MItä tarkoittaa Raamatussa sanonta:
"MInä olen viinipuu ja te olette oksat..." ?
voiko viikatemies katkoa oksat pois?
"MInä olen viinipuu ja te olette oksat..." ?
voiko viikatemies katkoa oksat pois?
Viinipuu
Kukkaloota
24545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
VIIKATEMIEHELLÄ?
viikatemiehen tarkoituksena on näivettää oksa käyttökelvottomaksi, niin että tarhuri joutuu poistamaan oksan.
Poistaako tarhuri näivettyneen oksan kokonaan?
vai voisiko sen istuttaa johonkin toiseen puuhun?
puutarhassa on vain yksi puu ja tämän puutarhan tarhuri oksastaa vain siihen puuhun ja voi irroittaa siis siitä kokonaan.
tarhuri voi kuitenkin oksastaa irroitetun oksan uudelleen, edellyttäen, että oksa ei ole jäänyt epäuskoon.
ps. sinulla on kiva nikki.
Eikö sillä yhdellä puulla ole
yksinäistä, jos vielä oksatkin aina tahallaan
tai tahattomasti näivettyy?
ps.kiitos tod e
oli jo getsemanessa, jossa retkeilijä-kaverit vetelivät sikeitä, kun heidän olisi pitänyt antaa rukoustukea.
päivänä myös
kun me niin monet
touhuamme kaikkea muuta
kuin lannoittaisimme
kukkalootiamme :)
oletko sinä
vastavirrassa vai myötämeressä?
tietyssä mielessä olen aina ollut ja tulen olemaan vastavirtaan uiskentelija, vaikka elelenkin myötämeressä.
Samoin, mutta kyllä niin helposti
lähtee myötävirran mukana ajelehtimaan.
Virtaavassa meressä jossa joutuu
käyttämään vastusta,
ja eloton alkaisi elää
vaikka syvyyksissä onkin pimeää
myös siellä, kulkee valokala
kuin taskulamppu.
Nämä kaksi virtaa minussa.
Toinen kuollutta vettä, toinen elävää.
Miksi kuollut vesi
voikin virrata niin voimallisesti -
Ja elävä vesi on joskus kuin hiljainen kuiskaus?
Ehkä siksi:
Koska -
itse valitsen
kummassa vedessä uiskentelen, maailman kuolleessa
lätäkössä vastoin elävää, vai elävässä vastoin kuollutta -
nämä kaksi nimittäin ovat toisiaan vastaan:
Henki ja Liha.
Jumala ei kysy:
- Kumpi sinusta tuntuu miellyttävämmältä tänään?
Hän kysyy, tahdonko vaeltaa
totuuden tietä, ristin kautta, itselleni
kuollen?
Silloin olen vastavirrassa,
maailmaan nähden, mutta myötävirrassa taivaaseen nähden.
Ja jos Jumala on meidän puolellamme,
kuka voi olla meitä vastaan?
Niin siis se joka on vastavirrassa
maailmaan nähden, on kuollut, sillä hän on ristillä;
siksi hän ei voi ylpeillen, voimakkaana
ikäänkuin uhmaten sanoa:
minä uin vastavirtaan!
Sillä
hän ymmärtää että ihmisen minä,
se mikä hänessä on ylpeää ja itsevoimaista
ui aina myötävirtaan tämän maailman kanssa, olkoon kuinka
uskonnollinen tahansa.
Sekin on siis mahdollista, että laulaa kuorossa
halleluja-hymniä, varoo itsensä kaikista ilmeisistä
synneistä, ja on kuitenkin oman minänsä
pöhöttämä!
Vastavirtaan tähän maailmaan nähden mutta
myötävirtaan taivaaseen nähden, sopusoinnussa Jumalan
hyvän tahdon kanssa voi uida vain se
joka ensin suostuu olemaan kuollut:
Että me, synnistä pois kuolleina, eläisimme
Jumalalle.
Ja eikö niin, että vasta silloin
kuolleiden vesien voimallinen pauhu taukoaa;
ja elävän veden ääni,
taivaallisen Isän sydämen syke, tulee hyvin kuultavaksi
kaikkien valintojen keskelle - rakkaammaksi kaikkia
muita ääniä?
Joskus rakkain ääni katoaa
kuolleen puun juurella istuen ja itkien,
käsivarret puuta vasten nojaten
ja miettien - kierränkö puuta ympäri
vasempaan vaiko oikeaan?
