Klassisen musiikin piirit ärsyttää

Klassinen musiikkielämä on jämähtänyt paikoilleen.Orkesterit soittavat enimmäkseen biisejä, jotka ovat 100 vuotta vanhempia.Suuri yleisö haluaa kuulla ne Beethoovenit ja Mozartit kun ne on niin rauhoittavia.

Uuttakin musiikkia soitetaan, mutta sitä ei suoraan sanottuna kukaan jaksa kuunnella selvin päin. Kumman levyn laittaisit itse kun tulet kotiin: Sibeliuksen vai Segerstamin?

Onko siis vika musiikissa vai apurahajärjestelmässä vai säveltäjissä? Nykymusiikki on Schönbergin jälkeen kehittynyt hyvin vähän ja siitäkin on 50 vuotta kun äijä kuoli.

Yksi piirre, joka ärsyttää monikka tyypeissä kovasti on se, että klassista musiikkia pidetään "ylevänä" eli soittajat eivät suostu soittamaan mitään muuta kuin Griegiä ja katsovat rytmimusiikin edustajia pitkin nenänvartta.Koko touhu otetaan ylettömän vakavasti, vaikka kunnanbändeissä soitetaankin nuoteista ja kuukausipalkka juoksee mukavasti.

Straussit soittelivat valssejaan kapakoissa ja Mozart sävelteli ruhtinaitten ryyppyjuhliin.Nyt tätä kamaa soitetaan valtavissa konserttisaleissa keskiluokkaiselle kansalle, joka on maksanut lipustaan huikean summan.Se oli sen aikaista pop-musaa.Musiikin tulkinta nykyisin on euroviisukamaa, eli ei uskalleta tehdä rohkeita sovituksia, vaan soitetaan nätisti ettei vaan joku yleisön partituurinlukijanörtti saa aihetta kirjoitella yleisönosastolle.

Se ei ole elävää musiikkia, sitä voisi verrata Mona Lisaan joka maalataan uudestaan ja taas uudestaan samoin värein mitään poistamatta mitään lisäämättä. Klassinen musiikki on museioitunut konserttisaleihinsa.
Ilmianna
Jaa

9 Vastausta


Ettet vain ole Esa-Pekka Salonen tai hänen lähisukulaisensa? Ainakin teksti ole kuin suoraan E-P:ltä.

En ole aivan varma, pitävätkö klassisen musiikin soittajat musiikkiaan ylevänä, kuten väität. Ehkä se on enemmänkin yleisön ennakkoasenne, ja sen vuoksi nykypopparit (kuuntelijat) eivät eksy klassisen pariin. Klassinen musiikki ei ole kokonaan museoitunut, vaan sieltä lainataan jatkuvasti melodioita popmusiikin puolelle mm. Celine Dionin tulkitseman All by myself -kappaleen tyyliin. Elokuvamusiikki on paljolti nk. klassisen musiikin jatkumoa.

Vaikea nähdä mitään väärää siinä, että hyvää vanhaa musiikkia soitetaan kunnollisissa konserttisaleissa. Voihan klassista musiikkia kuulla monessa kadunkulmassakin, mutta ainakin minä mieluummin istun mukavalla tuolilla hyvän akustiikan keskellä. Ja kyllä nämä Suomen konserttisalit ovat mitättömiä Mozartin ja Straussin ajan hoveihin verrattuina, joissa mm. heidän musiikkiaan esitettiin.

Siinä olen samaa mieltä, että miellyttävää nykymusiikkia on valitettavan vähän. Johonkin on kadonnut kyky/halu säveltää melodiaa. Toki poikkeuksiakin onneksi on, vaikkapa Aulis Sallinen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
6 VASTAUSTA:
ruohosen seppo innostuu säveltämään niin sitä haluaa kaikki kuunnella niin konserttisalissa kuin kapakissakin, mutta ei mistään hinnasta selvin päin!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
"Siinä olen samaa mieltä, että miellyttävää nykymusiikkia on valitettavan vähän. Johonkin on kadonnut kyky/halu säveltää melodiaa. Toki poikkeuksiakin onneksi on, vaikkapa Aulis Sallinen."

