Oletteko huomanneet, että aina kun joku on kuollut esim. rikoksen seurauksena ja siitä uutisoidaan, kyseessä on aina ollut erittän pidetty, positiivinen ja ihana ihminen? Pitäisikö tästä vetää se johtopäätös, että vain upeat ihmiset joutuvat rikoksen kohteeksi? Vai muuttuuko näkemys ko. ihmisestä erittäin positiivikseksi kun häntä ei enää ole?
Tottakai ihmisestä sanotaan ja pitää sanoa vain hyvät asiat siinä tilanteessa, mutta aina kuollut on ollut todella erinomainen ihminen.
Vai onko niin, että hyviä asioita ei voi sanoa ihmisen eläessä, koska nykyajan ihmisen negatiivisuus ajaa kadehtimaan ja arvostelemaan toisia. Kun toinen kuolee, häpeä laittaa kehumaan maasta taivaisiin.
Toivottavasti kuolleet ovat olleet upeita ihmisiä, koska elävien joukosta olen heitä löytänyt kovin vähän. Ainakin heitä on joskus ollut...
Tottakai ihmisestä sanotaan ja pitää sanoa vain hyvät asiat siinä tilanteessa, mutta aina kuollut on ollut todella erinomainen ihminen.
Vai onko niin, että hyviä asioita ei voi sanoa ihmisen eläessä, koska nykyajan ihmisen negatiivisuus ajaa kadehtimaan ja arvostelemaan toisia. Kun toinen kuolee, häpeä laittaa kehumaan maasta taivaisiin.
Toivottavasti kuolleet ovat olleet upeita ihmisiä, koska elävien joukosta olen heitä löytänyt kovin vähän. Ainakin heitä on joskus ollut...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyseessä varmaan vaan sanomalehtien ym. median omat julkaisusäännöt. Kabineteissä aikoinaan sovittu, että julkaistaan vaan hyviä asioita kuolleista, kun toisi ikävää julkisuutta lehdelle jos lukisi että "jätkä oli ihan paska, joutikin saada haravanvarresta kuolettavan iskun kun ei osallistunut pihatalkoisiin" Tai jotain vastaavaa...
Mutta juu-u, olen ihan samaan kiinnittänyt huomiota monta kertaa. Kaippa se on sitä vainajan kunnioittamista sitten.
Kuolleesta ei enää vaaraa..