Olin kerran lapsena koulun kanssa kinkereillä. Siellä oli mm. lasten tunti. Lestadiolaispappi otti aiheen: "Minä olen viinipuu, ja te olette oksat..." ja lisäsi sitten minua tarkoittaen, kun en kuulu kirkkoon, "...paitsi yksi...". Kaitpa tämä pappi yritti avustaa tuota viikatemiestä karsimalla minut oksistosta pois kylmän viileesti! En tuolloin vielä ollut omakohtaisesti uskossa, mutta tajusin heti, että eihän se noin mene.
ja Amen.
Tunnet varmaan tämän laulun:
"Oksia on paljon, runko on yksi...
jäseniä monta, ruumis on yksi...
Jeesus Kristus...
Hän yhdistää meidät."
Jeesus ei ole jokin maallinen kirkkolaitos. Hänen "maanpäällinen ruumiinsa" eli todellinen seurakunta koostuu kaikista uudestisyntyneistä uskovista. Jokaisesta Isän omasta jotka Hän on Jeesuksessa lapsekseen ottanut. Niitä rajoja ei vedetä kirkkojen eikä kuppikuntien mukaan vaan ratkaisevaa on sydämen ympärileikkaus hengessä.
Yksi ainoa ratkaisee.
Usko siihen Jeesukseen joka on lihaan tullut Jumalan Poika ja Jumala, Kristus.
Siunattua päivän jatkoa.
:)
T: mamabeard = Unboiled Nails
laulettiin omassa kirkossani jokunen viikko sitten, kun ehtoolliselle toivottiin ensimmäistä kertaa tervetulleeksi myös ne uskovat, jotka eivät kuulu helluntai-piireihin.
"uskovia paljon, ruumis on yksi.
yksi seurakunta...Hän yhdistää meidät."
TOTISESTI!
Minäkin olen ollut ehtoollisella Ev.Lut.kirkossa, en ihan varmuudella muista olenko helluntaissa ollut ehtoollisella. Vapaakirkossa usein ja muistaakseni joskus myös metodisteissa. Kirkkokunnat ovat moninaiset mutta ehtoollinen on yksi kuten Jeesuskin on yksi, ehtoollinen ei julista kirkkokuntaa vaan Herraamme Jeesusta.
"Minä olen viinipuu, te olette oksat..."
voivat avautua esimerkiksi vuorisaarnan siitä kohdasta käsin, jossa Jeesus "kehuu" hengellisesti köyhiä autuaiksi.
Mikä onkaan niin köyhä kuin oksa? Siis itsessään. Ei omista mitään.
Ajattele oksaa irrallaan puusta! Täysin köyhä, kuollut ja alaston.
Mutta samalla: köyhyytensä - ja siis riippuvaisuutensa - kautta se saa omistaa KAIKEN, missä ja kuinka?
Puun yhteydessä :)
Siis: kaikki rikkautemme on Kristuksessa.
Kun olemme uudestisyntymisen kautta eli uskoon tulleina liitetyt Jumalaan, olemme osalliset Hänessä olevasta elämästä. Puun luonto virtaa puun oksissa. "Kristus meissä".
Kaikki jumalalliset rikkaudet ja aarteet tulevat siis
1) KÖYHYYDEN KAUTTA. En voi itse pelastaa itseäni, en parantaa itseäni Jumalalle kelvolliseksi. Tunnustan ja myönnän tämän asiantilan - eli syntisyyteni - Jumalan edessä, näin vapautuen lain teoista.
2) USKON KAUTTA. Otan vastaan Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Vapahtajana ja uskon olevani Hänessä sovitettu Jumalan kanssa. Hän on minun kelvollisuuteni.
3) RIIPPUVAISUUDEN KAUTTA. En tahdo enää elää itseni varassa. Uskon olevani Jeesuksessa kuollut vanhalle, itsekkäästi eletylle elämälle, jonka keskuksessa oli oma minä haluineen ja omat uskonnolliset mieltymykseni ja mielipiteeni. Hänessä minulle kuuluu uusi elämä ja parantuminen. Siksi haluan elää ristin kautta, antautuen kaikessa Hänen tahdolleen. Jeesus on kristillisen elämän lähtökohta, keskipiste ja myös päämäärä. Tahdon kasvaa Hänen tuntemisessaan päivittäin.
