Itse olen tällainen kyselijä,:en ollenkaan opettaja tai tutkija, neuvoja.
Kirjoitan tälläkin hyvin oppimattomasti ja tällee vaan rupatellen.
Ilmeisesti täällä on paljonkin ihmisiä, joilla on hyvät raamatuntiedot.
Sanassa kejotetaan tutkimaan raamattua, ettei eksyisi.
Näin huonon opoipään omaava, kuinmikäminulla on. Omaan muuten myös huonon kielipään. Niin tällaisen hrikon pänomistajana huomaan jopa väsyväni, jos liikaa mietin tai tutkin raamattua yms.
Aina uudestaan ja uudestaan tulen ja palaan sille samalle tutulle paikaalleni, jossa käteen jää vain risti.
Ainoa minkä täydellisesti ymmärrän raamatusta on ristintyö. Jeesuksen sovitustyö. Sillä jaksan.
Mietin, kun luen viestejänne ja aloituksianne, että täällä tuntuu olevan melko viisasta väkeä.
Jostain syystä minulle ei tartu asiat päähän. Aina vain Jeesus ja risti. Ihan kuin kaikki muu olisi toisarvoisempaa, vaikka raamatussa lukee, että tutkikaa raamattua.
Ehkä näinä aikoina on niin paljon sekoittavia tulkintoja.
Uskon, että lopunaikoja lähestyttäessä sanomakin typistyy. Uskon, että kun riisuminen ja seulonta tiukkenee, jäljelle jää vain risti.
Siinä roikkumalla selviää perille.
Se on pelastuksemme. Kaikki muoto-opillisuus karsiutuu. Väittelyt opeista jää pois. Kristityt yhdistyvät ja jää vain risti, johon turvautua.
Tällaisia ajatuksia......
Kirjoitan tälläkin hyvin oppimattomasti ja tällee vaan rupatellen.
Ilmeisesti täällä on paljonkin ihmisiä, joilla on hyvät raamatuntiedot.
Sanassa kejotetaan tutkimaan raamattua, ettei eksyisi.
Näin huonon opoipään omaava, kuinmikäminulla on. Omaan muuten myös huonon kielipään. Niin tällaisen hrikon pänomistajana huomaan jopa väsyväni, jos liikaa mietin tai tutkin raamattua yms.
Aina uudestaan ja uudestaan tulen ja palaan sille samalle tutulle paikaalleni, jossa käteen jää vain risti.
Ainoa minkä täydellisesti ymmärrän raamatusta on ristintyö. Jeesuksen sovitustyö. Sillä jaksan.
Mietin, kun luen viestejänne ja aloituksianne, että täällä tuntuu olevan melko viisasta väkeä.
Jostain syystä minulle ei tartu asiat päähän. Aina vain Jeesus ja risti. Ihan kuin kaikki muu olisi toisarvoisempaa, vaikka raamatussa lukee, että tutkikaa raamattua.
Ehkä näinä aikoina on niin paljon sekoittavia tulkintoja.
Uskon, että lopunaikoja lähestyttäessä sanomakin typistyy. Uskon, että kun riisuminen ja seulonta tiukkenee, jäljelle jää vain risti.
Siinä roikkumalla selviää perille.
Se on pelastuksemme. Kaikki muoto-opillisuus karsiutuu. Väittelyt opeista jää pois. Kristityt yhdistyvät ja jää vain risti, johon turvautua.
Tällaisia ajatuksia......
Vastaukset 78
Vanhimmat
Mikä siinä ristissä sitten on jäänyt päähän ja miksi siinä roikkumalla selviät? Seulontaa ja riisumista, ahdistavaa, kun Jumala vain kiduttaa? Ja me vapaaehtoisesti haluamme olla Hänen kidutettavinaan, koska etsimme Hänen rakkauttaan.
Synnit on sovitettu ristillä. Päinvastoin, se on vapauttavaa.
Saamme levätä herrassa vai mitä?
Totta, kaikki ei ole ihmisten mieleen,.
Ei se ole lepoa, armosta puhutaan uskossa paljon... mutta tämäkin palsta on osoittanut, ei ole armoa, ei minkäänlaista armoa.... ja ei Jumalallakaan ole armoa, hänhän sanassaan sanoo jakavansa ihmiset vuohiin ja lampaisiin... oletko sinä lukenut Jumalan sanaa? Vuohet eivät tule saamaan pelastusta ja ne ovat niitä armon hyväksikäyttäjiä, jotka eivät todellisesti koskaan saa taivaspaikkaa, raamatun mukaan, kyse ei ole ihmisten mielipiteistä, vaan raamatun.
"sinun nimessäsi teimme monta ihmeellistä tekoa... ja vastaus on, "en ole koskaan tuntenut teitä", menkää tuliseen pätsiin.... aamen aamen aamen… säestää lampaat toisella puolella. Siinä sinulle armoa!
Minä turvaan armoon. Armosta me olemme kaikki uskomassa.
Minulle raamattu taas aukeaa turvallisena, lohdullisena ja rakkaudellisena. Muuttumattomana ja pysyvänä.
Tuo jäänyt eniten mieleen raamatusta.
Huonosti muu jäänyt mieleen. Mutta aina kun sitä lukee rauhallinen olo, kun tietää että asiat on parhaimmissa käsissä.
Olet höynäytetty armon lillukoissa, et ole lukenut raamattua... hah..hah hah... Jumala ei tykkää, että läträtään sillä sovitusverellä, kuten sanoit, armo ei ole synnin hyväksymistä... muista kaikki ajatuksesi, kaikki tekosi... ja sinähän olet täydellinen, hallelujah, kelvollinen hänen armolleen.
ARMO EI OLE SYNNIN HYVÄKSYMISTÄ= EI OLE ARMOA.