Mielestäni nykymusiikki ei ole mitenkään erityisen vastenmielistä. Sieltä löytyy kauneutta, rumuutta ja kaikkea siltä väliltä. Mielestäni suurin ongelma on säveltäjien homogeenisuus. Eli ovat kovin samanlaisia. Ei oikein uskalleta olla persoonallisia kuin vasta keski-iässä, kun ei enää tarvitse välittää mitä muut ajattelevat. Ja mikään ei rohkaise myöskään persoonallisuuteen. Meidän kulttuurimme yhdenmukaistaa, ja valii yhdenmukaisuuden ihannetta ikävällä tavalla. Se miksi ihmiset kokevat nykymusiikin vastenmieliseksi, johtuu mielestäni puuttellisesta musiikin tuntemuksesta ja asenteista. Nykymusiikki voi olla kaunista siinä missä vanhempikin musiikki.
Nykysäveltäjiä, jotka kirjoittavat paljon melodista materiaalia ja melodioita musiikissaan, on mm. Kaija Saariaho, E-P Salonen, V-M Puumala, Jouni Kaipainen ja melkein kaikki suomalaiset nykysäveltäjät. Että en oikein ymmärrä, mistä on kehkeytynyt käsitys siitä, ettei melodioita kirjoitettaisi. On kyllä joitain säveltäjiä, jotka eivät kirjoita melodioita juurikaan: Magnus Lindberg ja Uljas Pulkkis esimerkiksi. Tosin konsertoissa kaikki säveltäjät kirjoittavat melodioita. Pulkkisilla on paljon konserttoja, mutta muuten hän kirjoittaa ja ohjailee massoja. En minäkään mitenkään mielettömän tyytyväinen ole nykymusiikin tilaan, mutta ei se yleisesti ottaen mitenkään surkeassa tilassa kyllä ole. Siinä alkuperäinen kirjoittaja on oikeassa, ettei nykymusiikkia soiteta juurikaan. Mielestäni ei ainakaan siinä määrin kun sitä kuuluisi soittaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
säv. opiskelija kirjoitti:
"Siinä olen samaa mieltä, että miellyttävää nykymusiikkia on valitettavan vähän. Johonkin on kadonnut kyky/halu säveltää melodiaa. Toki poikkeuksiakin onneksi on, vaikkapa Aulis Sallinen."

Mielestäni nykymusiikki ei ole mitenkään erityisen vastenmielistä. Sieltä löytyy kauneutta, rumuutta ja kaikkea siltä väliltä. Mielestäni suurin ongelma on säveltäjien homogeenisuus. Eli ovat kovin samanlaisia. Ei oikein uskalleta olla persoonallisia kuin vasta keski-iässä, kun ei enää tarvitse välittää mitä muut ajattelevat. Ja mikään ei rohkaise myöskään persoonallisuuteen. Meidän kulttuurimme yhdenmukaistaa, ja valii yhdenmukaisuuden ihannetta ikävällä tavalla. Se miksi ihmiset kokevat nykymusiikin vastenmieliseksi, johtuu mielestäni puuttellisesta musiikin tuntemuksesta ja asenteista. Nykymusiikki voi olla kaunista siinä missä vanhempikin musiikki.
Nykysäveltäjiä, jotka kirjoittavat paljon melodista materiaalia ja melodioita musiikissaan, on mm. Kaija Saariaho, E-P Salonen, V-M Puumala, Jouni Kaipainen ja melkein kaikki suomalaiset nykysäveltäjät. Että en oikein ymmärrä, mistä on kehkeytynyt käsitys siitä, ettei melodioita kirjoitettaisi. On kyllä joitain säveltäjiä, jotka eivät kirjoita melodioita juurikaan: Magnus Lindberg ja Uljas Pulkkis esimerkiksi. Tosin konsertoissa kaikki säveltäjät kirjoittavat melodioita. Pulkkisilla on paljon konserttoja, mutta muuten hän kirjoittaa ja ohjailee massoja. En minäkään mitenkään mielettömän tyytyväinen ole nykymusiikin tilaan, mutta ei se yleisesti ottaen mitenkään surkeassa tilassa kyllä ole. Siinä alkuperäinen kirjoittaja on oikeassa, ettei nykymusiikkia soiteta juurikaan. Mielestäni ei ainakaan siinä määrin kun sitä kuuluisi soittaa.
"Nykysäveltäjiä, jotka kirjoittavat paljon melodista materiaalia ja melodioita musiikissaan, on mm. Kaija Saariaho, E-P Salonen, V-M Puumala, Jouni Kaipainen ja melkein kaikki suomalaiset nykysäveltäjät. Että en oikein ymmärrä, mistä on kehkeytynyt käsitys siitä, ettei melodioita kirjoitettaisi"

Ainakin itselleni käsitys on syntynyt nykymusiikkia kuuntelemalla, esim. viime kesänä Karita Mattilan esittämää Saariahon laulusarjaa. Kyllä siinä saa olla aika hyvä mielikuvitus, että löytää melodian. Ehkäpä se sitten olikin vain melodista ainesta. Toisaalta en kyllä aina kaipaa suurta melodista linjaa, esim. Tristan ja Isolde on atonaalisuudessaan loistava. Silti suurin osa nykymusiikista (vaikkapa Puumalan konsertot tai Rännälin laulusarja) ovat mielestäni hirveää kuultavaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
St-Kilda kirjoitti:
"Nykysäveltäjiä, jotka kirjoittavat paljon melodista materiaalia ja melodioita musiikissaan, on mm. Kaija Saariaho, E-P Salonen, V-M Puumala, Jouni Kaipainen ja melkein kaikki suomalaiset nykysäveltäjät. Että en oikein ymmärrä, mistä on kehkeytynyt käsitys siitä, ettei melodioita kirjoitettaisi"

Ainakin itselleni käsitys on syntynyt nykymusiikkia kuuntelemalla, esim. viime kesänä Karita Mattilan esittämää Saariahon laulusarjaa. Kyllä siinä saa olla aika hyvä mielikuvitus, että löytää melodian. Ehkäpä se sitten olikin vain melodista ainesta. Toisaalta en kyllä aina kaipaa suurta melodista linjaa, esim. Tristan ja Isolde on atonaalisuudessaan loistava. Silti suurin osa nykymusiikista (vaikkapa Puumalan konsertot tai Rännälin laulusarja) ovat mielestäni hirveää kuultavaa.
...nyt on kyseessä melodian määritelmä. Jos säveltäjä säveltää laulusarjan, on täysin varmaa, että siinä on melodia tai melodioita. Nimittäin laulusolistin stemma ei mitään muuta voi ollakaan. Laulaja tuskin sointuja laulelee. Vai? Ja Tristan ja Isolde ei ole atonaalinen teos. Puumalan pianokonsertto (jos siihen viittasit) on mielestäni loistava ja monipuolinen teos. Kaunis moninpaikoin. Puumalalla on myös kontrabassokonsertto Taon, jota en ole kuullut. Sinä voisit vastata nykymusiikkia käsittelevään kysymykseeni tällä palstalla ja yrittää perustella mielipiteitäsi. Juteltaisiin hieman nykymusiikista. Mitäs sanot?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

Kommentoi
Ilmianna
Jaa
säv. opiskelija kirjoitti:
...nyt on kyseessä melodian määritelmä. Jos säveltäjä säveltää laulusarjan, on täysin varmaa, että siinä on melodia tai melodioita. Nimittäin laulusolistin stemma ei mitään muuta voi ollakaan. Laulaja tuskin sointuja laulelee. Vai? Ja Tristan ja Isolde ei ole atonaalinen teos. Puumalan pianokonsertto (jos siihen viittasit) on mielestäni loistava ja monipuolinen teos. Kaunis moninpaikoin. Puumalalla on myös kontrabassokonsertto Taon, jota en ole kuullut. Sinä voisit vastata nykymusiikkia käsittelevään kysymykseeni tällä palstalla ja yrittää perustella mielipiteitäsi. Juteltaisiin hieman nykymusiikista. Mitäs sanot?
Anteeksi myöhäinen reagointini, olen tietokoneen äärellä varsin satunnaisesti.