Uskovana saat siis omaksua että kaikki taivaalliset rikkaudet kuuluvat sinulle Kristuksessa ja Isä avaa niitä sinulle hyvän tahtonsa mukaan.
Riippuvaisuuden kautta.
Kun olemme yhä enemmän kiinnostuneita Jeesuksesta ja Hänen tuntemisestaan, emme etsi niinkään siunauksia ja kokemuksia vaan persoonaa, jossa kaikki annetaan.
"Rakaani on minun ja minä olen Hänen."
Viinipuu-elämä on yltäkylläistä elämää - ja kuuluu jokaiselle uskovalle Sanan lupausten mukaan.
Tuohon kysymyksesi loppuosaan tode jo vastasikin.
Sielunvihollinen ei voi katkaista YHTÄKÄÄN oksaa jalosta viinipuusta. Ei kuolema - ei mikään - voi erottaa uskovaa Jumalan rakkaudesta, joka on JEESUKSESSA KRISTUKSESSA, MEIDÄN HERRASSAMME.
Siksi tutkikaamme sydämiämme.
Jos sydäntemme herraksi tulee oma minä Jeesuksen sijaan ja alamme etsiä kokemuksia Persoonan sijaan, jos riippuvaisuuden ja kuuliaisuuden korvaa oma hengellinen tietous ja Raamattukäsitteistö, jos armosta tulee pelkkä termi jonka nojalla oikeutamme itsellemme Jumalan pyhyyttä loukkaavia asioita sen sijaan että eläisimme siinä armon tilassa, joka sanan mukaan kasvattaa pyhitykseen - niin, jos olemme lakanneet olemasta "köyhiä" joiden ainoa autuus on Kristuksessa, silloin vaarana on:
että sielunvihollinen saa tai on jo saanut minut tilaan, joka lopulta johtaa (jos parannusta ei tapahdu) ulkopuolelle viinipuun.
Vihollinen ei voi siis riistää pelastustamme väkivalloin. Bunyan kuvaa eräässä kirjassaan kristittyä hyvin vartioituna kaupunkina, jonka muurien läpi vihollisella ei ole mitään mahdollisuutta päästä...
Kaupungin muureissa on kuitenkin portit: silmäportti, korvaportti, suuportti...
Näitä portteja ei voida avata ulkoapäin. Jos uskova itse sisältäpäin avaa porttinsa vihollisjoukoille, nämä voivat tulla sisään ja hävittää kaupungin elämän -
Jos annamme sielunvihollisen näivettää sisäisen hengellisyytemme ja synnin houkutusten tähden käännämme selkämme Jeesukselle, on Jumalalla vain yksi vaihtoehto:
Oman ratkaisumme ja päätöksemme mukaisesti, koska olemme osoittaneet olevamme haluttomat elämään Hänen yhteydessään, Hän taivaallisena puutarhurina joutuu "vetämään Pyhän Henkensä pois elämästämme" - jolloin olemme todellakin
köyhä, kuollut ja alaston -
irrallaan jalosta viinipuussa, siitä ainoasta, jossa on
Elämä.
Pyhä Henki - Kristus meissä - ei voi elää synnissä ja epäpyhyydessä.
Siksi Jeesuksen sovintoveri ja anteeksiantamus on tänäänkin kutsu pyhittymään Isän armosylissä.
Totisesti, Hän sen tekee - jos vain antaudumme Hänen varaansa!
Itsessämme köyhinä ja vajavaisina, monta kertaa erehtyvinä ja lankeavina saamme tätä matkaa tehdä Jeesukseen turvaten, niin, jos vain turvaamme Häneen ja olemme tosissamme.
Raamattu kehottaa laskemaan kustannukset.
Kahta tietä ei voi kulkea.
Valitkaamme oikein: iankaikkinen ja yltäkylläinen elämä. Jeesus. Viinipuu-kristillisyys.
Tarkoitatko että meidän täytyy olla täydellisesti
riippuvaisia viinipuusta
eli emme voi ammentaa mitään vääriä "lannotteita"
mistään muualta?
entäpä puunjuuret?
jos puu vaikka kaatuu ja oksat katkeaa siinä rytäkässä, niin miten käy juuren?
mamabeard kohta vastaa sinulle, mutta sitä ennen
annapa minä kysyn välillä, ettei keskustelu käy liian yksipuoliseksi.
