Psykopaatti

Noh mites tän nyt sanois haluaisin pientä selvennystä että olenko psykopaatti tai jotain sinne suuntaan alotetaa eli esim jos nään jonkun ihmisen itkevän en tunne mitää tai jos nään äitini itkevän en tunne mitään ja jos äidin mies ystävä ja äiti riitelee niin haluan sen loppumaan ja toisaalta en koska jostain syystä nautin siitä olen hyvä valehtelemaan ja aikalailla valehtelen jos tarve on tai että hyödyn siitä tai jos varastan jotain en tunne syylisyyttä esim nii ja kun olin pieni niin jostain syystä aina tein siskolle ku se oli 4-5v niin tyynyy sen naaman päällä et mä tiesin et se ei saanu happee mut halusin silti tehä nii ja olin joku 12 mut ei siis sille ei käy nii mitää mut nii ja oon vasta tasan 14 täytin 2kk sit ja joskus en vaa osaa reigoida mihinkää joten esitän reagoivani en tiiä oks tää normaalia ei ainakaa kuulosta siltä
5628
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Et ole psykopaatti, koska ymmärrät että tekemäsi jutut eivät ole eettisesti oikein. Jostakin syystä voit huonosti ja empatian kykysi ei ole päässyt kehittymään. Puhu huolestasi jollekin turvalliselle ja luotettavalle aikuiselle, olet arvokas ja hyvä ihminen.

Äänestä

Olet täysin se..

Äänestä

Et ole, koska tiesit, että tekemäsi asiat ovat väärin. Se ei silti takoita, etteikö joku olisi vikana. Suosittelen käymään psykiatrin luona. Saat ammattilaisen mielipiteen. Mutta et ole psykopaatti

Äänestä

Psykopaatti ei edes mieti asioita tai kyseenalaista omaa näkemystään saati kirjoittele siitä mihinkään.Eli normi nuori jolla murrosiän identiteettikriisi päällä

Äänestä

Mulla on ollu samanlaisia asioita nuoruudessa ja osiltaan on nykyäänkin. Näen tuon empatian puuttumisen lähinnä puolustuskeinona huonoa elämää vastaan. Tai ei sen elämän tarvitse välttämättä olla huono, mutta kuitenkin siellä pohjalla on huonoja tunteita jostakin asioista, joita ei ole vaan käsitellyt.

Puhut äidin miesystävästä, mutta et mainitse isääsi, Isäsuhteissa on monesti sellaista vikaa, joka aiheuttaa tuollaista empatian puuttumista. Esimerkkinä vaikka jos ei ole koskaan saanut kaipaamansa hyväksyntää tai tukea vanhemmilta.

Itselläkin äiti kuoli kun olin 13-vuotias, eikä isän kanssa koskaan puhuttu asioista jonka takia sitä sulkee kaikki vaan sisäänsä ja kasvattaa kovan ulkokuoren, ei välitä muista ihmisistä tai asioista jottei joutuisi enään koskaan pettymään tai ettei kukaan voisi satuttaa. Elämästä tulee helposti välinpitämätöntä, koska ei välitä mistään asioista. Valonpilkahduksia voi tulla jos vaikka ihastuu johonkuhun tai on ystäviä joiden kanssa voi pitää hauskaa, mutta muulloin koulunkäynnistä ja muista asioista voi tulla hankalia suorittaa.

Psykiatrit ja psykologit on hyviä, jos siellä vain päästään asian ytimeen eli osataan selvittää juurta jaksain mistä asiat johtuvat, koska sitä ei välttämättä tiedä itsekkään. Huonona puolena se vain on hyvin pitkäaikainen prosessi varsinkin julkisella puolella, kun jutusteluaikoja ei välttämättä saa jokaiselle viikolle, vaan niitä voi olla 1-4 viikon välein ja jos se kestää vain tunnin niin asioiden käsitteleminen on hidasta kun aika menee melkein siihen puhumiseen, että miten on noiden keskusteluiden välillä sujunut.

Katsoin syksyllä docventureksessa esitetyn dokumentin The Work, joka miehet puhuvat tunteistaan ja tuo avasi itselläkin todella paljon näkökantoja ja sai tämmöisen kovan ulkokuoren omaavan miehenkin kyynelehtimään monessa kohtaa. Valitettavasti tuota ei näytä enään yle areenasta löytyvän, ainoastaan docventureksen esittelyt ja talk show osiot, mutta kannattaa katsoa se jos sen löytää jostain muualta.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Dualkreativetkivettet kirjoitti:

Noh mites tän nyt sanois haluaisin pientä selvennystä että olenko psykopaatti tai jotain sinne suuntaan alotetaa eli esim jos nään jonkun ihmisen itkevän en tunne mitää tai jos nään äitini itkevän en tunne mitään ja jos äidin mies ystävä ja äiti riitelee niin haluan sen loppumaan ja toisaalta en koska jostain syystä nautin siitä olen hyvä valehtelemaan ja aikalailla valehtelen jos tarve on tai että hyödyn siitä tai jos varastan jotain en tunne syylisyyttä esim nii ja kun olin pieni niin jostain syystä aina tein siskolle ku se oli 4-5v niin tyynyy sen naaman päällä et mä tiesin et se ei saanu happee mut halusin silti tehä nii ja olin joku 12 mut ei siis sille ei käy nii mitää mut nii ja oon vasta tasan 14 täytin 2kk sit ja joskus en vaa osaa reigoida mihinkää joten esitän reagoivani en tiiä oks tää normaalia ei ainakaa kuulosta siltä

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu