Tämä asia on noussut keskusteluissa tuon tuostakin esille. Mutta on aika järisyttävää lukea nimilistaa sotilaskomentajista jotka olivat sitä mieltä että sen paremmin atomipommien pudottamiset kuin Japaniin tehtävä maihinnousu eivät ollenkaan välttämättömiä sillä sota oli ohi. Tässä osa heistä:
Amiraali Leahy, kenraali George Kenny (ilmavoimat), King, amiraali Halsey, amiraali Radford, amiraali Nimitz , amiraali Lewis Strauss, laivastoministeri James Forrestal, kenraali Eisenhower, kenraali Henry "Hap" Arnold (ilmavoimat), amiraali William "Bull" Halsey, kenraalimajuri Curtis LeMay (ilmavoimat) jne...
Amiraali Leahy, kenraali George Kenny (ilmavoimat), King, amiraali Halsey, amiraali Radford, amiraali Nimitz , amiraali Lewis Strauss, laivastoministeri James Forrestal, kenraali Eisenhower, kenraali Henry "Hap" Arnold (ilmavoimat), amiraali William "Bull" Halsey, kenraalimajuri Curtis LeMay (ilmavoimat) jne...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Atomipommin pudottamisessa näytteli keskeistä roolia ulkoministeri Byrnes joka sai presidentti Trumanin päätöksen taakse. Sotilasjohtajista saa etsimällä etsiä niitä joiden mielestä atomipommien pudottamiset olisivat olleet välttämättömiä. MacArthur vastusti päätöstä. Amiraali Leahy kaikkein jyrkimmin ja tuomitsi operaation täysin epäinhimilliseksi . Pommin pudotuttivat poliitikot. Ja motiivit liittyivät etupäässä Neuvostoliiton suuntaan. Tällä ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta Staliniin joka hankki tietenkin Neuvostoliitolle muutamien vuosien sisällä omat atomipomminsa - ja isommat.
Amiraali Leahyn näkemys atomipommin pudottamisen barbaarisuudesta:
"in being the first to use it, we had adopted an ethical standard common to the barbarians of the Dark Ages"
Atomipommien pudottamiset eivät aiheuttaneet mitään linjamuutosta Japanin päätöksentekijöissä. Vasta puna-armeijan hyökkäys Mantsuriassa muutti tilanteen. Tämä asia on tutkittu tunti tunnilta seuraamalla japanilaisia dokumentteja.
Atomipommit muka pakottamassa Japanin antautumaan on eräs sitkeitä myyttejä joita on yritetty jatkuvasti pönkittää pelkillä olettamuksilla. Tosiasiassa pommin pudottamiset olivat täysin tarpeettomia ja amerikkalaiset sotilaskomentajat olivat tässä huomattavan oikeassa. Heillä oli parempi tilannetaju kuin Trumanilla ja hänen ulkoministerillään. Ja jos Byrnes todella kuvitteli laittavansa Stalinin ojennukseen tuolla pommilla hän erehtyi kuten tulimme näkemään hieman myöhemmin. Pommien pudottamiselle ei löytynyt yhtään vahvaa perustetta.
"Atomipommien pudottamiset eivät aiheuttaneet mitään linjamuutosta Japanin päätöksentekijöissä."
Pääöksentekijä, joka tässä tapauksessa oli keisari itse, ei todella muuttanut linjaansa ydinpommituksien vuoksi, koska hän oli jo aikaisemmin samana vuonna vakuuttunut siitä, että Japanin olisi päästävä irti sodasta. Mitä ydinpommitus muutti, oli sen kääntyminen vahvaksi psykologiseksi argumentiksi, jonka perusteella keisari viimein saattoi saattoi esittää toiveensa (eli käytännössä käskyn) Potsdamin julistuksen hyväksymisestä.
"Tämä asia on noussut keskusteluissa tuon tuostakin esille."