Tunnetko itse Jeesuksen?
Mikä on käsityksesi Hänestä - historiallinen henkilö, maailman Vapahtaja, fiktiivinen luomus?
Jos et ole uskossa ja et tunne Jeesusta hengellisesti, mitä ajattelet uskovien Jeesus-kokemusten sisällöstä?
Mitkä olivatkaan motiivit keskustelun aloitukselle?
juuri kannattaa oksaa, oksa ei juurta.
tämä puu on siitäkin ihmeellinen, että se ei välitä juurtensa kautta mitään, mikä olisi turmiollista oksistolle.
sitäpitsi tämä puu ei kaadu.
Kenenkään ei tarvitse olla täydellisesti riippuvainen Jeesuksesta, se on vapaaehtoista. Ei tarvitse mahdollisimman ehyesti ammentaa Jumalasta kumpuavaa elämää, sen kautta kasvaa itsensä tuntemisessa ja eheytyä juuri siksi persoonaksi, joka aidoimmillaan on.
Jumala ei sitä vaadi.
Se on ihmiselle annettu mahdollisuus, jonka joko käytämme tai jätämme käyttämättä.
Sanoilla on helppo pelailla, mutta hiljentyä olemaan kaksin Jumalan kanssa, etsiä Häntä joka todella on, onkin jo toinen juttu.
Elämä on enemmän kuin verbaalinen peli.
Tähän liittyen.
Jeesuksen sanat viinipuusta ovat laadullisesti enemmän kuin vain puolihuolimattomasti heitettyä vertauskuvaa, ne kuvaavat erittäin elävästi ja täsmälliseti jotain hyvin todellista ja syvällistä uskovan yhteydestä Jumalaan. Siitä huolimatta on tietyssä mielessä kyse vain kuvasta. Kuva ei koskaan ole täysin sama kuin se mitä kuvataan.
Ei riitä että opiskelemme kuvaa ja pohdimme sen uskonnollisia merkityksiä, jos itse sisältö on hukassa.
* * *
Jos "minä olen viinipuu, te olette oksat" kuvaa uskovan ja Jeesuksen kiinteää yhteyttä, jossa yksilö on osallinen Jumalan elämästä ja Hänen tuntemisensa sisällisestä rikkaudesta, niin muihin hengellisiin totuuksiin löytyy ehkä parempia kuvia, esimerkiksi kuva uskovasta puuna. Silloin voimme puhua juurtumisesta Jeesukseen:
> Entäpä puunjuuret. <
Jeesus Kristus ei "kaadu" eivätkä niin ollet oksatkaan "katkea".
Uskova yksilönä voi langeta ja kaatua, joskus pahastikin, mutta niin kauan kuin hänellä on halua parannukseen ja vilpitöntä mieltä jota haureuden henki ei ole onnistunut tahraamaan ja viemään sivuraiteille, hän nousee uudelleen.
Jumalan tahto on että yhä syvemmin juurrumme Kristukseen ja näin "kasvamme pelastukseen" kuten Raamattu sanoo, siis että kaikki elämämme osa-alueet kaikin tavoin kasvaisivat kiinni Jeesukseen ja elämämme voisi tulla kauttaaltaan Hänen valloittamakseen. Tuo "kasvaa pelastukseen" ei siis tarkoita kasvun tuloksena tapahtuvaa pelastumista, vaan pelastuksesta seuraavaa kasvua.
Uskonelämän käytännöllinen kasvu alkaa armon sisäistämisestä. Ymmärrämme että Jumala meissä on valmis vaikuttamaan kaiken mitä Hän meiltä vaatii jos vain antaudumme Hänen työlleen.
Lähtökohta Jumalan tahdon toteutumiselle uskovan arjessa on todeksi koettu anteeksiantamus, jonka seurauksena armo alkaa kasvattaa "hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot" (Paavalin kirjeestä Tiitukselle, toinen luku).
Jos armo ei tällaista vaikuta on aiheellista kysyä mistä armosta on kyse? Jumalan todellinen armo johtaa aina pyhitykseen.
Näin viinipuun elämä saa Pyhän Hengen valistavan työn kautta tuottaa yhä täyteläisempää hedelmää niissä "oksissaan" eli ihmisissä jotka koko olemukseltaan tahtovat kasvaa ja lujittua Kristuksen armossa ja totuudessa.