Miksi sinä saisit armon jossa ei hyväksytä syntiä, ja teet syntiä ja matkaat parempana taivaslipulla taivaaseen... miksi leikit Jeesuksen verellä verileikkejä?
Se on varmaan hauskaa, kun on joku joka kärsii sinun puolestasi ja sinä saat ilmaislipun, eikö? niinkö sinä luulet, että se menee? ei se mene niin, kristinuskon mukaan, pitää kärsiä itsekin siellä ristillä... ja siellä ei kärsi herrat ja parhaat ja vahvat, siellä kärsii, heikot niiden perkeleen pässien puolesta.
Ei se kyllä ihan noin mee....tuo armo kysymys, ettei olis armoa.
Armolla ei syntejä tehdä hyväksyttäviksi.
Kyllä se kilvoittelu kuuluu uskovaisen elämään vai mitä?
Ku ei se kilvoittelut mihinkään johda, kilvoitella saa vaikka maailmanloppuun asti tämä ihmiskunta, kilvoittelu...syntiä vastaan taistelu... taistele, taistele, verille asti taistele.... oletko taistellut, kilvoitellut? verille asti?
Siis kilvoittelee omasta halusta, koska rakastaa Jeesusta. Rakastaa Jeesusta siksi, koska hän rakastaa meitä niin paljon ja on niin hyvä meille. Ethän tekisi, haluaisi tehdä pahaa ihmisellekkään joka on sinulle hyvä ja rakastaa sinua.
Ei tarvitse väkisin pakotettuna taistella. Vaan haluaa toimia raamatun mukaan.
Tottakait tekee syntiä koko ajan, ei me synnittömiä olla.
Tässähän puhutaan ihmisistä, jotka puuhailevat Jumalan nimissä asioita, joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa. Ihmisistä, jotka pettävät muita jumalisuuden ulkokuorellaan. Susista lampaiden vaatteissa.
Asennevamman huomaa siitä, että taivaan portillakin he esittelevät omaa ansioluetteloaan. Jumala ei tunne heitä, koska he eivät turvaa Jumalan armoon Jeesuksen sovitustyön kautta.
Kilvoittelu ei ole syntiä vastaan taistelemista omassa voimassa. Se ei ole jatkuvassa ahdistuksessa elämistä. Uskossa kasvaminen on muuttumista mielen uudistumisen kautta. Ihminen muuttuu, kun Jumala tekee hänessä työtä.
Täydellisiä meistä ei tietenkään tule koskaan. Ja siksi tarvitaanJeesusta välimiehenä epätäydellisen ihmisen ja täydellisen Jumalan välillä. Armo kattaa yrityksen ja epäonnistumisen välisen kuilun silloin kun ihminen turvaa Jeesuksen sovitustyöhön.
Sinä lisäsit Jumalan Sanaan asioita, jota siellä ei ole. 'Lampaat säestää amen amen amen'! Tutki Sanasta, miten käy niille, jotka lisäävät tai poistavat jotain Hänen Sanastaan! Tutkikaa jokainen, ei ole pahitteeksi. Aika on päättymässä....
....siis lampaat EI säestä :'menkää tuliseen pätsiin.' Totuus näyttää olevan hukassa!
oletpa pahantuulinen....
Usko taitaa olla vahvojen oikeus, se ei ole heikoille, koska he eivät kestä siinä myllerryksessä. Raamattu antaa hieman väärän kuvan asiasta, tai uskovat ovat antaneet... että usko olisi heikoille lahja, todellisesti... se aiheuttaa kärsimystä, koskaan ei ole riittävä, en ikinä riittäisi Jumalalle. Armo ei kuulu todelliseen uskoon, koska se odottaa niin paljon ihmiseltä itseltään kuitenkin.
Armo ei ole synnin hyväksymistä.
Juuri tuo armo ei ole synnin hyväksymistä ajaa ristiriitaan, tietenkään normaali eiuskovakaan ei pidä moraalisesti huonoista teoista, niitä hyväksyttävinä, mutta usko Jumalaan tekee armosta jotain kidutusta, toisaalta sinulla on mukamas armo mutta jos teet jotain mikä on ns. Jumalan sanaa vastaan, niin osa menee sen mukana, eli armo ei olekaan armoa, vaan kyse on siitä kuinka vahva on.
Ähhh...menee liian vaikeaksi nyt minulle.
Jos se olisi minun vahvuudestani kiinni, olisin ajat sitte menettänyt uskoni.
Armosta saamme synnit anteeksi. Kun saa tuntea Jumalan rakkauden, tulee halu toimia hänen tahtonsa mukaisesti. Olla sen rakkauden arvoinen.
Sillin se ei tunnu kiduttamiselta. Se ei tunnu pakottamiselta vaan on oma valinta pyrkiä siihen ettei tekis syntiä ja pahottaisi Jumalan mielen.
Ei halua pahoittaa Jeesuksen mieltä, koska hän rakastaa ja huolehtii meistä.Ei sen takia että ei uskalla tehdä syntiä. Se on tahto kysymys, ei pelko.
Eli teet omia tekoja ja pyrit hyvään elämään, etkä tee syntiä... hienoa.
Kykeneekö Jumalan mielen pahoittamaan? Siinä sinulla onkin työsarkaa kun yrität olla pahoittamatta narskun mieltä. Tiedäthän mitä teki Pojalleen Jeesukselle?... ja vielä että sinä saisit lillua veriarmossa ja iloita taivaslipuista... tuntuuko iloiselta ja onko ihanan olotila? sairasta.
Ei kyllä mene noinkaan ettäbomillavteoilla ansaitaan taivaspaikka vaan armosta. Uskokin on armosta saatua. Jeesus sanoi, joka tuntee minut, tuntee isän Raamatussa kerrotaan, miten Jeesus itki ihmisten puolesta.. kyllä Jumalan mielen voi pahoittaa olemalla totelematon.