Tälläkin palstalla, ad nauseam ;)
"Mutta on aika järisyttävää lukea nimilistaa sotilaskomentajista jotka olivat sitä mieltä että sen paremmin atomipommien pudottamiset kuin Japaniin tehtävä maihinnousu eivät ollenkaan välttämättömiä sillä sota oli ohi. "
Tosin suurin osa tästä syvällisestä sieluntutkimuksesta tapahtui vasta jälkeenpäin pommitusten ollessa jo turvallisesti ohi ja oli hyväksyttävää etäännyttää itsensä "barbaarisuudesta". Esimerkiksi Eisenhower ei ollut koko ketjussa edes mukana ja asia oli sopivasti etäällä hänen komentoalueestaan Euroopassa.
"MacArthur vastusti päätöstä."
Vaikkakin jälkikäteen, tultuaan käytännössä miehitetyn Japanin kakkoshallitsijaksi ja halutessaan pitää sovinnollisia välejä japanilaisiin. Korean sodassa samainen Mac puolestaan vaati massiivisia ydinpommituksia kiinalaisten logististen reittien sulkemiseksi ;)
"...kenraalimajuri Curtis LeMay..."
LeMaylla tuskin oli ongelmaa pommitusten barbaarisuuden kanssa, hänen omien pommilaivueiden saavutukset huomioiden, mutta hänellä saattoi olla ongelma sen kanssa, että ydinpommeista sai mehevimmät lehtiotsikot ;)
"Pommin pudotuttivat poliitikot."
Tuosta sotilasjohtajien äkkiä revenneestä humanismista tuli yleinen teema niiden joukossa, jotka eivät olleet mukana kyseisessä tapahtumaketjussa. MacArthurin kohdalla pommivastaisuus vain ei kestänyt ;)
Riittävä ele olisi ollut järjestää pommista etukäteen demonstraatio japanilaisille, niin kuin ilmeisesti oli ehdotettukin, ennen todellista käyttöä. Saattaahan olla ettei se olisi tehonnut mutta olisi tuonut USAlle inhimillisyyden sädekehän.
Amerikkalaisten tiedustelu tiesi japanilaisten etsivän epätoivoisesti tietä kunnialliseen antautumiseen.
Atomipommeja käytettiin demonstroimaan Neuvostoliitolle jenkkien uutta iskukykyä.
Stalinin aikeet käyttää hyväkseen Saksan romahdusta ja Puna-armeijan sodassa karaistunutta iskukykyä kerättivät suurta huolta länsimaissa.
Churchill antoi äärimmäisen salaisen määräyksen laatia suunnitelmat operaatio Unthinkable:n eli liittoutuneiden ja Saksan joukkojen käyttämiseen neuvostovoimien pysäyttämiseen ja poistamiseen Puolasta.Hän totesi heidän tainneen "tappaa väärän sian".
Stalin tiesi tuossa vaiheessa jo hyvin atomipommin tuhovoiman kokoluokan vakoilijoidensa hankkimien seikkaperäisten tietojen ansiosta,joten Trumanin kertoessa hänelle pommin onnistuneesta käytöstä Japanissa sivusta tarkkaavaisesti seurannut Churchill luuli,ettei Stalin ollut ymmärtänyt asian merkitystä.
Kesti vain neljä vuotta kun toveri Berija säälimättömän johtamistaitonsa ansiosta kykeni esittelemään Stalinille ensimmäisen neuvostolaisen pommin.
Neljä vuotta myöhemmin bolsevikeilla oli vetypommia kuljettamaan kykeneviä kaukopommitus-suihkukoneita,jotka ylsivät Ameriikan mantereelle,mutta Hozjainin yllättävä kuolema keskeytti maailmanvalloituksen.
Mutta se on jo toinen juttu.
"Amerikkalaisten tiedustelu tiesi japanilaisten etsivän epätoivoisesti tietä kunnialliseen antautumiseen."
Ja sen vuoksi Potsdamin julistus oli esitetty, yrityksenä tarjota nopea tie ulos sodasta. Japanin hallinto torjui sen haaveillessaan vieläkin "paremmista" ehdoista, kunhan saisi Neuvostoliiton suostuteltua välittäjäksi, mutta sekin oljenkorsi petti NL:n julistettua sodan.
"Hän totesi heidän tainneen "tappaa väärän sian"."
Ei todennut ja se on vain yksi useista feikkilainauksista, jotka hänen suuhunsa on jälkeenpäin asetettu.