Vaikka ateismissa ei ole uskontojen kaltaisia ominaisuuksia.
Objektiivinen tahto elää onnellista elämää kuitenkin on olemassa.
Ilman Jumalaa ja Luojaa voidaan saada onnellisuuden mittarit tappiin
saakka. Kuitenkin herää kysymys. Elääkö ateismi uskonnoista ja Jumalasta
ja niiden kieltämisestä, sekä uskovien grillaamisesta jotenkin vähäjärkisiksi.
Vai saako ateismi enemmän plussaa päivittäin vaihtuvista tieteen uutisista.
Voisiko elämää ajatella onnelliseksi ilman negatiivisia perusprinsiippejä.
Objektiivinen tahto elää onnellista elämää kuitenkin on olemassa.
Ilman Jumalaa ja Luojaa voidaan saada onnellisuuden mittarit tappiin
saakka. Kuitenkin herää kysymys. Elääkö ateismi uskonnoista ja Jumalasta
ja niiden kieltämisestä, sekä uskovien grillaamisesta jotenkin vähäjärkisiksi.
Vai saako ateismi enemmän plussaa päivittäin vaihtuvista tieteen uutisista.
Voisiko elämää ajatella onnelliseksi ilman negatiivisia perusprinsiippejä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
”Voisiko elämää ajatella onnelliseksi ilman negatiivisia perusprinsiippejä.”
Elämä voi olla onnellista ilman että sitä taikapappaa tarvitsee ajatella tai edes kieltää. Huomaa, että aloittajan pää on uskonnon mädättämä kun hän ei voi kuvitella onnellisuutta ilman taikapappan ajattelemista.
Ateismia on aina ollut. Ei sitä oo ateismiksi aina sanottu, kun lähtökohtaisesti ei uskota yliluonnolliseen. Yliluonnollisten uskomusten nimeämisen jälkeen onkin päädytty nimeämään eritellen ateismin kaltaiset jutut.
Ateismilla, sen ollen uskonnollinen kannanotto tiettyyn asiaan (kysymys jumalien olemassaolosta) ei tietenkään ole varsinaista tekemistä tieteen kanssa.
Tiede kun ei ole minkäänlainen uskonnollinen kannanotto.
Vaikka uskovaisella onkin päämääränsä, ei sitä silti tarvitse projisoida muihin, että heillä muka olisi vastaavista motiiveista johtuvia päämääriä.
”Elääkö ateismi uskonnoista ja Jumalasta ja niiden kieltämisestä, sekä uskovien grillaamisesta jotenkin vähäjärkisiksi.”
Ei tietenkään. Ateismi ei vaadi meuhkaamista. On ateisteja, jotka ovat vaienneet asiasta koko elämänsä.
Eivätkä fundamentalisti-uskovat ole vähäjärkisiä - he kärsivät vain kognitiivisesta dissonanssista.
”Voisiko elämää ajatella onnelliseksi ilman negatiivisia perusprinsiippejä.”
Tottakai! Olen positiivisesti sitä mieltä, ettei Jumalaa ole olemassa. Jotkut suhtaituvat Jumalan olemattomuuteen negatiivisemmin.
Ateisti voi olla henkisesti korkeammalla tasolla, kuin uskova, mutta ei hengellisesti, koska
Jumalaa, samaa inspiraation lähdettä ei ole olemassa. Toki suuri osa inspiraatioista voi tulla negatiivisten mielikuvien kautta. Tallaamalla uskovien ajatuksia voidaan saavuttaa jotakin omaa mieltä tyydyttävää. Mutta. Tällainen bointi ei ole mikään rukous ja oman henkisen kehityksen kannalta se ei ole hyväksi, koska se on itsepetosta ja enemmänkin henkistä epävakautta. Kannattaako elämää tuhlata sellaiseen.. Siihen syyllistytään uskovien puolella, erinomaisen hyvin..vaikka pitäisi fokusoitua rakkauden ytimeen, usein suu puhuu muuta ja ajatukset saattavat ovat toisaalla. Uskovilla on yhteinen Jumala, mutta Jeesuksen syntymäsijoilla on koko ajan sota. Ihminen on inhimillinen otus ja heikko, loukkaantuva ja kostava...henkiset ateistit tunnistavat kyllä yleisesti sanan "Jumala" henkilökohtaiseksi nimeksi, joka on annettu uskoville... äärettömän ja iankaikkisen maailmankaikkeuden kollektiiviselle persoonallisuudelle....aivan kuten henkilökohtainen nimi on annettu yksilölliselle persoonallisuudelle. Siihen ei vain uskota...Jumalaan, koko asiaa pidetään mahdottomana ihmisjärjerjelle...mutta ymmärretään mitä sillä tarkoitetaan..ihmiseen uskotaan ainoalaatuisena kuolevana persoonana, jonka merkitys jää lyhytaikaiseksi.