Jos se ois helppoo oisin tehnyt sen jo..

Epävarmuus, pelko siitä, että on aina kuvitellut kaiken ja tunteet ovat täysin yksipuolisia. Tunteita on liikaa tilanteeseen nähden.

jos olisi 1 euro rahaa niin sijoittaisin jo!

Kyllä mä meinasin seuraavalla kerralla jotain ehdottaa jos tilanne sen vaan suo. Tosin viimeksi kun olin päättänyt saman niin eipä nähty pitkiin pitkiin aikoihin...

Harva haluaa ehdoin tahdoin satuttaa itseään asettamalla itsensä alttiiksi sille mahdollisuudelle, että toinen hylkääkin. Varsinkin mitä suuremmat tunteet ja odotukset ovat, niin sitä enemmän niitä haluaa vain välttää, jotta ei mitään särkyisi. Mutta epävarmuus kuuluu aina alkuun. Ja mikäli ei ole koskaan aiemmin tuntenut samalla tavalla ketään toista kohtaan, voi kokemus olla pelottava. Riskiä ei uskalla ottaa, vaikka se voisi johtaakin paratiisiin. Ihminen epäilee ennen kaikkea omaa kykyään toipua pettymyksistä.

En pysty enää. Hän on polkenut kaikki tunteeni maahan ja sydämen jonka annoin tallonut jalkoihinsa ja särkenyt pieniin paloihin.

Hän petti, pyöritti monia naisia samaan aikaan, ei vastannut viesteihin, teki ohareita, kertoi miten arvoton ihmisenä hänestä olen, kuinka kaikki muut naiset parempia


Hän yksinkertaisesti löi minut ihan rikki. Yritin antaa anteeksi. Niellä pahaa oloa. Ymmärtää et hänellä on huono itsetunto ja hän on epävarma
Selitellä hänen puolestaan itselleni hänen loukkauksia. Ajatella että kyllä se lopettaa vielä.

Sitten en enää jaksanut. Sattui liikaa. Liian monet valvotut yöt, liian paljon kyyneliä, liian paljon epäilyjä että onkohan tuo edes rakkautta mitä tuo tuntee kun noin kohtelee.

Suojauduin ja juoksin hänen loukkauksia pakoon jotta en enää tuntisi pahaa oloa...

Puhu kädelle

Mikä tekee asioista niin vaikeita? menneet, mitä tapahtui joskus
Miksi on niin vaikeaa esim. ottaa yhteyttä kaivattuunne? epävarmuus, nykyinen tilanne kummallakin
Minkä vuoksi puhuminen on vaikeaa? en tiedä, niitänäitänärhenpäitä voidaan puhella, muttei mitään oikeita asioita. Koska toinen ei avaudu yhtään, en uskalla minäkään. Jos vaikka olen ymmärtänyt ihan väärin, menetän nämä nykyisetkin hetket hänen kanssaan. Siihen en pysty.
Mikä tekee kohtaamisesta vaikean? Muut ihmiset, kumpikin meistä ja ympäristö. Ne jotka tietävät taustat.
Vai onko sellaista? On. Liikaa. Haluaisin niin olla tuntematta mitään kaveruutta kummempaa. Silti. Joka kerta haluaisin halata ja tehdä hänestä onnellisemman.

Mitä et ole itse suunnitellut ja rakentanut itse.... selkeä suunnitteluvirhe tuossakin...

Menneisyys ja se ettei tiedä toisesta enää mitään.

jotenki sitä menee vaan lukkoon, vaikka oikeesti haluis vaan päästä halaamaan.

Ehkä liikaa sitä mahdollisuutta että onkin kuvitellut liikaa/kaiken. Entäs jos ne kohtaamiset onkin ollut aina täysin sattumaa? Mitäs jos hän ei olekkaan kiinnostunut pätkän vertaa? Että joutusko naurunalaiseksi? Ei varmasti. Onko hän edes sinkku? En tiedä. Kelpaisinko sittenkään? Hyväksyiskö minut, menneisyyteni ja taustani? Vaikuttaa mukavalta, on varmasti tosi hieno ihminen, ei taatusti naurais mutta ja silti sitä vaan pelkää "pieni" ihminen, vaikka kaipais niin hirveästi ihmistä vierelle. Monesti olen lisännyt hänen numeronsa puhelimeeni ja kohta poistanut, etten nolaisi itteäni. Monesti aikonut pysähtyä vastaantullessa. Keksinyt valmiiksi kysyttävää. Vaan ei vaan pysty eikä kykene.(n->m)

Epävarmuus. Olenko tulkinnut häntä väärin? Jos olen, niin miten voidaan jatkossa pyöriä samoissa kuvioissa? Minä ehkä voisin elää asian kanssa, mutta entä hän?
Niin, ja tämä pelkkä työntekijä-esimies asetelma tekee tilanteesta melko hasardin.

Olisi hyvä microsofinkin ohjeistuksena: jos napit eivät toimi:

On janoisa näppäimistö, sen päälle pitää laittaa janojuomaa...

Hyvä että sait unen ja nukut kohti uusia kivoja asioita joita tapahtuu kun heräät.

ymmärrä tuollaista, aina jos olen tarpeeksi ollut jostain kiinnostunut niin olen yhteyttä ottanut, tavalla tai toisella vaikka nainen olenkin. Mieluummin otan selvää ja tiedän kun elän jossain kuvitelmissa ja epätiedossa. Ongelmiakin tullut kun yhden jutun pitänyt olla jo selvää ja siirtynyt eteenpäin, niin ei ole ollutkaan loppujen lopuksi selvää ja siinä solmussa nyt ollaan... Että ehkä se olisikin parempi vaan haaveilla ja olla tekemättä mitään konkreettista.

Mitä sillä tiedolla teet

Haudassa

Annoin tunteiden kasvaa ja varmasti oli myös toisella puolella jotain tunteita. Se vaan kun tajusin pari tuntia sitten, että on naimisissa... Se tekee asioista mun mielestä aika vaikeita. Enpä ole hetkeen tuntenut itseäni näin tyhmäksi.

Arkuus ja aikaan saamattomuus se se on. Eilen samoihin aikoihin kun näin kun pieni valkoinen kihara turri talutti kahta kaunotarta kylän ympäri oli kaunista katsottavaa. Piti ajaa kunniakierros kylän ympäri.

Yhteyttä ei ole vaikea ottaa kun sitä tekee joka päivä, mutta itse tapaaminen rennoissa merkeissä jännittää sekä se että tulee olemaan ns ihan kahdestaan.
kalvaa menneisyys takana en tunne sitä että joku vois oikeastikin tykätä.
Olen usein antanut tunteeni kuolla kun ollut monesti hyödytöntä kertoa.
Tulee epätietoisuuden tunteita silloin tällöin ja pelkotiloja.
Haluis sanoa vaikka mitä mutta ahdistaa ettei tunne olekaan molemminpuolinen.
Olisikin helppoa sanoa mitä ajatuksissa on mutta loppujen lopuksi tyhjentää ennen kuin lähettää. 😅

En jaksa selittää eikä kukaan jaksa lukea

pelot ja aavistukset, jotka ovat joskus aivan oikeita.

ketjun aloituksen aikoihin ongelmia ei ollut, vaan päivittäinen kanssakäyminen sujui luontevasti. Nyt tilanne ei olekaan enää ihan yhtä yksinkertainen. ;-(

Mikä on sitten muuttunut ?