Ihmettelen suuresti, miksei ihmisten annata seurakunnassa olla ns.taviksia. Itse käyn kolmivuorotyössä ja vaimoni vetää kahta vuoroa ja minulle riittäisi aivan hyvin kokous sunnuntaina ja tunti tai pari kenttää kuussa, vaan EI KÄY.
Koko ajan pitäisi kantaa huonoa omaatuntoa siitä, kuinka käydään huonosti kokouksissa ja kentällä. Koska olen veli enkä tsemppaa valtakunnan etujen puolesta, niin olen joku friikki jolle määrätyt vanhimmat hätinä puhuu "ajattele jos kaikki tekisi niin kuin sinä" kerran sanottiin ja vastasin, että pitääkö näitä kokouksia, niin kovasti olla? ja kyllä naama oli norsun v:llä
Ei tavis jaksa tätä rumpaa!
Raskas ruumillinen työ ja kolmena päivänä pitäis jonnekkin lähteä ja kentät päälle, ei tule mitään tän taakan alle nääntyy.
Koittakaa nyt siellä Tikkurilassa tajuta, kohta teillä ei enään ole taviksia lahjalaatikkoon euroja tunkemaan, koska he nääntyvät ja jäävät pois. Ei tänä päivänä, jossa työelämä vaatii aivan hurjasti, enään jakseta tuota teidän määräämää tahtia, ei kerta kaikkiaan enään tule mitään.
Koko ajan pitäisi kantaa huonoa omaatuntoa siitä, kuinka käydään huonosti kokouksissa ja kentällä. Koska olen veli enkä tsemppaa valtakunnan etujen puolesta, niin olen joku friikki jolle määrätyt vanhimmat hätinä puhuu "ajattele jos kaikki tekisi niin kuin sinä" kerran sanottiin ja vastasin, että pitääkö näitä kokouksia, niin kovasti olla? ja kyllä naama oli norsun v:llä
Ei tavis jaksa tätä rumpaa!
Raskas ruumillinen työ ja kolmena päivänä pitäis jonnekkin lähteä ja kentät päälle, ei tule mitään tän taakan alle nääntyy.
Koittakaa nyt siellä Tikkurilassa tajuta, kohta teillä ei enään ole taviksia lahjalaatikkoon euroja tunkemaan, koska he nääntyvät ja jäävät pois. Ei tänä päivänä, jossa työelämä vaatii aivan hurjasti, enään jakseta tuota teidän määräämää tahtia, ei kerta kaikkiaan enään tule mitään.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miksi ihmeessä viitsit ravata tuollaisen humpuukilahkon tilaisuuksissa?
Tuntuuko sinusta jotenkin hyvältä kuunnella kaikenlaisten harhaoppien ja satujen selittelyä?
On lähes 100% Jehovantodistajia ja minulle riittäisi sellainen kevytversio koko toiminnasta. On tämä välillä hauskaakin konvat ja matkat sukulaisten ja ystävien kanssa, mutta toi ramppaaminen näännyttää.
Käy kokouksissa ja kentällä aivan niin VÄHÄN kuin hyvältä tuntuu. Ei sinua siitä syystä voida erottaa. Jos joku asiasta valittaa, niin sano vain jotain leväperäistä, kuten "Juu, pitää varmaan ens kerralla yrittää vähän enemmän.". Tai jos joku yrittää väkisin tehdä kenttäsopimusta, niin vastaa "Tällä kerralla ei oiken sovi, mutta katsotaan vaikkpa sitten ensi kerralla.".
hyväksy vaan se mitä pystyt antamaan.
Jos sydän ei vie kentälle tai kokoukseen, niin älä huoli se on sinun oma kenttäsi.
Muistele orjakuvausta jossa talentteja annettiin.
Sinulla on vain vähän talentteja käytössä. Joten hyväksy se ja kerro se muillekin ystäville. Älä arkaile vaan kerro fyysinen rasitus ja mielenkiinnon vähyys suoraan niin sua ymmärretään.
Jos pelkäät vanhimpien reaktioita, on jotain pielessä, ei pitäisi pelätä vaan sanoa suoraan kasvotusten että näin on..
Mut jos oot mukana suvun takia 100%, niin ei se pitkälle kyllä kanna. Mieti parempia perusteita totuudessa pysymiselle. Tälla palstalla löytyy näitä nuorena painostettuja yllinkyllin, mutta onko heillä erottuaan sitten avain parempaan,,,seuraa keskustelua...ja tee johtopäätöksesi.
Sellainen helposti syyllistettävissä oleva ja tuo syyllistäminen vie ilon siitä ainokaisesta kokouksesta mihin sitä kerran viikossa jaksetaa lähteä.
Mutta kiitos teille molemmille kannustuksesta.
itsellä työ myös vie raakasti aikaa, ja raskas on nousta kentälle aikaistettuun aikaan, perhe vaatii omansa, varsinkin lasten kasvettua, ja tehtävät srkssa tietenkin oman aikansa. Mutta..
