Mitä virkaa teologisilla tiedekunnilla?

Huomannet, että täällä ei ole yhtään pappia tai teologisessa tiedekunnassa opiskellutta väittämässä jumalan olemassaolosta olevan todisteita.

Teologian opintoja ei saa päätökseen, ellei joudu vastakkain todellisuuden kanssa.

Olemattomasta ei teologisen jälkeen jää käteen enempää kuin saunatontustakaan, mutta onhan ne opintolainat maksettava ja voiko helpompaa 'työtä' keksiä, kuin paskanjauhaminen.

"Eikö yliopiston pitäisi olla tieteen tekemistä varten? Pronssikautisten paimenten nuotiotarinoiden opettaminen totuutena ei ole tiedettä."

Toisaalta, kun siellä opetetaan epätieteellistä kivikautista Äiti-Maa-uskontoa, evoluutioteoriaa, voi siellä varmasti opettaa ihan mitä tahansa muutakin.

Lahkot opettakoon itse loitsumestarinsa. Se ei ole valtion tehtävä.

Varmasti juutalaisuudessa ja kristinuskossa on jotain kaikuja noista pronssikautisista tarinoistakin, mutta juutalaisuus on alkanut muototutua joskus 500 eaa - 300 eaa jolloin pronssikausi ei ollut enää edes muisto. Juutalaisten "Raamattu" eli Tanak (käytännössä Vanha Testamentti) vakiintui nykyiseen muotoonsa vasta ensimmäisellä vuosisadalla jaa. Genesis on kaikkea muuta kuin "maailman vanhin kertomus". Gilgamesh on paljon vanhempi ja myös Ilias on vanhempi (ja historiallisesti tarkempi) kuin Genesis. Herodotoksen Historia-teos ja Platonin filosofiset teokset (Tetralogiat) osapuilleen samalta ajalta.

Genesiksen kirjoittajat eivät esimerkiksi enää tienneet, että raudan käyttöä oli edeltänyt kuparin ja pronssin käyttö, vaan 1. Mooseksen kirjassa väitetään, että ensimmäinen seppä takoi heti sekä rautaa että pronssia. Esimerkiksi Iliaassa kerrotaan että "vasken" käyttö oli varhaisempaa kuin raudan.

On ihan loogista, että pian sen jälkeen kun messiasta odottava uskonto (juutalaisuus) vakiintui alkoi näitä messiaita myös ilmaantua. Tarinoiden Jeesus yhtenä näistä.

Varsinaiseen aiheeseen: teologiset tiedekunnat ovat muinaisjäänne. Käytännössä se on valtionkirkon pappiskoulutusta, jonka kirkon tulisi hoitaa omin varoin. Suomessahan on kahdenlaisia teologisia tiedekuntia. Toinen ortodoksien tarpeeseen ja toinen luterilaisten.

Teologia on henkistä sodankäyntiä, jonka opas on raamattu. Vaikka tiede on todennut teologian tarpeettomaksi ja ehkä osan toiminnoista voisi siirtää erityispsykiatrian alaisuuteen niin jo vanhastaat ovat papit olleet verovapaita ja saaneet kuninkailta suuren tuen toiminnalleen. Teologia siis on hallitsijan työväline, jonka avulla hän pitää kansan tietämättömyyden, pelon tai muun negatiivisen tunnelman alaisena voidakseen kamppailla muita kuninkaita vastaan.

Nyt kun teologia on tieteen toimesta hylätty niin on kuitenkin Hare Krishna intialaiset alkaneet käyttää teologiasta uutta nimeä eli teismi. Teologia = teismi. Tarkoitus on ilmeisesti alkaa palvoa itse palvojia lipevin kielin jonkin verran, jotta heidät saadaan omalle puolelle.

Olisi vain hyvä siirtää pappiskoulutus pois yliopistolta takaisin kirkolle. Nyt yliopistolla pappiskoulutukseen sotketaan liikaa pseudotieteellisiä asioita ja lopputuloksena on kaikenkarvaisia evohömppään langenneita sateenkaaripappeja.

Papin ja kirkon ensisijainen tehtävä on elävän uskon ja Jumalan sanan levittäminen. Nykymeno on raunioittanut koko kirkon opetuksen ja kirkon sisällä monista papista on tullut harhaoppien, saastaisuuden ja irstaiden elämäntapojen puolustaja sekä itse kirkosta sosiaalitoimiston jatke ihmisille vaikka kirkon pitäisi olla Jumalaan yhteyttä pitävien uskovaisten ja seurakuntien tukipilari uskossa.

""Mitä virkaa teologisilla tiedekunnilla?""
- Ei mitää.

Pekka Reinikainen kirjoitti joskus, että merkillistä, että ateistit eivät vastusta teologiaa. Johtuu siitä, että teologia on ihmisviisautta, mutta Raamattua ei ymmärretä tieteellä, päinvastoin Raamatussa varoitetaan siitä. Teologia on kristinuskon vihollinen, koska se kieltää Raamatun virheettömyyden, kuten voidaan hyvin nähdä. Sen takia ateistitkaan eivät sitä vihaa. Tässä taas hyvä todiste henkimaailman olemassaolosta.

Teologia, korskeasta nimestään huolimatta, on ollakseen tiedettä joutunut nöyrtymään tutkimaan pelkkiä käsityksiä.

Teologian alistaminen tieteellisille metodeille on hyväksi. Pappiskoulutusta ei tosin välttämättä tarvitsisi harjoittaa yhteiskunnan varoin, mutta tutkimusta on hyvä olla, jotta ei synny mitään hörhöjen pseudotieteellistä valtakuntaa näiden aiheiden ympärille.

https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/maailman-eksegeetit-saapuivat-suomeen-helsingissa-on-koolla-yli-tuhat-raamatuntutkijaa/
”Outi Lehtipuu huomauttaa, että aiemmin eksegetiikan ajateltiin vastaavan kysymyksiin Raamatussa kerrottujen tapahtumien historiallisuudesta. Nykyään lähdetään siitä, että tekstit eivät tavoita historiaa sellaisena kuin sitä kerran elettiin.”

” – Uuden testamentin tekstit syntyivät suuren imperiumin, Rooman valtakunnan, poliittisen vaikutusvallan alla. Tutkijat kiistelevät kuitenkin siitä, kuinka paljon vaikkapa Paavali taisteli Rooman valtakuntaa vastaan vai oliko sillä hänelle väliä. Tällöin tutkitaan sitä, miten Raamattu on ollut tukemassa sortoa tai siitä vapautumista.”

Teologinen opiskelu on jo ajat sitten muuttunut, joten ennen kuin sitä haukkuu täysin lyttyyn, kannattaisi ensin hankkia tietoa siitä.
Jo nuo yo lainaukset osoittavat, että kyllä siellä vallitsee ihan kunnon akateeminen henki. Siitä huolimatta siellä löytyy edelleenkin perattavaa.

Pitäisi pohtia, olisiko uskontotiede riittävää ja mitä lisäarvoa teologia tuo siihen. Ehkäpä teologia kuuluisi enemmän kirkon puolelle, koska teologit tutkivät yleensä samaa uskontoa, jota itse harjoittavat. Tällöin tutkimukseen syntyy helposti erilaisia biaksia, jotka voivat olla tieteen tekemisen kannalta ongelmallisia.