Olet oikeassa, kyseessä on melodian määritelmä. Jos melodialla ymmärretään "musiikillisesti merkityksellistä sävelkulkua", kuten yksi määritelmä kuuluu, se jättää tietysti tulkinnan varaa. Mikä on merkityksellistä? Kyseisessä Rännälin laulusarjassa Helena Juntunen (joka on muuten mainio laulaja) lauloi sarjan ääniä, joiden välillä oli erilaisia intervalleja, mutta ei niistä muodostunut mitään sävelkulkua, jolla olisi ainakaan minulle ollut mitään merkitystä.

Puumalan pianokonserttoa en ole kuullut, mutta jos se on samaa sarjaa Kuhmossa esitettyjen Puumalan jousiteosten (en muista nimiä) kanssa, en varmaankaan pidä siitä.

Mikä olikaan kysymyksesi nykymusiikista? Tristan ja Isolde ei tietenkään ole kokonaan atonaalinen (onneksi), mutta muutamien haastattelemieni ammattilaisten mielestä juuri ko. teos aloitti atonaalisuuden eurooppalaisessa musiikissa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
St-Kilda kirjoitti:
Anteeksi myöhäinen reagointini, olen tietokoneen äärellä varsin satunnaisesti.

Olet oikeassa, kyseessä on melodian määritelmä. Jos melodialla ymmärretään "musiikillisesti merkityksellistä sävelkulkua", kuten yksi määritelmä kuuluu, se jättää tietysti tulkinnan varaa. Mikä on merkityksellistä? Kyseisessä Rännälin laulusarjassa Helena Juntunen (joka on muuten mainio laulaja) lauloi sarjan ääniä, joiden välillä oli erilaisia intervalleja, mutta ei niistä muodostunut mitään sävelkulkua, jolla olisi ainakaan minulle ollut mitään merkitystä.

Puumalan pianokonserttoa en ole kuullut, mutta jos se on samaa sarjaa Kuhmossa esitettyjen Puumalan jousiteosten (en muista nimiä) kanssa, en varmaankaan pidä siitä.

Mikä olikaan kysymyksesi nykymusiikista? Tristan ja Isolde ei tietenkään ole kokonaan atonaalinen (onneksi), mutta muutamien haastattelemieni ammattilaisten mielestä juuri ko. teos aloitti atonaalisuuden eurooppalaisessa musiikissa.
Nyt taitaa sinulla olla iloisesti käsitteet sekaisin. Toki Tristan aloitti osaltaan musiikin kehittymisen kohti tonaliteetin murtumista, mutta ko. teos ei itsessään ole miltään osin "atonaalinen".
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Mutta ei koske jokaista Suomen kolkkaa!
Minusta Suomen musiikkielämä on hyvinkin monipuolista ja uutta musiikkia soitetaan paljon. Esim. Itse haluaisin antaa oppilaiden soittaa uusienkin säveltäjien biisejä, mutta niitä ei saa mistään! Antaisin mielelläni Teoston rahat konserteista "eläville säveltäjille", mutta kun sitä musiikkia ei saa sitten mistään.
Nenän nyrpistely on merkki siitä, että ollaan ns. turvallisilla vesillä olevia muusikoita.. halutaan pitää se kuukausipalkka ja maksella asuntolainoja
rauhassa kenenkään häiritsemättä. Minusta klassisella ja vanhalla musiikilla on kuitenkin tilauksensa.Ja sille on syynsä, miksi niitä kappaleita soitetaan neljä sataakin vuotta.Ne ovat nerokkaita luomuksia ja antavat ihmisille mielenrauhaa, innostusta ja nautintoa. Kappaleita soitetaan myös ulkoa (jos se sinua huolettaa). Klassiselle musiikille on kuitenkin tyypillistä tiettyjen rajojen sisällä toimiminen ja se sopii tietyille ihmisryhmille.
Jos on sattunut valitsemaan popmusiikin alan, on turhaa tuntea alemmuudentuntoa klassisen musiikin ammattilaisten edessä. Ihailen rock- ja pop-muusikoita siinä missä klassisen alan ammattilaisia. Kovaa työtä on tehty menestyksen eteen suunnassa jos toisessa.Vaikka omalta osaltani sanoisin, että klassisen musan työmäärät ovat ennenkuulumattoman isoja.
Ilmianna
Jaa
"Klassinen musiikkielämä on jämähtänyt paikoilleen.Orkesterit soittavat enimmäkseen biisejä, jotka ovat 100 vuotta vanhempia.Suuri yleisö haluaa kuulla ne Beethoovenit ja Mozartit kun ne on niin rauhoittavia."

