Pelkään että minulla on Skitsofrenia

n.5-15% terveistä aikuisista ihmisistä kuulee ajoittain ääniä. Syynä voi olla stressi, univaje, liikaa tai liian vähän ärsykkeitä... Äänien kuuleminen ei ole aina merkki skitsofreniasta, psykoosikaan ei aina viittaa skitsofreniaan.

En usko, että olet sekoamassa ja siinä kohtaa kun alkaa sekoamaan ei enää pelkää sekoamista (”hullu ei pelkää olevansa hullu”)

Ja mitä pahaa skitsofreniassa on? Harvat skitsofrenikot käyttäytyvät kuin kauhuelokuvien skitsot. Useimmiten et edes tiedä jos jollakin on skitsofrenia.

Rauhoitu. Mitä ikinä se onkin sinun ei kannata käyttää liikaa energiaa sen pohtimiseen. Kaikki menee hyvin.

Sekoilen ajoittain ja voin kertoa, että sekoamisteni aikana olen joskus hieman peloissani, mutta enimmäkseen olen vain hämmentynyt. Toisin sanoen, sekoaminen ei oikeastaan tunnu miltään.

https://idiotiantyranniasta.wordpress.com/2016/04/08/professori-szasz-kertoo-mita-psykiatria-on/

Skitsofrenia on määritelty niin epämääräisesti, että todellisuudessa se on termi, jota usein sovelletaan lähes minkälaiseen käyttäytymiseen hyvänsä, jota puhuja paheksuu.

Jos skitsofrenialla osoittautuu olevan biokemiallinen syy ja hoito, skitsofrenia ei enää olisi yksi niistä sairauksista, joiden vuoksi henkilö suljetaan tahdonvastaisesti mielisairaalaan. Itse asiassa sitä hoitaisivat silloin neurologit eikä psykiatreilla olisi silloin mitään tekemistä sen kanssa.

Amerikkalainen psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szasz (1920-2012), joka on julkaissut psykiatriasta yli 30 kirjaa, kertoo seuraavassa videossa, että psyykkisiksi “sairauksiksi” diagnosoidut tilat eivät ole sairauksia ja että kyseisillä diagnooseilla ainoastaan leimataan ja kontrolloidaan ihmisiä. Sairaudet ovat ihmisen elimistön sairauksia, mutta mieli ei ole elin. Mikään käyttäytyminen ei voi olla sairaus. Termi “psyykkinen sairaus” on vain kielikuva, metafora. Sen vuoksi psyykenlääkkeet eivät voi parantaa, koska ei ole olemassa sairauttakaan.

Psykiatria ei ole millään tavalla lääketiedettä eikä mitään tiedettä. Se on puhdasta puoskarointia, mielivaltaa. Diagnooseja keksitään äänestämällä psykiatrien kokouksissa, ja tällainen ei ole tiedettä. Psykiatriassa ei ole ainuttakaan tieteellistä testiä. Väitetty aivojen kemiallinen epätasapaino aivoissa on Szaszin mukaan pelkkä valhe, satu, jonka takana on lääketeollisuus (ja sen kumppanina valtiot). Jos jonkin häiriön takana joskus paljastuisikin olevan elimellinen syy, silloin kyseinen häiriö sisällytettäisiin neurologiaan tai sisätautioppiin eikä se enää lainkaan kuuluisi psykiatriaan. Hihasta keksityt diagnoosit sijoitetaan käsikirjaan, jota sitten kaikki maailman psykiatrit pitävät ohjenuoranaan. Lääketeollisuuden etu (lääkkeiden myynnin edistäminen) vaatii jatkuvasti uusien psykiatristen diagnoosien keksimistä, ja tämä on synnyttänyt mainitun “psykiatrian epidemian”.

Mitä tulee “hulluihin”, heidän kohtalonaan on ollut joutua syviin ristiriitatilanteisiin, usein reaktiona traumaattiseen painostukseen. Psyykkiset häiriintymiset johtuvat siis elämän ongelmista, eivät elimellisistä syistä. Kuka tahansa voi ryhtyä käyttäytymään “psykoottisesti”, jos ristiriita on kyllin voimakas (esim. sotatilanteet). Oireet kuvastavat hyvin tuskallista selviytymisstrategioiden etsimistä ylivoimaisten vastavoimien (usein painostus tai halveksunta ympäristön taholta) keskellä. “Hullut” kuvastavat siis koko yhteiskuntaa, sen tilaa – meitä muita.

Ei ole olemassa veritestiä tai muuta biologista testiä psyykkisen sairauden olemassaolon tai poissaolon toteamiseksi, kuten useimpien ruumiillisten sairauksien kohdalla on. Jos sellainen testi kehitettäisiin (jota varten siis olisi ajateltu psyykkinen sairaus), silloin kyseinen vaiva lakkaisi olemasta psyykkinen sairaus ja luokiteltaisiin sen sijaan ruumiillisen sairauden oireeksi.

Havainto, että kaikki psyykkiset sairaudet ovat aivosairauksia, tarkoittaisi sitä, että psykiatria katoaa neurologiaan.

