S-pankki maksuraja

Mene kortin kohdalle ja valitse se. Sieltä löytyy käteisnostojen raja/vrk, verkkomaksut/vrk, ostoraja/vrk sekä kortin käyttöalue.

En ymmärrä, minusta S-pankissa on rajaton maksuoikeus, voit maksaa tililtä ihan missä vaan. Siis miksi maksurajaa pitäisi muuttaa tai kaventaa?

Mulla ei ollenkaan näy verkkopankissa sitä mistä vois muuttaa, ja mobiilissa pystyn kyllä muuttamaan mutta en pysty vahvistamaan niitä.

Ennen kuin sovellus päivittyi täysin uuteen versioon oisko ollu vuoden 2019 alussa, pystyin vielä muuttamaan.

En ymmärrä mistä ne sitten pitäs vaihtaa kun ei missään onnistu... Soittamalla? S-pankin pisteellä? En jaksa vaivautua.. Ne rajat on mulla ihan liian pienet joissain tilanteissa ja se kyl ärsyttää.

Jos joku tääl keskustelus käy nii kertokaa ihmeessä miksi näin on ja saako niitä miten sitten vaihdettua..

Ihan mielenkiinnosta tarkistin omat rajani. En ole edes muistanut sellaisia olevankaan, kun jo kohta 14 vuotta olen S-pankin asiakkaana ollut ,eikä ole mikään raja tullut vastaan. Näyttää olevan Käteisnostojen enimmäismäärä 10000,00€ / vrk, Verkkomaksujen enimmäismäärä 10000,00€ / vrk, Ostojen enimmäismäärä (debit) 50000,00€ / vuorokausi, Kortin käyttöale Koko maailma. Pitäisi varmaan säätää noita ihan turvallisuussyistä.

Onko vieläkään mitään tietoa miten saa vaihdettua, itsellä sama ongelma

Alkoitus ei koskenut lainkaan korttia! Tuo mobiilisovelluskin lienee muuttunut viidessä vuodessa, mutta 2022 siellä on lainat jota penkomalla saattaa löytyä vastaus!

Tietokoneella täytynee muokata verkkopankkia ja asettaa rajat sieltä.

Tuli mieleen yx juttu! Varsinkin S-pankin selaimessa käytettävä verkkopankki on syvältä, poikittain ja pimeä!

Kun siinä on monia asioita, niin se pankki hukkuu! Siksi mobiili on parempi!

onko kellään tietoo kun itselläkään ei anna vahvistaa pystyn kyllä muokkamaan numeroita mutta se ei anna sen jälkeen vahvistaa sitä summaa eli perjaatteessa en pysty vaihtamaan sitä vitun verkkomaksurajaa. jos joku on saanut sen toimimaan niin kerro ihmeessä miten.

Mun äs pankin sovellus on täynnä kaikkia json salauksia jne.

20 senttiä näytti silti aamulla. Tili, ei lahje. Irtisanouduin pari kertaa tässä tänä vuonna ja jätin tuet hakematta. Yhtä asiaa kohti menty vaikka lääkkeillä tai myrkyillä matka vaan jatkunut uudelleen heräämisellä aavistuksen erilaisesta maailmasta. Voi rakastaa itseään niin paljon että ihmisarvoista elämää kun ei ole löytynyt on valmis lähtemään. Vuosia olin töissä ja elin alle köyhyysrajan silti saaden suuria kehuja työyhteisössä monista asioista. Mutta ollako vaiko eikö olla? Joskus nöyryys johtuu siitä, että muiden loukkaukset on mielessä muutettu valemuistoiksi eikä voi edes ottaa muiden kehuja todellisina. Ei se silti tarkoita sitä ettei itseään tai muita arvostaisi. Ihmisiä ei voi alkaa vihaamaan. Kaikki meistä on nurkkaan ajettuna tappajia ja petoeläimiä. Tietoinen päätös olla satuttamatta ketään on mielestäni myös niitä asioita jotka kertovat siitä, että vaikka kuinka kokisi olevansa myrskyn silmässä saattaa sitä oikeasti kokea myrskyä ja muita luonnonkatastrofeja kuin vesilasissa omassa maailmassaan. Some are born to sweet delight. Some are born to endless night.

Vitsailin joskus, että pitäisi tutustua pohjois-Afrikkalaiseen naiseen kun niin kyllästynyt omiin ruokiin jotka viikosta toiseen samoja. Naureskellut, että en nyt ihan sitä tarkoittanut että vehnäjauho, vesi ja suola raaka-aineena tehdyt leivät chilikastikkeella olisi myöskään se juttu.

Jos ei tiedä mistään mitään niin ymmärtää mitkä asiat lopulta ovat tärkeitä. Ja jos tänne synnytään uudelleen milloin sitä voi joutua elämään saman uudelleen. Lemmyn the Game sanoituksia esimerkiksi. Kosto ja viha ovat kehiä. Jatkuvat loputtomiin ilman alkua ja loppua.

Haluatko olla joku muu sen jälkeen kun vihdoinkin sinut itsesi kanssa? Paheita on, mutta harva tuolla antelee kodittomille vähistä rahoistaan rahaa kuunnellen ja ymmärtäen miten joutuivat siihen ahdinkoon. Tai auttaa joukkoraiskattua puolituttua käyttäen koko päivänsä toista kuunnellen ajatellen kaikkien tekevän samoin vaikka ihmisiltä ei riitä nykyään 10 minuuttia edes puhelimen välityksellä muille läheisille aikaa. 5 vuotta viimeisimmästä. Ilman hänen kärsimystään en olisi selvinnyt näin pitkään tietäen olevani pohjimmiltani hyvä tyyppi. Näytti kyllä kiitoksensa ja sen jälkeen aloin ymmärtämään olevani arvokas enkä se jona muut näkevät. Eli alitajuisesti yhtä heikkona kuin heikoin hetki elämässä. Joutunut luopumaan ilmisistä sen takia vaikka vaikeaa olikin. Joillekin voit olla tärkeimpiä ihmisiä ja parhaimpia ystäviä mutta samaan aikaan itse koki olevansa itselle velkaa löytää sellainen ympyrä ihmisiä jotka voivat kohdata ilman, että mädät omenat haluamattaan tai halutessaan saastuttavat koko korin. Tiedän kyllä kuka siellä ajatuksissani käy päivittäin. Vaikka olisi syy ajatella kaikkea pahaa asioista jotka muistaa niin ei tietoisesti enää siihen kykene. Jos joku näyttää aidosti julkisesti kuinka hienoa on olla kanssasi ulkona niin uskoako hänen pilanneen elämäsi ja suunnitelleen kaiken jos suunnitelmallisuus paljastuu tapaamisesta lähtien? Mjaa. Mielummin olen idiootti ja uskon siihen hyvyyteen. Varsinkin kun ajatuksena rauhoittaa täydellisesti hiljentäen tietoiset ajatukset vaikka kuinka suuria negatiivisia tunteita olisi pyörinyt sisällä tuntikausia epätoivosta johtuen.

Joskus elämässä kohtaa sellaisen haasteen, että tietää häviävänsä mutta on onnellinen ettei vihaa ketään yksilöä ja ymmärtää vaikka mistä muiden käytös voi johtua. Alkoholisti isä oli niitä jota en ymmärtänyt nuorempana mutta lopulta empaattinen kun ymmärtää miten elämä vaikka häntä kohteli. Mistä unelmoi ja kuinka erilailla vaikka hänen lapsuuden perhe häntä muistelee. Kuin eri persoonaa.

Muistan läheisten ihmisten kuvailleen itseäni laiskaksi, katkeraksi ja kateelliseksi. En tunnista itseäni niistä mutta silti en tunne tarvetta edes todistaa väitteitä vääriksi. En materiaalista tai julkisuudesta unelmoinut. Jokainen joka tuntee todella tietää että lainasin vaikka viimeisistä rahoistani muille ja maksoin velat yleensä ajallaan. Ylpeyden aiheita niin kuin vaikka nuorena tekemäni luovat kirjoittelut. Niin internetiin kuin vaikka koulussa jossa joskus samaa esitystä jouduin lukemaan kun kaikki halusivat kuulla sen. 16-vuotiaana sitä vielä kuvitteli lähtevänsä rapakon taakse showbisnekseen käymällä salilla 6krt viikossa 2-3 tunnin treeneillä syöden yhden kiinteän aterian päivässä kuin anorektikko pahimmillaan vaikka se luovuus oli se juttu kuin fyysisyys johon olisi pitänyt panostaa. Eikä unelmoida edes huumorilla asiasta joka ei koskaan tuntunut omalta jutulta, mutta oli alitajuisesti aivopesty tajuntaan menestyksen mittarina.

Rehellisyys ja tietoinen pyrkimys hyvään. Olisinko 16v ymmärtänyt olevani nykymaailman standardien nollana tilanteessa jossa tunnen itseni onnelliseksi ajoittain? Tuskinpa. Mitä enemmän tietää sen vähemmän ymmärtää oikeasti maailmasta. Hyvin harvoja asioita voi todistaa. Arvomaailma ja tunteet mihin uskon. Np. Masterplan Sail on