Suomessa on sangen terve klassisen musiikin kulttuuri. Orkesterit kyllä esittävät suhteellisen paljon uutta musiikkia, lisäksi kantaesityksiä on vuosittain monia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on TODELLA paljon konservatiivisempi musiikkielämä, yksityiset tahot rahoittavat orkestereita ja näin vaikuttavat myös vahvasti ohjelmistopolitiikkaan.

Ongelma nyt on vain siinä, että kuuntelijoiden makutottumukset ovat vanhoillisia (myös osittain totta orkestereiden suhteen): on vaikeaa markkinoida konserttia, missä ei ole joko

a) kuuluisaa solistia
b) kantarepertoaaria, ts. joku hittibiisi

"Uuttakin musiikkia soitetaan, mutta sitä ei suoraan sanottuna kukaan jaksa kuunnella selvin päin. Kumman levyn laittaisit itse kun tulet kotiin: Sibeliuksen vai Segerstamin?"

No, vedä sitten se jallupullo ja kuuntele Segerstamin vapaapulsatiivista taidetta, mutta huomaa, että on oikeasti tarjolla on uutta musiikkia, joka tavoittaa yleisön. Lindberg, Saariaho, Rautavaara jos pitäydytään pelkästään suomalaisissa.

Lisäksi Suomessa on populaatioon nähden todella kattava määrä eri tavalla profiloituneita orkestereita: vanhasta musiikista aivan uusimpaan.

"Onko siis vika musiikissa vai apurahajärjestelmässä vai säveltäjissä? Nykymusiikki on Schönbergin jälkeen kehittynyt hyvin vähän ja siitäkin on 50 vuotta kun äijä kuoli."

Vika on noissa vanhakantaisissa ajatuksissa joita sinäkin ruokit. On kenties totta, että tietynlainen käsityöläisyys säveltäjissä on vähenemään päin - nykysäveltäjät eivät aina sävellä kovin idiomaattisesti - orkesterisoittimien tuntemus on vähäisempää.

Tietyllä tapaa nykymusiikin syntaksi, kielioppi on ehkä vielä vierasta konserttiyleisölle - nykyäänhän voidaan soittaa esimerkiksi Schönbergiä jo 'klassikkona'.

"Yksi piirre, joka ärsyttää monikka tyypeissä kovasti on se, että klassista musiikkia pidetään "ylevänä" eli soittajat eivät suostu soittamaan mitään muuta kuin Griegiä ja katsovat rytmimusiikin edustajia pitkin nenänvartta.Koko touhu otetaan ylettömän vakavasti, vaikka kunnanbändeissä soitetaankin nuoteista ja kuukausipalkka juoksee mukavasti."

