Lähes jokaisessa ihmisessä on sekä hyvää että pahaa. Tuskinpa on olemassa sellaista ihmistä, joka olisi pelkästään paha eikä lainkaan hyvä: että hänessä ei olisi mitään hyvää. Teoriassa se voisi olla mahdollista, mutta olen tuntenut elämäni aikana enimmäkseen vain sellaisia ihmisiä, joissa on enimmäkseen pahaa ja joissakin on sen lisäksi vähän hyvää pahan joukossa. Sitten on muutama harvinainen poikkeus, joissa näyttäisi olevan enemmän hyvää kuin pahaa, mutta en silti sanoisi heitä täysin hyviksi.
Se, tuleeko heistä joskus täysin hyviä, on yksin luojan käsissä: epäilen, että ei tule ja tämä elämä on ainoa, joka meillä on elettävänä. Ei tapahdu ylösnousemusta eikä kukaan kehity koettelun ja pyhityksen kautta tämän elämän jälkeen sellaiseksi ihmiseksi, joka voisi elää ikuisesti tekemättä koskaan mitään pahaa ja olemalla aina pelkästään hyvä ihminen. Olen päätynyt tähän tulokseen hitaan kehityksen ja omakohtaisen ajattelun tuloksena, mutta pidän sitä järkevämpänä johtopäätöksenä kuin aiemmin totena pitämääni ihmettä, jonka kautta Jumala tekisi meistä ruumiin ylösnousemuksen jälkeen silmänräpäyksessä Jeesuksen kaltaisia täysin synnittömiä ihmisiä, jotka eivät lankea koskaan syntiin (eivät tee koskaan pahaa eivätkä riko koskaan Jumalan tahtoa vastaan).
Ihmisten hyvyyden ja pahuuden määrä vaihtelee heidän elämänsä eri aikoina ja erilaisissa elämäntilanteissa. Hyvyys ja pahuus eivät ole vakioita, jotka eivät muutu. Jokainen voi muuttua joko paremmaksi tai pahemmaksi ihmiseksi eettisyyden (sisäinen ihminen) tai moraalin (ulkoinen käytös) kannalta. Suuntaus näyttäisi olevan aina jompaa kumpaa ääripäätä kohti, mutta kukaan ei näyttäisi saavuttavan absoluuttista hyvyyttä tai pahuutta. Jotkut ovat hyvin lähellä absoluuttista pahuutta, mutta absoluuttiseen hyvyyteen näyttää kaikilla olevan vielä pitkä matka. Itse taidan sijoittua sinne pahempaan päähän ihmisiä ainakin, jos uskovaisia pelkästään arvioidaan...
Se, tuleeko heistä joskus täysin hyviä, on yksin luojan käsissä: epäilen, että ei tule ja tämä elämä on ainoa, joka meillä on elettävänä. Ei tapahdu ylösnousemusta eikä kukaan kehity koettelun ja pyhityksen kautta tämän elämän jälkeen sellaiseksi ihmiseksi, joka voisi elää ikuisesti tekemättä koskaan mitään pahaa ja olemalla aina pelkästään hyvä ihminen. Olen päätynyt tähän tulokseen hitaan kehityksen ja omakohtaisen ajattelun tuloksena, mutta pidän sitä järkevämpänä johtopäätöksenä kuin aiemmin totena pitämääni ihmettä, jonka kautta Jumala tekisi meistä ruumiin ylösnousemuksen jälkeen silmänräpäyksessä Jeesuksen kaltaisia täysin synnittömiä ihmisiä, jotka eivät lankea koskaan syntiin (eivät tee koskaan pahaa eivätkä riko koskaan Jumalan tahtoa vastaan).