Mitä täydellisempää riippuvaisuus Kristuksesta - elämän tosi lähteestä - on sen täydemmin ja eheämmin voimme elää todeksi kokonaisvaltaista pelastusta, jossa on hyvinvointi koko persoonaa varten.
Uudessa testamentissa on kehotus kasvaa "Kristuksen täyteyden täyden iän määrää kohti". Se on siis prosessi. Uskovina olemme matkalla, seikkailussa jossa Jumala voi joka päivä opettaa ja kasvattaa, joskus erehdystenkin kautta, jos vain olemme halukkaat oppimaan.
* * *
Tietenkin uskova voi ammentaa "vääriä lannoitteita". Tämä on minun näkemykseni. Itse asiassa ajattelen että uskova lähes pakosti jossain elämänsä vaiheissa ammentaa vääriäkin lannoitteita. Se kuuluu elämään, mutta kun olemme halukkaat oppimaan Jeesus meitä puhdistaa. Tärkeintä on tärkein eli perusta. Että todellisesti olemme Kristuksessa, siinä jalossa viinipuussa ja tahdomme sydämestämme Hänelle kuulua, niin Jumala pitää huolta parantumisestamme ja kasvustamme.
Outoa on jos uskova HALUAA ammentaa lannoitteita jostain muualta - kuvitellen että Jeesuksen ulkopuolella voi olla jotakin tavoittelemisen arvoista?
Olen uskossa :)
Tarkoitin siis jos on Viinipuussa joka ei kaadu,
mutta itse "kaatuilee" ja antaa väärien lannotteiden
hivuttautua uskovan elämään
niin miten pitkälle armo riittää?
ja jos oksissa ei virtaa elämän virran nesteet
vaan ne näivettyy, kuin appelsiinin kuori erämaassa,
silloin juuren pitäisi olla kunnossa
niinkö?
ja tässä prosessissa
jos tuntuu että on kuin
"metsään pystyyn kuollut puu"
kalpeana pakkaspäivänä
niin...
Enpä olisi arvannut.
Kukkaloota on tuttu nainen. Voih!
Hän tietää että tuo kyseinen Raamatun kohta on minulle rakas ja rakensi ikäänkuin ansan johon suin päin kävelin.
Lähti mokoma leikittelemään kanssani. :)
Kristus on tuo koko viinipuu ja me olemme sen oksia henkemme puolesta, joka on Jumaluudesta peräisin. Meidän maallinen ruumiimme on ikään kuin tuon puun lehti, joka voi kuihtua ja kuolla pois mutta oksa on edelleen kiinni rungossa.
Toisaalla Raamattu nimittää seurakuntalaisia Kristuksen ruumiin jäseniksi. Kyse on samantyyppisestä vertauksesta.
"Jeesus Kristus on tuo koko puu".
Amen. Näin on. Ja kuitenkin on kyse siitä mitä tarkoitamme sanoilla "koko puu"?
Hän persoonana on meistä, ihmisestä, erillinen.
Jeesuksen Kristuksen erillisyys (persoonana) ja kuitenkin täysi hengellinen yhteys omiinsa (ja omissaan) on kristillisen uskon keskeisintä sisältöä. Sitä tuskin voidaan selittää niin että se selitystemme perusteella voitaisiin täysin ymmärtää, mutta kokea se voidaan hyvin todellisella tavalla, ja vasta kokemuksen kautta se tuleekin ymmärrettäväksi.
Jeesus on minusta erillinen persoona jonka kanssa seurustelen ja josta olen riippuvainen. Mutta samalla Hän on ja vaikuttaa sisällisesti minussa Henkensä kautta, joka yhdistää minut Häneen. Enemmänkin: olen Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänessä olen asetettu taivaallisen Isän armosyliin Hänen valtaistuimelleen.
Tämän hengellisen asemani kautta minulla on myös auktoriteetti sielunviholliseen nähden.
Seurustellessani ja ollessani dialogissa Jumalan kanssa en siis seurustele jonkin "oman olemukseni jumalallisen puolen, minussa olevan Kristuksen" kanssa vaan taivaassa olevan Herran kanssa. Kuitenkin olen hengellisesti yhtä Hänen kanssaan niin että seurustellessani taivaassa olevan Herran kanssa Hän juuri silloin ja siinä vaikuttaa minussa sisällisesti.