Hän ei halua lastensa joutuvan kärsimään eikä kadotukseen.
Ihan kuin äiti tai isä olisi huolissaan jos vaikka lapsi tuhoaa itsensä vaikkapa huumeilla. Jumala vihaa syntiä koska hän ei halua ihmisten tekevän pahoin itselleen. Meidän parasta Jumala ajattelee.
No, olen onnellinen puolestasi ja armosta jonka olet osaksesi saanut :)
Muistathan minua, kun olet eräänä päivänä taivaassa?
Armo kuuluu kaikille. Nähdäänkö taivaassa?
Ei se sinun Jumalasi minua sinne huoli :) mutta, olen iloinen puolestasi.
Sitä paitsi, en ehkä jaksaisi elää ikuisesti, voisi käydä tylsäksi... sellainen.
Siellä ei ole aikaa, eikä pitkästymistä, eikä surua, eikä murhetta yms
Oon käynyt siellä. Se on yksi syistä, miksi oon vielä uskossa.
Jos ei ole armoa ja rakkautta elämässä juuri kokenut, niin Jumala-kuvastakin voi tulla ankara ja rakkaudeton.
Kaikilla meistä on pään sisällä "nauha", joka toistaa tiettyjä ajatuskulkuja. Ihminen muodostaa sen perusteella myös maailmankuvansa ja Jumala-kuvansa. Toisten pään sisällä asuu ankara kriitikko ja syyttäjä.
Edellä mainitulla ei ole mitään tekemistä Jumalan, omantunnon eikä parannuksen teon kanssa. Syntien tunnustaminen ja parannuksenteko on positiivinen ja voimannuttava asia. Tunnustettuja syntejähän ei tarvitse raahata enää mukanaan.
Jeesus tuli pelastamaan meitä suoritususkonnosta. Ansaitsemismielessä tehdyt hyvätkin teot ovat Jumalan edessä kuin likaisia vaatteita (Jesaja 64:6). Teot ovat spontaanisti syntyvää uskon ja hengen hedelmää. Hedelmähän kasvaa itsestään, sitä ei tarvitse pakottaa.
Terve usko on armossa lepäämistä. Monilta se onnistuu vasta sitten kun voimat loppuvat. Kun ihminen lakkaa puuhaamasta pelastustaan omin voimin, niin Jumala sanoo: minun armossani on sinulle kylliksi, sillä minun voimani tulee täydelliseksi sinun heikkoudessasi.
Armossa lepääminen ei tarkoita kädet ristissä toimetonna istumista. Se on levollista luottamusta ihan tavallisen elämän keskellä siihen, että Jeesus kantoi menneet ja tulevatkin syntini. Ja Jumala näkee lapsensa Jeesuksen sovituksen kautta puhtaina.
>>Syntien tunnustaminen ja parannuksenteko on positiivinen ja voimannuttava asia.<<
Harmittaa ihan, miten vähän ihminen / uskovatkin ymmärtävät tuon lauseen ja mielikuvan viisauteen. Täysin kadoksissa oleva alue ja joka uskonnollisessa puolueessa.
Ajatellen ihmisen turmeltuneisuutta ja tästä tilasta kumpuavaa ajattelua niin sokeudessaan ihminen ei ymmärrä, miten KAIKKI synnit tuhovat ja vaikeuttavat ihmisen elämää ja erikoisesti mieltä. Juuri tuohon liittye ihmisellä ei todella ole vapaata tahtotilaa käytössää eli irtaantua itse synnintekemisestä.
Jos jokin ihminen kokee päässeen irti jostain synnistä, niin takaan ja alleviivaan,- ettei itsellä ite ihmisellä ole osaa ja arpaa tämän ehytymisen kanssa. Ohjaaja on ulkopuolinen ja JUMALA itse vaikuttaen tahtoon ja tekemiseen.
Juuri tuo kokemus on voimaannuttava / positiivinen,- koska siinä toteutuu taas Jeesuksen opetus todellisen elämän antajana. Voimaannuttajana.
Väitämpä, miten tässä ajassa käsitelty alue synti ja parannuksen tekeminen kumpuaa lihallisuuden / uskonnollisuuden opetuksena. Annetaan vahva mielikuva, miten synnissä olisi jotain hyvää ja siksi ihmiset eivät tahtoisi ja tee parannusta. No, liha/llisuus näkeekin siinä hyvää ja on mielistynyt syntiin. Niin, miksi ei opeteta tarkoin, miten jokin synti ihmisessä vaikuttaa kielteisesti jollain toimimisalueella.
Todellisuudessa parannuksen teko tapahtuu mielenalueella eli ihminen saa viisautta nähdä synnin vaikutus. Kokee tahtotilan muutoksen ja tämän vaikuttaa JUMALA Pyhän Henkensä avulla.
No, jokainen me tiedämme, miten uskonnollisuus hallitsee ihmisiä juuri tällä tekijällä. Parannukseen liittäen pelkotilan,- joka ei todella voimaannuta,- vaan aktivoi ahdistusta.Lain alla elämistä ilman armoa ja armossa kasvamista.
Raamatun Jumala on …..
Palliaivo.
Heh heh....anna tulla vaan kaikki ulos.
Sain jo sanotuksi, aika paljon. :)
Miksi Jumala ei pidä edes omisa käskyjään... älä tapa, ja Hänen sanotaan tapppavan suurimman osan ihmiskuntaa heittämällä tulijärveen... rakastava, lempeä, ihana.. kuulostaa saatanalta, mutta ei, se on Jumala. Ihmettelen Jumalan moraalia, johon uskovat sanova, ei meidän tarvitse kaikkea ymmärtää, riittää kun uskoo.
