyä sanojalta sanotun merkitystä.