Miehen ja naisen liittymisestä yhteen sanotaan että heistä tulee yksi liha, mutta uskovan ja Kristuksen liittymisestä toisiinsa kuuliaisuudessa, jossa antaudun sisimmältäni Jumalan alamaisuuteen, sanotaan että olen "yksi henki" Jumalan kanssa. Mikä voisikaan olla suurempaa - ja kauniimpaa, koska se on Jumalan armon ja laupeuden teko?
* * *
Uskovan yhteys Jumalaan hengellisenä ykseytenä ja tähän sisälliseen elämäntodellisuuteen liittyvät ilmaukset kuten "Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä", ovat olleet aiheina lukuisille harhaopeille joissa Jumalaa on etsitty ihmisen sisäpuolelta - !
Kuitenkin hengellinen "ykseytemme" Herrassa edellyttää ensinnä oman erillisyytemme tiedostamista ja sen myöntämistä että syntisinä olemme ulkopuolella Jumalan ja Hänen valtakuntansa, missään minun olemukseni osassa ei asu Jumalan Henki.
Vasta tämän kautta, ottaessamme vastaan Jumalan sovintotyön itsemme ulkopuolelta ja näin "uudestisyntyessämme" Jumalan lapsiksi Jeesuksen anteeksiantamuksessa, saamme uskovina sisimpäämme Pyhän Hengen joka on "pelastuksemme sinetti" ja "lapseuden Henki". Hän yhdistää meidän henkemme Jumalaan ja toteuttaa yhteyttä ihmisessä.
Pyhä Henki ei koskaan toimi ohi Jeesuksen eikä jaa ihmiselle Jumalan valtakunnan aarteita ohi Jeesuksen sovintoveren ja ristin.
"...ja me olemme sen (koko viinipuun eli Kristuksen) oksia henkemme puolesta, joka on Jumaluudesta peräisin."
En muista perehtyneeni kirjoituksiisi joten en tarkalleen tiedä millä tavalla tätä ajattelet ja mitä tarkoitat näillä sanoilla.
Muistutan kuitenkin siitä harhasta johon jo edellä viittasin ja jossa ihmisen ja Kristuksen erillisyys häivytetään.
"Olemme sen oksia Jumaluudesta peräisin olevan henkemme kautta" voidaan nimittäin tulkita sillä tavalla että mitään erillään olevaa Kristusta ei olekaan! On ainoastaan Kristus "oksissaan" ja näin Jumaluus ilmentää itseään (ihmis)henkenä?
Tätä et ehkä tarkoittanut - ?
* * *
Myös ei-uskovassa eli uudestisyntymättömässä ihmisessä on Jumalan häneen asettama henki, mutta tässä hengessä ei ole jumalallista elämää. Näin ollen koko ihminen kauttaaltaan on irrallinen Jumalasta. Tämä on se asiaintila johon Raamattu viittaa puhuessaan uskovien menneisyydestä: "olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne."
Ihmisen henki tulee "eläväksi" yhteyden kautta Jumalaan, jolloin olemme jalon viinipuun eli Kristuksen oksia. Tätä ennen tuota yhteyttä ei ole.
Yhteys Jumalaan on siis IHMISEN ULKOPUOLELLA, ILMAN IHMISEN ANSIOITA toimivan Jumalan työ. Ottaessani vastaan Jeesuksen jossa anteeksiantamus ja armo on tämä Jumalan teko tuli sisälliseksi omaisuudeksi ja ominaisuudeksi minuun.
Hengellinen elämäni on siis kokonaan riippuvainen Jeesuksesta Kristuksesta.
Hengellistä elämää ei synnytetä eikä rakenneta millään meditatiivisilla konsteilla eikä itseoivalluksilla, joissa ihminen demonihenkien vaikutuksesta kokee "kosmista yhteyttä" jne. Tuonkaltainen yhteys on erillisyydessä olevan ihmisen tajunnan sisäinen kokemus. Sellainen "yhteys" ei ole mitään todellista yhteyttä koska se tapahtuu yhä erillisyydessä.
* * *
Olen siis viinipuun oksa henkeni kautta, jossa Pyhä Henki on jumalallisena elämänä.
MINUN HENKENI EI KUITENKAAN OLE JUMALAN HENKI. Minun henkeni ei myöskään tee minussa hedelmää itsestään, omana tekonaan, vaan hedelmää tekee Pyhä Henki, siis "Kristus meissä".
:)
Siksi tärkeintä ei ole keskittyä tekemään hedelmää, olemaan uskova ja ilmaisemaan minussa olevaa Kristusta. Tärkeintä on keskittyä Jeesukseen ja antautumiseen Hänelle, seurustelemaan Hänen kanssaan ja toteuttamaan Jumalan tahtoa totuudessa, jonka seurauksena sitten Pyhä Henki ilmaisee Kristusta meissä tekemällä hedelmää.
"Toisaalta Raamattu nimittää seurakuntalaisia Kristuksen ruumiin jäseniksi. Kyse on samantyyppisestä vertauksesta."
AIVAN. Kyse on samasta asiasta.
Toisaalta on hämmentävää että Kaikkivaltias Jumala on tällä tavalla ikäänkuin rajoittanut tai ehdollistanut työtään maan päällä, eikö totta?
Joku onkin kirjoittanut tähän tapaan: "Valitessaan että on vain pää, ei koko ruumis, on Jumala tavallaan tehnyt itsensä riippuvaiseksi uskovista, jäsenistään."
Tämän tulisi laittaa meidät uskovat pienelle paikalle, todella tutkimaan asennettamme ja antautumistamme Jumalan kasvojen edessä.
Jos Jumala tällä tavalla on tehnyt työnsä maan päällä riippuvaiseksi uskovista emme voi röyhistellä rintaamme ja luulla olevamme jotakin, päinvastoin, meidän on myönnettävä antautumisemme vähäisyys ja sen tähden kadotetut Jumalan mahdollisuudet. On pyydettävä anteeksi Herralta, nöyrryttävä ja tehtävä parannusta...
että elävät vedet lähtisivät runsaina virtaamaan!
* * *
Siis:
Kuten ruumis ei voi tehdä mitään ilman päätään, niin emme mekään ilman Jeesusta ja käytännöllistä antautumistamme Hänelle (viinipuuvertauksen yhteydessä Jeesuksen sanat: ilman minua te ette voi mitään tehdä). Samoin ei pääkään voi toimia ilman ruumiinjäseniä, joille se antaa komentoja ja joita se, sisällisen yhteyden - jota myös elämäksi kutsutaan - kautta ohjaa.
Näin olemme viinipuun oksina ja Kristuksen ruumiin jäseninä riippuvaisia Hänestä, ja tähän riippuvaisuuteen antautuessamme Jumalan Henki meissä alkaa vaikuttaa voimallisia tekoja hengellisen elämän ilmentyminä.
Vaikka Kristus on KOKO PUU - silti: Hän ei ole oksat vaan Hän on runko. Häneen liittyneinä Hänen elämänsä virtaa oksissa eli meissä, kuitenkin niin etteivät persoonamme sekoitu toisiinsa. Jumala on läsnä minussa - ja kuitenkin olen oma itseni.
Olen Jumalaan liitetty, mutta en ole Jumalallisuuden ilmaus niin että minun ja Jumalan välille voitaisiin vetää yhtäläisyysmerkki. Jumala ilmaisee itseään minun kauttani sen elämän voimalla, joka minussa tekee hedelmää, ja tuo elämä on kokonaan lähtöisin Jumalasta, olen siitä osallinen ainoastaan Jumalan teon ja riippuvaisuuteni kautta.
Vaikka Kristus on KOKO RUUMIS - silti: Hän ei ole jäsenet vaan Hän on pää. Vain sen kautta että olemme alamaiset päälle, seurakunnan Herralle, voi Hän ilmaista itseään seurakunnan kautta.
Jumala tekee työtään monella tavalla, mutta -tahtonsa korkeinta ilmentymää eli Kristusta, joka on Persoona, voi Hän ilmentää vain niiden kautta jotka ovat omassa persoonassaan ja olemuksessaan yksilöllisinä ihmisinä antautuneet Hänelle, seurustelemaan Hänen kanssaan ja niin toteuttamaan kristillistä kutsumusta rakkaudessa.
Meidän tulee siis tehdä kaikkemme jotta tekisimme hedelmää ja seurakunta rakentuisi, ja kaikki se mitä voimme tehdä on ehyesti antautua Jeesukselle, jolloin Hän meissä tekee hedelmää ja rakentaa seurakuntaansa - kuuliaisuutemme kautta.