Sinä olet ymmärtänyt väärin. Jumala ei heitä ketään tulijärveen. Se paikka ei ole valmistettu ihmistä varten vaan Saatanaa varten. Saatana heitetään tulijärveen, ja ...... hänen seuraajansa, jotka ovat valinneet hänet jumalakseen ja herrakseen hänen mukana.
Ihminen siis "heittää itse itsensä" tulijärveen mikäli hän seuraa sitä, joka sinne joutuu.
Siksi ihmisen tulisi seurata sitä, joka taivaassa asuu ja on siellä. Silloin ihminen on valinnut Luojan: Jumalan ja yhteyden Jumalaan. Silloin se on ihana elämä ikuisuudessa Jumalan yhteydessä Hänen kanssaan.
Mutta valinta tulee tehdä tämän elämän aikana. Valitset siis Jumalan Jeesuksessa Kristuksessa tai sen toisen. Kuoleman jälkeen se on liian myöhäistä.
Muistathan minua taivaassa eräänä päivänä?
länsimailla pyyhkii paremmin Jumalan valtakunnan asioissa... hmm... armo.. Jumala suosii yhteiskunnallisesti parempiosasia, intiassa on köyhyyttä ja moni elää norsujumaliensa kanssa, eikä heillä ole muusta tietoa... sitten länsimaissa on tämä armo on annettu, kiitos ristiretkeläisten, kuningaskuntien sotaisten uskonsotien... thanks, Jumala.
Seuraavaksi sarjassamme hebkikökohtainen kysymys.
Onko sinulla sydämen painolastina joku selainen hyvin raskas asia, joka tekee uskomisen hankalaksi. Onko se synniksi luettava juttu, joka pitää sinut sellaisella myrskyisellä paikalla ja aiheuttaa ristiriitaa.
Onko jokin josta sinun on vaikeaa luopua ja se aiheuttaa sen tuteen, ettet kelpaisi sellaisenaan Jumalalle.Ei tarvitse vastata jos mein liian pitkälle...
Kuule, Jumala rakastaa sinua juuri tuollaisenaan.
No eii… ei ole raskasta juttua painolastina.... en koe että olisi syntiä, mikä painaisi... ei niitä nykyään ole, ne on kadonneet...olen vain, aina... jotenkin, jumissa...
Ei se haittaa vaikka kysyy, tämä on ehkä väärä paikka kertoa, pelkään ihmisten reaktioita, eikä siitä kertominen auttaisi, olen turvannut Jumalaan, olen turvannut sitä kautta ehkä myös uskoviin... olen aina vain jumissa. Joku tyhmästi ja tietäväisenä toisessa ketjussa laittoi, että olisiko hyvä puhua jollekulle, mutta kun olet yrittänyt puhua, on joutunut hylätyksi Jumalan, uskovien taholta... miksi siis puhua...
Tiedätkö sinä totuuden ristiretkistä? Muslimit tappoivat kristittyjä ja pyrkivät pakottamaa koko sen aikaisen kristillisen maailman islamin uskoon.
Jos kristityt eivät olisi taistelleet, heidät olisi tapettu, ja sinä eläisit tänä päivänä islamilaisessa valtiossa sharia lakien alla ja naiset kasvot peitettyinä mustiin kaapuihin
puettuina.
Pelkäätkö, että ihmiset loukkaavat sinua? Onko sulla niin paljon kuormaa, ettet kestäisi enempää tai mitä tarkoitat, että pelkäät ihmisten reaktioita?
Kun kirjoitat jumittumisesta, tulee minullekkin mieleen puhuinen jollekkin asioista.
Onko sinulla masennusta?
En tiedä onko masennusta... en halua puhua sillä nimellä, se tuntuu pelottavalta, koska silloin tuntisin olevani jotenkin epäonnistunut ja sen kautta olisin , haavoitettavissa ihmisten taholta.. en ole kokenut ymmärrystä uskovien taholta, lähinnä ihmiset ovat "työntäneet pois elämästään", ikään kuin se pelottaisi heitä itseäänkin, ei siksi että olisin pelottava välttämättä, en tiedä miksi...
Se onkin vain ihmisten keksimä termi ja mitähän tuokin diagnoosi sitten kattaa.
Ennen taidettiin käyttää termiä melankolia.
Minä en osaa nähdä toista ihmistä epäonnistuneena, jos hän on hyvinkin alakuloinen. Aina tuohon on jokin syy.
Mutta voin hyvin kuvitella, että yhteiskunnassa, jossa vallalla on kovat arvot, kuten tuloksellisuus, niin kaikki jotka eivät yllä tiettyyn tuloksellisuuteen, vaan jäävät normien ulkopuolelle, heidät luokitellaan jotenkin epäonnistuneiksi.
Ihan kuin he oisivat itse valinneet sen tien.
Vaikka ihminen ajautuu ehkä osaltaan omienkin valintojensa kautta vaikeisiin elämäntilanteisiin ja osaltaan muidenkin valintojen kautta, minusta se ei tarkoita epäonnistumista.
Ajattelen itse vähän hassustikkin että kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan, että homma pyörii. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Tarvitaan sairaita, terveitä, rikkaita, köyhiä.....
Jokaisen osa on yhtä tärkeä. Ilman toista, ei olis toista.
... en löydä sillä syytä valinnoista, tosin toisinpäin epänormaalius on voinut aiheuttaa valintoja... on valhe, että esimerkiksi masennus yksin johtuisi vääristä valinnoista, se on aivojen toimintahäiriötila. Kun olin lapsi, oliko minun valintani johtaneet epänormaaliuteen?
En kirjoittanut niin, että masennus johtuisi yksistään valinnoista. Tarkoitn,e ttä tuo on tapa syyllistää toista. Joku voi sanoa, että olet tehnyt noin ja noin, joten siksi olet masentunut.
Masennus voi olla sekä ulko että sisäsyntyistä.
Toisinaan myös valinnat vaikuttavat, mutta syyllistäminen ei ole rakentavaa, koska eihän ihminen valitessaan useinkaan tiedä, että nyt tämä valintani aiheuttaa minulle masennuksen.
Tai jos vaikkapa aviopuoliso valitsee pettämisen ja hänen puolisinsa masentuu siittä. Silloin pettäjän valinta on aiheuttanut toiselle masennuksen.
Kyllä valinat ja teotkin vaikuttavat, muttei todellakaan ole läheskään ainoita syitä.
En syyllistänyt tässä sinua sinun valintojesi vuoksi,;sse ei ollut tarkoitukseni. Huonosti asetin saani jos annoin sen kuvan.
asia on loppuunkäsitelty.
Juu....hyvää yötä 😊kiitos seurasta jutskaillaan taas...
Suuri osa masennuksesta johtuu juuri lapsuuden kokemuksista. Jumissa olemisen tunne aiheutuu siitä, ettei uskalla tutkia sisintään ja myöntää todellisuutta. Se estää samalla myös asioiden käsittelyn.
Kaikille ei kannata puhua kipeistä asioistaan. Uskovaisuus ei tarkoita, että ihmisellä olisi psyyken mekanismien tuntemusta, saati sitten kykyä käsitellä vaikeita asioita. Ihmiset tarkoittavat hyvää, mutta siitä ei ole apua, jos he eivät edes ymmärrä mistä on kysymys.
Olin itsekin nuorena masentunut ja yritin sisukkaasti kieltää sen. Kun sen lopulta myönsin, niin Jumala avasi silmäni huomaamaan, että masennus oli seurausta vaikeasta lapsuudestani. Siitä alkoi hidas parantumisprosessi, jonka aikana jouduin käymään kipeitä asioita ja tunteita. Jumalalle kiitos, eräänä päivänä huomasin sitten olevani vapaa masennuksesta. Eikä se ole palannut.
Vaikeiden asioiden käsittelyyn ei ole nopeita ja helppoja ratkaisuja. Asiat ja tunteet on käytävä läpi yksi kerrallaan silloin kun ne nousevat pintaan. Koulutetuista sielunhoitajista ja terapeuteista saattaa olla jumin purkamisessa apua. He osaavat kuunnella ja tarttua kiinni asioihin, jotka ovat nousemassa esille.
Tuo ei ole läheskään koko totuus ristiretkistä. Mutta ei siitä se enempää, kun ei kuulu keskusteluun.:)
Olen aika pitkälti lapsuuden kokemukset työstänyt, kiitos kuitenkin vinkistä.
Minulla oli kerran ystävä, jolla oli ihmeellinen luottamus Jumalaan. Hän usko, että jos on jokin asia...niin jo seuraavana päivänä Jumala on voinut tehdä niin suuria ihmeitä, että kaikki voi olla toisin... en silloin uskonut häntä, mutta ehkä hän olikin oikeassa. Vähän tuohon suuntaan se meni, se juttu, ja ehkä tarvitaan vaan enemmän luottamusta, että elämässä kaikki vain voi kääntyä parhain päin.
saatana menee Tulijärveen tms, sekä jokainen ihminen joka sitä seuraa!
Loogista?
LS. Ei sinun tarvitse pelätä muita kun Jumalaa, eikä sitäkään kun asiat ovat kunnossa. Usko totuuteen ja ole vapaa. Ole turvallisin mielin, sinulla on hyvä huolenpitäjä.
Aloittaja on onnellinen, kun hän on ymmärtänyt ristintyön oikein kohdalleen. Ei muuta tarvitakaan pelastuakseen.
Nyt näyttää siltä, että aloittaja on joutunut sielunvihollisen hyökkäyksen kohteeksi tässä ketjussa. koskapa hän todistaa Jeesuksesta. Niinhän siinä aina käy. Onneksi aloittajalla on täällä muutamia kanssauskovaisia puolustamassa.
Tuo on hyvä muistutus, mikä on iso osa siitä, miksi en uskoa ole kokenut, hyväksi. Jos on yhteisön jäsen tai uskovien kanssa tekemisissä, kaikki kyseenalaistaminen, erilaisten näkemysten esiintuominen, kaikki käytös mitä ei katsota sallituksi, on tiettyjen fraasien varassa, jotka synnyttävät lisää vihantunteita. Ymmärrän, että taustalla ehkä on oman uskon pätemisen tarve, kilpailu... tuo tapa tuo muistoja mieleen siitä, miten huono olo uskovien seurassa tulee, miten ajatukset tulee olla kahlittuja, miten kaikesta omasta ajattelusta joka poikkeaa yhteisön normista rangaistaan... sanojat, ovat aina puhtaita, oikeita, täydellisiä uskovia ja se jolle he sanovat ovat saatana, piru, sielunvihollinen... kovia sanoja ja usein niiden sanoja, ei pidä sanomisiaan kovinkaan kummoisina, vain heittää ne kuin alistaakseen ja hallitakseen tilannetta.
En ole vihainen uskoville, mutta ymmärrän.... että kaiken sen näkeminen avasi ymmärrystä, että "ei se noin voi mennä". Pitäisi kait sanoa sen sijaan, kiitos, ymmärryksen avaamisesta, kaiken nurjaan puoleen, että se aina tulee vastaan, eikä ympyrää kannata lähteä uskovien kanssa juoksemaan.
Jos kuulet aina olevasi paha, saatana, sielunvihollisen asialla, ja se sanotaan kuin jostain korkealta korokkeelta... eikö helpompi itsellekin ole ryhtyä saatanaksi... silloin, vapautat itsesi todellisesti, huomaat... että saatanana olet sentään inhimillinen ihminen muiden ihmisten joukossa.
