En tiedä pääsenkö irti koskaan tunteesta, jonka sait minussa aikaan. Kaikki katseet, hymyt, viestit, puhelut ja muutamat tapaamiset. Pienet varovaiset "vahingossa" tulleet kosketukset... Miten joku vieras voi tuntua niin oikealta, sydämmessä. Olin rohkea ja lähestyin sua ensi tapaamisen jälkeen. Rohkeutta se vaati multa kovasti, koska itsetuntoni ei ole huippuluokkaa pitkän ja yksinäisen parisuhteen jäljiltä. Sinussa oli kuitenkin jotain niin lämmintä, turvallista, miehekästä, seksikästä, luottamusta herättävää, leikkisää, iloa ja positiivisuutta, jämäkkää ja juuri sitä kaikkea joka sai sydämmeni kuplimaan. Mun on nytkin hurja ikävä ja kaipaus lähellesi, vaikka suhdetta ei meillä koskaan ole ollut. Sydän on jotenkin tyhjä. Tyhjä sinusta. Tiedän olevani hölmö... olet minulle viestillä kertonut, että et halua olla kanssani tekemisissä ja viestimme ahdistavat sinua. Kuitenkin seuraat mun elämääni hyvin aktiivisesti... Miksi? Miksi sinua on jaksanut kiinnostaa mun elämä melkein puoli vuotta jos mitään tunteita en herätä? Miksi mies ahdistuu ja hermostuu tapaamisesta tai kommunikoinnista jos tunteita ei ole? Kyseessä on kuitenkin ihan hänen omaa vapaa tahtonsa. Minä en itke tai ano häntä itselleni? En riipu nilkassa ja uikuta? Tuntuu oudolta.,, pakenetko mies omia tunteitasi yht äkkinäisellä kuntoilulla ja ohjeella jonka minulle annoit unohtamiseen, paljon tekemistä ja töitä sekä ohjelmaa niin kyllä se joskus unohtuu! Tilanne jossa tavattiin ja jatko ei ollut otollisin tai helpoin, mutta sinä teit ensimmäisen siirron. Siirron, jonka muutkin huomasivat. Tiesit, että olin varattu. Tunsitko sinä siis myös sen yhteyden, läheisyyden ja tuttuuden, kipinän ja sähkön. Miten toivon että ottaisit haasteen vastaan ja haluaisit tutustua lisää.
Onko miehen ehdottomuus pelkoa?
Tunteiden pakoa?
Totisinta totta?
Jos ei edes kaveruuteen pysty ja ilmoittaa sen viestillä?
Miksi et kuitenkaan jätä ig tiliäni seuraamatta? Tarinoitani? Facebook kaveruutta? Miksi? Jos tunteita ei ole? Jos haluat olla 0% osana tulevaisuuttani ja ahdistan sua olemassa olollani. Mä en ymmärrä ☹️
Miten pystyn unohtamaan hänet?
Mä taisin rakastua mielikuvaan hänestä... silmiin, olemukseen, hymyyn... En tiedä miten jatkaa... Minuun sattuu kamalasti.
Onko miehen ehdottomuus pelkoa?
Tunteiden pakoa?
Totisinta totta?
Jos ei edes kaveruuteen pysty ja ilmoittaa sen viestillä?
Miksi et kuitenkaan jätä ig tiliäni seuraamatta? Tarinoitani? Facebook kaveruutta? Miksi? Jos tunteita ei ole? Jos haluat olla 0% osana tulevaisuuttani ja ahdistan sua olemassa olollani. Mä en ymmärrä ☹️
Miten pystyn unohtamaan hänet?
Mä taisin rakastua mielikuvaan hänestä... silmiin, olemukseen, hymyyn... En tiedä miten jatkaa... Minuun sattuu kamalasti.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Puhuttais kerran vielä asiat selviksi, keskenämme. Sitä jos jotain kaipaisin.
Et ole hän... Hän kieltäytyi koska tapaamiseni aiheuttaa ahdistusta. Itse olisin halunnut tavata, koska tunteeni eivät kuole ja en pysty unohtamaan.
Koska pakoilen omia tunteitani koska ne tekevät minusta heikon, mutta totuus on kuitenkin se että välitän sinusta liikaa vaikka en tiedä sinusta juuri mitään.
Jos olisit hän, mikä on huippu epätodennäköistä. Sanoisin sinun olevan vähän pöhlö. En usko, että kukaan voi enemmän haluta seistä rinnallasi kuin minä ja sinä päästät sen ohi. Ohi sellaisen määrän tunteita joita olet minussa saanut aikaan. Halun helliä ja huolehtia. Rakastaa ja rakastella. Olla hiljaa ja lähellä. Mieti vielä...
Jos noin toimii niin tunteita yksinkertaisuudessaan on. Pelko ohjaa tunteita arvaisin ja tästä ehkä puuttuu jotain joka pn miehen saanut perääntymään mutta ei unohtamaan. Pakenee tunteitaan ja se on sääli. Itse tein noin joskus 30 vuotiaana ja kadun etten ollut rohkea edelleen. Miehenä uskon taisteluun rakkaudesta.
Aloitus ei mun mutta vastaan että okei.
Sanoisin että kaikki on ollut alusta asti johdonmukaisen ristiriitaista, joten en kyllä tuohon uskalla luottaa. Tiedän ja tunnen että jotain hämärää tässä on. Tunteita tai kiinnostusta sekä joku ihmeellinen moraalinen pelkojarru tai riittämättömyyden tunne, vaikka mulle riittäisi juuri hän. Omana itsenään juuri hän.