En kiistä aivosairauksien olemassaoloa; päinvastoin, väitteeni on, että jos psyykkiset sairaudet ovat aivosairauksia, meidän tulisi kutsua niitä aivosairauksiksi ja hoitaa niitä aivosairauksina eikä kutsua niitä psyykkisiksi sairauksiksi ja hoitaa niitä sellaisina.

Tällaista se on
http://www.mikseri.net/artists/filius-bitch/kuka-puhuu/593110/

Tuo ei siis kuulosta Skitsofrenialta vai?
-Ap

"Äänien kuuleminen ei ole sairaus vaan ilmiö. Tutkimuksissa on todettu aivojen kuvantamismenetelmillä, että kun ihminen kuulee ääniharhoja, niin hänellä aktivoituvat aivan samat aivokuoren osat kuin silloin, kun kuullaan ihan oikeita ääniä. Äänet eivät siis ole mielikuvituksen tuotetta – ihminen ihan oikeasti kuulee ne."

"Sen sijaan äänet, jotka syyttävät, kiusaavat, rienaavat, antavat käskyjä, ahdistavat tai joiden kanssa ääniä kuuleva jatkuvasti keskustelee, ovat syy hakeutua lääkäriin."

- psykoosiklinikan ylilääkäri Jorma Oksanen

Itsekin olen kuullut joskus sanoja ja parin kolmen sanan lauseita. Joskus myös naurua. En ole niitä koskaan pitänyt sairautena, koska kykenen pitämään niitä normaaleina mielentuotoksina.

Minulla on myös mt-ongelmista kärsivä tuttu, 35-v nainen. Hän aika usein kääntyy katsomaan tiettyyn suuntaan, saattaa alkaa hymyilemään, nyökkäilemään ja saattaa jopa vastatakin. Hänenkään tapauksessaan ei ole kyse vakavista mt-häiriöistä, koska äänet ei kehota häntä esim. tekemään jotain pahaa, eikä hauku tms. häntä. Sen verran kuitenkin vakavammasta asiasta on kyse, että hän ainakin osittain pitää niitä todellisena.

Tänään on sinun onnenpäiväsi. Luet aiheesta vaikkapa allaolevan linkin jutun niin pelot katoaa. Turha pelätä sellaista mitä ei ole olemassa. Lapsetkin pelkäävät kummituksia kunnes oppivat, ettei sellaisia ole kuin saduissa ja omassa mielikuvituksessa.

wayneramsay(piste)com(kautta)schizophrenia(piste)htm

Ikinä ei kannata kertoa lääkärille että kuulee ääniä.Tossa ketjussa käy hyvin ilmi mitkä ovat psykiatrisen hoidon tulokset.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/15343925/psyykenlaakkeet-tuhoavat-aivoja

Älä helevetissä ainakaan mene mielenterveyspalveluille tuota juttelemaan. Sen jälkeen jos vaikka jollekin kurssille menet etkä ole joka päivä mielenterveyshemmojen luona juossut, niin psykkolookit saattavat soitella kurssin vetäjälle että auttaako kyttäämään sinua ja keksivät jotain indusoivaa tapahtumaa. Ja sitten oletkin mukavasti leimaantunut koko kurssin ajaksi. Saattaapi sosiaalisuus kärsiä jopa vakavasti.

Ite katsoin ylä-asteella kaunis mieli leffan, muistan että pelkäsin helvetisti että mulle tulee skitsofrenia. Leffassa mm sanottiin että jos ihminen tuijottaa liian pitkään samaan paikkaan niin hänelle tulee skitsofrenia todennäköisesti, siksi olen vältellyt koskaan sitä että pysähtyisin tuijottamaan yhtä pistettä liian pitkään yhtäjaksoisesti.

Toinen pelottava juttu leffassa oli nähdä ihmisiä joita ei ole niin että olisivat ja ei pysty erottamaan oikeita ihmisiä aivojen tekemistä vale kuva ihmisistä.

No nyt minulla on skitsofrenia ollut jo 5 vuotta, en ole koskaan tietääkseni kuullut ääniä tai kertonut kenellekkään että kuulisin ääniä. Tosin lapsena minulla oli nukkumaan mentäessä hourailia, siinä ikäänkuin kuulin simmoista voimistuvaa ja hidsatuvaa ääntä joka muistutti ikäänkuin hampaiden narskuntaa. Minulla on ollut myös leukojen purentahäiriö ainakin 15 vuotta että puren leukoja vahvasti yhteen. Ja myös pstd oireistoa.

Nyt minulle kaikki on oikeastaan ihan sama. Joskus mietin että ihan sama jos kuolisin mutta koitan löytää jotain positiivista joka päivä ja elää päivä kerrallaan.

Elämä on kuitenkin lopulta aika lyhyt keikka, vaikka sinulla olisi kys. sairaus niin silti se jokaisella on joskus ohi vaikka olisikin terve.

Jos mielenterveyspalveluihin menet, niin silloin sinulle on skitsofrenia, muuten ei.