Haloo, nyt eletään 2000-luvulla! Vaikka esittämääsi ajatusmallia näkee vielä silloin tällöin orkesterimaailmassa, on tuo kyllä harvinaistumassa.

Tuo nuoteista soittaminen: ajattele nuotteja vaikka karttana. Nuotit ovat vain kalpea aavistus ja approksimaatio siitä ilmiöstä, mitä musiikki henkii. Muusikot musisoivat, eivät pelkästään soita niitä kärpäsenpaskoja nuottilakanoistaan.

"Straussit soittelivat valssejaan kapakoissa ja Mozart sävelteli ruhtinaitten ryyppyjuhliin.Nyt tätä kamaa soitetaan valtavissa konserttisaleissa keskiluokkaiselle kansalle, joka on maksanut lipustaan huikean summan.Se oli sen aikaista pop-musaa.Musiikin tulkinta nykyisin on euroviisukamaa, eli ei uskalleta tehdä rohkeita sovituksia, vaan soitetaan nätisti ettei vaan joku yleisön partituurinlukijanörtti saa aihetta kirjoitella yleisönosastolle."

Höpö höpö, lippuja subventoidaan hurjasti, et sinä siitä montakaan ropoa köyhdy jos käyt kuuntelemassa elävää musiikkia.

Euroviisu-vertauksesi on rienaavaa - orkesterimuusikot laittavat itsensä likoon lavalla, tuntuu että sinulla on hyvin pintapuolinen käsitys koko asiasta.

"Se ei ole elävää musiikkia, sitä voisi verrata Mona Lisaan joka maalataan uudestaan ja taas uudestaan samoin värein mitään poistamatta mitään lisäämättä. Klassinen musiikki on museioitunut konserttisaleihinsa."

Radion soittolistat odottavat kuulijaansa, sinua, , se on elävää musiikkia se!
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Klassisen musiikin piirit ärsyttää

Klassinen musiikkielämä on jämähtänyt paikoilleen.Orkesterit soittavat enimmäkseen biisejä, jotka ovat 100 vuotta vanhempia.Suuri yleisö haluaa kuulla ne Beethoovenit ja Mozartit kun ne on niin rauhoittavia.

Uuttakin musiikkia soitetaan, mutta sitä ei suoraan sanottuna kukaan jaksa kuunnella selvin päin. Kumman levyn laittaisit itse kun tulet kotiin: Sibeliuksen vai Segerstamin?

Onko siis vika musiikissa vai apurahajärjestelmässä vai säveltäjissä? Nykymusiikki on Schönbergin jälkeen kehittynyt hyvin vähän ja siitäkin on 50 vuotta kun äijä kuoli.

Yksi piirre, joka ärsyttää monikka tyypeissä kovasti on se, että klassista musiikkia pidetään "ylevänä" eli soittajat eivät suostu soittamaan mitään muuta kuin Griegiä ja katsovat rytmimusiikin edustajia pitkin nenänvartta.Koko touhu otetaan ylettömän vakavasti, vaikka kunnanbändeissä soitetaankin nuoteista ja kuukausipalkka juoksee mukavasti.

Straussit soittelivat valssejaan kapakoissa ja Mozart sävelteli ruhtinaitten ryyppyjuhliin.Nyt tätä kamaa soitetaan valtavissa konserttisaleissa keskiluokkaiselle kansalle, joka on maksanut lipustaan huikean summan.Se oli sen aikaista pop-musaa.Musiikin tulkinta nykyisin on euroviisukamaa, eli ei uskalleta tehdä rohkeita sovituksia, vaan soitetaan nätisti ettei vaan joku yleisön partituurinlukijanörtti saa aihetta kirjoitella yleisönosastolle.

Se ei ole elävää musiikkia, sitä voisi verrata Mona Lisaan joka maalataan uudestaan ja taas uudestaan samoin värein mitään poistamatta mitään lisäämättä. Klassinen musiikki on museioitunut konserttisaleihinsa.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta