Suomenruotsalaisilla on enemmän oikeuksia, kuin muilla vähemmistöillä. Kaikkien ei tarvitse opetelle toisten vähemmistöjen kieliä.
Kyllä suomenruotsalaiset hyötyvät, mutta maalle se on haitaksi. Emme pärjää maailmalla niin hyvin kuin voisimme. Osaamme ruotsia. Useimmat eivät silti osaa. Yrityksillä on vaikeuksia rekrytoida vieraiden kielten osaajia, koska heitä ei ole. Me opetamme kaikille saman harvemmin tarvitun kielen sen sijaan, että opettaisimme nuorille monipuolisesti oman valinnan mukaan vieraita kieliä.
Suomalaisten yritysten pitäisi pystyä toimimaan tehokkaasti ympäri maailman. Vientimyyjän pitää puhua paikallista kieltä. Jos suomalaiset eivät osaa kieliä, niin pitää palkata ulkomaalaisia. Se merkitsee vähemmän töitä suomalaisille. Vieraskielisten työntekijöiden kanssa toimiminen on myös vaikeampaa, kuin suomalaisten. Yritysten kehittyminen jää heikommaksi.
Suomenruotsalaisten mukaan ruotsin kieli Suomessa on rikkaus ja pakkoruotsia pitäisi ajatella riemuruotsina, kun kaikki saavat oppia ruotsin kielen. Se on kaikki hämäystä ja valhetta. He esiintyvät muita viisaampina, varsinkin suomenruotsalaiset poliitikot.
Ei uskota pakkoruotsin kannattajia enää. Vaaditaan poliitikoilta sen lopettamista. Ei enää pakkoruotsia peruskoulussa, lukiossa, toisella asteella eikä korkeakouluissa. Ei enää ruotsin kielen taidon vaatimista viroissa, koska se vaatii pakkoruotsia.
Pakkoruotsi on suomenruotsalaisten alistajiemme vaatimus. Suomalaiset eivät sitä tarvitse. Pakkoruotsi on jäänne menneisyydestä, jossa Suomen tärkein toimintaympäristö oli kotimaa ja pohjoismaat ja suomenruotsalaiset ehdoton eliitti.
Mutta maailma on muuttunut. Suomalaisten yritysten toimintaympäristö on koko maailma. Maailmalla ei ruotsilla pärjää. Päinvastoin se rajoittaa suomalaisten toimintamahdollisuuksia. Se poistaa yhden vieraan kielen valmistuneen ylioppilaan kielivalikoimasta, kun hänen on ollut pakko lukea ruotsi jonkin toisen kielen sijasta.
Mitä useamman kielen ihminen osaa, sitä paremmin hän pärjää maailmalla. Kun maassa osataan enemmän kieliä, sen toimintamahdollisuudet ulkomailla paranevat. Yritykset löytävät vieraiden kielten osaajia omasta maasta ja niiden kasvu- ja kansainvälistymismahdollisuudet paranevat. Maan vienti kasvaa, kun yritykset pystyvät myymään tuotteitaan ulkomaille entistä helpommin. Siksi maan bruttokansantuote kasvaa ja maan hyvinvointi paranee. Tällaisessa maassa hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusmahdollisuudet ovat entistä paremmat, eikä tarvitse ruikuttaa, ettei ole rahaa.
Otetaan mallia Ruotsista, kuten niin monessa muussakin asiassa. Ruotsissa ei kaikille opeteta väkisin suomen kieltä, vaikka siellä onkin suuri suomenkielinen vähemmistö. Tehdään ruotsista yksi opetettava kieli muiden joukossa. Kyllä moni opettelee sen silloinkin. Riittää ruotsinkielisille palvelijoita sitten edelleen.
Eikä asia ole niin, että ruotsinkieliset eivät osaisi suomea ja siksi heitä täytyisi palvella viranomaisissa heidän omalla äidinkielellään. Heistä suurin osa osaa suomea hyvin, he kun ovat kasvaneet Suomessa, missä puhutaan suomea. Kyllä sille pienelle joukolle, joka ei suomea osaa, löytyy tulkit, jotka heitä auttavat. Ei kaikkien viranomaisten tarvitse osata ruotsia.
Suomessa on muitakin kielivähemmistöjä. Eivät kaikki viranomaiset osaa heidänkään kieliään. Asiat hoidetaan tulkin avulla, jos muuta keinoa ei ole.
Siis Suomeen tarvitaan monipuolista kieliosaamista. Se saadaan poistamalla pakkoruotsi ja antamalla nuorten opiskella niitä kieliä, joita he haluavat. Kouluissa on jo nyt valikoimaa muistakin kielistä. Niiden täysipainoinen opiskelu täytyy sallia. Silloin vuosien saatossa ihmisten kieliosaaminen monipuolistuu ja yritysten ja maan toimintamahdollisuudet ulkomailla paranevat ja saamme paljon hyötyä.
Annetaan ihmisten saavuttaa täysi potentiaalinsa sen sijaan, että rajoitamme heidän mahdollisuuksiaan. Se on kaikkien etu.
