Anonyymit Alkoholistit / 12-askeleen ohjelmat

Adventistien happy hand myymälän työntekijä piti 12 kohdan ohjelmaa.

12-askeleen ohjelmaa sovellutetaan kaikkinaisiin riippuvaisuuksiin.
Esim. syöpöttelyyn, jolla moni lohduttautuu.

Minulle sopii tuo mäyräkoira-ohjelma. Jos illan aikana vetäisee 12 keskaria, niin ei tarvitse unen tuloa kärvistellä.

Itsellä 12 askeleen ohjelma (ns. Isosta kirjasta luettuna ja tulkittuna, ei Bill Wilsonin 12 askelta & 12 perinnettä -kirjasta) ei muodosta ristiriitaa esim. uskoni kanssa. Paavalin roomalaiskirjeen 7. luku on omalla kohdallani kuvausta "pohjan saavuttamisesta" eli 1. askeleesta.

Minä irtauduin noin kuukausi sitten. Vuoden vanhaan ketjuun jatkan tästä näin ja omia kokemuksia kehiin. Olen ollu raittiina 3 vuotta, suurimmaksi osaksi AA:n avulla, mutta en kokenut, että saan enää mitään apua, koska se johti minut niin pahoihin väärän syyllisyyden kierteisiin ja pelkoon aa ryhmien ulkopuolisesta elämästä. Pystyn myöntämään oman ongelmani alkoholin kanssa ja olemaan täysin rehellinen ulospäin ja itelleni, en yritä miellyttää ketään hakemalla huomiota vääristä syistä. Jopa niin rehellinen, ettei monet kestä kuunnella totuutta. Sitähän ne siellä sanoivat, että AA on yksi ainoita organisaatioita maailmassa, jotka takaavat yksilön ajatuksen ja tuntemisen vapauden. Minä koin 12 askelta turhaksi, koska minulla on Jeesus ja oma halu olla juomatta, mulla on oma peloton ja moraalinen itsetutkija joka tietää minut läpikotaisin, suurempi kuin mun omat tunteet, kokemukset ja omatunto. En silti sano, että pohjasyytä juomiselle ei tarvitse selvittää ja hoitaa sielua. Koen, että seurakunnista, raamatun Sanasta ja oikeista ystävistä saan enemmän toipumista kuin ryhmistä. Miun ei tarvitse enää itse yrittää ponnistella ja ylianalysoida vaan olen vapaa kunhan en vaan tänä päivänä ota viinaa. Ensimmäisessä askeleessa heti ilmaistaan oma voimattomuus alkoholiin ja elämään nähden ja ettei siitä omin voimin kykene selviytymään, toisessa askeleessa oppii uskomaan johonkin itseään suurempaan voimaan, ja se oli ihan sama mitä. Toisen askeleen lopussa ja kolmannen alussa elämä muodostuu oman ylpeyden takia niin kaoottiseksi, että joutuu raittiina tuhon partaalle ja kun on valmis luovuttamaan tahdon ja elämän Jumalan huomaan sellaisena kuin sen käsittää niin sitten voi pelottomasti tehä itsetutkiskelua tai kokemuksen kautta oppia tuntemaan sisällään olevia salattuja asioita ja ne tulee ilmi itselle, viidennessä askeleessa myönnetään väärien tekojen oikea luonne jollekin toiselle ja Jumalalle sellaisena kuin käsittää. Sitten pyydetään Jumala poistaa luonteenvika. Sitten nöyrästi pyydetään poistamaan se. 8-9 hyvitykset ihmisille, jos ei niin tehdessä vahingoita heitä tai muita. Itsetutkiskelua ja heti myöntämistä jos on väärässä, ja hengellinen herääminen ja sanomansaattoa.

Itse tunnen AA ryhmät monella tavalla enemmän rajoittavammaksi kuin että se vapauttaisi elämään raitista elämää kun se kerta on. Omiin sisäisiin ongelmiin saa kyllä paljon tehokkaampia hoitoratkaisuita. AA meininki on kulttimainen. En mitenkään omalla sisimmän tutkimisella saa mitään aikaan, kun sairas mieli tutkii sairasta mieltä. Mie meen nyt puhtaasti Jeesuksen kanssa nää kaikki läpi ja koen, että olin alkoholisti, mutta uudesti syntymisen jälkeen mie en enää ole ja olen täysin kykenevä normaaleihin asioihin. Ja se itsesyyllistys loppui kuin seinään, kun pääsin armoon sisälle ja tiedän mitä se on. Ihmispelot ryhmien ulkopuolelta lähti kun tunnen, että olen täysin hyväksytty sellaisena kuin olen, eikä tarvitse miettiä miksi täällä on tai miksi olen tällainen.

AA:ssa pidempään olleet pelaa pelejä tulokkaiden mielellä ainakin siellä missä muutamissa ryhmissä kävin ja yhessä ryhmässä kaikki olivat panneet joskus keskenään. Enkä mie usko, että kukaan ryhmissä on täysin avoin tai rehellinen. Hyvin itsekkäitä ihmisiä siellä kyllä oli, kun he omaksuvat AA:n opetukset tehokkaasti ja ne sadan ensimmäisen holistin kokemukset, jotka on esitetty kirjallisuudessa. Mutta ei voi koskaan olla aidosti hengellinen, vapaa, riippumaton, toipunut, jos se raittius riippuu jostain paikasta missä pitää säännöllisesti käydä hoitamassa holismia. Mie haluan itse olla kuulumatta mihinkään tai henkilöitymättä johonkin tiettyyn ryhmään tai periaatteisiin. Ihan sama juttu seurakuntien kanssa. Käyn niissä, mutta en liity. Ensin AA: ssakin oli kyse että saa lopetettua ottamisen ja myöntää ongelman, mutta sitten tulikin että kyse ei ole alkoholista vaan alkoholismi sairaudesta mikä on parantumaton ja jos jättää käymättä ryhmissä niin joko juo, joutuu valtion laitoksiin tai kuolee. Eli kyse ei edes ole koko alkoholista kun se on vaan oire. Kyseessä on hengellinen sairaus, johon auttaa vain tämä Bill Wilsonin pseudo uskonnollinen kultti missä on sekaisin ties mitä okkultiikkaa ja erilaisia elämänkatsomuksia. Oli siellä kyllä joitakin oikeasti vapautuneen oloisia hyvinkin Hengellisiä ihmisiä. Ne harvat jotka usko Jeesukseen. Kyllähän niissä muissa elämänkatsomuksissa on paljon minkä voi tutkia ja koetella raamatun Sanalla ja pitää sen mikä on hyvää ja hylätä loput. Siitä tykkäsin, että kun saa ite sen armon niin sit voi antaa toisen elää elämäänsä ja antaa toisille sitä samaa armoa ja rakkautta minkä on saanut.

Oli siinä kai jotain uhmaa, kun lähdin, mutta oon vaan rehellinen, että koen tämän paremmaksi itselleni. Jollekin muullehan AA voi oikeasti sopia todella hyvin ja toimia kanssa. Jos se toimii niin kyllä sinne aina voi mennä kunhan on vaan halu lopettaa juominen.

Kiitos kirjoituksestasi!

Itse kamppailen tään asian kanssa.
En aio mennää AA-ryhmään, rukoilen että pääsisin irti tästä tavasta.
Yritän koko ajan.
En juo niin paljoa, mutta kuiteskin.