Siihen liittyi voitto, kilpailu.
Koetit ärsyttää minua ja sait ärsytettyä.
"kato, piruko se puhuu",
kimpaannuin.
Mairea hymy levisi kasvoillesi, saatana oli puhunut.
Se on Jumalan sanaa sanoit.
Helvettiin kaikki menevät, jotka eivät ota Jeesusta vastaan.
Otit otteita raamatusta.
Muistan mairean hymysi, ristiinnaulitsit minut raamatun sivuillesi.
En minä sinua tuomitse,
uskon armosta.
Minä heikko saan tulla
Jesuksessa vapautetuksi.
Olen nähnyt pahan,
sen antamat lahjat,
epätoivon ja ahdistuksen.
Valitsin toisen tien
, kiitollisuuden tunne
on sydämeeni mahtumaton.
Onnellisuus pakahduttaa
vaikeinakin hetkinä.
Kiitos Jeesus, kiitos Jeesus.
Soi kuolemankin porteilla.
Sillä Hän on elämä.
Hyvä, että sinun elämäsi on täynnä kiitollisuutta, antaakohan se ymmärrystä todelliseen elämään muita kohtaan, tuo pakahduttava onnellisuus?
Haluaisin uskoa Jumalaan ja Jeesukseen, mutta häiritsee liikaa kait kristinuskon nurja puoli. Toivo ja onni, rauha ja pelastus on kristinuskon kauniita asioita, minulla ei ole niitä vastaan mitään... jos ihminen saa siitä toivoa elämäänsä.
Ei kuule oma ymmärrys riitä muita ihmisiä kohtaan, useinkaan !
Etenkin nyt kun vuosia olen ollut melkeimpä vuodepotilaana, tosin helpottamaan päin ja ahdistus omasta elämäntilanteesta johtuen vie paljon energiaa, ettei edes huomaa tai jaksa olla empaattinen vaikka haluaisi.
Ja kun ihmiset väsyy minuun ja tuskivat yms ja yritän olla vähän sivussa etten olisi haitoksi, sillin tiedän, että Jeesus ymmärtää ja tietää.
Näkeehän tuon mitä pahuus saa aikaan, ei mitään hyvää.
Mutta pahuus ei ole lähtöisin Jumalasta. Se ei ole Jumalan aikaan saannosta.
Ihmiset, uskovaiset voivat olla pahoja mutta se ei ole Jumalasta lähtöisin.
Minäkin oon vaikka minkälainen känkkäränkkä.
Se vaan kuuluu elämään että täällä on sekä hyvä että paha..
Kristinuskon nurja puoli. Olisiko se niin että tuobnurja puoli on ihmisten itsensä aikaan saamaa, aiheuttamaa?
Jumala joutuu ojentamaan meitä, ettei entäs saatanan puolelle. Siis sehän on rakkautta ja huolenpitoa semmone.
Ikävä "kuulla", että on ollut vaikeaa. En halua viedä iloasi.... mutta vähän ristiriitainen on olotila teksteistäsi, ensin kerrot kuinka vaikeuksissa on pelkkää onnea ja kohta kerrot, että oot kuitenkin melkoinen känkkäränkkäkin, niin kuin minäkin välillä :) eikä ymmärrys riitäkään... tietenkin olemme ihmisiä, on lohdullista, että olet inhimillinen... kerran... kävi niin... oli aina ymmärtämystä, itsehillintää, välittämistä ja paljastui, ettei se ehkä todellisesti ollutkaan niin,, se jätti paljon syvemmät haavat, luottamukseni tuli petetyksi, koska se ei ollut ehkä aitoa.
Mukava, jos jo helpottaa tilanteesi :)
Et tiedä kuinka väsynyt olen valheisiin ;( ne tekevät niin surullisiksi ja särkee sydämeni.
Pystytkö elämään kotona? sanoit olevasi melkein vuodepotilas ja haittoina koet olevasi... millainen on tilanteesi? Ei ole pakko kertoa tällaisilla palstoilla :)
Et sinä vie iloani ollenkaan !! Juoksen Jeesuksen luo, jos alkaa ahdistamaan hehoikeesti, saan sieltä rauhaa, turvaa ja lohdutusta,jota tämä maailma ei voi antaa..
Nautin myös luonnosta ihan hirveästi. Nytkin ikkuna auki. Näen ihania värejä ja tuoksua, luonnon ääniä. Musiikista ja nautin myös ihmisistä, sinustakin.
Tutut sanovat, että olen kiltti, mutta en kyllä ole, kun mietin.
Nämä kirjoitukset eivät anna kuvaa siittä millainen ihminen on. Yksinkertainen minä oon. Kaikki tuntemukset ja tunteet tuttuja. Onneksi Jeesus rakastaa meitä ihan tämmösenään..
Tympeää joutua tuollain petetyksi. Paljastuiko hän todella ilkeäksi ihmiseksi?
No en minä sano, että ilkeä, en tiedä.. mutta jos tietää, että on vaikeaa, ei saisi hylätä, tulee kokemus, ettei ole ollut välitetty oikeasti ja kun pitäisi tietää, ettei minulla ole liiemmin läheisiä ystäviä.
Minuakin pidetään kilttinä, hymytyttö... olen silti varjojen kulkija, toiselta "luonteeltani", en näytä sitä ulospäin, kätken sen sydämeen. Osaan olla oikeasti känkkäränkkäkin.... vaikka en pidä siitä puolesta, haluaisin olla mukava, aina.
Sinusta loistaa rakkaus, luulet etten tuntisi sitä...
Tilanne on tietyllä tapaa korni.... sinä olet kuin sidottu kehosi kanssa ja minulla se on lähinnä henkistä jollain tapaa, etten pysty niin moniin asioihin joihin haluaisin pystyä, voimavarani kuin eivät riittäisi.
