Koska kehitysopin mukaan evoluutiolla ei ole suuntaa, niin eikö kehitysvammaisuutta pitäisi pitää suurena kehitysaskeleena?
Onhan muutos usein valtava verrattuna lapsen vanhempiin!
Selvennykseksi sanon etten usko kehitysoppiin enkä halua alentaa ketään vammaista. Haluan vain vastauksen niiltä jotka uskovat kehitysoppiin? Ovatko haitalliset muutokset merkki kehityksestä vai siitä että alunperin parempi geneettinen aines on huonontunut?
Onhan muutos usein valtava verrattuna lapsen vanhempiin!
Selvennykseksi sanon etten usko kehitysoppiin enkä halua alentaa ketään vammaista. Haluan vain vastauksen niiltä jotka uskovat kehitysoppiin? Ovatko haitalliset muutokset merkki kehityksestä vai siitä että alunperin parempi geneettinen aines on huonontunut?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse asiassa koiralla on aivojen kehitystä ohjaavassa geenissä mutaatio joka aiheuttaa ihmisellä lievää kehitysvammaisuutta. Sudella on alkuperäinen muoto joka löytyy myös yleisimmin ihmiseltä. Tämän "kehitysvamman" takia koira on sosiaalisempi ja ystävällisempi kuin villi susi. Eli onko kehitysvamma hyödyllinen vai haitallinen riippuu tilanteesta. Koiralle tämä on ollut hyödyllinen.
(Lähde: Karin Bojs: Homo Europeus - Eurooppalaisen ihmisen pitkä historia)
Varmaankin voi päätellä että kys. koiran ominaisuuteen villissä luonnossa kohdistuisi ankara negatiivinen valintapaine.
Kyseisen "vamman" takia koira on alistuvampi. Susilaumassa tämä tarkoittaa, että tällainen susi ei pyrkisi niin aktiivisesti alfa-asemaan eli lisääntymään, joten vaikka yksilö voisi pärjätä lauman jäsenenä, lisääntymään se pääsisi epätodennäköisemmin.
Itseasiassa valintapainetta voi kokeilla päästämällä minkä tahansa rotuisen koiran luontoon, mieluusti erämaahan jossa on susilaumoja ja yksittäisiä susia omaa reviiriään etsimässä.
Veikkaan etei koira ole kovin pitkäikäinen.
Mutta vammaisuuteen.
Pelkästään maaperästä radioaktiivisten hajoamisten seurauksena tuleva säteily on muokannut geenejä usein huonoon suuntaan mutta varmasti joskus myös "hyvään" suuntaan. Elämän alkuaikoina eli silloin prokakryoottien ja eukakryoottien aikaan säteilyn arvellaan muokanneen silloisen elämän suuntaa hyvinkin voimakkaasti. Onko suunta ollut hyvä vai huono ? Joka tapauksessa, sen seurauksia voimme tänäkin päivänä ihailla tai inhota
Kehitysvammaisuudelle on monia syitä. Osa ei johdu geeneistä.
Merkki kehityksestä. Kukaanhan ei ole koskaan sanonut, että kehitys olisi aina positiivista tai edes edistystä, vaan se on aina kokeilua yrityksen ja erehdyksen kautta. Vähän samaan tapaan kuin arsenikilla on terveysvaikutuksia. Se että kuolee on terveysvaikutus...
”Koska kehitysopin mukaan evoluutiolla ei ole suuntaa, niin eikö kehitysvammaisuutta pitäisi pitää suurena kehitysaskeleena?”
Evoluutiolla ei ole suuntaa kohti toettyä päämäärää, mutta luonnonvalinta huolehtii, että pitkällä aikavälillä kehitys menee kohti piirteitä, jotka auttavat selviytymään ja lisääntymään.
En myös ymmärrä, miten ”kehittyneisyyttä” voitaisiin mitata tai se olisi terminä edes mielekäs.
Pitkällä kehitysvälillä, siis tuhansien lajiutumimutaaatioiden kautta apinasta kehittyi vähitellen ihminen. Siis me itse olemme toinen toistaan edistyneempien apinaihmmispopulaatioiden huipulla juuri nyt eikä seuraajia näy, eikä kyllä noita edeltäjäpopulaatioitakaan, joten ajatus ihmisen evoluutiosta on silkkaa puppua, eli täysin todistamatonta teoriaa. Siis voimme hyvällä syyllä puhua evouskonnosta.
Trollolloo...