Olen oppinut ja ymmärtänyt niinkuin viime viikkojen kirjantutkisteluaineistosta että meiltä ei Jehova vaadi kuitenkaan enempää kuin pystymme. Se siis tarkoittaa sitä että omassa elämänvaiheessa teemme sen minkä kykenemme ja se on siinä, on turha verrata itseä sellaiseen jolla on aikaa resursseja ja kykyä esim valmistaa puheita, jos se ei itseltä vain onnistu. Nämä omat rajat vain täytyy tunnustaa ja nähdä ja kertoa ainakin omassa perheessä, on hyödytöntä taistella ns. tuulimyllyjä vastaan eli asettaa itselle saavuttamattomia tavoitteita, esim. tienraivausta jos sille ei ole käytännön mahdollisuuksia.
asennoidu ja puhu siksi siitä mihin pystyt ja myönnä mihin et, näin muut näkev´ät -tuntevat empatiaa tilanteesi vuoksi.. Tsemppiä, minäkin jaksan.
unohtui mainita että kyllä useastakin srksta löytyy niitä vaikeita ihmisiä niinkuin taloyhtiöstä, näistä ei pääse eroon missään yhteisössä, Itse en tunne mitenkään huonoa omaatuntoa kun tiedän että tänään en pääse kokoukseen tai kentälle hyvän syyn vuoksi, mutta jos kyseessä olisi esim. Kallen pujottelu tai hyvä hokinight peli niin sitten kyllä tuntisin huonoa omaatuntoa..
Itsessäni tunnistan paljon samaa kuin mitä olet tuossa ylläolevassa ketjussa tuonut esiin. Olen liian kiltti ja tunnen helposti syyllisyyttä, ja muutamat ns. voimakastahtoiset ihmiset ovat kyllä huomanneet, mistä narusta minua kannattaa nykäistä.
En ole jt, enkä ole koskaan ollutkaan kastamatonta julistajaa enempää, nykyään en sitäkään. Jotain tuntumaa minulla kuitenkin on kokous- ja kenttäpaineeseen, ja voihan vertaistukea muutenkin antaa, jos tuntee olevansa hieman samanluontoinen kuin toinen.
Itse ainakin olen huomannut, että kun minusta ei ole rohkeasti puolustamaan omia etujani, on pakko kierrellä ja manipuloida. Siinä olenkin kehittynyt jonkin verran. Selvä, luja "Ei" on minulle usein mahdottomuus, mutta erilaiset "Tässä nyt on kaikenlaista... Voisi kyllä, kun saisi tuon asian kuntoon... Nyt en pysty sanomaan, mutta siitä voidaan soitella myöhemmin..." jne. kiemurtelu voivat kuitenkin onnistua. Kun on tarpeeksi epämääräinen ja vaikea, niin joissain tapauksissa se toinen osapuoli sanoo sen "Ei":n minun puolestani...
Tuo kommentti, että kokouksia on liikaa, on jollekin tiukkapipoiselle vanhimmalle suoranainen hyökkäys Totuutta vastaan. Varmasti naama venähtää. Kuinka joku julkeaa arvostella sitä, miten "orja" on nähnyt hyväksi jakaa ravintoaan?
Sen sijaan myötäily-selittely-kiemurtelu linja saattaa toimia. Kokouksen jälkeen kenttäpyyntö, josta "soitellaan myöhemmin". Puhelin on sitten kiinni tai "unohtuu" äänettömälle. Kun veli vanhin kysyy, mikset ole käynyt kokouksissa enempää, sinulla olisi kyllä ollut halua, mutta yhdessäkin kokouksessa on melkoisesti tekemistä tällä hetkellä, jospa asiat järjestyisivät. Ja sitä rataa.
Jos jt-järjestössä toimiminen kaiken kaikkiaan on se, mitä haluat, niin käy hyvillä mielin vaikka se yksi kokous viikossa ja vähän kenttää silloin tällöin. Älä anna kenenkään öykkärin sitä iloa sinulta viedä. Tsemppiä vaan.
Minä itse asiassa pidän paljonkin sunnuntain esitelmästä ja kirjantutkistelusta ystävien kotona.
Mutta kaikki muu tuntuu nykyään raskaalta, koska kukaan ei uskalla esittää niitä todellisia kysymyksiä. Koska se harmagedon oikein tulee? No tietenkin pian, mutta kuinka pian?
1996 kesän konventissa, jossa tuota 1914 sukupolvioppia käsiteltiiin sitä jotenkin tajusi, että järjestö nyt asioiden kanssa jotenkin vänkyröi ja siitä alkoi hanskojen tiskiin lyöminen, koska ymmärsi, että järjestö pelasi itselleen parikymmentä vuotta lisää aikaa tällä uudella tulkinnalla.