Laita jokin hyvä hengellinen laulu, josta pidät :)
Olen kotona sairauteni kanssa.. Totta,:ei saisi hyljätä. Toisaalta ymmärtää senkin, että muut voivat väsyä vaikeassa tilanteessa olevaan ihmiseen.
Sitähän sanotaan, että vaikeassa elämäntilanteessa vain todelliset ystävät jäävät.
Niinhän se menee, että yksi ongelma, vaikeus poikii toisen ja Kohta on sellainen vyyhti vaikeuksia, ettei narunpäätä tunnu löytyvän mistään.
Tuo rakkaus.kait se on sitä, että Jeesus rakastaa meitä. Sinua ja minua.
Mielelläni laittaisi, mutta en osaa tällä uudella vehkeellä. Sain eilen tämän siskoni entisen kännyn, en vielä osaa linkittää tällä.
Laittaisin vain yksin jeesus Reijo ikosen laulamana.
Laita sinä joku kappale, mistä tykkäät.
En taida laittaa kappaletta, näin on ihan hyvä.
Niin, Jeesus, varmaankin niin.
Olisiko pahasta olosta huolimatta aika kasvaa aikuiseksi ja luopua lapsellisista itkupotkuraivareista. Jos tämä keskustelu on esimerkki siitä miten lähestyt muita ihmisiä, niin on turha valittaa. Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.
Minusta kidutusvälineestä fantasioiminen on aika sairasta. Meitä on tietty moneksi ja kaikille ei ruoska riitä.
Huomenta. Vakuuta minut, miksi Jeesuksen murhaaminen olisi tai pitäisi olla sellainen asia, jota pitää hyvänä asiana. Eikö Jumala ole omaa sanaansa vastaan? Ja eikö se ole nurinkurista jos, se oli Jumalan päätös, niin miksi juutalaiset saivat siitä syyn niskoille?
Nämä kirjoitukset eivät poissulje sitä, että voin uskoa, jonkin tapahtuneen... en vain aina jaksa hyväksyä Jumalan tapaa toimia, että miksi sallii itse kärsimystä? Jeesus ei ollut tehnyt syntiä, eikä ollut kärsimystä voinut siis itse aiheuttaa, mutta uskovat uskovat, että sen kärsimyksen toimeenpani Jumala.
No, mitä sieltä ikkunasta näkyy, kun katsot siitä? Miksi et ole katkeroitunut... sinähän olisit voinut katkeroitua kaikesta pahasta, silti kiität Jumalaa? Eikö kaikki tule Häneltä? Eihän tilasi johdu syntiesi tähden, vaan koska se oli Jumalan sallimaa. Minäkin uskon Jumalaan ja että asiat voivat olla Hänen sallimiaan, mutta miksi?
Uskovilla on sanonta, että Jumala ei anna ylitse rajojen meidän kärsiä...
se on kaunista, että pystyt iloitsemaan asioista, kerroit nauttivasi luonnosta ja musiikista... kipukinhan on sellainen, että se voisi sitoa ajatuksen kipuun, kaiken muun sijaan. Jollain tavalla, mikähän olisi oikea sana asialle.. sinulla on varmaankin sellainen Jumalan mielenmukainen mielenlaatu, olla kiitollinen asioista, joista moni ei osaisi edes olla kiitollinen.
Toivottavasti tämä ei loukkaa sinua, sitä ei ole tarkoitettu sellaiseksi... mutta se mitä olet kertonut tilastasi... että sinulla on paljon kestettävää...alan ajattelemaan kaiken sen edessä, että miksi nurisen kaikesta, minullahan on hyvin asiat... ja se että osaat olla kiitollinen kaikesta, on aika vaikuttavaa...
Tuli mieleeni, tämä meidän jutteleminen, tuo mieleen... sillä tavoin sen entisen ystävyyden... hassua että toisen ihmisen kanssa keskusteluun voi niin syventyä, että hänelle pitää kertoa jopa, että menee keittämään kahvia ja paahtamaan leipiä... itse asiassa, jokin siinä Jumalan läsnäolossa teki sen, siinä voisi viipyä...tovin jos toisenkin, vai mitä.
ps. Menen keittämään aamukahvia ja paahtamaan leipiä, ethän kerro kenellekään. ;)
Riittääköhän se vain, että uskoo Jeesuksen sovittaneen syntini ristillä ja muuta teologista pohdintaa ei tarvita? Ettei minun tarvitse ymmärtää, miksi Jumala toimii sillä tavoin?
Lupaahan Jeesus vapauttaa?
Terve L.S !
Ihan tavallinen minä oon. En osaa sanoa, onko mielenlaatuni Jumalan mieleinen tai usein valitan ja tuskailen, mutta siittä olen kiitollinen, että on Jumala, johon voi turvata.
Mutta jokaisen oma kokemus ja elämäntilanne on erillainen. En vähättelisi sinun vaikeuksiasi. Jokaisen kärsimys on kärsimystä, eikä toinen voi täysin tietää toisen tuntemuksia. Jos ihmisestä itsestään tuntuu, että on raskasta niin silloin hnellä on raskasta. Ei voi toinen sanoa, että jollain toisella on raskaampaa. Ajattelen siis sinua, että sinulla on syysi nurista. Et turhaan nurise.
Syntien sovittamisesta ristillä. Tuntuisi että sinun olisi helpompi hyväksyä ristinsovitus, kun ymmärtäisit sen.
Koska nyt mietit niin voimakkaasti sitä verenvuodatusta ja väkivaltaa sekä oikeudenmukaisuutta.
Uskon tosin, että Jeesus voi vapauttaa sinut kaikista epäilyksistäsi. Uskon, että hänellä on valta murtaa kaikki kahleet.
