Hei!
Minua meinaa lannistaa viime aikoina ikään liittyvät kysymykset.
Toki monet muutkin (Pitkäaikainen lievä/keskivaikea masennus, plus ahdistuneisuushäiriö mm. pakkoajatuksia välillä jne.. tällaisen kanssa olen pitkään elänyt!) Nyt 29v.
Olenko liian vanha siihen ja siihen, ja paljon vertailua terveisiin ihmisiin...
Onko muilla kokemusta miten tällaisten ajatusten kanssa kannattaisi edetä? Kokeeko muut eksistentiaalisia ahdistuksia myös?
Syövät paljon motivaatiota tulevaisuuden suunnitelmiin liittyen :/
Olen huomannut että ajatusten torjuminen vain pahentaa oloa.. Ikäänkuin alkaisi väittelemään itsensä kanssa.
Toki pitkäaikaisen sairauden / haasteiden kanssa joutuu käsittelemään hukkaan mennen ajan tunteista, mutta en haluaisi tästä nyt uutta masennuspahennusta aiheuttaa. Kimuranttia tämä masennuksen kaa eläminen :'S Terapiaa ja lääkkeitä (lievää apua) kokeiltu..luontaishoitoja yms.. Nyt loppu terapia jo vuoden ajan ja mietin että mitäs sitten... Tulevaisuutta olisi ja haluaisi sen käyttää muuhun kuin ahdistukseen.
Tällaista tänään, kiva jos joku on löytänyt jotain tekniikoita tms.
Mulla toiminut tähän asti
-liikunta
-eläimet
-meditointi yms rentoilu
mutta heti kun noi toiminnot loppuu olo on kehno helposti taas. EHkä johtuu ettei ole tullut tarpeeksi onnistumiskokemuksia ihmissuhteissa tai töissä, joten taustavire epävarma elämässä, mutta miten ihmeessä niitä sitten saisi :,D jos ei löydy omaa alaa, milloin se sit löytyy etenkään masennuksen kanssa!? Entä miten käy ihmissuhteiden, perheen perustamishaaveiden.. Isoja kysymyksiä todellakin..
Ja ehkä jos on suuria haaveita, on niin pieni todennäköisyys että niissä onnistuu (stressi->masennusriski..) . Mutta jos ei edes yritä, masentuu enemmän x,D
Ja jos odottaa masennuksen loppua, että alkaa toteuttamaan itseään, sitä päivää ei välttämättä tule olemaan ? ... Huokaus. Niin kauan näitä ollut että huumoriksi jo menee...
ELi mielen kestävyys, ja voimavaraharjoitukset kiinnostaa! Ehkä lyhytterapia..
tv. ikuinen ojasta allikkoon tapaus x)
Minua meinaa lannistaa viime aikoina ikään liittyvät kysymykset.
Toki monet muutkin (Pitkäaikainen lievä/keskivaikea masennus, plus ahdistuneisuushäiriö mm. pakkoajatuksia välillä jne.. tällaisen kanssa olen pitkään elänyt!) Nyt 29v.
Olenko liian vanha siihen ja siihen, ja paljon vertailua terveisiin ihmisiin...
Onko muilla kokemusta miten tällaisten ajatusten kanssa kannattaisi edetä? Kokeeko muut eksistentiaalisia ahdistuksia myös?
Syövät paljon motivaatiota tulevaisuuden suunnitelmiin liittyen :/
Olen huomannut että ajatusten torjuminen vain pahentaa oloa.. Ikäänkuin alkaisi väittelemään itsensä kanssa.
Toki pitkäaikaisen sairauden / haasteiden kanssa joutuu käsittelemään hukkaan mennen ajan tunteista, mutta en haluaisi tästä nyt uutta masennuspahennusta aiheuttaa. Kimuranttia tämä masennuksen kaa eläminen :'S Terapiaa ja lääkkeitä (lievää apua) kokeiltu..luontaishoitoja yms.. Nyt loppu terapia jo vuoden ajan ja mietin että mitäs sitten... Tulevaisuutta olisi ja haluaisi sen käyttää muuhun kuin ahdistukseen.
Tällaista tänään, kiva jos joku on löytänyt jotain tekniikoita tms.
Mulla toiminut tähän asti
-liikunta
-eläimet
-meditointi yms rentoilu
mutta heti kun noi toiminnot loppuu olo on kehno helposti taas. EHkä johtuu ettei ole tullut tarpeeksi onnistumiskokemuksia ihmissuhteissa tai töissä, joten taustavire epävarma elämässä, mutta miten ihmeessä niitä sitten saisi :,D jos ei löydy omaa alaa, milloin se sit löytyy etenkään masennuksen kanssa!? Entä miten käy ihmissuhteiden, perheen perustamishaaveiden.. Isoja kysymyksiä todellakin..
Ja ehkä jos on suuria haaveita, on niin pieni todennäköisyys että niissä onnistuu (stressi->masennusriski..) . Mutta jos ei edes yritä, masentuu enemmän x,D
Ja jos odottaa masennuksen loppua, että alkaa toteuttamaan itseään, sitä päivää ei välttämättä tule olemaan ? ... Huokaus. Niin kauan näitä ollut että huumoriksi jo menee...
ELi mielen kestävyys, ja voimavaraharjoitukset kiinnostaa! Ehkä lyhytterapia..
tv. ikuinen ojasta allikkoon tapaus x)
Vastaukset 2
Vanhimmat
mulla auttaa parhaiten se että tekee jotain jottei turhia mietiskele. melkein mitä vaan mieleistä tai jopa tiskaaminen imurointi ja muut kotiaskareet niin ei milläön pysty ajattelee samalla ainakaan kovin syvällisiä.
Joo, on usein hyvä toteuttaa niitä asioita, joita nyt on käsillä. Niistä löytyy sitten laajemminkin mielekkyyttä, suuntia ja vastauksia kysymyksiin usein. Ikäasioita on aika turha murehtia - paitsi ehkä jos pääsee oivallukseen siitä, että ne ovat joka tapauksessa niin hallitsemattomia, että turha oikeastaan paljon huolia ja maalailla mitään kuvia ajasta ja elämästä, kun eivät ajat ja elämät toteudu sellaisten kuvien mukaan...