Ja jotenkin kaikki hiemankin ajattelevat tekivät samansuuntaisen johtopäätöksen. Veljet ja sisaret rupesivat rakentamaan taloja ja lisääntymään, osa lähti pois, mutta yleinen henki on ollut sellainen otetaan rauhallisesti linja, josta minä pidän, mutta se ei kertakaikkiaan sovi näille seurakunnan johtomiehille.
Ei vaikka mitkä tahansa seuran opetukset heittäisivät häränpyllyä, niin kentällä ja kokouksissa pitäisi juosta aivan kuin Harmagedon tulisi huomenna, mitä ihmettä eikö sen kirkonkin pitänyt romahtaa ennen harmagedonia? tuossahan tuo näyttää tukevasti pystyssä olevan.
Ja teille hurjimmille vastustajille, koska olette nähneet Jehovantodistajan viimmeksi kenttäpalveluksessa? Harvoin meitä enään raitilla vastaan tulee saarnaamishomissa. Uskokaa pois me kaikki olemme hurjan väsyneitä ja sisäisesti pettyneitä, näin se vain on.
voisi liitttyä ihan oikeaan kristilliseen seurakuntaan sillä Raamatun mukaan uskon päämäärä on sielujen pelastus eikä jonkun alati muuttuvan ideologian levittäminen
Jos Jehovantodistajuus joskus romahtaa, niin tuskinpa sitä enään mihinkään uuteen liittyy.
Kuitenkin tässä vuosien varrella on oltu jos jonkinlaisessa toiminnassa saleja rakentamassa, konventtitalkoissa, pidetty aikoinaan satoja puheita, tuhansia tunteja kenttäpalvelusta, majoitettu ventovieraista(JT)ihmisiä ja ties mitä.
Olen huomannut, että ihminen ihmeellisesti jaksaa, kunn on varmuus ikuisesta elämästä. Nyt tämä internet on tehnyt uskostani hieman sanoisko ei niin vakuuttuneen ja ponnistukset tuntuvat turhilta, koska se luvattu palkinto ei ehkä siinnäkkään edessä. Joten raadollinen ihminen olen sen myönnän, olen tavoitellut teokraattista luksuselämää uudessa järjestelmässä ja kun palkinto on nyt himmennyt sitä väsähtää, kuin työntekijä jota petetään ja jonka palkkapäivä yhä uudestaan siirtyy.
Joten tuskin on voimia aloittaa mitään, missään uudessa järjestössä.
Kolme entistä Jehovan todistajaa olen tavannut seurakunta työssä He ovat todenneet nyt vasta löytäneensä totuuden kun saavat olla armosta pelastettuja ovatjopa saaneet armolahjoja saaneet kokea että ilo Herrassa on väkevyytemme
Mikäs ahneus teissä on kun noin hulluna töitä teette? eikö riittäisi jommankumman työpanos ja keskittyisitte siten enemmän esim. osa- tai kokoaikaiseen julistustyöhön se mieellyttäisi Jehovaa enemmän kuin juokseminen mammonan perässä. Luksuksen tavoittelu on kuin hiekkaan perustamista.
Palkinto on siitä, että elää köyhyydessä ja miellyttää Jehovaa?
Entäs sitten eläkkeellä kun nauttii pienestä eläkkeestä ja Vartiotornilehti taas kertoo uudesta tulkinnasta, kuinka loppu hieman viivästyy.
Rupeisin heti jakamaan yö-postia ja saarnamaan jos olisin 100% varma siitä, että uusi järjestelmä saapuu 10:n vuoden sisällä, mutta tuota varmuutta minulla ei kyllä valitettavasti ole.
>> jos olisin 100% varma siitä, että uusi järjestelmä saapuu 10:n vuoden sisällä, mutta tuota varmuutta minulla ei kyllä valitettavasti ole.
Että näin sinulle kävi, itse olen yksinhuoltajan poika jonka isä meni illalla nukkumaan, mutta aamulla herätessä löysin vain itkevän äidin, sillä isä oli kuollut yöllä ja viety pois.
Tuo raamatun lupaus siitä, että loppu joskus tulee on hyvä ja ehkä tieto siitä, että jossain kohdin kunnioitetaan meidän järjestössä raamatun totuutta estää täyden liukumisen pois.
>>Osaatko jo kohdella esim lähimpiäsi siten, että kun lähdet kotoasi vaikka töihin, heille jää hyvä mieli. Katsos kun kukaan ei tiedä sanoa varmasti, tuletko kotiin työpäivän jälkeen vai et tai ovatko kaikki kotona olevat vielä "tallella", kun sinne menet.
helvettiin siitä tekopyhäilemästä!!!! Johan tällä palstalla jonkin otsikon alla tuli selväksi, että jeppulat ne vaan mammonaa kerää. Ja minkä helvetin takia, jos kerran aikaa on niin vähän. Nykyään eläminen on kallista. Pakko tehdä töitä, jehovantodistajankin. Näin on näreet!