Kysyit mitä ikkunasta näkyy. Koivuja ainakin. Ihanan värisiä nuo koivut! Valkoinen ja vihreä sopii hyvin yhteen, raikas ja puhdas yhdistelmä. Ihastelen niitä.
Minä en juo kahvia, närästää liikaa. Juotko kahvin mustana tai käytätkö sokeria, maitoa, kermaa?
Entäpä otatko yleensäkahvin kanssa mitä tai juotko paljaan kahvin?
Silloin kun tuntuu vaikealta, se varmasti on aidosti vaikeaa... muutama päivä sitten pelkäsin, voimavarojeni aidosti loppuvan, hiipi jostain pelko, että en jaksa kyseisellä tahdilla pitkään ja että voimat ovat loppu... mutta sitten tulit sinä siihen juttelemaan, ja.... minulla on ainakin nyt, ihan hyvä olla.
Juon kahvin maidon kanssa, ei sokeria... vähän riippunee, tarvitseeko se mitään muuta, aamukahvi ja muulloinkin voi mennä suuresta mukista, ilman mitään kummempiakin... joskus on kiva, jos kahvia voi juoda ja nauttia vaikka pannaria sen kanssa... pitäisiköhän tänään tehdä pannaria... hmm... tuossa katselin risoton ohjetta, voikohan sitä tehdä ilman valkkaria, käyttää vaikka kanalientä tai kasvislientä... onko risottoon pakko käyttää risottoriisiä, vai käykö tavallinenkin? olisi broilerisuikaleita jääkaapissa, enkä tiedä mihin käyttäisin ne... onko ehdotuksia, mitä tekisin broiskusuikaleista?
Mitä teet päivisin, muuta kuin kuuntelet musiikkia? ja katselet ikkunasta? :)
Ehkä, minun pitäisi ymmärtää, se ristijuttu, en ole sitä oikein koskaan ymmärtänyt, onhan se suuri rakkaus, antaa henkensä toisten puolesta.
Vastailen myöhemin....akku loppuu
Voimavarojensa loppuminen on kyllä aiheellinen pelko, koska ihminen itse tietää, milloin alkaa olemaan lopussa.
Pannari on kyllä hyvää! Itse tosin haluan siihen kermaa ja hilloa, jos on, aina ei kyllä oo.
Onko sinulla joku oma lempi muki, josta juot kahvin? Niitä nimittäin näkee monenlaisia. Hauskoja kuvia ja tekstejä tai kauniin värisiä yms.
Risoton teen helposti. Keitän riisin ja lisään paistetut suikaleet, uusein pakaste vihanneksia myös.
Maustan currylla ja suolalla.
Jotkut tekee uunissa...
En ole kuullutkaan, että valkkaria voi laittaa risottoon.
Olen syönyt alkoholilla maustettuja leivonnaisia. Eihön ne päähän mene, eikä sellainen ole syntiä.
Mutta jos ei tykkää käyttä valkkaria risotossa, niin kasvisliemi kuulostaa hyvältä nam.
Sekin helppo resepti, että paista broilerin suikaleet ja laittaa kermaa sekaan kastikkeeksi.
Broileri keitto myös hyvää. Riippuu vähän mitä kaapissa on ja viitsiikö ja raskiiko aina ostaa erikoisempia lisukkeita.
Broilerkeittoon sopii esim. Koskenlaskija viherpoppurijuusto plus kerma..tää ei sitten olevValion maios heh.
Tykkäätkö muuten enemmän suolaisesta tai makeasta?
Joo, niin on. Sinäpä sen hyvin osasit kiteyttää
Se risotto-ohje saattoi olla valion sivuilta, mihin tuli valkkaria, "oikeaoppinen" risotto... :) mutta ehkä sitä valkkaria ei oikeasti tarvitse, en tiedä, en ole koskaan tehnyt sillä tavoin, mietin vain... että olisi kiva tehdä välillä, sillä tavoin "fiinisti", "räjäyttäisiköhän" se makuhermot mennessään, kun tekisi jotain pitkään kypsytettyä "hanhenmaksapalleroita" ja ja ja... mitä se uuno turhapuro syö? niiden hanhenmaksapalleroiden lisäksi? :)
Jaa, vaikea kysymys, suolainen vai makea...... ehkä suolainen kuitenkin... makea hyvinhelposti on samaa "mättöä", eikä maistu juuri miltään, jos ajatellaan irtokarkkeja, niin...eihän ne oikeasti maistu muulta kuin sokerilta... mutta sokeri on koukuttavaa... mutta makeissakin on kivoja juttuja, onhan makeaa mansikat ja vadelmat, niissä on tosin sitä marjojen omaa sokeria... Tulee syötyä paljon oikeasti ehkä eineksiä, varsinkin töissä, nappaa mukaan vain jotain kaupasta ja kun tulee kotia, niin rouskuttaa jotain karkkimättöä irtokarkkipussista, vaikka en pidä edes sellaisesta, todellisuus on muuta kuin "hanhenmaksapallerot" :D
Kivoja ja käytännöllisiä ruokaohjeita sinulla. Juotko koskaan alkoholia, kuten viinejä?
ps. mitähän ihmiset ajattelee, jos sattuvat lukemaan näitä viestejä, me vaan keskustelemme ruasta ja koivuista....
Hänen läsnäolonsa kokeminen, vaikka ihan vain puhutaan arkipäiväisistä asioista, on mannaa... tosin... en halua tulla "riippuvaiseksi" läsnäolostasi, kun juttelet minulle, sillä voi olla ikävä veronsa.
Pelkään, että tämä ei ole loppuviimein minulle kuitenkaan hyväksi, ei varmaan mikään ole.
Halusin vielä kiittää sinua siitä, että
sain nähdä Jeesuksen.