Mitä muslimien almuvero opettaa ihmiselle?

Muslimin, jolla on jonkinlaisia tuloja tai säästöjä, kuuluu maksaa vuosittain pientä avustusta vähäosaisemmille ja puutteessa eläville. Se tappaa hänen sydämestään sydämestä ahneuden ja oman edun tavoittelun ja saa tuntemaan lämpöä heikko-osaisempia, usein huonommat eväät elämään saaneita kohtaan. Näiden sydämessä se herättää toivon paremmasta tulevaisuudesta ja tuo heille kokemuksen, että he ovat arvokkaita, merkityksellisiä.

Profeetta Muhammad (rauha hänelle) oli nuorena menestynyt liikemies, mutta hän ei koskaan patsastellut nokka pystyssä leveästi eläen. Kun muslimiyhteisö tarvitsi häntä Medinassa, hän jätti omaisuutensa Mekkaan ja näki joskus nälkääkin, mutta ei koskaan katkeroitunut, vaan oli kiitollinen Jumalalle. Omankin köyhyytensä aikana hän antoi vähästään heikko-osaisille kokien tekevänsä vain velvollisuutensa, pyytämättä ja odottamatta koskaan mitään vastineeksi. Hän oli orpojen, leskien ja muiden puutteenalaisten sankari.

Almuvero on yksi islamin muodostavista viidestä peruspilarista ja kiteyttää jotain olennaista sanan ”muslimi” merkityksestä.

Ibn ’Abbas kertoi:
”Kuulin Profeetan (rauha hänelle) sanovan: ’Se ei ole uskova, joka täyttää vatsansa, kun naapuri on nälkäinen.’”
(Al-Adab Al-Mufrad, kirja 6, Hadith 112, autenttinen)

Ibn `Abbas kertoi:
Profeetta (rh) oli kaikkein anteliain kaikista ihmisistä ja hänestä tuli vielä anteliaampi Ramadanina."(Bukhari, Vol 4, kirja 56, Hadith 754, autenttinen)

Koraanissa sanotaan:

”Rukoilkaa säännöllisesti ja antakaa almuja!” (Koraani 2:110)

”Jumala tekee koronkiskomisen tyhjäksi, mutta almujen hedelmät Hän tekee moninkertaisiksi.” (2:276)

”Teidän liittolaisenne ovat siis: Jumala ja Hänen lähettiläänsä sekä oikeauskoiset, nimittäin ne, jotka rukouksessa pysyvät ja jakelevat asetettuja almuja Jumalaa nöyrästi palvellen.” (5:55)