Psykopaatti

Et ole psykopaatti, koska ymmärrät että tekemäsi jutut eivät ole eettisesti oikein. Jostakin syystä voit huonosti ja empatian kykysi ei ole päässyt kehittymään. Puhu huolestasi jollekin turvalliselle ja luotettavalle aikuiselle, olet arvokas ja hyvä ihminen.

Olet täysin se..

Et ole, koska tiesit, että tekemäsi asiat ovat väärin. Se ei silti takoita, etteikö joku olisi vikana. Suosittelen käymään psykiatrin luona. Saat ammattilaisen mielipiteen. Mutta et ole psykopaatti

Psykopaatti ei edes mieti asioita tai kyseenalaista omaa näkemystään saati kirjoittele siitä mihinkään.Eli normi nuori jolla murrosiän identiteettikriisi päällä

Mulla on ollu samanlaisia asioita nuoruudessa ja osiltaan on nykyäänkin. Näen tuon empatian puuttumisen lähinnä puolustuskeinona huonoa elämää vastaan. Tai ei sen elämän tarvitse välttämättä olla huono, mutta kuitenkin siellä pohjalla on huonoja tunteita jostakin asioista, joita ei ole vaan käsitellyt.

Puhut äidin miesystävästä, mutta et mainitse isääsi, Isäsuhteissa on monesti sellaista vikaa, joka aiheuttaa tuollaista empatian puuttumista. Esimerkkinä vaikka jos ei ole koskaan saanut kaipaamansa hyväksyntää tai tukea vanhemmilta.

Itselläkin äiti kuoli kun olin 13-vuotias, eikä isän kanssa koskaan puhuttu asioista jonka takia sitä sulkee kaikki vaan sisäänsä ja kasvattaa kovan ulkokuoren, ei välitä muista ihmisistä tai asioista jottei joutuisi enään koskaan pettymään tai ettei kukaan voisi satuttaa. Elämästä tulee helposti välinpitämätöntä, koska ei välitä mistään asioista. Valonpilkahduksia voi tulla jos vaikka ihastuu johonkuhun tai on ystäviä joiden kanssa voi pitää hauskaa, mutta muulloin koulunkäynnistä ja muista asioista voi tulla hankalia suorittaa.

Psykiatrit ja psykologit on hyviä, jos siellä vain päästään asian ytimeen eli osataan selvittää juurta jaksain mistä asiat johtuvat, koska sitä ei välttämättä tiedä itsekkään. Huonona puolena se vain on hyvin pitkäaikainen prosessi varsinkin julkisella puolella, kun jutusteluaikoja ei välttämättä saa jokaiselle viikolle, vaan niitä voi olla 1-4 viikon välein ja jos se kestää vain tunnin niin asioiden käsitteleminen on hidasta kun aika menee melkein siihen puhumiseen, että miten on noiden keskusteluiden välillä sujunut.

Katsoin syksyllä docventureksessa esitetyn dokumentin The Work, joka miehet puhuvat tunteistaan ja tuo avasi itselläkin todella paljon näkökantoja ja sai tämmöisen kovan ulkokuoren omaavan miehenkin kyynelehtimään monessa kohtaa. Valitettavasti tuota ei näytä enään yle areenasta löytyvän, ainoastaan docventureksen esittelyt ja talk show osiot, mutta kannattaa katsoa se jos sen löytää jostain muualta.