Liian pitkää kirjotusta, ei jaksa lukea
Nainen. Ei miehet pidä heikoista naisista. Ei ihme että mies ahdistuu kun ripustaudut noin ja olet epätoivoinen. Ryhdistäydy!
Ilmankos naiset on nykyään kylmiä!!!!! Ap on miehen silmin kirjoittanu tosi hyvän tekstin ja mä haluisin että mua rakastais joku noin paljon. Kyl mieskin tuosta apstä tykkää aikalailla.
Jos miehet eivät pidä herkistä heikoista tuntevista naisista, jään varmaan yksin sitten. Itse en halua muuttua siksi turraksi kovaksi tunteettomaksi. Haluan ja tarvitsen miestä tukemaan ja kulkemaan polkua kanssani, tuntea kosketuksen ja lämmön, sydämen lyönnit, keskustella, jakaa mielipiteitä ja näkökulmia, nauraa, hassutella, huokailla, ihastella, rakastaa, rakastella, itkeä ilosta ja surusta, tuntea miehen luomaa turvaa ja luottamusta, luottamusta siitä, että mies on siinä, vierellä harmainakin päivinä.
Sitä samaa me monet naiset kaipaamme. Miehet ei vaan taida tuommoisia asioita haluta, ainakaan suurin osa heistä.
Aloittaja vaikuttaa tunteikkaalta naiselta. Toivon löytävän rakkauden mielellään sellaisen, joka rakastaa enemmän, se on aina patempi tavoite ja tietty komeus.
Jos olisin hän ”mies” ottaisin haasteen vastaan ja tekisin asioita paremmin päin.
Miehenä näen tuon aloitustekstin kirjoittaneen naisen nimen omaan NAISENA. Naisen tulee olla herkkä ja tunteva. Epävarmuuden tunteesi tulee varmasti noista suurista tunteista jotka tuo mies on sinussa herättänyt. Jos itse saisin herättää nuo tunteet naisessa olisin onnellinen. Tunnistaisi oikean välittämisen eikä mitään trendirakkautta ulkokuoren takia. Toivon tosiaan että tuo mies tarttuu sinuun ja tilaisuuteen aidosti rakastaa.
Kyllä nyt on kirjoitus joka uppos tähän ukkoon. Olen jo vähän vanhempi kaveri noin 50 ja tekstissä on rakastunut nainen ja mies. Se on vaan niin helkkarin vaikeaa välillä. Ei kukkaan mies jaksa olla sun elämästäsi kiinnostunut jos ei ole kiinnostunut. Tuo sun tekstin alku on jo rakkautta. Älä aloittajanainen luovuta vaan yritä rakastaa vieläkin tuo mies on peloissaan tulevaisuudesta ja sinusta. Luultavasti omista tunteistaan myös. Minä kannustan sinua.
Viesti poistettu?
Melkein kuin omaa tarinaa lukisi mutta ei päästy ihan edes tolle tasolle.Tiedän ja tunnen surusi,otan osaa......Tosi asia on se ettei ketään saa väkisin vierelle,rakastamaan,olemaan sitä siinä muodossa kuin toivoisit.Jos hän ei halua niin sun on vaan pakko jatkaa matkaasi,et muuta voi.Oon surullinen joka päivä omasta tilanteestani mutta en toisten enää nolaa itseäni hänen edessä.Mikäli nähdään vielä olen kylmän viileä,flirtit on flirttailtu nyt.Suosittelen sulle vähemmän kompleksia miestä,ei se muutu tosta,usko pois.Hukkaat elämäsi täysin ihmiseen joka ei koskaan sun ollutkaan.....Parempaa huomista toivon sulle,T,I know.
Minusta aloittajan tavoin tunteva ihminen ei kyllä nolaa itseään ja jos on isoja tunteita niin hassuja juttujahan siinä monesti tapahtuu. Itse asiassa minusta kömpelöt lähestymisyritykset on paljon aidompia ja kivempia kuin jonkun pidättäytyvät, liiankin sujuvat yritykset. Tulee paljon aidompi ja välittävämpi fiilis ja sellainen tunne, että tuo ihminen on inhimillinen minunkaan ei tartte olla mikään yli-ihminen.
Niin en yhtään ihmettele ettei kyseinen henkilö halua olla tekemisissä sinun kanssasi. Ei kukaan täysjärkinen halua olla sinun kanssasi tekemisissä.
On aika vaikea ymmärtää teitä katkeraakin katkerampia miehiä täällä, miten lapsellista kuraa te heittelette joka suuntaan, olette täysin kykenemättömiä asioiden aikuismaiseen käsittelyyn ja hoitoon ja tässä on sitten tulos. Uskallan melko varmaksi sanoa että tuskin sinullakaan isommin vientiä on naisten keskuudessa.
Ei osunut mutta kuitenkin kivaa ja lumista päivää sulle.
Näin kammottavan otuksen.
No, et voi olla varma millaista hänen kanssaan olisi voinut olla loppujaan. Olisi saattanut olla yhtä taistelua yhteiselo ja raskasta.
Mikä on liikaa? -Entä jos liikaa on sopivasti.
Tämä voi auttaa ymmärtämään https://youtu.be/Irj8X1XJ6Y4