Hyviä parantumiskeinoja masennuksesta

Masentunut vaan ei jaksa liikkuakaan usein - siinähän se ongelma. Masennuksen väistyttyä kannattaisi alkaa harrastamaan liikuntaa.

Ehkä tuota liikuntakeinoa voisi suositella enemmänkin masennuksen välttämiseen. Onhan se selvää, että passiivisena vaikka tietokoneen edessä istuskelu, kun ei saa edes kunnolla päivänvaloa, ei auta mielialaa. Kevyt reippailu alentaa myös stressiä.

Itse sain liikunnan aloitettua niin, että aloin syömään terveellisesti ja kun olin jonkinaikaa niin tehnyt, aloin käymään kävelyllä, vaikka kärsinkin vakavasta masennuksesta. Siitä se olo pikkuhiljaa koheni, vaikkei täysin ole kohonnutkaan vielä ns normaalille tasolle. Joku voisi miettiä, että miksen napsinut masennuslääkkeitä - no siksi koska erilaisten lääkitysten pitkäaikainen käyttö varmaan laukaisikin tämän masentuneen olotilan.

Ne ketkä väittää ettei ruokavaliolla ja liikunnalla ja elintavoilla ylipäätään voi saada apua masennukseen eivät kyllä välttämättä ole edes kokeilleet niitä tai eivät ole perehtyneet oikeasti siihen, että keho saa niitä ravintoaineita mitä tarvitsee. Oppineet lukemaan mitä keho viestittää. Itse olen elintapamuutoksella oppinut paljon kuuntelemaan kehoa enemmän. Esimerkiksi omalla kohdalla unettomuus lievittyi huomattavasti ihan elintavoilla ja opettelemalla stressinhallintaa. Ruokavaliosta ja liikunnasta olen havainnut hyötyä ihan kaikkeen, mm. ahdistukseen, mielialaan, unettomuuteen, ja väsymykseen. Hyvinvointiin mitä kokee kehossa ja jopa siihen, että kokee että pää toimii paremmin.

Vuosia boikotoin terveyttä ajattelemalla, että voin syödä mitä vaan eikä sillä nyt niin suuria seurauksia ole ja en kuunnellut kehoa. Söin vain lääkkeitä aina kun tuli jotain terveysongelmaa. Nyt en ole tarvinnut aikoihin lääkkeitä. Lääkkeet usein vain sekoittavat kehoa entisestään, ja aiheuttavat ennemmin tai myöhemmin haittoja. Ne eivät usein ole kovin kaksinen ratkaisu. Varsinkin ns. nuppilääkkeet. Ennemmin kannattaa satsata niin paljon kuin pystyy ennaltaehkäisemään vaivoja mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, liikunnalla, levolla, stressinhallinnalla ja ruokavaliolla. Ei ne kaikkea ratkaise, mutta eivät lääkkeetkään.

wywyy kirjoitti:

Ehkä tuota liikuntakeinoa voisi suositella enemmänkin masennuksen välttämiseen. Onhan se selvää, että passiivisena vaikka tietokoneen edessä istuskelu, kun ei saa edes kunnolla päivänvaloa, ei auta mielialaa. Kevyt reippailu alentaa myös stressiä.

Itse sain liikunnan aloitettua niin, että aloin syömään terveellisesti ja kun olin jonkinaikaa niin tehnyt, aloin käymään kävelyllä, vaikka kärsinkin vakavasta masennuksesta. Siitä se olo pikkuhiljaa koheni, vaikkei täysin ole kohonnutkaan vielä ns normaalille tasolle. Joku voisi miettiä, että miksen napsinut masennuslääkkeitä - no siksi koska erilaisten lääkitysten pitkäaikainen käyttö varmaan laukaisikin tämän masentuneen olotilan.

Ne ketkä väittää ettei ruokavaliolla ja liikunnalla ja elintavoilla ylipäätään voi saada apua masennukseen eivät kyllä välttämättä ole edes kokeilleet niitä tai eivät ole perehtyneet oikeasti siihen, että keho saa niitä ravintoaineita mitä tarvitsee. Oppineet lukemaan mitä keho viestittää. Itse olen elintapamuutoksella oppinut paljon kuuntelemaan kehoa enemmän. Esimerkiksi omalla kohdalla unettomuus lievittyi huomattavasti ihan elintavoilla ja opettelemalla stressinhallintaa. Ruokavaliosta ja liikunnasta olen havainnut hyötyä ihan kaikkeen, mm. ahdistukseen, mielialaan, unettomuuteen, ja väsymykseen. Hyvinvointiin mitä kokee kehossa ja jopa siihen, että kokee että pää toimii paremmin.

Vuosia boikotoin terveyttä ajattelemalla, että voin syödä mitä vaan eikä sillä nyt niin suuria seurauksia ole ja en kuunnellut kehoa. Söin vain lääkkeitä aina kun tuli jotain terveysongelmaa. Nyt en ole tarvinnut aikoihin lääkkeitä. Lääkkeet usein vain sekoittavat kehoa entisestään, ja aiheuttavat ennemmin tai myöhemmin haittoja. Ne eivät usein ole kovin kaksinen ratkaisu. Varsinkin ns. nuppilääkkeet. Ennemmin kannattaa satsata niin paljon kuin pystyy ennaltaehkäisemään vaivoja mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, liikunnalla, levolla, stressinhallinnalla ja ruokavaliolla. Ei ne kaikkea ratkaise, mutta eivät lääkkeetkään.

"Minä itse sitä ja tätä"

Aina sama toitotus elämänmuutoksen tehneiltä, jotka ovat nähneet valon.

Moni muukin on sellaisen tehnyt, mutta tietää, että se mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi toisella. Ihmiset kun ovat yksilöllisiä ja tarvitsevat eri asioita.

Eivät ihmiset ole mitään ääliöitä jotka ovat valmiita omaksumaan uusia tapoja jonkun ventovieraan sankarikertomuksen perusteella.

Kaiken lisäksi ihmisillä on oma oppimiskaarensa ja kehityksensä. Ehkäpä eivät ole vielä valmiita muutokseen.