Ihmisten hyvyyden ja pahuuden määrä vaihtelee heidän elämänsä eri aikoina ja erilaisissa elämäntilanteissa. Hyvyys ja pahuus eivät ole vakioita, jotka eivät muutu. Jokainen voi muuttua joko paremmaksi tai pahemmaksi ihmiseksi eettisyyden (sisäinen ihminen) tai moraalin (ulkoinen käytös) kannalta. Suuntaus näyttäisi olevan aina jompaa kumpaa ääripäätä kohti, mutta kukaan ei näyttäisi saavuttavan absoluuttista hyvyyttä tai pahuutta. Jotkut ovat hyvin lähellä absoluuttista pahuutta, mutta absoluuttiseen hyvyyteen näyttää kaikilla olevan vielä pitkä matka. Itse taidan sijoittua sinne pahempaan päähän ihmisiä ainakin, jos uskovaisia pelkästään arvioidaan...
Vastaukset 7
Vanhimmat
2Kor.5:10 Biblia (1776) Sillä meidän kaikkein pitää ilmestyvän Kristuksen tuomio-istuimen eteen, että jokainen sais senjälkeen mitä hän ruumiissansa tehnyt on, olkoon se hyvä eli paha. Kirjoitetaan: tuomioistuimen, saisi, sen jälkeen.
Aloittaja on siis omien sanojensa perusteella jumalankieltäjä. Ei siis kannata uskoa sanaakaan mitä hän kirjoittaa.
1 1=2 ja veden kemiallinen koostumus on kaksi vetyatomia ja yksi happiatomi. Ei kannata kuitenkaan uskoa sitä, mitä minä kirjoitan, koska olen "jumalankieltäjä".
En kiellä luojaa ja luomista, mutta epäjumaliin en usko. Ei minun niitä silti kieltää tarvitse, sillä miksi kieltäisin sellaisen, jota ei ole olemassa? No, jos sen sanominen, että en pidä olemassaolevina epäjumalia, on "jumalankieltämistä", niin tunnustan syyllisyyteni, mutta en pidä sitä "syntinä" tai vääryyden tekemisenä vaan totuuden julkituomisena, mikä on vain hyvä asia. Se, että epäjumalaa sanotaan kaiken olevaisen luojaksi, on sen sijaan syntiä ja vääryyden tekemistä. Tuskinpa siitä mitään rangaistusta osakseen saa, mutta on se silti väärin.
Joten mitä siis itse asiassa tässä olet avaamassa keskustelun aiheeksi tai keskustelukysymykseksi ?
Sitäkö, onko ihmisessä hyvää tai pahaa ? Tai kuinka paljon ?
Voisitko hieman täsmentää ?
No, sinähän jo vastasitkin tavalla, joka herättää keskustelua. Onko ihmisessä sekä hyvää että pahaa ja kuinka paljon? Onko se hyvä ja paha vakio vai muuttuuko sen määrä elämän eri vaiheissa? Tuleeko ihminen paremmaksi tai pahemmaksi riippuen siitä, mihin suuntaan hän muuttuu elämänsä aikana?
Eikö tässä ole jo melko paljon keskustelun aihetta? Jos ei ole, niin olen sitten esittänyt asian niin tyhjentävällä ja totuudellisella tavalla, että pelkkä "Aamenen" sanominen riittää vastaukseksi. Ei näköjään sinulle. Oletko edes sitä mieltä, että ihmisen hyvyys tai pahuus voivat lisääntyä tai vähetä? Miten on sinun kohdallasi tapahtunut? Mitä mieltä sinut tuntevat ihmiset ovat siitä asiasta? Voit olla jäävi arvioimaan omaa tilaasi...
Arvelen, että joku kysyy seuraavaksi sitä, miten määritellään se, mikä on hyvää ja mikä on pahaa. No, jokainen voi esittää siitä omia arvelujaan tai määritelmiään. Sehän herättää keskustelua, jos joku vaivautuu vastaamaan esitettyihin väitteisiin. Epäilen, että tämä keskustelu tyrehtyy pian...
Hyvä ja paha ovat subjektiivisia arvottamisia.
Se, mikä on yhdelle paha, voi olla toiselle yhdentekevää tai jopa hyvä. Ja päinvastoin.
Yksi kummallisimmista kukkasista on se, että jotkut pitävät hyvänä sitä, että uskoo Raamatun olevan Jumalan erityinen ilmoitus kaikille ihmisille ja pahana sitä, että ei niin usko.