Vieläkö adventtikirkossa on käytössä polvirukoukset (miksi?) ja toimiiko kätten päällepanemistekniikka (uskossa?)?
Miksi Adventtikirkossa usko ei toimi mutta rahankeräys toimii?
Miksi Adventtikirkossa usko ei toimi mutta rahankeräys toimii?
Toimiiko usko?
polvillaanrukous
15159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tämäkin oli hauska aloitus. Aloittaja taitaa olla huumormiehiä.
Ei se usko adventtikirkossa toimi millään ilveellä ja eikä siinä jalkojenpesut auta.
Mutta jos oikein lujasti uskossa pyytää ja anelee, niin eikö Jumala taivu silloin toteuttamaan ihmisen tahtoa? Eikös se Jeesus luvannut, että kaiken sen saa, mitä uskossa Jumalalta rukouksessa pyydetään? Onko toteututunut? Eikö?
Kyllä toimii, mutta nykyään olen valikoivampi mitä rukouksessa pyydän. Parempi rukoilla, että tapahtukoon Herra sinun tahtosi.
Esim. edessä oli kuuden opintoviikon tentti, johon olin ehtinyt valmistautua vajaa kaksi viikkoa. Viimeisenä iltana ennen tenttiä kahlasin tenttikirjoja läpi ja huomasin sen toivottomaksi.
Sitten muistin, että etsikää ensin taivasten valtakuntaa niin teille annetaan kaikki. Aloin lukea loppuillan Raamattua tenttikirjojen sijasta rukoillen, että tapahtukoon Sinun tahtosi.
Tentin tulokset tulivat ja alinta hyväksyttävää läpipääsyrajaa oli laskettu 3 pisteellä, koska läpipäässeitä oli vain joka neljännes. Itse pääsin läpi juuri alimmilla pisteillä.
Kehuskelin muille miten olin vajaan kahden viikon lukemisella suorittanut tentin hyväksytysti. Sitten muistin mitä olinkaan viimeisenä iltana tehnyt ja kenelle kuuluu kiitos.
Kiitit jumalaa ja itseäsi siitä, että olit ollut laiska?
Jumala ei laiskoja auta, joten se, että pääsit tentistä läpi, oli vain sitä, että satuit muistamaan mitä aikaisemmin olit oppinut ja se tentissä nyt vain tuli mieleesi. Ei siinä jumalia tarvita.
Sen itse tietää, kun on kysymys Jumalan johdatuksesta. Rukousvastauksista täyttyisi koko tämä palsta, jos niistä alkaisi kertomaan. Niitä on hankala toisille selittää, kun vain itse tuntee millainen tilanne on ollut päällä.
Olen tässä jo kohta 50 vuotta rukoillut hartaasti ja hyvin palavasti joka päivä vähintään kolmesti, että Herra antaisi minulle Uskoa. Ei ole Uskoa näkynyt.
Mikä nyt neuvoksi, kun polvet eivät enää anna mennä kontalleen? Ei seisomaankaan enää oikein lähde. Makuulla vaan olla tytyy ja rukoilla Uskoa.
Joopa joo, pointtisi on ymmärretty.
Olen itse huono rukoilemaan julkisesti ääneen. Kokouksissa jotkut rukoukset saattavat olla teennäisiä ja ennalta kirjoitettuja, jolloin ne eivät kaikkien kohdalla tule sydämestä.
Jalkojen pesun yhteydessä molemmat pitävät lyhyen rukouksen. Vanhemmistoveli yllättyi kuinka vilpitön minun rukoukseni Jeesukselle oli.
Eräänä sapattina ehtoollisella ollessani ja jalkojen pesua suorittaessani tunsin voimakasta urean, jalkahien sekä uslosteen hajua ollessani polviasennossa kohteeni polvien välissä.
Rukoilin mielessäni hyvin hartaasti, että Herra poistaisi epämiellyttävän hajun. En niinkään välittänyt siitä, että silmiäni kieveli ja oksennuskin oli tulla. En kuitenkaan menettänyt hajuaistiani, vaan lemu jatkui sietämättömänä.
Eksyn aina välillä tälle palstalle ja huomaan joka kerta, millaisia pilkkaajia täällä on. No mutta en luovuta. Mukavia hellepäiviä jokaiselle!
Eihän adventismi ole edes uskottavaa.
"Eksyn aina välillä tälle palstalle..."
Se kyllä on kohdallasi vielä hyvin vähäpätöinen eksyminen.
Suurempi ja merkittävämpi eksyminen kohdallasi tapahtui silloin kun sinusta tuli lahkon aivopesemä orja=rivijäsen ja lahkosi pastoreiden helpon elämän maksaja.
Käsien päällepaneminen - adventistipastori.
Jo ajatuksenakin on kammottava.
Yksi parhaista rukousesimerkistä on Tuntemattomassa Sotilaassa Riitaojan rukous, jossa hän erinäisesti pyytää suojelusta vähän jokaiselle, muttei niin kovin isoille herroille ja sitten lopettaa rukouksen pyyntöön etteivät Herrat löisi päätään karjan mäntyyn. Tarkoittaen sodan häviämistä.
Esimerkki siitä ettei rukoilemisemme olisi yhtä ihmislähtöistä, pelkkiä ihmisen toiveajatteluja ja enemmän komiikkaa kuin Hengen puhetta.
Linna on tässä oivallisesti kuvannut luterilaisten kirkon jumalkuvan naurettavuutta sekä pastorien toimintaa sotaolosuhteissa. Oikeasta tarpeesta huolimatta, se on ollut enemmänkin naurettavaa kun asiat tehty lihan mukaan.