Kyllä suomenruotsalaiset hyötyvät, mutta maalle se on haitaksi. Emme pärjää maailmalla niin hyvin kuin voisimme. Osaamme ruotsia. Useimmat eivät silti osaa. Yrityksillä on vaikeuksia rekrytoida vieraiden kielten osaajia, koska heitä ei ole. Me opetamme kaikille saman harvemmin tarvitun kielen sen sijaan, että opettaisimme nuorille monipuolisesti oman valinnan mukaan vieraita kieliä.
Suomalaisten yritysten pitäisi pystyä toimimaan tehokkaasti ympäri maailman. Vientimyyjän pitää puhua paikallista kieltä. Jos suomalaiset eivät osaa kieliä, niin pitää palkata ulkomaalaisia. Se merkitsee vähemmän töitä suomalaisille. Vieraskielisten työntekijöiden kanssa toimiminen on myös vaikeampaa, kuin suomalaisten. Yritysten kehittyminen jää heikommaksi.
Suomenruotsalaisten mukaan ruotsin kieli Suomessa on rikkaus ja pakkoruotsia pitäisi ajatella riemuruotsina, kun kaikki saavat oppia ruotsin kielen. Se on kaikki hämäystä ja valhetta. He esiintyvät muita viisaampina, varsinkin suomenruotsalaiset poliitikot.
Ei uskota pakkoruotsin kannattajia enää. Vaaditaan poliitikoilta sen lopettamista. Ei enää pakkoruotsia peruskoulussa, lukiossa, toisella asteella eikä korkeakouluissa. Ei enää ruotsin kielen taidon vaatimista viroissa, koska se vaatii pakkoruotsia.
Pakkoruotsi on suomenruotsalaisten alistajiemme vaatimus. Suomalaiset eivät sitä tarvitse. Pakkoruotsi on jäänne menneisyydestä, jossa Suomen tärkein toimintaympäristö oli kotimaa ja pohjoismaat ja suomenruotsalaiset ehdoton eliitti.
Mutta maailma on muuttunut. Suomalaisten yritysten toimintaympäristö on koko maailma. Maailmalla ei ruotsilla pärjää. Päinvastoin se rajoittaa suomalaisten toimintamahdollisuuksia. Se poistaa yhden vieraan kielen valmistuneen ylioppilaan kielivalikoimasta, kun hänen on ollut pakko lukea ruotsi jonkin toisen kielen sijasta.
Mitä useamman kielen ihminen osaa, sitä paremmin hän pärjää maailmalla. Kun maassa osataan enemmän kieliä, sen toimintamahdollisuudet ulkomailla paranevat. Yritykset löytävät vieraiden kielten osaajia omasta maasta ja niiden kasvu- ja kansainvälistymismahdollisuudet paranevat. Maan vienti kasvaa, kun yritykset pystyvät myymään tuotteitaan ulkomaille entistä helpommin. Siksi maan bruttokansantuote kasvaa ja maan hyvinvointi paranee. Tällaisessa maassa hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusmahdollisuudet ovat entistä paremmat, eikä tarvitse ruikuttaa, ettei ole rahaa.
Otetaan mallia Ruotsista, kuten niin monessa muussakin asiassa. Ruotsissa ei kaikille opeteta väkisin suomen kieltä, vaikka siellä onkin suuri suomenkielinen vähemmistö. Tehdään ruotsista yksi opetettava kieli muiden joukossa. Kyllä moni opettelee sen silloinkin. Riittää ruotsinkielisille palvelijoita sitten edelleen.
Eikä asia ole niin, että ruotsinkieliset eivät osaisi suomea ja siksi heitä täytyisi palvella viranomaisissa heidän omalla äidinkielellään. Heistä suurin osa osaa suomea hyvin, he kun ovat kasvaneet Suomessa, missä puhutaan suomea. Kyllä sille pienelle joukolle, joka ei suomea osaa, löytyy tulkit, jotka heitä auttavat. Ei kaikkien viranomaisten tarvitse osata ruotsia.
Suomessa on muitakin kielivähemmistöjä. Eivät kaikki viranomaiset osaa heidänkään kieliään. Asiat hoidetaan tulkin avulla, jos muuta keinoa ei ole.
Siis Suomeen tarvitaan monipuolista kieliosaamista. Se saadaan poistamalla pakkoruotsi ja antamalla nuorten opiskella niitä kieliä, joita he haluavat. Kouluissa on jo nyt valikoimaa muistakin kielistä. Niiden täysipainoinen opiskelu täytyy sallia. Silloin vuosien saatossa ihmisten kieliosaaminen monipuolistuu ja yritysten ja maan toimintamahdollisuudet ulkomailla paranevat ja saamme paljon hyötyä.
Annetaan ihmisten saavuttaa täysi potentiaalinsa sen sijaan, että rajoitamme heidän mahdollisuuksiaan. Se on kaikkien etu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ruåttin osaaminen ei auta muiden kielten oppimisessa, niin kuin väitetään.